Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Saako teillä virpoa?

Eilen vietettiin palmusunnuntaita ja ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla palmusunnuntai on se päivä, jolloin perinteen mukaan trullit kiertävät ovelta ovelle virpomassa. Itsekin tuota touhua lapsuudessa harrastaneena en näe yhden yhtä syytä, miksi lapset eivät saisi osallistua tähän hauskaan perinteeseen.



Virpomista edeltää monenlaiset valmistelut, esimerkiksi meidän päiväkodissa oli lapsille opetettu Virvon varvon -lorua ja opetettu erikseen vielä, että aina pitää kysyä, saako virpoa. Pajunkissoja käytiin iltakävelyllä hakemassa jo aiemmin viikolla ja vietettiin lopulta lauantaiaamu niitä koristellen, sen jälkeen, kun erikseen kaupasta olin käynyt ostamassa askarteluvälineitä. Tosin taisi käydä niin kuin arvata saattaa, äiti koristeli suurimman osan... S oli  kyllä innokkaasti touhussa mukana ja jaksoi tehdä useamman oksan, kun taas Rn mielenkiinto väsähti ensimmäisen oksan jälkeen ja väen vängällä saatiin yhdessä tuumin toinen oksa hänenkin kanssaan tehtyä.



Puvustukseenkin tietenkin panostetaan. Slle oli selvää, että pukeudutaan noidaksi, mutta R olisi tietenkin halunnut olla, mikäpäs muu kuin Spiderman. Sai moneen kertaan sanoa, että nyt on hänellä Halloweenit ja pääsiäiset sekaisin. Lopulta päästiin kompromissiin, hän sai laittaa mustan Spiderman-asun ja minun mustan hameen. Pienimmäinen sai pukeutua lemmikkihämähäkiksi, hämähäkki meillä oli rattaissa mukana ja mukana siis virpomisessa myös.




Käytiinkin useammalla ovella virpomassa, ja välillä pieniä trulleja oli ovella ihan jonoksi saakka! Oli siis selkeästi oikea virpojien vaellus meneillään. Meitä vastaan tuli useampia virpojia ja kaikilla oli kyllä hienosti koristeltuja pajunkissoja. Ensi vuonna aijotaan sitten mekin koristella isompi kimppu ja käydä vielä useammalla ovella. S osasi hienosti lorun ja pian Rkin pääsi loitsuihin mukaan. Lapsia totta kai ilahdutti palkkioksi saadut herkut.



Eli ei voi kyllä sanoa, etteikö vaivaa nähtäisi tämän päivän eteen. Jokuhan saattaa ajatella, että koko päivä on vain kerjuutapahtuma, mutta kyllä näin mukana olleena voin sanoa, että lapset kyllä aidosti on iloisia ja täysillä mukana valmisteluissa, joihin niihinkin on kyllä panostettava useamman päivän ajan. Minun mielestä koko päivän opetus on se, että omasta työstä ansaitaan jokin pieni palkka. Sivuseikkana toki voi lapsille opettaa jotain suomalaisista vanhoista kansanperinteistä tai Raamatun kertomuksista. Mutta niin tai näin, meillä odotellaan seuraavaksi pääsiäispupun käymistä... Kuinka monella lukijalla perinteenä on, että pääsiäispupu käy piilottamassa kotiin suklaamunia?

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Nallikarin Talvikylässä

Käytiin tämän talven viimeisenä aukiolopäivänä Nallikarin Talvikylässä. Aikomus tosiaan oli sinne ehtiä tämänkin talven aikana ja onneksi sattui niin, että ei ollut muita menoja ja keli kohdillaan, että päästiin siellä käymään ja tällä kertaa koko perheellä.



Ollaan käyty Talvikylässä nyt useampana vuonna peräkkäin ja on ilo huomata, että toiminta kehittyy koko ajan. Etenkin Oulun kaupungin matkailulle tämä on hyvä kohde, tuleepahan hyödynnettyä pohjoisen lumikelitkin.







Kovin suuria muutoksia ei Talvikylässä viime vuoteen verrattavissa oltu tehty. Sisääntuloaukkoja oli pikkuisen tehty ehkä järkevimmiksi, mutta aktiiviteetit oli muuten kohdillaan. Hintatasosta en nyt muista mitään verrattuna aikaisempaan vuoteen, mutta nyt uutta lienee ollut lippupaketti, jossa sai kaksi ranneketta edullisempaan hintaan. Ja liekkö ollut vieläkin huokeampi hinta näin viimeisenä aukiolopäivänä.







