Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Päivä maalla

Nyt olisi tiedossa kesälomapostauksia! Ollaan oltu jo koko kesäkuu lomalla ja vielä lomailut jatkuu ja vaikka ihana onkin olla öllötellä lasten kanssa ihan vaan kotonakin, niin kyllä noille meidän Duracell-pupuille on pakko keksiä jotain muutakin aktiiviteettia. Käytiin jo pari vuotta sitten Facebookista bongatussa tapahtumassa Ylikiimingin Sortalan tilalla, ja koska kokemus oli positiivinen, niin lähdettiin taas käymään tapahtumassa uusiksi, koska säätiedostuskin näytti pelkkää aurinkoa.


Viime vuonna ei ehditty paikalle, joten sieltä ei vertailukokemusta ole, mutta nyt ainakin oli parkkipaikat sijoitettu järkevämmin ja pelto jopa niitetty - viimeksi jouduttiin vaunujen kanssa kahlaamaan pitkässä heinikossa. Kulkuportin paikka oli samalla muuttunut maatilan toiselle sivustalle niin, että parkkipaikat oli heti vieressä eikä tarvinnut kävellä pitkää matkaa.




 Paikalla oli Ponitouhujen ponit ja oltiin paikalla ilmeisesti ihan hyvissä ajoin, kun ei kovin pitkää jonoa ollut vielä ehtinyt kertymään. S halusi ratsastaa ponilla ja R halusi kärryjen kyytiin. Kilttejä poneja oli kaikki ja meilläkin lapset uskaltautui niitä silittämään.


Pihan leikkikentällä lapset leikki mennen tullen ja niin näytti tekevän muutkin lapset. Samalla vanhemmat (ja lapset toki myös) sai syötyä katetussa teltassa tai pihamaalla istuskellen. Meillä jäi nyt tällä helteellä makkarat ja letut ostamatta, mutta hyvät oli kyllä tuoksut.







Maatilan eläimiä tilalla kyllä riitti sankoin joukoin. Ainoa puuttuva eläin oli kissanpennut, joita ei kuulemma tälle kesälle ollut tullut (ja ehkä hyvä näin päin).






Koneitakin oli tilalla yllin kyllin testattavana. Paikalla oli paloauto, jonka ohjaamossa lapset sai kävästä istumassa. Lisäksi saivat ruutailla paloauton vesiletkulla. Meidän pieni konemies kävi kyllä jokaisen mahdollisen traktorin kyydissä istumassa ja pois sai vain kun sanoi, että tuolla olisi toinenkin, jonka kyydissä voi käydä.






Välissä syötiin toki tilan myyntihittiä eli Sortolan jäätelöä. Makuja oli monia, mutta meidän lasten hitti taisi olla suklaa. Sain syödä Rn jäätelön jämät ja tosi suklaisa tuo olikin. Lopuksi alkoi itselläkin tehdä mieli sitä jäätelöä, niin ostettiin toistamiseen uudet jädet. Kotiinkin olisi voinut tilalta ostaa, mutta meillä ei ollut mitään kylmäsäilytystä mukana ja onhan nämä toki melko arvokkaitakin, niin tyydyttiin nyt vaan ihan näihin maistelukokemuksiin.






Mukava tapahtuma oli taas parin vuoden tauon jälkeen ja jos ilmat on ensi vuonnakin näin suotuisat, niin käydään taas uudemmankin kerran.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

5-vuotissynttäreitä


Kesäkuussa S täytti 5 vuotta. Juhlittiin sitä sitten pitkin viikkoa, kun varsinaisena syntymäpäivänä käytiin Tivolissa ja seuraavana päivänä kävi pari vierasta kahvilla. Lauantaina pidettiin synttärijuhlat päiväkotikavereille ja sunnuntaina sitten sukulaisille ja kavereille.



