Instagram @sarkkuk

maanantai 26. syyskuuta 2016

Ruokailoa!

Viime viikonlopun jälkeen jo sanoin, että jos ei joka viikonloppu ois ihan yhtä paljon tapahtumia kierreltäväksi, mutta eihän mitään huippujuttuja kannata missata! Paikallislehteä ehdin viikolla selaamaan ja sieltä osui silmiin mainos Ruokakulttuurikeskuksen järjestämästä Makumestari-kiertueesta, joka olisi Oulussa nyt tulevana sunnuntaina. Sattui tosi hyvin, mulla on eräällä kurssilla ryhmätyön aiheena leikki-ikäisten lasten ravitsemus, joten jo ihan ammatillisessa mielessä asia kiinnosti. Ryhmätyötä tehdessä on tullut myös jonkin verran tutustuttua varhaiskasvatuspuolen erilaisiin menetelmiin, ja siellä törmäsin mm. SAPERE-menetelmään, josta tässä Makumestareidenkin ruokakasvatusmenetelmässä on kyse. Menetelmään liittyen olisi ollut kutsuvierastilaisuus, jonka toki siinä rasteja kierrellessä unohdin ja kun lähtiessä kysyin, niin infossa ei tiedetty tästä luennosta mitään. Olisi ollut mielenkiintoista osallistua, toinen luento olisi nyt maanantaina klo 11-12 mikä on päällekkäin pakollisten koulun harkkatuntien kanssa.




Sopivasti saavuttiin paikalle myös katsomaan lastenteatteria, Vita&Mini -näytelmää. Näyttelijät ei pääasiassa puhuneet mitään (vaikka S kyllä huudahti, että puhuihan ne!). Jopa R jonkin aikaa jaksoi seurata keskittyneesti näytelmää mutta kyllästyi noin puolivälissä ja Skaan ei ihan loppuun asti jaksanut katsoa. Nettisivujen mukaan lastenteatteri on tarkoitettu 5-10 -vuotiaille eli ei siis ihan pienempien tarvitsekaan jaksaa. Mentiin sitten juuri ennen loppumista jo rasteja kiertelemään.




Rasteihin oli tosiaan panostettu ja itse sain otettua kuvia ja vinkkejä myös omia opintoja ajatellen. Tehtäviä oli tosi paljon kaikille aisteille. Sai katsella, maistella, haistella, kuunnella, tunnustella. Oli helppoja ja sitten vaativimpia, pääosin jo kouluikäisille sopivimpia. Tuon 3-vuotiaan sain juuri ja juuri keskittymään tehtävien tekoon, mielenkiintoisimpia taisi olla ne, joissa hän sai itse tehdä jotain. Esimerkiksi punakaalitehtävässä kun sai itse kaataa nesteitä, ja tunnustelutehtävissä kun sai koskea esineisiin. Parasta taisi olla maistelutehtävät, mustikoita ja mansikoita maisteli oikein mielellään, meidän 1-veekin valikoiden aina jotain. Mutta kaikista parasta oli pisteiltä saatavat tarrat, joita liimattiin omaan tehtäväsuorituslappuun. 1-vuotias taas mennä viipotti välillä omia menojaankin ja lopulta innostui kynäpurkin purkamisesta.










Hauska tapahtuma ja tosi hyvä, että tuli käytyä. Itsekin oppi uusia juttuja ja varmasti huomioi nyt enemmän ruuanlaitossa erilaisia makuja ja aisteja. Tärkeä aihe meistä jokaiselle, sillä kyllähän me sitä ollaan mitä syödään. Nyt taas tuli telkkarista joku dokkari, miten vanhemmat on ihan kujalla ja syöttää lapsilleen pelkkää roskaruokaa. Nousi pieni haloo eräässäkin someryhmässä. Vaikka Suomessa ehkä perus maalaisjärki vielä on voitolla, niin saattaa silti olla vanhempia, jotka syöttää lapsilleen ei-niin-ravinteikasta ruokaa ihan silkasta tietämättömyydestä.


