Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

tiistai 11. syyskuuta 2018

Nosh-kutsuilla

Jälleen saa kirjoittaa yhdestä suosikkiaiheistani eli Noshin vaatteista. Ystävä järjesti Nosh-kutsut ja huolimatta kiireisestä aikataulusta, olihan se käytävä (ihan jo pelkästään sukulaisiakin samalla kertaa tapaamassa). Tahtoo olla, että ystäviä ei ehdi niin usein näkemään niin se on mentävä silloin, kun kutsu käy.


Minulla ei ollut mitään tilaamisen tarvetta. Noshan lopetti yllättäen kankaiden myynnin pari viikkoa takaperin ja piti kankaiden loppuunmyynnin, jota minäkin tietysti aamuseitsemältä olin kärkkymässä. Vaikka sivut tökki ja osa kankaista ehti häipyä ostoskorista jo ennen kuin kassalle pääsi, niin kotiin matkusti silti useamman kilon kangaspaketti... *hups*. Että ei todellakaan ole nyt kankaista pulaa.


Mutta onhan ne Noshin vaatteet aina ihania ja mukava oli hypistellä ja sovitella. Nyt on kuitenkin taas semmosia rahareikiä tulossa, että ei kyennyt millään antamaan houkutuksille periksi. Sen sijaan on oikeasti tarvetta housuille ja alepuolelta tilasin sitten yhdet housut ja perusarkeen käytettäväksi tunikan. Näihin se oli jäädä, kunnes edustaja heilautti jotain vaatekappaletta ja kun sitä ihastelin, hän ilmoitti tuotteen olevan kaupasta kohta jo loppuunmyyty ja että hän voisi myydä mallikappaleensa pois... No sitä sitten kun päällä ihastelin niin viimein löytyi Noshilta taskutunika, joka ei näyttänyt teltalta päällä. Eli tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä kutsuilta kotiin, vaan sain viedä mukanani roosan Pisara-tunikan Suhasu-kankaasta.


Lapsille en nyt ostanut mitään, kun noita kankaita riittää kyllä ommeltavaksi. Mutta nyt on itsellä taas tyylikästä päällepantavaa, eihän tämä imetys ikuisesti kestä.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Koko kesä lasten kanssa

Nyt kun kalenterinäkymä vaihtuu virallisestikin syksyksi, on ihana palata muistoissa viime kesään ja muistella, mitä kaikkea puuhasteltiin. Lapset oli kotona koko kesän eli lähes kolme kuukautta. Pitkään aikaan eivät ole olleet näin kauan, etteivät olisi olleet hoidossa, joten otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti. Kuka tietää, milloin taas seuraavan kerran saadaan lomalla näin pitkään?











Kesäkuu alkoi kuten normaalia, melko vilpoisasti (vaikka toukokuussa taisikin jo hellepäiviä olla). Alkukuusta oli monenlaista projektia meillä kotona, mm. meiltä uusittiin keittiön kaapistot ja lapsille entrattiin pihan vanhaa leikkimökkiä. Seuraavaksi olikin neidin 5-vuotissynttäreiden järkkäämistä ja heti perään puolison äidin 60-vuotisjuhlat, joihin leivoin sinnekin jokusen kakun. Loppukuusta kun ilmat alkoi juhannuksen jälkeen vähän lämpenemään, alettiin mekin panostaa ulkoiluun.















Heinäkuussa koitti vihdoin kunnon helteet. Vaikka moni valitti liiasta kuumuudesta, niin minä kyllä nautin. Varsinkin, kun öisin sai tuulettimen puhaltamaan suoraan sänkyyn, niin sai yöt nukkua myös kunnolla. Ei meillä vauvakaan ollut moksiskaan parin ensimmäisen yön jälkeen. Ihminen onneksi sopeutuu nopeasti lämpötilanvaihteluihin ja minä voisin elää vaikka läpi vuoden tällaisessa ilmastossa. Ei tarvinnut etelän lomista haaveilla kyllä tänä kesänä. Itsekin pääsin sen verran tuulettautumaan, kun voitin Facebook-arvonnasta liput Summerparty-festareille, että käytiin puolison kanssa siellä fiilistelemässä vähän ysäripopin tahdissa. Olipa siinä taas vähäksi aikaa juhlimista ainakin omasta puolestani. Juhlia riitti myös taas loppukuusta, kun meillä juhlittiin mm. 3-vuotissynttäreitä.









Elokuussa ehdittiin vielä leikkipuistoilemaan. Alkukuusta oli myös oman mummuni 80-vuotisjuhlat, joiden järjestelyyn osallistuin kakkuja tekemällä. Elokuun alkupuolella päästiin vielä pari kertaa uimaan, mutta sitten helteet helpotti. Onneksi tutut rutiinit alkoi pikkuhiljaa palailemaan päälle, ja ehdittiin lasten kanssa mm. perhekahvilassakin käymään. Kesän aikana lapset on ehkä eniten kaivanneet leikkiseuraa, jota kyllä välillä onkin saatu vieraiden ja sukulaisten muodossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Loppukuusta aloitettiinkin ihan uudessa päiväkodissa, jossa onneksi oli ainakin meidän neidille ennestäänkin tuttuja leikkikavereita. Itselläni alkoi paluu mm. opiskelujen pariin ja siihen järjestelyyn, miten saan vauvan kanssa kaiken hoidettua.