Minulta neiti sai lahjan heti synttäriaamuna. Ompelin Kangaskapinan Frozen-kankaasta mekon ja lisäksi paketissa oli Wings-keiju, jota on toivonut jo pitemmän aikaa. Ilmeisen mieluinen oli, kun keijua kanneltiin mukana koko päivä.





Lauantaina tuli päiväkodista kourallinen kavereita. S sai itse päättää, ketä kutsuu ja kirjoitettiin kutsut jo toukokuussa, kun jäätiin lomille. S olikin ehtinyt jo ikävöidä kavereitaan ja erityisesti synttäreiden lähestyessä kyseli jatkuvasti, milloin kaverit tulevat ja pohti, ketkä kaikki pääsevät tulemaan.






Sn toivomuksesta synttäreille tehtiin Frozen-muffinseja, joissa oli vadelmaa ja valkosuklaata. Pääsi neiti itsekin näitä koristelemaan. En lapsille leiponut muuta, vaan tarjolla oli jäätelöbuffet ja keksejä, karkkeja, popcornia yms. Ohjelmaa ei ollut sen kummempaa kuin saippuakuplien puhallusta ja ongintaa, lapset kyllä leikki sitten hyvin keskenään sekä sisällä että pihalla - onneksi sattui hyvä sää niin että saattoi ulkonakin olla.






Sunnuntaille oli kutsuttu sukulaiset ja muut ystävät. Kaikki ei tietenkään näin kesäaikaan päässeet, mutta suurin osa kuitenkin. Leivoin täytekakun, jossa oli Sn toivomuksesta mustikkatäyte ja koristeltiin lisää Frozen-kuppikakkuja.





Vieraita kävi ripotellen pitkin päivää ja hyvä näin, ettei kaikki pölähtäneet paikalle samaan aikaan vaan lapsilla oli seuraa koko päivän ajan ja saattoivat keskittyä ehkä näin paremmin leikkimään aina muutaman kaverin kanssa. Lahjaksi neiti sai ainakin koruja, tarroja, lisää tarroja, värityskirjoja ja kyniä. Trampoliinilla riitti pomppijoita ja lapset oli melko sippeinä loppuillasta. S oli tyytyväinen synttäreihinsä, toki alkoi heti jo odottaa, milloin täyttää 6 vuotta...

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Tivolissa

Kesäkuun alkupuolella Suomen Tivoli oli täällä Oulussa. Ei olla aiemmin käyty tivolissa lasten kanssa enkä itsekään ole käynyt useampaan vuoteen, niin ajatuksena oli käydä siellä joku päivä. Sopivasti sattui Sn synttärit tähän ajankohtaan ja kun säätiedotuksia katsoin, niin näytti loppuviikon sää siltä, että päätettiin lähteä tivoliin Sn syntymäpäivien kunniaksi. Aamupäivällä oli vielä pilvistä ja koleaa, mutta onneksi iltapäiväksi sää lämpeni ja meille sattui oikein hyvä tivolisää.



Ostin lapsille kymmenen lipun sarjalippupaketin. Ajattelin, että tuskin edes kovin moneen laitteeseen uskaltavat, ehkä possujunaan ja itsekin voisin parilla lipulla käydä uusimmissa laitteissa.




Aloitettiin kyllä kevyemmillä laitteilla, lapsille tarkoitetuilla eläin- ja autohärveleillä, joista lapset oli jo ihan innoissaan ja olisi halunneet uudelleenkin. Sovittiin, että käydään katsomassa ensin muuallakin ja lopuksi tullaan vaikka samaan, jos halutaan.





Pomppulinnasta lapset innostui seuraavaksi. Tuo olikin hyvä kohde, koska kohteessa oli sekä iso liukumäki että pienempi pomppulinnakompleksi eikä aikarajaa. Meillä lapset viihtyikin tuossa aika kauan. Pienin lapsista onneksi päätti nukkua tivolissa olon aikana päiväunet joten isi saattoi olla vauvan kanssa sen aikaa, kun itse katselin isompien lasten perään.



