Instagram @sarkkuk

tiistai 31. tammikuuta 2017

Liikunnat vk. 4


Hyvän mielen liikuntaviikko taas takana!


Ma:
3,0 km | 24 min 15 s | Crosstrainer, alkulämppä
50 min | Toiminnallinen sali (Jalat, keskivartalo, selkä)  - PT
1,2 km | 10 min | Crosstrainer, loppulämppä

Ti:
2,1 km | 17 min 30 s | Crosstrainer, alkulämppä
50 min | Toiminnallinen sali (Selkä, rinta, kädet) - PT
3,0 km | 23 min 50 s | Crosstrainer, loppulämppä

Ke:
-

To:
9 km | 1h 2 min | Juoksu

Pe:
-

La:
18  km | 1 h 39 min | Hiihto

Su:
-

"Yhteenveto:
Urheilit 8 kertaa, yhteensä 5 tuntia 36 minuuttia"



Sopivassa suhteessa onnistuin aikatauluttamaan viikkoon sekä salilla käyntiä että sitten vähän aerobisempaa liikuntaa muutamaa lepopäivää ja nukkumista unohtamatta.

heiaheia.com

Hoidin heti alkuviikosta pois treenit PT:n kans. Kahella kertaa tuli kyllä koko vartalo treenattua ja viiimeksi tosiaan mainitsin, että nostetaan taas painoja niin nyt kyykättiin "jo" 50 kg:lla eikä sekään niin paha vielä ollut... Mielenkiintosta nähä, miten tämä tästä kehittyy.



Pysty sitten loppuviikosta keskittymään muihin juttuihin. Viime viikolla olikin oikein ihanan keväiset ilmat, niin silläkin sitten oli taas pakko käydä heittään juoksulenkki ja tällä kertaa sain aikaakin parannettua - lenkki sujui melkein kymmenen minuuttia nopeammin. Meinas kyllä pohkeet krampata kotiin tullessa kun loppumatkan vähän kiristelin tahtia... Mutta oli kyllä ihanaa käydä ulkona juoksemassa, ei se ole ollenkaan sama asia treenata salilla jollain crosstrainerilla vs. juosta luonnossa ja saada samalla raitista ilmaa. Joka tapauksessa oon tehnyt salilla alkulämmittelyt kolmeen kilometriin (jos vain suinkin aikataulu on antanut myöten) ja koittanut tässäkin vähän kiristää tahtia, vaihtelevin tuloksin. Ei ole kahta samanlaista päivää, välillä tuntuu tosi jähmeältä ja sitten taas toisena päivänä juoksisi vaikka toisen puolituntisen päälle.




Kävin tosiaan lauantaina hiihtämässä sen saman lenkin, mitä viimeksi kävin tunnustelemassa - tällä kertaa latu oli vähän paremmassa kunnossa, toisaalta metsäreitti oli osittain täysin lumen peitossa ja pitipä kerran oikaista pätkä tieltäkin, kun latua ei enää näkynyt missään. Kerran kompastuin johonkin risuun ja lensin ahterilleni ja toisen kerran taas ei toimineet enää jalat ja kädet yhteen, vaan kompastuin sitten ylämäessä sauvoihin... Että ei nyt ihan putkeen mennyt mutta enpähän myöskään ollut ainut ladulla kaatuilija. En eksynyt ja kiertänyt mitään ylimääräisiä reittejä tällä kertaa. Laitoin muka lähtiessä paristakin sovelluksesta gps:t seuraamaan, mutta eipä näköjään mikään näistä sovelluksista ymmärrä, että ihminen voi _hiihtää_ ja vaikka mennä vaikka keskellä metsää tahtoessaan. Ei siis pysynyt mikään seuranta päällä.



Tässähän alkaa pikkuhiljaa kuntokin nousta, kun seuraa ihan ajatuksella noita käppyröitä. Vielä jos pääsisi kerrankin hiihtämään, niin olisi tämän kevään kilometritavotteetkin jo rikottu eikä vielä olla edes alkukeväässä. Toivottavasti nyt ei sitten sairastu, kun taas vaihteeksi meillä on asustanut pikkuinen kuumepotilas kuumeen keikkuessa 40 asteen tietämissä. Oon syönyt tupla-annosta D-vitamiinia ja muutenki koittanu vähän panostaa ajatuksella terveellisimpiin ruokiin (vaikka vastapainoksi innostuinkin piiiitkästä aikaa leipomaan ja onpahan tullut karkkipäiviäkin pidettyä). Että minkä vuoksi siellä salilla käydään... ;)

torstai 26. tammikuuta 2017

18 kuukautta (1,5 vuotta)

Pitkästä aikaa lastenkin kuulumisia! Tämä lahopää on tietysti unohtanut varata meille puolitoistavuotisneuvolan (on se kalenterissa ylhäällä ollut vaan eipä oo saanut aikaiseksi) eli neuvolapostauksen jälkeen saa sitten vasta mittoja päivitettyä. Viimeksi oon kirjoittanut Rn kuulumisia, kun tämä täytti yksi vuotta ja puolessa vuodessa ehtii kyllä lapsen elämässä tapahtua kaikenlaista.