Ja kerta kiellon päälle: Tapahtuman jälkeen käytiin syömässä, mitäs muuta kuin ranskanperunoita. Tämän kerran taas, kun kaupungilla asti käytiin.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kangaskaupassa

Aiemmin mainostin täällä Vaatteiden yö -tapahtumaa, mitä itsellä jäi siitä käteen? No eipä mitään, muutamaa tarjoustuotetta klikkailin ostoskorissa edestakaisin kunnes törmäsin mainokseen, että ihan tässä meidän nurkilla Kiimingissä avautuu lauantaina kangaskauppa! Siinä sitten ynnäillessä päätin olla tilaamatta nettikaupoista mitään ja käydä sijoittamassa kangasrahat suoraan myymälään. En jaksanut edes valvoa loppuja Vaatteiden yön tarjouksia, aamulla kyllä harmitti kun muutama huippujuttu olikin mennyt sivu suun.



Tosiaan meiltä tulee nyt tähän uuteen putiikkiin reipas vartin automatka eli tuollapa tulee varmasti asioitua jatkossakin. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, että lähialueen pienyrittäjiä kannattaa kyllä tukea. Monet liikkeet, mukaan lukien kangaskaupat, on kovin eteläsuomipainotteisia muutamaa hyvää poikkeusta lukuun ottamatta (joihin silti Oulusta tulee matkaa useampi peninkulma). Yksi hyvä syy listaan, jos jonnekin Oulusta ikinä muutan pois, niin minut tulee löytämään tod.näk. Tampereelta...



Avajaishuumassa oli mukana sen verran ihmisiä, että hyvä kun sisään mahtui! Kun pienimmät olivat eksyneet makkara- ja munkkikojuille, ehti itsekin vähän silmäillä, mitä putiikista löytyi. Iloisen Kettuliinin ohessa samoissa tiloissa on Venka & Vinka -käsityötuotteita, esimerkiksi koruja ja pieniä kankaisia tuotteita.




Minun lapset oli onneksi isällään, S olisi varmasti halunnut tuon ja tuon ja tuon. Pääsin keskittymään itse asiaan eli niiden kankaiden ihailuun. Kun kerran ostoksille olin lähtenyt niin kyllähän sieltä kankaita ostaa piti. Valinnan vaikeus vaan meinasi iskeä.






Liikkeen kankaat on suunnitellut oululainen Leena Renko. Hänen nimissään löytyy aivan ihania kuosisuunnitelmia ja olenkin aiemmin ihastellut ompeluryhmissä monia kankaita, muutama on itselläkin jo kangashyllyssäni. Iloisen Kettuliinin myyjä jutusteli asiakkaiden kanssa, että hän ja Leena Renko olivat jokunen vuosi sitten päättäneet pistää yhdessä yrityksen pystyyn ja nyt hän tarvitsi kankailleen jo omat tilat.




Kankaiden lisäksi myynnissä on myös valmiita vaatteita niin aikuisille kuin lapsillekin. Myymälään ei vielä ollut saapunut koko kapasiteettia mutta lisää kankaita oli tulossa ja ilmeisesti myös ompeluita, joita voi tilata myös omilla toiveillaan. Yrityksellä on toki myös oma verkkosivustonsa www.iloinenkettuliini.fi.



Ihastelin jo aiemmin uutta LintuPrinsessaa ja useita visioita syntyi tästä pinkistä Rytmi-kankaasta, niitä ostin sitten sen verran, että ainakin Slle siitä riittää mekoksi ja housuiksi.

