Instagram @sarkkuk

tiistai 29. tammikuuta 2013

Ooppelkirous

Viimeksi, kun vierailin veljen luona, hän keksi jostakin, että antais mulle käyttöön erään autonsa, joka kuulemma nyt lojui vaan jossakin lumihangessa tyhjän panttina. Niinpä hän tässä pari päivää sitten ilmoitti tuovansa auton mulle. Nyt kun muutan (edelleen muuttopäivä epäselvä, ehkä viikonloppuna?) pääsee tämä auto myös ihan autotalliin saakka, niin kait sillä on paremmat oltavat siellä. En oo mikään ituhippi, mutta en hirveesti kannata mitään turhaa cityautoilua. Mutta on tää nyt kätevä esim. vaikka siihen muuttamiseen, pitempiin työ- ja kauppamatkoihin jne. Lyhyet matkat aijon edelleen pyöräillä. Niin, oon myös sen verran pihi ja köyhä, ettei sitä bensaa dieseliä ole ihan joka pyrähdyksen vuoksi varaa maksella.


Niin, ooppelihan se. Kätevää sinänsä, kun on jo yhdellä tottunut ajamaan, kun tuossa nuo hallintalaitteet on samanmoiset. Vikoja tuossa autossa on sitten sen laiskuus, ja no, onhan siinä turbo, mutta sitte pitää osata = uskaltaa iskeä se kaasu kunnolla pohjaan, että se mihinkään lähtee.

Oon nyt sitte parina päivänä kruisaillu ees taas menemään ympäri Oulua ja kaupunkia, ja kyllä tuohon alkaa jo pikku hiljaa tottumaan. Moottoritielle kiihdyttäminenkin alkaa jo sujua, etenkin kun nuo tiet on nyt sulia. Niin joo, tuossa on kitkarenkaat, eli joissakin mutkissa ja ympyröissä se tahtoo vähän lähteä luisumaan.. no hätä!

Tämä taas ei liity ajotaitoihin tai autoon mitenkään, oon vaan tosi huono suunnistaja. Eilen lähdin kaupungille hakemaan taas vähän tavaraa (samalla reissulla kävin muuten taas uimassa, kun Raksilan suunnalle oli menoa ja parisen tuntia jäi luppoaikaa.. tai olis pitänyt olla, aika hieman kutistui..). Kattelin reittejä etukäteen (en omista navigaattoria) ja olinkin tietävinäni mistä kääntyä minnekin. Niihän siinä meni, että eksyin harhailemaan parikin kertaa jonnekki, missä mun ei ainakaan pitänyt olla. Kaupungissa vielä se, että jos et käänny jostakin ajoissa, saa melkoisen mutkan käydä kiertämässä, että pääset kääntymään takasin päin.

Luulin kans, että jäin tuolla autolla välille, kun se eräässä harhaisessa tien päässä sammui, enkä saanut sitä enää starttaamaan. Vähän aikaa mietin, että mitäs nyt sitten, kunnes ensin soitin veljelle, että liittyyköhän tuohon jotain kikkakolmosta, en nimittäin uskonu että niin huono mäihä ois, että nyt se mulla hyytyy noin vaan. Kyllähän se sitten keksikin, että se avain pitää painaa kunnolla sinne pesään, kun siinä on joku kosketushäikkä. Silläpä sitä taas pääsin jatkamaan harhailuani.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Rakenneultra

Pitkään odotettu toinen (tai oikeastaan vuorossaan neljäs, jos kaikki laskee mukaan) ultra oli tänään aamulla. Lumisateesta huolimatta menin paikalle pyörällä, paria minuttia ennen aikaa olin perillä, mutta en sentään myöhästynyt.

Nyt siis tutkittiin, että kaikki kehon osaset on paikallaan niin kuin pitää. Mitään poikkeavuuksia ei näkynyt, eli kaikki oli kunnossa. Päästä ei saanut kunnolla kuvaa, kun maha-asukki päätti pitää toista kättään koko ajan pään edessä. Sen verran vilahti kuitenkin, että sielläkin kaikki oli ihan normaalisti.

Myöskään sydämestä ei saanut hirveän selkeää kuvaa, kun toinen päätti pyöriä sitten aina siihen hankalimpaan suuntaan. Välillä koitettiin ultrata niin, että itse käännyin kylkiasentoon, mutta niin päätti samalla kääntyä vauvakin. Sielläkin kuitenkin, mitä selvää sai, näytti kaikki normaalilta.