En ehkä oo aivan puolueeton sanomaan, mutta meillä asuu kyllä semmoinen hurmuripoika, joka tulee sulattamaan sydämiä...  Mukavan rauhallinen lapsi, mutta tarvittaessa on kyllä melkoinen jäärä ja ääntä lähtee. Kävelemään lähti aika tarkkaan 1v 1 kk ikäisenä ja nopeasti sitten kyllä oppikin. Päiväkotihan me kans ollaan aloitettu tässä välissä ja hyvin lähti sinne sopeutumaan. Pari viikkoa oisko mennyt, että aamulla vähän itkeskeli mutta nykyään juoksee innoissaan jo aamupuurolle niin, että ei aina ehdi heippojakaan sanoa kun on jo itsekseen mennyt.



Edelleen R tykkää paljon kiipeillä ja toinen välillä vähän kyseenalainen taito on pomppiminen. R innostuu helposti muiden esimerkistä ja niinpä isosisko saakin Rn mukaan kaikenlaisiin villityksiin. Viime aikojen keksintö on purkaa sängystä kaikki peitot ja patjat ja leikkiä "taikatemppuja", eli pomppia sängyllä, laskea sieltä liukumäkeä ja tehdä kuperkeikkoja. Energiaakin siis löytyy. Selkeästi yksi mielenkiinnon kohde on myös erilaiset pallot, ja tosi taitavasti R osaa jo potkia palloa ja kuljettaa sitä. Taitaa jossain vaiheessa olla ajankohtaista siis alkaa jalkapallon harrastaminen. R osaa myös laulaa tai jotain sinne päin, yksi hitti on "Let it Go" ja Risto Räppääjä&Viileä Venla on yksi suosikki-DVD, ja musiikki kyllä menee jalan alle.



R ei vielä puhu. Pari kuukautta on hokenut sanaa "Anna!", joka onkin erittäin käyttökelpoinen ensimmäiseksi sanaksi. Seuraavaksi on tullut "äiti", "ei", "auto", "Elsa" :D . Yrittää kovasti muodostaa siskonsa nimeä ja toistelee halutessaan joitakin yksinkertaisia sanoja, esimerkiksi "kissa"akin on jo koittanut suhauttaa. Ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin ja osaa toimia käskyjen ja kehoitusten mukaan sekä osoittaa vaikkapa asioita omassa kehossaan (nokka, varpaat, napa - tuo kenkä, hae paperia, herätä S , missä Leevi? jne.). Selkeästi on hiljaisempi, kuin nyt vaikkapa siskonsa, joka tässä iässä puhua pälpätti jo vaikka mitä.



R on edelleen ihan hirveä tissitakiainen ja välillä tuntuu, että äiti on yksi kävelevä tissi vaan... Yöimetyksiä oon koittanut jo toista kuukautta lopetella, kun alkoi oma jaksaminen käydä jo vähän vähiin niidenkin suhteen. Ihan kokonaan ei olla yötissistä siis päästy vielä eroon. Mutta sanotaanko, että jos viikossa on yksi yö, jolloin R herää puoliltaöin eikä rauhotu muuten ku tissitainnutuksella, niin sen nyt vielä jaksan eli tosi paljon nuo nyt kuitenki on lähteny vähentymään. Kuitenkin kun yöunet on alkaneet olla enemmän yhtenäisiä, niin se tissikin on jäänyt ja minä oon kans siirtynyt toiselle puolelle sänkyä nukkumaan, että se nyt ei ainakaan saa lisää ärsykkeitä siitä vierellä ja kainalossa olemisesta. Se imetyshetki on kuitenki hirveän tärkeää, että ilman sitä en kyllä saa poikaa nukkumaan (jännä juttu vaan sitten, että isänsä luona kyllä nukahtaa helposti ilman...) ja päiväkodista kun iltapäivällä lapsia haen, niin olis saman tien repimässä paitaa auki. Illat meneekin monesti siihen, että minä saan olla aika tiukilla, että sitä maitoa ei voi koko ajan juoda. Onhan se selkeästi siis lohtutissiä varsinkin, kun ei se aina ees jaksa sitä juoda kun kaikki ympärillä oleva vie heti mielenkiinnon ja silti on vaan saatava lupsutella.