Lisää täydennystä kangasvarastoon eli sehän tarkoittaa taas sitä, että entisiä pitää alkaa ompelemaan vinhalla vauhdilla pois! Onneksi joulu on jo tulossa (3 kuukautta aikaa!), olen suunnitellut pienen "joulupajan" perustamista ja pyrin nyt suurimman osan joululahjoista ompelemaan itse. Muutama idea on jo päässä eli nyt kunhan taas opiskeluista aukeaa pieni rako, alan tuumasta toimeen.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Me tykätään retkeillä

Viime kertaisesta opiskeluajasta on jo aikaa, ja sen jälkeen on ajat ja tavat muuttuneet. Enää ei kiinnosta, eikä jaksa, ravata kaiken maailman kissanristiäisissä ja illanvietoissa. Siksi ilahduinkin, kun opiskelijajärjestömme mainosti perheellisten yhteistä tapahtumaa. Sopi vielä meidän aikatauluihin niin hyvin, että laitoin sen heti suunnitelmiin. Kun kerroin Slle, että tämmöinen retki olisi, jossa paistettaisiin makkaraa, leikittäisiin ja siellä olisi uusia kavereita, ilahtui hänkin. "Me tykätään käydä retkellä", totesi hän illalla. Perjantaina hain lapset päiväkodista ja ajettiin suoraan määränpäähän. S kysyi heti autosta päästyämme, että missä kaverit on.



Lapset äkkäsi heti leikkimökin mutta heidän harmikseen se oli isolla munalukolla kiinni. Piti silti päästä monta kertaa kokeilemaan ja pikkumieskin olis halunnut leikkimökkiin leikkimään. On ne mielenkiintoisia paikkoja.



Opiskelijajärjestö yhteistyökumppaneineen oli hankkinut paikan päälle nuotioevästä ja ihanasti oli eväiksi myös hedelmiä, mitkä upposikin pikkuisten nassuihin hyvin. Ei aina tarvitse olla mitään makeaa ja sokerisia välipaloja, melonit, omenat ja viinirypäleet näytti maistuvan.




Paikalla oli lapsille myös sosionomiopiskelija lapsia leikittämässä, mutta hyvin taisivat lapset leikkiä omalla painollaan piilosta ja junaleikkejä. Välillä kun kävi tankkaamassa eväitä, niin hyvin jaksoi.



Ilma suosi myös tällä kertaa, vaikka pilvistä oli niin oikein hyvä ulkoilusää, kun oli hyvin pukeutunut. Sopivasti sain Rllekin ommeltua päivällä Noshin neuleesta tuubihuivin, pitempään jo ollut todo-listalla. Nyt alkaa olla etenkin aamuisin sen verran viileää, että hyvinkin saa olla jo lämmikettä yllä. Alkaa valitettavasti olla niin, että nyt siirrytään kylmempiä kelejä kohti, eli kannattaa ottaa näistä hyvistä ilmoista kaikki irti.




S vähän epäillen sanoi, että ei tämä ole mikään retki. Sanoin kyllä heti että onhan, tämä oli tämmöinen makkaranpaistoretki ja näinkin voi retkeillä. :) Ihania tämmöiset pienet tapahtumat, jossa tarkoitus on vaan hengailla. Ja vaikka kyseessä olikin perheellisten tapahtuma, on selkeästi opiskelijoiden parissa kysyntää myös tämmöisille pienille tapahtumille, jossa pääasiassa on yhdessä istuminen eikä vaikkapa se alkoholilla läträily - mukaan liittyi kourallinen perheettömiä opiskelijoitakin. Ehdottomasti me käydään tällaisissa jatkossakin. (Ja ehkä minäkin joku kerta pääsen mukaan myös aikuisten tapahtumiin, vaikka juuri nyt ei innostusta sellaisiin olekaan).

perjantai 23. syyskuuta 2016

Vaatteiden yö

Jos joku yökyöpeli vielä valvoo, klikatkaahan itsenne mukaan Facebookin Vaatteiden Yöhön.


Mukana on yli 30 yritystä, ja luvassa tarjouksia, arvontoja ja kilpailuja niin lasten- ja naistenvaatteista kuin kankaistakin sekä yritysten omilla sivuilla että Facebookissa.