Istukka on etuseinämässä, eli senkin vuoksi vaimentaa potkuja. Samalla selittynee sitten se, että en ole pystyny tekeen esim. vaikka vatsalihasliikkeitä kipuilun vuoksi, mikä oliki ihan ensimmäisiä oireita että tiesi, että jotain siellä nyt on. Jotain myllerrystä tuolla välillä kuitenkin tuntuu, etenkin nukkumaan mennessä. Asento oli semmoinen, että jaloillaan potkii mun virtsarakkoa, ihmekös välillä tuntuukin, että taasko sinne vessaan täytyy mennä.

 20+6, 341 g

Viime ultrassahan laskettu aika siirtyi lähes pari viikkoa eteenpäin, kun koko ei vastannutkaan viikkoja. Olin ihan varma, että nyt sitten olis tapahtunut joku kasvupyrähdys, ja viikot oiskin tasaantunut, mutta ei. Kävi niin päin, että ei se edelleenkään vastaa viikkoja, eli edelleen on kasvusta jäljessä muutamilla päivillä, mutta laskettua aikaa ei enää aleta muuttamaan. Ultraaja sanoi, että ens kerralla neuvolassa pitää asiasta mainita, niin aletaan sitten seuraamaan tarkemmin sitä kasvukäyrää. Luultavasti kaikki on ihan kunnossa, koska mitään poikkeavuuksia ei löytyny ja napanuorakin oli kunnossa, eli ravinteet kulkee normaalisti. Jos se kasvukäyrä menee normaalia alempana, mutta kuitenki lineaarisesti, niin se vaan tarkottaa, että vain normaalia pienempi vauva on tulossa. Koska en tupakoi, niin sekään ei asiaan nyt vaikuta mitään. Jos siellä kasvukäyrässä kuitenkin tapahtuu notkahduksia, niin sitten pitää ottaa tarkempaan syyniin, ja vissiin alottaa siitä sydämestä ja laittaa lisäultra-aikoja sitten.

Pitääkin tuo seuraava neuvola-aika nyt varata, mullahan tosiaan pitää nyt alkaa käydä Tuiran neuvolassa.

Niin joo, kysyin tietysti sukupuolta, kaikkiahan se kiinnostaa :) Ei sillä itselle ole oikeastaan mitään väliä, kummassakin on hyvät puolensa. Mutta oispahan helpompi ostella tarvikkeita ja vaatteita valmiiksi. No, sataprosenttisesti ei ultraaja uskaltanut sanoa, kumpi on, mutta veikkaus tuli kuitenkin. Mutta lällällää, enpäs sitä vielä täällä paljasta, vähän jännitystä elämään (ja ehkä se tulee jossakin vaiheessa ilmi). :P

perjantai 25. tammikuuta 2013

Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan tärkeimmästä. Keskiviikkoaamuna puhelin soi, outo numero, vastaan. "Käsitinkö oikein, että tämän sun gradun voi laittaa tarkastajille?" Noin niinkuin suurin piirtein kuuluivat sanat ohjaajan esiteltyä itsensä. Jippii! Tarkastajistikin valikoitui ihan loistohenkilöt, niin että voi kyllä luottaa oikeudenmukaiseen (ja tiukkaan..) tuomioon. Sekään kun ei aina liene niin yksioikoista... Prosessi eteni niin, että ohjaajan piti ilmoittaa gradun tiedot jonnekin, josta ne kirjattiin Oodiin eli mun opintorekisteriin. Seuraavana aamuna rekisterissä komeilikin suunniteltujen opintojen kohdalla "Pro gradu". Graduun piti vielä laatia tiivistelmä, johon ei oikein mitään valmista kaavaa ole, annettiin vain tiedot, mitä siinä pitäis kertoa. Vähän aikaa piti googletella, että millasia sepostuksia muilla oli, plus asiasanat, ne tuotti eniten päänvaivaa, mutta muutaman tutkimuksen kannalta tärkeimmän "tunnisteen" sinne sain syötettyä. Sitten gradutiedosto piti ladata Laturi -palveluun, ja sitten se oli siinä! Tai niin ainakin luulin..