R olisi seuraavaksi halunnut autoilla ajelemaan Twisteriin. Olisin mennyt mukaan Rn kanssa, kun lähtökohtaisesti tämä on tarkoitettu isommille ja kysyttiin laitevastaavalta, onkohan hän liian pieni laitteeseen. Konemies olisi laittanut autot pyörimään vähän hiljemmin, mutta kun takana oleva naisseurue kuulosti tähän ilmeisen pettyneeltä, sain Rn muuttamaan mieltään ja mentiinkin sitten seuraavaksi lentokoneilla ajelemaan Ketjukaruselliin. S halusi tietysti sitten samaan laitteeseen. Tässä vaiheessa oli lipuista jo puolet käytetty ja lapsilla innostus vaan kasvoi. Vielä olisi ollut monta mukavaa laitetta vaihtoehtona ja piti vähän alkaa jo miettimään, mihin seuraavaksi mentäisiin.



Matojuna (Hullu Mato) oli näkynyt jo porteilla ja mietin, että menisin kyytiin lasten kanssa. Vaunupaikkoja ei kuitenkaan ollut enää jäljellä niin, että olisin päässyt lasten kanssa samaan, joten annoin lasten mennä kahdestaan, kun innokkaasti vaikuttivat siltä, että äitiä ei tarvita. Vähän epäilin, että hurjimmassa kaarteessa R jännittäisi liikaa, mutta sieltä he vaan useamman kierroksen jälkeen tuli pois hymyssä suin.




Viimesillä lipuilla käytiin maailmanpyörässä, sitä varten ostin itselleni vielä yhden lipun. Ei näyttänyt lapsia jännittävän yhtään, ihmettelivät vaan mitä kaikkia paikkoja nähtiinkään Oulun yllä.

Lapset olisivat kyllä vielä viihtyneet vaikka kuinka kauan, mutta nälkä alkoi painaa. Grillijonossa oli niin paljon ihmisiä, että päätettiin käydä muualla syömässä. Ensi vuodelle taitaa kuitenkin olla parempi, että varaa tivolissa oleskeluun useamman tunnin ja ostaa lapsille myös rannekkeet. Aikuisellehan oli olemassa oma edullinen ranneke, jolla pääsee samoihin laitteisiin lasten kanssa. Nämä molemmat taitaa olla sellaisia hurjapäitä, että ensi vuonna kiistellään siitä, uskaltaako äiti tullakaan samoihin laitteisiin enää...

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Liikuntani raskauden aikana

Nyt kun synnytyksestä alkaa olla takana päin pian kolme kuukautta, on hyvä muistella menneitä ja tässä tapauksessa omaa kuntoiluani raskauden aikana.



Olen törmännyt yhä tänäkin päivänä "hieman" vanhentuneisiin käsityksiin siitä, ettei liikuntaa voisi harrastaa  (ääritapauksissa jopa ollenkaan) raskauden aikana. Totta on, että jos raskaus on riskiraskaus tai jos ilmenee esimerkiksi ennenaikaisia supistuksia tai muita komplikaatioita, on omaa liikkumistaan varmasti syytä rajoittaa, pahimmassa tapauksessa osa joutuu jopa lääkärin määräämään vuodelepoon. Mutta jos raskaus etenee normaalisti ja oma vointi on hyvä, ei ole mitään syytä sille, että omaa liikkumista ja kuntoilua olisi syytä rajoittaa. Melkeinpä päin vastoin. Liikunnalla raskauden aikana on monia terveysvaikutuksia, kunhan muistaa liikkuessakin terveen järjen käytön.