Tässäpä se ilta kuluu naputellen verkkokauppoja!

torstai 22. syyskuuta 2016

Uuden housukaavan testaus

Järjestelin tavaroita ja noita järjettömiä määriä kankaita, mitä on päässyt kertymään ja niin alkoi ompelusormet syyhyämään. Etsin ja pengoin yhtä luottohousukaavaa, mutta en mistään löytänyt siihen hätään. Piti sitten ottaa toinen kaava käyttöön ja vähän soveltaen ompelin tästä pikaisesti parit housut Slle.


PaaPiin ihanaa Jussi-kangasta oon marinoinut jo pitkään kaapissa ja nyt tartuin tämän kohdalla tuumasta toimeen. Ihan ei pituus riittänyt täysleggareihin (vuosi sitten housukankaaksi ostettu mitta ei enää riitä mitenkään, kun neiti on venähtänyt pituutta).


Samalla kaavalla sain sitten aiemmin possupussista tullun Checkers-ruutukankaan täyspitkiksi leggareiksi korkealla vyötäröllä.

Kaavana on OB 4/2012 frillahousut "Forest Walk" koossa 98. En siis tehnyt frilloja lahkeisiin, vaan lisäsin kaavaan pituutta sen verran, että tuli täyspitkät housut. Tässä koossa lisäpituutta piti laittaa noin 14 cm plus kääntövarat. Hyvä malli tämäkin, lahkeista tuli tuota minun luottokaavaa leveämmät niin on vähän erinäköiset housut välillä jalassa. Yläosa istuu niin ikään hyvin eli jatkoon menee.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Viikonloppu tohinaa täynnä

Nyt sattui taas tälle viikonlopulle niin paljon tapahtumia, että olisi riittänyt jo useammallekin viikonlopulle hajautettuna. Nyt vaan taisi sattumalta osua kaikki samaan saumaan ja onneksi syysaurinko suosi tällä kertaa ulkoiluakin.




Lauantaina olisi ollut parissakin paikkaa kauppaketjujen järjestämiä lastentapahtumia, huomasin jälkeen päin. Mutta omalla kylälläkin riitti kyllä tekemistä niin, ettei tarvinnut muualle lähteä. Pelleä piti tietysti lähteä katsomaan Halpa-Halliin. Tiukille vaan veti omaa aikataulua, kun sain juuri sovittua sohvan kuljetuksesta uuteen kotiin, siitä huolimatta lähdettiin piipahtamaan ulkona kärryillä heti aamupäivällä. Juoksujalkaa sain mennä kauppaan, ja siellä nopeasti katsottiin, mitä kaikkea tarjolla oli. Oltiin onneksi paikalla sopivasti, kun karkkitykki löydettiin ja saatiin aikaiseksi karkkisade ja mekin kaksi karkkia ehdittiin napata. Sitten pitikin mennä jo, ja juoksin kyllä aikaa vasten kotiin. Vastaantuleva mummu ihasteli, miten niin reippaasti olen aamulenkillä... Meinasin huikata, että kiirettä vaan pukkaa, mutta menin jo. Mutta sain kuitenkin reippaan juoksulenkinkin samalla tehtyä. Lupasin lapsille, että mennään kyllä myöhemmin iltapäivällä uudestaan "katsomaan pelleä" ja niin tehtiin, ajan kanssa tällä kertaa.



Menninkäiseltä saatiin hieno "kasvomaalaus" eli käteen tytön itse valitsema Hello Kitty. Pelle Pepperooniinkin törmättiin sopivasti niin, että saatiin molemmille lapsille ilmapallokoirat. Pienempi tosin väänsi omastaan heti mutkat suoriksi ja ehti jo siskonkin koiralta jalat pyöritellä pois, mutta olipahan iloa edes hetkeksi.