Iltapäivällä palasin tietokoneen ja sähköpostin ääreen, ja sinne oli tullut ilmoitus, ettei tiedosto ollut mennyt tarkastettavaksi, koska se oli väärää tiedostomuotoa. Jollakin ohjelmalla sain sitten muutettua tiedoston oikeaan muotoon, mutta ei se siltikään mennyt läpi.. Just kun noin neljännen yrityksen jälkeen luovutin, niin sitten olikin tullut ilmoitus, että "Valmis" ja sähköpostiinkin tuli viesti, että gradu etenee kuin eteneekin tarkistukseen. Tervemenoa vaan! Se ois sitten publiikin aika 28.2.!


Keskiviikkona kävin pyöräilemässä -15 asteen pakkasella keskustassa keittiöveitsisetinhakureissulla. Samalla sitten iski hirveä asuntokateus, nuo veitset kun sattui sijaitsemaan Torinrannassa eräässä asunnossa, josta oli suorat näkymät torille ja "merelle" (eli siihen keinotekoiseen satama-altaaseen, no, vettä se on sekin). No, on siinä varmaan kämpällä sijaintihintaakin. Ja kun siinä Torinrannassa käyskentelin, niin kävin samalla kirjastolla katsomassa World Press Photo '12 -näyttelyn.


Silloin kesällä kun kävin katsastamassa sen edellisen näyttelyn, niin muistaakseni jätin palautetta, kuinka mahtavaa oli, että tuo näyttely nähtiin Oulussa ja vieläpä ilmaiseksi, ja että toivottavasti tällaisia tulisi lisääkin. Eli siis vähän oli jo mun velvollisuuskin sitten käydä tää kattoon :D Olipa siinä taas kuvia kerrakseen.


Vuorossa oli siis vuoden 2011 uutiskuvat, ja hyvinpä ne uutiset muistuikin mieleen, ja ei välttämättä mitenkään hyvällä tapaa.


Välillä oikein suututti ja vihastutti, että miten typeriä ihmiset onkaan (mm. joidenkin eläinlajien monesti puolitiehen jäänyt salametsästys pelkästään ihmisen turhamaisuuden vuoksi, Norjan joukkosurmat/Breivik, Lähi-idän mellakat eli "Arabikevät" jne.), ja sitten taas tuli surulliseksi siitä, että miten voimattomia ihmiset onkaan (Japanin tsunami). Aika raakoja kuvia oli kyllä, vaikka oli siellä sentään muutama positiivinenkin kuva, että ei se ihan niin synkkä vuosi kai ollut.


Näyttääkö kenestäkään muusta tuo yllä oleva kuvasarja Moskovasta ihan siltä, että ne vois yhtä hyvin olla Oulusta otettuja?

Sitten muutama sellainen, että tuli vaan kiitollinen olo siitä, miten hyvin Suomessa (ja itselläkin) asiat on...


...ja sitten taas toisaalta, että turha arvostella joitain tiettyjä ihmisiä minkään ominaisuuden (esim. uskonto, kulttuuri) vuoksi, sillä kaikilla meillä on omat rikkamme.


Semmonen ajatuksia herättävä näyttely tällä kertaa. Kannattaa käydä katsomassa, tammikuun ajanhan tuo tuolla kirjastolla on.

No, kun nyt uutisista puhutaan, niin kerrotaan vielä tänne loppuun, että pikkasen v******* että yksinkertaset asiat ei toimi! Viime viikon maanantaina tosiaan postitin ne paperit menemään A:lle kirjattuna kirjeenä, ja se oli perjantai-iltana rekisteröitynyt saapuneeksi kohdemaahan. Siihenpä se jäljitys sitten päättyykin. A. kävi tänään postissa kyseleen sitä kirjettä, ja sieltä oltiin sitten sanottu, että Ateenasta oli saapunut joitakin kirjeitä, mutta niillä oli käytössä joku uus systeemi (?) ja että kirjeet piti lajitella vielä paikallisten ja ulkomaalaisten vastaanottajien mukaan. Näin ne oli sanoneet jo aamulla klo 9, ja kun A. meni postiin uudelleen klo 13, ei siellä ollu tapahtunu mitään! Kuulemma ne ei kirjeitä voi antaa, ennen ku ne on lajiteltu. A:n oli tarkotus su-iltana tai ma-aamulla lähteä Ateenaan, mutta sen nyt pitää oottaa sen Postin aukeaminen, että jos se kirje olis siellä. Sillä joka tapauksessa pitää olla Ateenassa tiistai-aamuna. Jos se kirje ei sitte oo sinne vieläkään maanantaina saapunu, niin en tiiä mitä sitte, vissiin pitää lähettää maililla kaikki paperit ja A:n juosta jossakin niitä printtaamassa. Sitte mun pitäis vielä se todistus saada uudestaan pyydettyä, kun en tosiaan tajunnu siitä ottaa ittelleni kopiota, kun luvattiin, että noin viidessä päivässä kirje menis perille... että hohhhoijakkaa taas!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kantisilta