Kaksi ranneketta ei siis kustantanut kovinkaan paljoa ja sillä sai osallistua tuubiliukumäkiin niin paljon kuin jaksoi, ja neljällä lipulla kokeilla joko reki-, hevos- tai mönkkäriajelua. Itse ajettaviin minimotocrosseihin meidän lapset olivat v i e l ä k i n  liian pieniä, kun ikäraja on 6 vuotta (tätä ikärajaa on nostettu). Ensi talvena sitten pääsee esikoinen itsekin ajelemaan!


Nuorimmaisella sattui olemaan juuri päikkäriaika ja tyytyväisesti hän nukkui lähes koko Talvikylän ajan. Sattui kuitenkin sopivasti heräilemään ennen poislähtöä, niin pääsi hänkin kokeilemaan hoijakassa istumista.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Leo's Leikkimaassa

Käytiin muutama viikko takaperin Leo's Leikkimaassa. Lapset on jo pitkään halunneet sinne mennä (= vähintään jokaisen näkemänsä Leikkimaa -mainoksen jälkeen ovat sanoneet, että haluavat Leo Leikkimaahan!). Reissu oli meidän MLL paikallisyhdistyksen järjestämä, ja olin sen verran mattimyöhäinen ilmottautuja, että saatiin peruutuspaikat. Tätä varten kun minun oli odoteltava uuden työharjoittelun alkamista ja työvuorojen tekemistä ja otin varta vasten tämän reissupäivän vapaaksi.


Mentiin reissuun bussilla, joka lapsille oli jo elämys sekin. Minulla oli pienimmäiselle mukana oma kaukalo, niin matkusti hänkin turvallisesti linja-autossa. Perillä rannekkeen saatuaan ensimmäinen lapsista katosi jo jonnekin omille teilleen, ja minulla oli täysi työ pysytellä pienimmäisenkin perässä, niin saivat kaksi isompaa mennä aika lailla omia aikojaan. Ohjeistin heitä, että jos tulee asiaa eikä äitiä heti löydy, voi mennä sinne infoon sanomaan, niin he kuuluttaa äitiä. Kerran kuuluikin sitten kuulutus, tosin eipä tainnut kovin kummempaa hätää olla.












Leo's Leikkimaassa plussaa on siistit ruokailutilat. Pieni miinus siitä, ettei omien eväiden syönti ollut sallittua, minulla oli kaikille lisäksi omaa pientä välipalaa mukana ja erityisesti J:lle, jolle hällekin piti ruuat nyt ostaa kanttiinista. Valikoima kun koostui sitten pääasiassa leivoksista, jäätelöstä, hampurilaisista jne. eikä vauvanruokiakaan ollut kovin montaa sorttia, muutama erilainen sosepurkki. Erityisesti kahvin ystävänä ilahdutti kuitenkin se, että santsikupin (-t) sai juoda veloituksetta. Syötiin myös yhdistyksen puolesta Hot Dogit, jonka pienimmäinenkin sai. Hän pääsi maistamaan nakista pienen murusen ja sämpylästä palasia, mutta ei tainnut kovin maistua, kun alkoi pian viskelemään palasia jo lattialle. Eipä ne isommatkaan malttaneet kovin paljon syödä, kun leikit kutsui jo. Vielä meidän reissulle ei ethtinyt, mutta nythän Leo's Leikkimaa mainosti, että alkaa tarjoamaan entistä terveellisempää ruokaa, kun lisää valikoimiinsa myös erilaisia kasviksia, joten parannusta tähän on tulossa.



Meillä oli kyllä onnistunut päivä! Lapset tykkäsivät ja olisivat halunneet takaisin jo heti seuraavana päivänä... Lupailin kyllä, että käydään me täällä vastakin. Tosin he ovat nyt kinunneet jo toiseen sisäleikkipuistoon, jonne kyllä sinnekin on jonkun loman koittaessa luvattu menemään... HopLopiinhan olisi lisäksi MLL jäsenkortilla alennettu pääsymaksu arkisin, minkä edun voisi ehdottomasti käyttää vastineeksi jäsenmaksuille.

torstai 28. maaliskuuta 2019

1-vuotias

Meillä asuu veikeä 1-vuotias, joka on itsekin huomannut jo olevansa vähän isompi poika ja vauhtia piisaa!



J on iloinen lapsi, joka tykkää leikkiä muiden kanssa. Varmasti sisarusparin kolmantena oleminen on tarkoittanut sitä, että J on melko sosiaalinen tapaus. Missään vaihessa ei ole oikeastaan ollut vierastamista, vaan uusienkin ihmisten kohdalla hetken aikaa tuumittuaan J ottaa melko nopeasti kontaktia niin lapsiin kuin aikuisiinkin.