Tutinkin jätin pois jo muutama kuukausi sitten. Sattuivat kaikki viisi menemään samaan aikaan hukkaan ja kun ei mistään niitä tullut vastaan, niin päätin vaan olla ostamatta uusia. Pari päivää meni kiukkukohtauksilla ja yöunille asettuminen oli vähän rauhatonta, mutta nopeasti tottui kyllä. On tosin välissä tullut mieleen painella saman tien kauppaan tuttiostoksille, kun varsinkin Rn ollessa kipeänä minun tissi onkin sitten ollut se tutin korvike. Mutta oon pitänyt oman pääni asian suhteen. Päiväkodissa tutti on vielä käytössä päikkäreille rauhoittuessa ja antaapa sen siellä olla, jos se siellä hyvin niin toimii. Päikkäreitä tosiaan nukkuu vielä hyvinkin reilut pari tuntia päivässä.



Kaikkia useimmiten kiinnostaa, miten R on suhtautunut nyt kahteen kotiin ja hyvinhän se on mennyt. R nyt tietenkin on sen verran pieni, että ei varmasti kaikkea ymmärrä, mutta selkeästi on välillä havaittavissa jotain levottomuutta ja esim. isin soittaessa puhelimella saattaa saada itkukohtauksen eli ikävoi varmasti välillä. Vastaavasti aina menee ihan innoissaan isin luokse kylään, mutta on myös iloinen, kun tuun lapset sieltä hakemaan. Eli olosuhteisiin nähden tosi hyvin on sujunut.


Semmoista meille kuuluu pikkumiehen taaperoarkeen! Kirjoittelen sitten vaikka neuvolakuulumisia erikseen, kunhan nyt saisin vaan ensin edes sen ajan varattua...

maanantai 23. tammikuuta 2017

Liikunnat vk. 3


Viime viikolla vietin kevennettyä viikkoa. Oon tainnut ottaa tuon oman uudenvuodenlupaukseni ihan tosissaan ja lepoaikaakin alkaa kertyä ihan hyvällä mallilla.


Ma-Ke:
-

To:
30 min | 3,8 km | Crosstrainer
50 min Toiminnallinen sali Jalat + selkä (PT)
14 min | 2 km | Juoksumatto

Pe:
1 h 56 min | ~19km | Hiihto

La:
1h 5 min | 9 km | Juoksu

Su:
-


"Yhteenveto:

Urheilit 5 kertaa, yhteensä 4 tuntia 39 minuuttia"








Alkuviikon oon ihan rehellisesti vaan nukkunu ja löhöillyt ja sehän näkyy askelten määrässä. Oon nukkunu ihan kunnolla pois viime aikojen  vuosien univelkoja. Muutaman päivän lepotauon jälkeen oliki hyvät energiat lähteä salille ja liikkua heti puolitoistatuntia kerralla. PT oli järjestäny hyvät treenit ja alkaa sitä kehitystä kai pikkuhiljaa tulemaan. Esim. muutama viikko sitten kyykkäillessä alotettiin 40 kg painoilla ja hyvä oli, ettei nokalleen siinä kaatunu. Nyt sai lisätä hyvinkin jo 45 kg. Ens viikolla taas lisätään... Samoin on muissakin sarjoissa painot alkanu vähitellen kasvamaan. 



Loppuviikosta oli niin ihanat ilmat, että mieli veti hiihtämään ja lenkkeilemään. Olin tosiaan perjantaina iltapäivästä lähdössä vetämään pientä hiihtolenkkiä ja takaraivossa kuitenkin jyskytti väsymys ja ajatus, että jos ees muutaman kilsan jaksais käyä ja vaikka kääntyis muutaman kilometrin jälkeen kohta vaikka takasin, jos kovin alkaa hapottaan. Siinä parin kilsan kohdalla aattelin kuitenkin vähän saada vaihtelua vanhaan reittiin ja lähdinkin toista latua pitkin. Aattelin mennä merenrantaan ja sieltä sitten takaisin... Edellisiltana oli ollut kova tuuli ja latu oli sen näkönen, jäinen ja täynnä risuja ja männynkäpyjä. Kovin lujaa ei päässyt, kun aina tökkäsi johonkin ja oli tuiskahtaa nenälleen ladulle. Siinä hiihtelin sitten niin kauan, että saavutin sen merenrannan ja alkoi jotain yleisiä kylttejäkin lopulta esiintymään. Vaihtoehtona oli kääntyä autoa kohti viiden kilometrin päähän, tai hiihtää "vähän matkaa vielä" toiseen suuntaan... Siinä vei kuitenkin hyvä fiilis mennessään ja päätin lopulta, että jos jäljellä on enää kymmenen kilometriä niin kevyestihän se menee! Epäusko alkoi vallata mieltä siinä vaiheessa, kun kaikki mutkat ja puut alkoi muistuttamaan toisiaan ja olin ihan varma, että pyörin vaan ympyrää keskellä metsää. Mutta kun en muistanut paluureittiäkään nähneeni, niin pakko oli jatkaa eteen päin. Onneksi kohta alkoi taas kylttejä näkymään ja sain oman suuntavaiston taas kartalle. Autolla olin tasan kahden tunnin, yhden kaatumisen ja lähes 19 kilometrin jälkeen eli semmoinen pieni lenkki tuli heitettyä. Lauantaina riitti vielä virtaa käyä pitkästä aikaa lenkillä vaikka meinasi aikataulujen kanssa tulla vähän kiirus, kun illalla oli vielä juhlat tiedossa.