Sunnuntaille sattui monenlaista, perinteisen aamu-uintimme jälkeen mentiin katsomaan mäelle Traktorinäyttelyä. Väkeä oli kyllä paljon liikenteessä ja traktoreiden lisäksi monenlaista autoa, mopoa ja hälytysajoneuvoja esillä.





No niin kävi, että tyttö halusi mennä mäkeen ja lupasin hänen sinne kiivetä kun itse siinä mäen alapuolella seisoin. Katsoin perään, että siellä juosta viipottaa ja kun hetkeä myöhemmin katsoin uudelleen, niin eipä näkynytkään tyttöä enää missään. Menin mäen päälle etsimään, huhuilemaan ja katselemaan ympärilleni, vaan eipä näkynyt. Arvasin, että nyt on tainnut juosta jonkun perässä pois, koska sellaista hänellä hyvinkin on tapana tehdä, mutta kun minuutit mateli eteen päin eikä mitään kuulunut tai näkynyt, niin kyllä siinä ehti monenlaista muutakin vaihtoehtoa jo hiipiä mieleen ja paniikkia alkaa jo puskemaan päälle. Ajattelin jo mennä itse kysymään kuulutuksia, mutta sieltähän se kohta tuli odotettuna, että meidän tyttö on löytynyt ja etsii äitiä. Eli terve, mehän ne oltiin... vähän kyseenalainen viiden sekunnin julkisuus! S oli siis mennä viipottanut joidenkin tyttöjen perässä jo melkein alueen ulkona ja seurueen äidit olivat sitten onneksi hoksanneet häneltä kysellä, missä tämän äiti on. Sn omien sanojen mukaan hän oli mäessä kompastunut, eikä ollut enää sitten halunnut siellä olla ja oli lähtenyt näitä tyttöjä seuraamaan. Onneksi osasi kertoa oman nimensä ja äidin nimen. Nämä on näitä ihan perusturvallisuusasioita, mitä kannattaa oman lapsen kanssa harjoitella. Tämäkään ei iso alue ole ja tuttu paikka meille, mutta kun siellä on sadottain ihmisiä niin äkkiä siellä hukkaan menee. Ens kerralla istuu kyllä molemmat visusti vaunujen kyydissä, tämä kun tuskin ensimmäinen kerta tulee olemaan...




Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kävin kyllä vielä tilannetta Sn kanssa pariinkin kertaan läpi. Muistuttelin, miten ei voi lähteä kenenkään perään noin vaan ja samalla kuitenkin kehuin, että hienosti osasi kertoa oman ja äidin nimen. Samalla kerrattiin, että jos käy niin, että joutuu hukkaan, niin mitä pitää tehdä.





Iltapäivälle oli vielä muutakin ohjelmaa, lapset ehti justiinsa sopivasti syödä ja ottaa pienet torkut, kun lähdettiin liikkumaan Perhekuperkeikkaan. Tästäkin tapahtumasta olen aiemmin vain kuullut, eli mitään hajua ei oikeasti ollut siitä, mitä tuolla tehtäisiin. Mentiin kuitenkin katsomaan ja lapset kyllä molemmat tykkäsi. Liikuntasalissa oli erilaisia pelejä ja vempeleitä, joilla lapset saattoi omatoimisesti liikkua. Sn suosikkeja oli purkeilla kävely ja kiipeilypuolissa kiipeily, R taas innostui pelaamaan sulkapallomailat molemmissa käsissä jalkapalloa pukaten. Luovuus kunniaan, yritin tätä kerran jos ois oikealla mailalla halunnut pelata pallopeliä ja hirveät kilarit veti, kun äiti häiritsi peliä!




Semmoista "pientä" puuhastelua siis tälle viikonlopulle. Jospa sitten lähiajat voi taas mennä vähän lorvaillen, ettei ala ihan urheiluksi mennä tuo tapahtumissa kiertely. Ihanaa kuitenkin, että tämmöisiä järjestetään ja tosi mukava, että keräävät porukkaa niin, että touhu kannattaa.