Eilen siis oli Caion kanta-asiakasilta. Kutsuja sinne jaettiin ihan vaan kassalta, kait ne naaman perusteella ees joten kuten katteli, ketkä on sitä kantisporukkaa. Ite onnistuin saamaan oman kappaleen ihan viimeisten jäljellä olevien kutsujen joukosta.


Tilaisuus alko klo 17, ja menin ajoissa, että jos joutuu jonottaan :D No ei sentään jonoa ollut, mutta oli siellä silti jo kourallinen tyyppejä mua ennen. Ovelta lyötiin alkumalja käteen (jotain päärynäsiideriä tai omenamehua), drinkkilippu ja arvontalipuke.


Ruuan takia mää itse ainakin tulin paikalle :D Olikin oikein perus-Uniresta menu tarjolla. Alkupalaksi vedin jo kulhollisen poppareita, kun oli niin nälkä.


Ruokaa kyllä oli riittävästi, ja se oli hyvää.


Etenkin nuo oliivit..! Oisin voinu vetää pelkästään niitä sen lautasellisen. Lasagnette oli perusmeininkiä, onhan tuota tullut ennenki syötyä. Kun onnistu kahmiin juustot päältä, niin hyvältä se maistu, kun oli vielä lämmintä. Pitihän mun sitten santsikierros hakea "toiseenkin mahaan", ja se oli jo sen verran kylmettynyttä, että eipä se enää juuri millekään maistunu.


Ruokailun aikana meitä viihdytti Teekkaritorvet. Pohdittiin siinä meidän pöydässä, että ollaanko me ihan juntteja, kun ei hirveesti arvostettu tuota yli puolen tunnin settiä.. :D Ja että ei ole ihmekään, kun ei Tietovisassa oikein ne oopperakysymykset ole meidän alaa :>

Drinkkilipuilla sain juoda yliannostuksen fantaa ja cokista, boolit lahjotin muulle seurueelle. Kuulemma oli hyvää ja tujahti ne pari mukillista sopivasti nassuun. Arvonnassa oli tuotepalkintoja, eipä onni napsahtanut kohdalle, tosin eräs meijän seurueessa voitti kuin voittikin ihan mahtavat Karhun lapaset, joissa oikein komeili nallen kuvakin!

Siinä muisteltiin, että eipä oo Caiossa tämmöstä ollut ainakaan kymmeneen vuoteen - liekköhän ikinä. Tosin silloin Caion "avajaisissa" oli se kutsuvierastilaisuus, jonne itsekin Restan yhteistyökumppaneiden joukossa pari vuotta sitten pääsin mukaan. No, Restan toimitusjohtaja alustuspuheessaan antoi hieman viitettä siitä, että tämä ei jäisi ainoaksi kantisillaksi... Eli ehkäpä tulevaisuudessa ahkeralla caiottelulla tämmönen tsäänssi aukenee toistekin.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Puoliväli

Tässä odottelen juuri, että gradutiedostoni latautuis latasin juuri graduni Dropboxiin ja sain taas, ties monennettako kertaa lähetettyä ohjaajalle sen "lopullisen" version. Oma silmä ja pää ei enää keksi tuolta mitään virhettä tai korjattavaa, ja oon kyllä taas supistellut ja lavennellut tuota ihan tarpeeksi mielestäni.


Yritin kattoa tiedekunnan sivulta nuita publiikkiaikatauluja, vaan eihän se sivu tietenkään toiminu. Kohta ollaanki taas jännän äärellä, että ehdinkö saada papereita sinne helmikuunkaan loppuun. Polttelishan tuo kohta nimittäin jotain rahaa alkaa saamaan vaikka ees sieltä työkkäristä, jos ei työtä ilmaannu.

Oon alkanu hamstraamaan Facebookin kirppiksiltä kämppää varten kaikenlaista pientä sälää. Muuttopäivä ei oo vielä varma, niin mitään huonekaluja sinne ei voi vielä ostella. Sen sijaan jotain astioita, kippoja ja imuri on jo hankittuna, kaikki joko ilmatteeksi tai pikkurahalla. Joka päivä saa suhahtaa johonkin suuntaan kaupunkia jotakin tarviketta hakemaan.