Uusi viikko näyttää taas lupaavammalta. PT:n kanssa on sovittu kahdet treenit ja jos vaan ulkoilmat on suosiollisia, niin aijon käydä heittämässä tuon saman hiihtolenkin vielä ainakin kertaalleen.



lauantai 21. tammikuuta 2017

Oma Juhla-tunika

Tähän puuteriin Juhla-kankaaseen ihastuin myös saman tien sen tultua syksyllä Noshin mallistoon. Sävy on aiheuttanu monissa aika ristiriitaisia fiiliksiä ja aika ajoin se nousee keskusteluun mm. Nosh-kirppiksellä. Kankaan sävy ei nimittäin näytä ikinä kuvissa siltä, mitä se oikeasti on. Noshin mallikuvissa sävy vastaa aikaisemmin mallistossa ollutta heleää puuteripinkkiä. Välissä oli mallistossa puuteriroosaa, mutta ei tämä oikein sitäkään muistuta. Todellisuudessa väri taittaa luonnossa enemmän beigen puolelle.

Niin tai näin, oli sävy kyllä luonnossa vielä enemmän omaan mieleen ja tämän kankaan osto onkin ollut hankintalistalla. Kun eräs ystävä sitten sanoi tätä kangasta saaneensa kilopussissa ison palan eikä ollut varma, mitä siitä tekisi, niin sanoin heti olevani kiinnostunut ostamaan, jos hän siitä tahtoisi luopua. Niinpä vähän myöhemmin kangas päätyi haltuuni ja ihan ensimmäiseksi ompelupöydälle todo-jonoon.






Itelleni siitä oli sitten saatava tunika (EDIT: otsikkoa muutettu...) ja onneksi kaapissa oli myös sävy sävyyn mokkaa ja puuteria resoria. Kaavana käytin jo hyväksi muotoutunutta omaa tunikakaavaa ja siitä huolimatta, että kaksoisneula alkoi sylttäämään pääntietä huolitellessani niin lopputuloksesta tuli mieluinen. Kangasta jäi vielä sen verran, että siitä saattaisi riittää jopa tytölle paitaan jos ei jopa mekkoonkin saakka. Tämä puuteribeige onkin enemmän ehkä aikuiseen menoon sopivaa, tämän puuterimpaa sävyä en kyllä osaisi itseni päälle kuvitellakaan näyttämättä ihan possulta... xD


perjantai 20. tammikuuta 2017

Kevätlukukauden startti


Näin se taas kevätlukukausi käynnistyi koulussa viime viikolla.  Hyvin levänneillä akuilla olikin helppo aloittaa taas pitkän kevään pakertaminen. Mennyt viikko ei ollut ollenkaan niin raskas mitä lähiviikot oli syksyllä, esimerkiksi maanantaina ei ollut kuin pari tuntia opetusta. Viikolle on sisältynyt kolme kympin aamua, eli oon ihan hyvin ehtinyt käydä aamulla jopa salilla JA saunassa ja siitä vielä ehtinyt kouluun. Iltapäivätkin on ollut lyhyempiä ja oon päässyt viettämään koulun jälkeen omaa aikaakin.



Mitäs me nyt sitten kevät opiskellaan? Iso kokonaisuus on Hoitotyön perusteet, joka huipentuu loppukeväästä sitten hoitotyön harjoitteluun. Oon saanut jo harjoittelupaikan sieltä, mistä halusinkin. Lisäksi meillä alkoi Farmakologia ja lääkehoito ja siihen sisältyen lääkelaskut. Opettaja alusti kurssia sillä, että aika harva oli saanut kevään pääsykokeissa lääkelaskutehtävästä kaikkia osioita oikein... Laskut vastasivat neljännen luokan matematiikan tehtäviä. Voin kyllä heti myöntää ja tunnustaa, että omalla kohalla ne meni aivan päin metsää ja varmasti kaikki desimaalimuunnokset ihan väärin. Niin ne meni väärin nyttenkin laskutehtävissä eli tämä jos jokin tulee kyllä vaatimaan "hieman" panostusta. Och svenska... Olisin saanut aiempien opintojen perusteella hakea vapautusta ruotsin kielen kurssista ja käydä taas näyttökokeessa, mutta en tulis sitä kyllä ikinä pääsemään läpi. Oma motivaatio siihen ruotsin opiskeluun on vähän huono ihan periaatesyistä...