Hyvä ohjenuora, jonka olen kuullut, on se, että raskauden aikana syödä pitäisi yhden ja liikkua kahden edestä! Tietysti sen oman kuntotason mukaan, eli ei ole suositeltavaa aloittaa mitään uutta raskasta lajia tai tavoitella mitään huippusuorituksia varsinkaan raskauden puolivälin jälkeen. Loppuraskaudesta taas on syytä liikkua hieman kevennellen. Nämä asiat kun pitää mielessä, niin liikunnan ja kuntoilun harrastamista voi jatkaa myös raskauden aikana. Myös uuden liikuntaharrastuksen voi aloittaa, jos ei ole ennen liikkunut. Ensimmäisen raskauteni aikana itse aloin mm. zumbaamaan, uimaan ja käymään erilaisissa oman kehon painoon perustuvissa jumpissa.



Itse jatkoin liikunnan harrastamista alkupahoinvoinnin jälkeen ihan normaalisti sillä erotuksella, että meni pitkään, että saatoin alkaa taas juoksemaan. Liikuntaa kannattaakin harrastaa ihan omien tuntemusten mukaan. Jos jokin asia ei tunnu hyvältä tai tekee kipeää, niin ei kannata väkisin edes yrittää.



Siinä vaiheessa viime kesänä, kun huomasin olevani raskaana, olin käynyt BodyPumpissa jo yli puolen vuoden ajan ja treenannut PT:n ohjauksessa useamman kuukauden. PT:n treenejä ehti olla vielä muutama ihan alkuraskauden aikana, mutta sitten jatkoin itsenäisesti salilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Noin ensimmäisen kolmanneksen ajan jatkoin salilla ihan normaalisti. Toisella kolmanneksella eli noin 25.-27. viikoilla aloin tiputtelemaan BodyPumpissa hiukan painoja.




Jaksoin käydä salilla vielä viimeisen kolmanneksenkin aikana. Tässä vaiheessa kannattaa tutkailla niitä omia tuntemuksia ja jos on esimerkiksi ennenaikaisia supistuksia, niin ei todellakaan kannata riskeerata mitään. Itse olin onnekkaassa asemassa sen suhteen, että minkäänlaisia supistuksia ei kuulunut vielä tässä vaiheessa ja muutenkin olo oli hyvä. Kun muisti kuunnella ohjaajaa ja teki liikkeet oikeaoppisesti, niin tangolla treenatessa ei ollut mitään ongelmaa. Kuitenkin liikuntaa tässä vaiheessa kannattaa keventää, sillä nivelet löystyvät ja esimerkiksi vatsalihakset erkaantuvat eli jos ei halua pysyviä vaurioita, kannattaa pahimmat rutistelut ja ponnistelut unohtaa tässä vaiheessa.Vatsalihasliikkeiden kohdalla tein sarjat kevyesti vältellen suoria vatsalihasliikkeitä. Liikkuessa myös hengästyy helpommin, kun kohtu painaa keuhkoja ja verimäärä on muutenkin suurempi ja sydän joutuu pumppaamaan verta enemmän, mitä normaalisti.



Omalla kohdallani juoksut piti lopulta  jättää pois noin 30. raskausviikon kohdalla, kun liitoskivut oli jo sen verran mojovat, että pienetkin tärinät tuntui ja jomotti. Pumpissa kävin aina 34 viikolle saakka ja olojen puolesta olisin käynyt enemmänkin, mutta kun jatkoin vielä loppumetreillä työharjoittelua, niin aikataulut ja väsymys tuli tässä vaiheessa vastaan. Loppuraskaudesta kiloja kertyikin sitten taas enemmän, kun ei ollut säännöllistä liikuntaa tukena. Harmitti kyllä oma liikkumattomuus, esim. ensimmäisessä raskaudessa kävin salilla vielä kaksi päivää ennen synnytystä. Mutta ylipäänsä olen tyytyväinen, että raskaus sujui hyvin ja pystyi liikkumaan.


Virallisia liikuntasuosituksia raskauden aikana kannattaa katsoa esim. Terveyskirjastosta ja Käypä Hoito -liikuntasuosituksista.