Tänäänhän oli myös tuo Caion kanta-asiakasilta, siitä voisin itse asiassa kuvien muodossa tehä oman juttunsa.

Oon tässä pitkän aikaan miettiny sellasta, että pitäsköhän mun pistää toinen, anonyymi blogi pystyyn. Oon sitä vähän mielessäni pyöritelly ja tullu siihen tulokseen, että ei mulla olis aikaa eikä energiaa sellaseen. Oon kyllä tämänkin rinnalle luonu välillä jotain matka- ja ruokablogeja, mutta ei mulla oo riittäny mielenkiinto niiden ylläpitoon, ja siksi oonki koonnu kaikki elämääni koskevat aihealueet, joista mua huvittaa kirjottaa, yhden blogin alle. Enkä mää varmaan jaksais lopulta kauaa pysyä etes anonyyminä, kyllähän selkeesti sellaset blogit on mielenkiintosia seurata, joissa tyypin naamakin näkyy (ja mahdollisesti kirjottaja on vähintäänkin etäisesti tuttu).

No, niinpä sitte aattelin, että jos sitä uskaltautuis sitte viimein lisäämään tänne yhden elämästäni kertovan aihealueen lisää. Joskushan se tapahtuis, ennemmin tai myöhemmin, joten samahan tuo nyt sitte.

Läskistymisprojekti, + 2 kg

Monellakohan lensi nyt iltateet / aamukahvit näytölle...?

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kaikki on katoavaista

Kiirettä pidellyt. Kuten mainitsin, kävin viimein keskiviikkona ohjaajan kanssa juttusilla. Niin kuin arvata saattaa, niin ei sinne juttelulle varmasti pyydetä siksi, että sanottais vaan, että "hyvä ja valmis on". Eli muutamia fiksauksia vielä pitää tehdä. Vaikka miten tarkasti itse koittaa kirjottaa, niin aina sinne vaan joku ajatus- ja näppäilyvirhe jää. Lisäksi pitää vielä yhteen pieneen aineiston osaan paneutua himpun verran ja täsmentää sen osalta osaa tutkimustuloksista. Koitan nyt saada nopeasti nuo tehtyä, jospa se sitten viimein ois siinä  (niin kuin nytkin ahkerasti pitäis sitä kirjottaa, sen sijaan naputtelen tätä...)


Samalla kävin syömässä yliopistolla salaatin. Kerrankin saa Unirestalla yllättyä positiivisesti, nimittäin oli tuohon pikku salaatti -comboon lisätty, että saa ottaa kolme kasvistäytettä entisen kahden sijasta.


En muistanutkaan, että yliopistolla oli keskiviikkona myös Karkki- ja kynäpäivät (aka Pestipäivät). Kävin kierteleen ja nappaan kourallisen karkkeja ja kyniä mukaan ja osallistumassa arvontoihin esittelykojuissa. Eipä kyllä paljon näkynyt rekrytointia humanisteille...


Pakkasia piteli täälläkin pari päivää, oli mittari taas kahdenkympin hujakoilla. Etenki torstaina oli ihan jäätävää, kun oli jotenkin tosi kostea ilma, jotain jäähilettäkin oikein leijaili taivaalta. Ei paljon kehannut nokkaa pistää ulos, Vallun kanssa aamulla kävin sen verran käveleen että sain näppini palellutettua. Kirppiskin piti käydä iltapäivällä tyhjentämässä, ja voihan per... sikka, olihan pöllitty meidän pöydästä jotain. Ei nimittäin ollut ainakaan yks takki siinä myytyjen luettelossa, eikä sitä ole siellä muissakaan pöydissä näkynyt, on sen verran moneen kertaan tullu kierrettyä tuo paikka läpi, että ois se jo vastaan tullut. Että semmosia. Miten voi semmosen paksun ja ison takin saada sieltä ulos, ihmettelenpähän vaan..??!! (tosi hyvä valvonta, eihän se ole ku päälle heittää sovituskopissa ja kävellä ulos). Ei mitenkään hirveät tienestitkään tullut, mutta meni nyt sentään ees joku rompe kaupaksi, että vähemmäksi päästiin.