Kiitos kesä 2018!

torstai 23. elokuuta 2018

5 kuukautta

Viime viikolla meillä taas täytettiin lisää kuukausia. Kyllä nyt viimeistään voi sanoa hyvästit pikkuvauva-ajalle, kun puolta vuotta aletaan hätyytellä. Kehitysvauhti tänä aikana on hurjaa ja viikottain saa kyllä iloita jostakin uudesta taidosta tai kehitysasteesta, mitä vauva tässä vaiheessa saavuttaa.

Meillä kasvaa iloinen pikkumies, joka tykkää, kun saa paljon huomiota osakseen. Siitä kyllä pitää isosisarukset huolen ja J tarkkailee kyllä kauheasti, mitä isommat lapset tai muut puuhaavat hänen ymprärillään. Hauskin leikki J:n mielestä on kukkuu-leikit tai pierupäristelyt, joille hän kyllä jaksaa nauraa kerrasta toiseen. Itsekin hän osaa viihdyttää muita päristelemällä niin, että sylki lentää.



Muutama viikko takaperin J:llä tuli viikon sisään jo kaksi hammasta. Ensimmäinen pääsi tulemaan ihan huomaamatta, pitkäänhän noita ikeniä on jo kutissut mutta kun vatsa oli ollut monta päivää löysällä, hoksasin vasta katsoa suuhun ja siellähän se pieni hampaanalku jo nökötti. Toinen tuli sitten lähestulkoon heti perään.

J on oppinut jo kääntymään selältä vatsalleen eikä viihdy enää kovin pitkiä aikoja selällään lattialla. Hermot vaan meinaa kiristyä hänellä, kun ei pääse vielä liikkumaan. Värikkäät ja ääntelevät lelut kiinnostaa kyllä kovasti ja niitä osaa taitavasti vaihdella kädestä toiseen. Kerran hän on ihan vahingossa pyörähtänyt selältä myös vatsalleen, mutta ei ole sen jälkeen enää hoksannut, että voisi itsekin harjoitella toisin päin pyörähtämistä.



Meillä on 5 kk neuvola vasta ensi viikolla ja edeltävänä päivänä käydään kasvukontrollissa. Meillehän sanottiin silloin sairaalasta pois lähtiessä, että laittavat lähetteen 4 kk kasvukontrolliin ja aika tulee kotiin. No ite piti siitä soitella perään, kun ei mitään kuulunut. Ei kyllä varmasti ole mitään huolta tuon kasvun suhteen, semmoinen pullukka kun on. Kesällä on päässyt melkein yksi vaatekoko jäämään kokonaan käyttämättä, kun pidettiin lähinnä lyhythihaisia ja hellevaatteita kahden kuukauden ajan. Tissimaito maistuu pojalle hyvin eikä meillä ole kiirettä vielä kiinteidenkään aloitukseen.

maanantai 20. elokuuta 2018

Likkojen lenkillä

Ainakin aktiivisimmat instagram-seuraajani ovat päässeet seuraamaan sitä, miten oon yrittänyt raskauden jälkeen liikkua ja päästä entiseen kuntoon takaisin. Yksi etappi matkalla on ollut 11.8. järjestetty Likkojen lenkki Oulussa. Pitkään olen halunnut jo osallistua jonkinlaiseen juoksutapahtumaan ja nyt kun oma terkkariyhdistys tarjosi jäsenilleen osallistumismaksua, niin olihan tämä tilaisuus käytettävä hyväksi.



Vielä keväällä kun lenkille ilmoittauduin, oli suunnitelmissa hyvä treenaus ennen itse tapahtumaa... No niin se vain kesä lipui ohitse omine kiireineen ja 30-asteen helteissä ei tullut edes mieleenkään lähteä lenkkeilemään (varsinkin, kun samalla työnnettävänä on tuplarattaat). Muutaman kerran olen kesän aikana juoksumatolla hölkytellyt eli ihan rapakunnossa ei tarvinnut lenkille sentään lähteä, mutta eipä olleet omat odotukset kovin suuret näillä valmisteluilla.



Meillä piti olla portilla lunastamassa tapahtumarannekkeita klo 11 eli ennen lenkkiä jäi pari tuntia luppoaikaa. Meillä piti alunperin olla useampikin opiskelija mukana, mutta tapahtumapäivänä loputkin opiskelijat oli peruneet tulonsa, joten terkkaritiimiin jäi sitten enemmän vanhempaa väkeä. Hyvin oli kyllä tapahtuman oheisohjelmaa järjestetty ja ihan ensimmäisenä kävin kehonkoostumusmittauksessa. Jahka saan kaivettua vanhat tulokset esille, niin katsotaan, ruodinko niitä enemmän täällä bloginkin puolella jossain välissä... Tapahtumassa oli monenlaista liikunta- ja hyvinvointialan markkinoijaa. Ehtipä siinä käydä myös pikahuulimeikissä ja omat kynnet lakkaamassa juoksukuntoon (eipä olekaan taas aikoihin ehtinyt sitäkään tekemään). Juoksun jälkeen ostin vielä yhdet hyvät urheilurintsikat, kun koko ja hinta sattuivat kerrankin sopimaan yhteen.