J on kova poika kiipeämään. Kun on selkänsä kääntänyt, on hän ollut salamana jo yläkerrassa ja on saanut keksiä portaikon oven eteen jos jonkinlaista estettä, josta kissa kuitenkin pääsee pujahtamaan välistä. J kiipeilee myös sohville ja kerran onnistuikin sinne pääsemään. Myös pinnasängyn reunan yli hän sai jalan heittämällä yli ja siitä punnertaen itsensä jo kaiteelle roikkumaan, niinpä piti laskea pinnasängyn pohja jo ihan alatasoon. Hän kävelee sujuvasti tukea vasten ja on ottanut jo useamman askeleen ilman tukeakin.



1-vuotisneuvolassa mittoja J:lle tuli 10,545 kg ja 75,6 cm. Pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä, samoin paino menee melko lailla omalla käyrällään. Pituuskasvu on asettunut -1 -käyrälle ja mehän on jo raskausajasta saakka käyty kontrolleissa J:n kasvun suhteen. Nyt käyrällä oli pieni notkahdus ja terkkari oli jo laittamassa pituuskontrolliin, mutta meillä on itse asiassa tulossa muutenkin verikokeet ja lastenlääkärin arvio siitä, jatketaanko kontrollointia. Eli jos saadaan sinne vielä aika järjestymään, niin samalla hoituu tuo 3 kk kontrollointi. Meillä oli alunperin tarkoitus olla tuo kontrolli jo joulukuussa, mutta monien tekijöiden summana otetaan nyt uudet verikokeet ja katsotaan, onko niissä mitään.



J on kyllä hyvä syömään, syö varmaan eniten koko perheestä (äidin jälkeen...). Ruokia menee kaikkia eikä allergioita ole huomattu. Ainoastaan nyt kun tuli neuvolassa puhetta J:n kakan koostumuksesta ja hajusta, niin terkkari suositteli, että jätettäisiin lehmänmaito toistaiseksi kokonaan pois ruokavaliosta ja sen kanssa ei olisi mitään kiirettä. Itse en ole sitä kauheasti vielä J:lle ujuttanutkaan, mutta päivähoidossa toki on ollut käytössä korvikkeet ja varmaan nyt 1-v. korvilla on siirrytty oikeaankin maitoon. Mitään vatsakipuja en kyllä ole huomannut, ainoastaan kakka on muuttunut todella pistävän hajuiseksi ja on löysähköä.



Päivähoidon J tosiaan joutui aloittamaan tammikuussa, kun lähdin harjoitteluun. Hyvin hänellä on onneksi mennyt. Aika hyvin on saatu pidettyä J:llä 4 pv/viikko, alussa oli lyhyempiäkin päiviä. Hän siellä kyllä viihtyy hyvin ja muut lapset on olleet hirveän kiinnostuneita J:tä kohtaan ja hyvin ottaneet "vauvan" joukkoon mukaan. J pääsi samaan päiväkotiin kuin isommat sisarukset, toki hän on pienten puolella niin näkee sisaruksia ehkä aamuisin samassa tilassa ja ulkoillessa. Sisarukset on J:lle kyllä tärkeitä, sen huomaa etenkin tässä vaiheessa, kun J voi itse ohjata omaa toimintaansa. Sisarukset saa monesti ensimmäisenä aamulla halin J:ltä ja heidän peräänsä huudellaan ja lähdetään, jos toinen on vaikka vessassa. J:n toinen opittu sana onkin isosiskon nimi - ensimmäinen tietenkin "äiti".



Rintamaitoa J vielä saa (ja saa vielä pitkään, jos hyvin menee). Meillä on nyt toki päivähoidon aloituksen myötä rytmi muuttunut, heti kotia tullessa pääsee tissille ja sitten yöt on melkolailla menneet tissillä olon puolelle... Eipä siinä mitään, oottelen itse vain vähän rytmien asettumista, ettei niin montaa imetyskertaa jäisi öille. Niihin kyllä vaikuttaa se, jos J nukkuu yöllä minun vieressä - silloin on unet katkonaisempia. J on ollut muutaman kerran jo yökylässä mummilla ja joskus osan yöstä nukkunut isin kainalossa, kun on ollut niin levotonta, etten itse saa nukkua silmällistäkään. Silloin on kyllä J nukkunut ongelmitta! Varmaan se äidin (maidon) tuoksu vähän herättelee välillä.



Vaikka onkin ollut kiireinen vauvavuosi, niin olen siitä kyllä tykännyt ja haikeudella sitä tässä vaiheessa alkaa jo muistella. Totta kai aina harmittaa ja syyllistää vähän, että opiskeluiden vuoksi ei voi panostaa lapsiin 100 %:sti omaa aikaansa, mutta elän toiveessa, että joskus voisin vielä viettää pitkää/oikeaa lomaa ja puuhata kotosalla vain lasten kanssa!