Paitsi käytiin me tietysti Tietovisassa, ja ihanaa, sain kuin sainkin hyppysiini kutsun Caion kanta-asiakasiltaan ja ehdin ilmoittautua.


On tuonne opiskeluaikoina sen verran roposia kantanut ja ahteria tullut kulutettua oluttuopposten äärellä, että kerrankin näin päin. Menen ja syön niin paljon että napa rutisee.

Perjantaina viimein pakkaset hellitti (muualla paitsi Etelä-Suomessa, hah - olen vahingoniloinen ;) ja Vallun kanssa käytiin sitten kunnon juoksulenkki aamulla. Ja joku kadotuksen kirous leijuu vissiin päällä, kun huomasin kesken lenkin, että mun sormikkaista on tippunut jonnekin sellanen siihen päälle tuleva kämmenosa. En jaksanu kuitenkaan palata takasin päin, vaan sitten tullessa kävin kiertään tuon pätkän uudelleen, eikä siellä mitään enää näkyny. :( Iltapäivästä kävin jälleen testaan jumppia, eli sitä yhtä aikomaani perjantain jumppaa Linnanmaan liikuntahallilla. Kyseessä oli AFRO, eli kuten nimikin sanoo, niin afrikkalaiseen rytmiin jumppausta. Suosittelen, jos on kyllästynyt perinteiseen zumbaan. Tuossa nimittäin on sama idea, mutta rennon letkeään afrikkalaiseen meininkiin. Eikä ollut ees rankkaa, ja silti aamulla tuntu etenki tuolla yläselässä, että on siellä jotain lihaksia tullut liikutettua. Tuun varmasti käymään jatkossakin, ellei perjantai-iltapäivälle löydy muuta ohjelmaa.


Tänään olin myös hävittää sitten sen toisen kämmenikkään, mutta huomasin sentään että se tippui ja sain sen talteen. Oli muuten aivan ihanan keväinen ilma tänään! Vaikka vähän aikaa pitikin rämpiä kymmensenttisessä lumihangessa. Puolenpäivän jälkeen kävin vielä lumitöissä, eipä ois voinu parempaa päivää valita, lumen puolesta mutta oli niin lämmin ilma ja aurinko paisto, että oli ihan mukava olla pihalla hommailemassa. Sai samalla myös parin tunnin käsitreenit, sen verran tuon lumen kanssa saa kyllä pukkia ja huhkia.


Samalla reissulla hoitelin kämpän vuokrasopimuksen kuntoon, ja joitakin huonekaluja ja muitakin tarvikkeita näköjään alkaa järjestyä. Välillä miettii, että onko tässä elämänmenossa taas yhtään mitään järkeä, mutta niin sitä vaan ihan luonnollisesti kaikki asiat näköjään menee eteenpäin, että kyllä se tästä suttaantuu.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Mainoksen uhri

Pari päivää oon pitänyt itteni kiireisenä. Eilen mm. yliopistolla, tänään liikunnan parissa. Eilen aamulla menin ajoissa lipastolle, että saisin printattua papereita. Tuo gradu, joka mun piti opponoida, ei suostunu yhteistyöhön mun koneella kaikilta osin, eli sekin piti vielä käydä läpi yliopiston koneella. Siellä sen sentään näki oikein, mutta tulostaessa meinas palaa käämit, kun sitten se ohjelma ja tulostin ei taas olleet yhteistyökykysiä. No, ei se niin vakavaa ole, ja sain opponoitua työn oman koneen avustuksella. Oisin käyny salaattibaarissa syömässä, mutta en sitte aamupäivällä ehtiny, ja sitten se oliki suljettu aikasemmin ku muut linjastot :( Pitää varmaan huomenna käydä, kun meen vihdoin ja viimein jutteleen ohjaajan kanssa, että mitä tuolle mun omalle gradulle vielä tapahtuu.


Sitten käytiin vielä täydentämässä kirppistä, ja mentiin Citymarkettiin. Koska ajettiin Raksilan ohitte, niin käytiin siellä, mutta kaikki siellä oli kaikki! Koitin kovaan ääneen manata koko paikkaa, että mainostavat tarjouksia monelle päivälle, eivätkä sitte pidä etes varastoja täynnä. Toivottavasti joku kuuli..


