Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

maanantai 14. marraskuuta 2016

Meidän isänpäivä

Erilainen isänpäivä taas. Etukäteen mietin, että millä tavalla minun pitäisi ottaa osaa isänpäivään, tai millä tavalla ylipäänsä eroperheessä isänpäivää vietetään. Tulin siihen lopputulemaan, että se on isän ja lasten välinen asia ja mitä kauempana asiasta pysyn, niin sen parempi. Sen verran suunnittelin, että olisin antanut isänpäivänä lapsille aikaa muutaman tunnin isänsä kanssa ja siitä sitten olisi ollut tarkoitus, että haen lapset ja mennään iltapäivällä minun isän luokse. No eipä mennyt sekään niin kuin suunnittelin, eli oman ajan vietto meni päivän osalta hieman uusiksi, mutta ei onneksi mitään niin tärkeää, ettei sitä olisi voinut muuhun ajankohtaan siirtää. Illalla vielä oli pistäydyttävä lasten isän luona, kun suunnitteilla olisi tosiaan laittaa myyntiin tuo meidän talo ja nyt sitä kävi eräs pariskunta katsomassa. Mutta tuo onkin sitten jo ihan toinen juttunsa.

Lapset oli päiväkodissa askarrelleet isälleen kortteja ja muita juttuja. Enpä muuten nyt tullut edes kysyneeksi, mitä tuolta Sn antamasta paketista paljastui, mutta nuorimmainen antoi lahjaksi kädenjäljellään varustetun pipon. Tuon Sn tekemän kortin kohdalla onkin pieni tarina. Isi haki lapset eräs päivä päiväkodista, Sn lahjat ottivat mukaan. Pari tuntia myöhemmin kun tulin lapset hakemaan, sain kuulla, että kortti oli tippunut kaupan pihalle. Harmitti minuakin etenkin lapsen vuoksi. Oltiin menossa Sn tanssikouluun, ja siellä odottaessani paikallisessa FB:n Puskaradiossa joku kyseli, kaipailiko kukaan Sn nimellä varustettua isänpäiväkorttia. On se kätevää nykyaikana! Reilun tunnin päästä kortti oli siis jälleen hallussani ja sen vähän yllätyksenäkin sitten pääsin viemään isille.



Iltapäivä vietettiinkin sitten minun isän luona. Alkuviikosta vielä ajattelin, että jos olisin ehtinyt jotain leipomaan, mutta nyt ei kyllä ollut yhtään aikaa semmoiselle. Onneksi kaupasta saa keksejä, karkkejakin oli. Pikkumies keksikin, että kun ottaa karkkirasiasta karkin ja vie sen papalle, tämä avaa sen käärepapereista hänelle. Käsi kävi siellä karkkirasialla kyllä sen verran tiuhaan, että lopulta oli pakko nostaa se kauemmas. (Taisin muuten unohtaa itse tälle viikolle koko karkkipäivän olemassaolon, menkööt tämä siis sen edestä).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!