Heti meillä alkoi myös hoitotyön harjoitustunnit ja oli kyllä mukava päästä näin itse kokeilemaan erilaisia perushoitotyössä tarvittavia toimenpiteitä. Vaikka se sairaanhoitajan työ ei oma ykköshaaveeni olekaan (varsinkaan sen jälkeen, kun kuulee niitä oikeita kenttätyökokemuksia...), niin tutkinto se on näistäkin tehtävä JA aikomuksissahan minulla olisi tehdä jonkun verran ainakin vielä sh:n töitäkin, joten ei auta kuin koittaa motivoitua vaan. Vaikeinta omassa osuudessa taisi olla tuo sängyn lakanankulman oikeanlainen taittelu, eli jospa se(kin) tästä...! :D Pesuja saatiin harjoitella toisillemme - mutta oli meillä sentään nuket tai jonkunlaiset torsot sitten vaippojenvaihtoa ja intiimialueiden pesuja varten, että ei nyt ihan niin reaalisti tarvinnut kaikkea opetella. Kevään harjottelussahan nämä sitten tulee vastaan.



Vähän hitaanlaisesti meillä monimuoto-opiskelijoilla sujuu tämä ryhmäytyminen, kuten jo mainitsin aikaisemminkin, mutta aina nämä lähiviikot tuo yhteen ja jotain yritystä taas ryhmäyttääkin meitä. Tuutortunnilla leikittiin tutustumisleikkiä, jossa jokainen sai kertoa itsestään viisi faktaa ja muiden piti arvata, kenestä on kyse. Aika hyvin sitä koulukaverit on olleetkin hereillä toistensa suhteen. Ilmeisesti opettajakin, kun mainitsi, että luokassa taitaakin olla yksi romaaninkirjoittaja... Paljastui monesta koulukaverista mielenkiintoisia juttuja ja monella tietysti keskenään samantapaisia kiinnostuksenkohteita tai luonteenpiirteitä.



Minähän oon oman hopseiluni merkeissä käynyt sitten syksyllä Mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssia, joka meille muuten tulisi vasta ensi vuonna. Siinä olisi olltut meidän vikalla lähiviikolla joulukuussa simulaatioharjoituksia, mutta tietysti sattui menemään omien pakollisten tuntien kanssa päällekkäin. Onnistui onneksi nyt käydä korvaamassa tämä toisen opiskeluryhmän kanssa. Viime kerralla osallistuin itse simulaatioesitykseen olemalla sairaanhoitaja, eli nyt jättäydyin ihan vaan havannoijaksi. Oli mielenkiintoista kyllä seurata näitä lavastettuja tilanteita, jotka kuitenkin monessa mielessä vastaavat todellisia tilanteita. Opiskelijoiden joukossa oli kyllä niin huikeita näyttelijäsuorituksiakin, että harvoinpa saa noin huolella revetä koulussa nauramaan. Ehkä ei kuitenkaan tosielämässä kuitenkaan. Meillä vielä on kurssiin liittyen yksi seminaaripäivä. Viime kerralla oma seminaarityö oli aiheesta raskaudenaikainen masennus ja nyt puolestaan olen etsinyt tietoa raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön liittyen. Tämä kurssi on kyllä ollut hirveän mielenkiintoinen ja oikeastaan, mitä enemmän asiaa opiskelen niin sitä mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi se muuttuu. Tähänkin liittyy sitten harjoittelu, jota meen tekemään alkukesän ajaksi (oon siis puolet keväästä harjoitteluja tekemässä). Sitä kyllä odotan ehkä eniten koko kevään ohjelmistosta.



Seuraaville etäviikoille meille on taas jonkun verran ajoitettu erilaisia tehtäviä, joista onneksi suurin osa on ryhmätyönä tehtäviä eli yksin ei tarvi hukkua kaiken työmäärän alle.  Tokihan sitten ruotsi ja matikka on itsenäisesti tehtäviä, voi kun saiskin niihin jostakin kaivettua viitseliäisyyttä alottaa. Tulevilla lähiviikoilla alkaa sitten ihan uusia kurssejakin, eli seuraava opetuksellinen viikko on kyllä taas ympätty tunteja täyteen aamusta pitkälle iltapäivään. 



Sitä odotellessa siis! Minähän oon muuten koittanut vähentää kahvinjuontiakin ja ihan hyvin se on lähtenyt nyt vähentymäänkin. Mitä nyt koulupäivinä kulutus aina on nousussa. Milloinkahan kofeiiniriippuvuus muuttuu ongelmakäytöksi, hmm...


tiistai 17. tammikuuta 2017

Liikunnat vk. 2

Nyt on kyllä ollu hyvät energiat päällä. Mennyt viikko oli lähiopetusviikko, mutta onneksi aikataulut oli kerrankin sen verran hyvät, että koulun ohella jäi aikaa muuhunkin elämään. Ehdin siis useampana kouluaamuna käydä kuntosalilla ennen tunneille menemistä ja lisäksi oli se PT:n ohjauskerta, josta kirjoittelin vähän tuloksiakin.