Aamupäivällä oli sää vielä ihan lupaava, mutta niin vaan puoliltapäivin päälle puuskutti tummat pilvet (luvattua puoliauringonpimennystä ei siis todellakaan ollut nähtävissä) ja tuulenpuuska oli semmoinen, että hädin tuskin pysyi järjestäjien teltat pystyssä... Juoksu starttasi puoli kahden jälkeen ja lähdin liikkeellä kärkijoukon hännillä. Aika pian otin itselleni silmätikuksi pari jänistä, joiden perässä aioin pysyttäytyä. Muuten juoksu meni hyvin, mutta kyllä alkoi puolivälin paikkeilla puuskututtaa ja hetken pisteli mutta pian onneksi sai hengiteltyä sen verran taas ilmaa sisään, että pistely loppui. Nallikarin rannalla oli ihan järjetön hiekkamyrsky eikä siellä eteensä nähnyt... 4 km kohdalla piti jo kaivella sinnikkyyttä ja päätin, että juoksemalla menen reitin loppuun asti. Pikisaaren loiva ylämäki veti kuitenkin jalat niin hapoille, että muutama juoksija pääsi tässä vaiheessa ohi ja itellä oli höllättävä hetkellisesti vauhtia varsinkin, kun reitti jatkui vielä torinrannan kautta vaikka olin jo mielessäni tuulettanut, että kohta se loppuu.


Maaliin oli mukava päästä, vaikka kuljinkin kauimmaisesta portista sisään, kun juuri ennen stadionia kaikki merkinnät katosi eikä tuossakaan portilla lukenut mitään. Jokuhan olisi toki saattanut nähdä juoksukartasta, että sinne oli merkattu lähtö- ja tuloportit erikseen, mutta enpä minä niitä joutanut vilkaisemaan etukäteen... Mutta joka tapauksessa perille pääsin ja tyytyväinen olin siihen, että jaksoin juoksemalla kulkea koko reitin. Aika olisi tosin voinut olla hieman parempi, mutta se vaan meinaa sitä, että pitää alkaa enemmän käymään juoksulenkillä - ehkä jos vielä tulee osallistuttua tapahtumaan, voi tavoitteeksi ottaa jo ajan parantamisen.



Tapahtuman pääesiintyjänä oli oma Oulun likka Suvi Teräsniska. Katsoin muutaman biisin, mutta sitten oli lähdettävä jo kotiin maitojen tyhjennykseen. Eikä tuolla ois T-paidalla enää tarennutkaan.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Vitamiinilisä lapsille?

Saatiin Buzzadorilta testattavaksi uusia Happy Me -ravintolisiä. Ravitsemussuositusten mukaan monipuolisen ruokavalion lisäksi ei terve lapsi tarvitse D-vitamiinin lisäksi muita vitamiineja. Mutta kun nyt testausmahdollisuus tuli, niin eihän näistä liene haittaakaan. Happy Me- ravintolisä sisältää omega 3-rasvahappoja, D- ja E-vitamiinia. Näitä ravintolisiä ei suositella alle 3-vuotiaille. Onneksi meidän keskimmäinen täytti juuri testausaikana kolme vuotta eli pääsi hänkin sitten näitä testailemaan. Hän sattuukin olemaan perheen huonoin syömään eli siltä kantilta ei hänelle pieni vitamiinilisäys ole pahaksi.



Makuvaihtoehtoja pakkauksessa on kolme: mansikka, appelsiini ja sitruuna. Valitettavasti pakkauksesta eikä geelitableteista voi päälle päin päätellä, mikä maku on kyseessä.

Maistui ainakin kolmivuotiaalle ja hän itsekin jo keksii välillä pyytää "kalavitamiinia". Sen sijaan viisivuotiaamme on syönyt näitä hieman nihkeämmin ja sanoi, että ei pidä jälkimausta ja että meinasi oksentaa... Muutaman olen itsekin kokeilumielessä maistanu ja geelitabletin hieman kumimainen koostumus ja liivatemainen jälkimaku on kyllä hieman epämiellyttäviä. Hedelmien maut on hyviä, mutta ei täysin peitä alleen em. seikkoja.



Ei nämä ravintolisät meilläkään päivittäisessä käytössä ole, olen antanut lapsille, jos olen muistanut. Kuitenkin ensisijaisesti yritetään upottaa ne vitamiinit ruuasta saatavien sekaan ja nämä olkoot sitten varmuuden vuoksi satunnaisessa käytössä.

Lue lisää Happy Me -ravintolisistä: happyme.fi

Yhteistyössä Buzzador