Ma: 
21 min 2,5 km Crosstrainer
30 min Kuntosali (selkä ja ylävartalo)

Ti:
3,0 km 25 min 23 s Crosstrainer
30 min Kuntosali (Jalat ja keskivartalo)


Ke:
30 min toiminnallinen harjoittelu (PT:n ohjaus)

To:
-

Pe:
3,0 km 25 min 23 s Crosstrainer
20 min Kuntosali

La:
-

Su:
12 km 1 h 12 min Hiihto


Kuntosalilla kävin läpi PT:n antamaa ohjelmaa ja ihan eri lailla kyllä nyt saa tehoja siihenkin, kuin mitä itse koittaa yksinään hinkuttaa joillain laitteilla menemään. Ryhmäliikuntaan en oo sitten ehtinyt ollenkaan, kun on vähän olleet nuo ilta-ajat huonoja. Erityisesti harmittaa, että lauantaina lanseerattiin BodyPump100 -ohjelma ja itse olin siis reissun päällä enkä päässyt mukaan. Nytkään en osaa ollenkaan sanoa, milloin pääsisin ryhmäliikuntaan mukaan, mutta näköjään omasta kalenterista olisi ihan varta vasten tälle varattava joku aika, että pääsisi menemään. Pitkän tauon jälkeen kävin myös sunnuntaina hiihtämässä ja se oli hyvä treeni se! Tilastojen mukaan olen vuonna 2015 (huom! raskaana ollessani) hiihtänyt 9 kertaa ja aavistuksen vajaat 55 km eli eiköhän nämä kilometrit pidä nyt yrittää ylittää vielä tälle keväälle.

heiaheia.com



Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin annetaan nyt sitten hyvän harrastuksen jatkua ja niinpä treenit PT:n ohjauksessa jatkuu. Toivottavasti sieltä alkaa tulla semmosia tuloksiakin, että kesään mennessä olisi ehkä jotain näkyvääkin tapahtunut. Mitään pitkän tähtäimen suunnitelmaa minulla ei sinänsä oo, kunto jos nousis ja lihasta tulis, mutta aika pöljäähän se ois, jos ei samalla vähän rasvaaki lähtis.


Aktiivisuusranneke on kans kulkenut menossa mukana. Istumista on kyllä tullut tuntikaupalla harrastettua koulussa. Unet on taas jääneet pääosin lyhyiksi ja ainakin ne on pätkineet taas kunnolla, mutta mahtuupa viikolle taas yhdet kunnon unetkin, vaikka vähän myöhäiseksi tuo nukkumaanmeno saattoi viikonloppuna venyäkkin. Ajoittain edes jos saisi vastaavasti nukkua, niin olisi jatkossakin toivottavaa.





Nyt ehkä vähän kevyempi viikko välissä ja sitten taas kunnon vauhti päälle! Onneksi ainakin liikunnassa pätee se, että ylämäen jälkeen tulee aina alamäki - ja elämässä ehkäpä päin vastoin!


maanantai 16. tammikuuta 2017

Ostosmatka Ottobreen

Kun joskus viime vuoden puolella eräässä oululaisessa ompeluryhmässä kyseltiin, olisiko innokkaita lähtijöitä jo perinteeksi muodostuneelle vuotuiselle matkalle Ottobreen, niin minähän olin heti kiinnostunut. Äkkiseltään arveltuna näytti siltä, että samalle päivälle tammikuun puoliväliin ei osuisi mitään akuutteja muita menoja, joten ilmaisin olevani kiinnostunut lähtemään. Lähtövarmistuksia kysellessä sitten aloin vähän jahkailemaan, että jaksaako sittenkään... Kuitenkin autossa oli yhden naisen mentävä aukko ja oma rahatilanne kerrankin suotuisa niin päätin, että kun ei varmasti itsellä tulisi lähdettyä tämmöistä reissua ehkä ikinä tekemään Rovaniemen suuntaan, niin messissä olen!



Omat yöunet jäi taas vissiin viiden tunnin mittaiseksi. Osittain siitä syystä, että illalla vein lapset isälleen hoitoon ja muutama tunti omaa aikaa tarkoitti taas sitä, että minähän alan lyhentämään jo ompelupöydällekin kasaantuvaa kangaspinoa nyt, kun uusiakin on taas tulossa. Sain kuin sainkin vielä hyvinkin saman vuorokauden puolella inspikseni ommeltua ja päälle saakka. Aamuyöstä heräsin varttia ennen herätyskelloa, jonka olin asettanut soimaan viideltä. Meseen oli tullut viesti, jossa yksi matkaseurueen jäsen oli yön aikana sairastunut ja joutui perumaan matkansa, eli hullujen oululaisten joukkiomme kutistui neljään. Ehdin hyvin juoda aamukahvit ja syödä aamupalankin ennen lähtöämme. Ensimmäinen matkailija joutui lähtemään kotoaan etelämpää jo aikaisemmin, jättääkseen autonsa Ouluun ja kuuden maissa starttasi matka-automme. Mutkien jälkeen viimeiseksi he poimivat minut kyytiin ja motarille päästiin kiihdyttämään hieman ennen seiskaa.



Matka Rovaniemelle sujui kyllä leppoisasti, vaikkakin lumisade ja edessä pöllyävä lumi haittasi näkyvyyttä melkoisesti. Ihmeteltiin, millaisella riskillä meidätkin ja edessämme ajava rekka ohitettiin näkyvyyden ollessa nolla, vaan sen vuoksi, että pääsivät ajaa kihnuttamaan täsmälleen samalla vauhdilla sinne vain hieman edemmäs. Onneksi päivänvalo alkoi sarastamaan jossakin vaiheessa. Tervolassa pidettiin pieni tauko ja sieltä huoltsikalta löysin jo kauan etsinnässäni olleita CD-levyjä itselle autoon kuunneltavaksi. Tänne asti piti niitäkin lähteä ostamaan mutta ei se mitään, kun kerran löytyi.

Kolmen tunnin ajomatkan aikana ehdittiin jutustella kyllä vaikka ja mitä. Muut seurueesta olivat hyvinkin tuttuja tai ainakin jossakin tavanneet, mutta minähän en heistä ketään tuntenut aikaisemmin. Osottautui kuitenkin, että meillä oli yhteisen harrastuksen lisäksi paljon muutakin yhteistä ja hyvä siinä oli saada vertaistukea mm. samanikäisten lasten nukutukseen tai potatukseen liittyen. Oli näillä nuorilla naisilla kerrottavanaan myös romanttisia tarinoita omista kosimiskokemuksistaan ihan ilmatilarikkomuksiin saakka. 



Oltiinkin ihan hyvissä ajoin jo puoli kymmenen maissa perillä Rovaniemellä ja ihan ensimmäiseksi ajeltiin parkkiin ja jaloiteltiin kauppakeskuksessa. Kymmeneltä liikkeiden auettua löydettiin yksi avoinna oleva lounaskahvila, josta saatiin jonkunlaiset salaatti-patonkicombot ostettua varhaiseksi lounaaksi. Tästäpä ei sitten ollutkaan enää kovin pitkä ajomatka varsinaiseen määränpäähämme eli Ottobren tiloihin, jotka sijaitsivat Rovaniemen keskustan laidalla tavallisella kerrostaloaluueella. Kauppa on semmoinen, että sinne ei ihan tavallisella kävelyreitillä ehkä eksyisi, eli kyllä sinne ihan asiakseen täytyy lähteä ostoksille, jos mielii paikan päälle löytää.




Puoli yhdentoista aikaan päästiin siis kauppaan sisään. Ottobren tilat sijaitsevat kahdessa eri kerroksessa, katutasossa on pieni liike, jossa on kassa, ompelutarvikkeita, resorit ja pieni otos kaupan kankaista. Alakerran kellaritiloissa sijaitsee sitten se varsinainen ompelijoiden paratiisi, jossa on hyllykaupalla kankaita.



Pieni hetki meni orientoituessa siihen, että mitäs kaikkea hyllyillä onkaan ja mistä sen selailun alottaisi. Kaikki Ottobre Shopin kankaat on ostettavissa myös Etsyn verkkokaupasta, mutta minä en etukäteen ehtinyt valikoimaa selaamaan. Ainoastaan yksi täsmäisku minulla oli mielessäni sen perusteella, millaisia kuvia kaupan kankaista ehdin näkemään ja mikä itse asiassa oli sitten se varsinainen syy, miksi ylipäänsä kannatti tänne saakka lähteä kankaita ostamaan...!





Sieltähän se sitten lopulta tuli vastaan, erään hyllyrivin päätteeksi. Noshin kankaat . Kesti kyllä monta ihastelu- ja hiplailukertaa, ennen kuin alkoi mielessä selkiintymään, mitä näistä on ehdottomasti ostettava. Joku kuosi iskee enemmän ja toiset taas ei ollenkaan, mutta kyllä sieltä seasta jokunen verkkokaupaussa jo aikoja sitten loppuunmyyty juttu löytyi.



Ihan näin merkkikohtaisesti ei kyllä oltu kankaita järjestetty, vaan aina jostakin välistä pompsahti esille lisää Noshin aarteita. Itelläni henk.koht. olikin vähän semmoinen Bongaa Nosh -leikki täällä menossa. En vaan voi mitään sille, että juuri nämä kankaat on itelle se ykkösommeltava.




Jos näistä olisin jo voinut ostaa kaikki, niin kauppa oli kyllä täynnä toinen toistaan ihanempia kankaita. Hyllyt tuli kyllä selailtua läpi useamman kerran ihan ajatuksen kanssa ja jotain inspiraatiota etsien. Montaa juttua ehti kyllä pyöritellä mielessään, käsissään ja peilin edessä.






Jostakinhan se leikkuu oli lopulta aloitettava, että ei menisi koko päivä pelkkään ihasteluun ja jahkailuun. Ja jos itellä on taipumusta siihen jahkailuun, niin ihan yhtä lailla muutkin ostosmatkailaiset pyöritteli kankaita ja ideoita päässään, että ei tämä todellakaan ollut mikään kauppaan sisään ja kohta ulos -tapahtuma.




Hiljalleen siinä sitten alkoi kangaspakat lisääntymään pöydällä. Ei toki oltu putiikissa päivän ainoat asiakkaat, vaan muitakin ompelijoita oli ostoksilla ja myös heitä oli palveltava välissä. Kaupassa oli töissä kaksi työntekijää ja välillä meitäkin palvellut rouva joutui poistumaan yläkertaan näyttämään asiakkaille esim. resoreita. Sillä välin meillä taas leikkuupöydän kangaspakkapino vaan kasvoi kasvamistaan.











Oli kyllä hauska nähdä sekin, millaisia kangasvalintoja ja mätsäysideoita muut ompelijat näistä kankaista sai. Selkeästi on näillä kokeneemmilla ompelijoilla hyvä värisilmä ja oliki ihan loistavaa päästä ostoksille sellaisten kanssa, jotka osaa sanoa jotain esimerkiksi kankaiden laadusta eikä osta jotain, joka todennäköisesti ei tule nyppääntymättä kestämään.







Tuntien kuluessa ehti omakin mieli muuttua moneen kertaan. Oli muutama Must have-juttu ja sitten sellaisia hetken mielijohteesta syntyneitä ajatuksia. Etsin kankaita itselleni, lapsilleni ja lisäksi ajatellen mahdollisia lahjaksikin päätyviä juttuja. Mielessä oli myös eritoten kotona jo odottelevat kankaat ja jos niihin saisi mitään mätsättyä. Ihan akuutti tarve minulla oli mustille kankaille, sekä trikoolle että joustocollegella ja lisäksi resorille. Muut kankaat tulikin sitten valittua fiilispohjalta omia mieltymyksiä kuunnellen. Erityinen aarre oli käytävässä olevat palakangastarjoukset. Sieltä löytyikin monta mukavaa juttua. Harmi, että ei se lottovoitto kuitenkaan ole osunut kohdalle, eli jonkulainen järki nyt oli päässä pidettävä. Aika äkkiä oli kuitenkin selvää, että minun itselleni asettama budjettiraami paukkui yli jo ensimetreillä mutta eipä tänne asti kannata parin metrin tähden edes lähteä..!






Mutta lopultakin, kun muut asiakkaat olivat jo lähteneet ja liikkeellä oli sulkeutumisaika, saatiin meidänkin viimeiset kankaat leikattua ja päästiin tutustumaan yläkerran valikoimaan..! Sielläkin olisi ollut vaikka ja mitä, mutta tällä kertaa itelle riitti vaan metri(!) mustaa resoria. Näiden meidän kangaspinojen hinnan laskemisessakin meni tietysti tovi. Semmoinen huomionarvoinen seikka on hyvä mainita, että Ottobre Designin tilaajat saavat ostoksistaan -10 % alennuksen. No, itelleni ei kyseistä lehteä tule mutta sainpahan kuitenkin paikkaan kanta-asiakaskortin ja siihen jo ihan hyvän määrän leimoja. Toisin sanoen, ostoksille on päästävä uudemmankin kerran omat alennukset lunastamaan... ;)


Lopulta reilu VIIDEN TUNNIN ostoskierroksen jälkeen päästiin poistumaan myymälästä auto täynnä kangaskasseja! Paluumatkalla Ouluun oli tietysti ajettava ulkomaiden kautta, eli pysähdyttiin vielä Haaparantaan ostoksille. Ite kävin ihan ensimmäiseksi Candy Worldissa hakemassa karkit seuraavan vuoden tarpeisiin (ehheh.... liekkö kestää kauan) ja Ikean läpi mentyä tein vain muutaman pienen ostoksen sieltä. Kaiken päälle käytiin vielä syömässä paikallisessa Leilani-ravintolassa, josta saatiin kyllä hyvää thaimaalaista ruokaa.

Kaikkinensa päästiin lopulta lähtemään kotimatkalle kellon ollessa jo kymmenen! Itse olin kotona siis hieman ennen puoltayötä, mutta muut toki joutuivat vielä jatkamaan matkaansa eli hyvinkin reissu venyi yli 18 tunnin mittaiseksi. Pitkä päivä pitkän kaavan mukaan, mutta oli todellakin käymisen arvoinen reissu. Kanssaseurue ansaitsee hyvästä seurasta vielä erityismaininnan ja viisi tähteä!




Oma saalis oli lopulta siis tämän näköinen. Äkkiä vaan kankaat esipesuun ja ompelupuuhiin - näissä riittääkin puuhailtavaa taas vähäksi aikaa.