Se ei sitte auttanu, ku tänään aamulla lähteä sitte toiseen Cittariin. Sitä ennen kävin kuitenki Vallun kans juoksentelemassa, vaikka ei aluksi ois tehny yhtään mieli, niin kummasti se energia sitte jostain löyty. Sitte vielä pyöräilin tuonne cittariin, ja siellä oli kuin olikin, mitä himoitsin..

Iltapäivällä päätin nyt sitten viimein ottaa myös Sporttipassista hyödyn irti, ja lähdin Norssille kokeileen jumppia. Valittin sieltä Easy -jumpan, joka pääasiassa oli venyttelyjä ja pientä lihaskuntoa, ja sen jälkeen jäin vielä Zumbaan, kun energiaa tuntu vieläki riittävän. Siinä vaiheessa mulle kasvokin kaks vasenta jalkaa, ja yritin pysyä vaan mukana. Varsinki hävetti, kun siellä oli jotain espanjalaisia tyttöjä, ja sitten piti zumbailla jotain salsan askeleita.. ääk :D Ja ei, jouduin viimein alentumaan ja opettelemaan ne Gangnam stylen askeleet, kun eiköhän sekin ollut otettu tuohon settiin mukaan.. olin varmasti ainut, joka ei sitä hevostanssia osannu hyppiä.

Mutta lopussa kiitos seisoo, ja aivan hyvillä mielin söin sitten iltapalaksi sitä cittarista himoitsemaani, etsimääni ja kaipaamaani jäätelöä.


(Kevytversion jäätelöstä tein vahingossa eilen iltapalaksi, kun sekotin kohmeisia vadelmia ja maustamatonta jugurttia keskenään. Kokeilkaapa!)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Aleostokset

Aiemmin jo mainitsin, että mulla olis muutamat pakolliset vaatehankinnat, ja kun vaatteita on hankala toivoa joululahjaksi, niin keskitin nämä hankinnat alennusmyynteihin.

Pitkän aikaa on pitänyt hankkia urheiluliivit. Jep, en ole omistanut, koska sellasia mukavia ja sopivia on hankala löytää ja vieläpä edullisesti. Mielessäni oli eräs putiikki, josta ne oisin kotiuttanu, mutta mäihä oli melkoinen, kun tavallisten ruokaostosten lomassa löysin Tokmannilta alerekin, jossa oli viimeinen pari urheiluliivejä alennuksessa. Koko ei ihan täsmännyt ja epäilytti, mutta sovituksessa totesin, että liivit joustaa just sen verran, että normaalia pienempi rinnanympärysmitta antoi sopivasti myöten. Nämä onkin ollut ahkerassa käytössä, ja liekkö näiden syytä, että innostus on parantunut ja vauhti lisääntynyt :D


Varsinaisille aleostoksille en siltikään mennyt kuin kahteen kauppaan. Kappahlista löysin ainoastaan koruja - niitähän ei voi naisella olla ikinä liikaa!


Muutama muukin tarvehankinta oli, ja mulla oli vielä parin vuoden takainen joululahjaksi saatu lahjakorttikin käyttämättä (!) eli suuntana oli sitten H&M. Sieltä tiesin tarvitsemani löytäväni alennuksessa.


Harvoin ostan yleensäkkään mitään housuja, varsinkaan liikkeistä (kirppiksillä silloin tällöin sattuu hyvät vastaan, ja muulloin lähinnä pengon siskon vaatekaapit pitämättömistä läpi, kun en ite vaan löydä ikinä sopivia), mutta nyt oli jo pakko. Löysin parit kivan malliset, ja ne olikin päällä niin täydelliset, että ostin kahdet saman tien, normifarkut ja sitten hieman stretchimmät. Näillä aijon pärjätä vähän aikaa. Farkkumalliset on just sen verran tiukat, ainakin sukkahousut/pitkikset jalassa, että aijon pitää liikuntamotivaation yllä ja mahtua niihin vielä keväälläkin! Oli onneksi puoleen hintaan. Molemmat onkin nyt kulkeneet jalassa mukana (ja farkut jo vilahtaneet parissa aikaisemmassa kuvassa täällä).


Lisäksi löytyi perustoppi ja söpö pitsipaita puoleen hintaan. Pitsipaita oli hieman reilulla koolla, mutta pienempiä ei ollut jäljellä, ja eipä tuo pahalta näyttänyt hieman löysänäkään. Tarpeeksi köyhdyin silti näistäkin, eli seuraavat puoli vuotta yritän taas keskittää vaateshoppailun kirppiksille.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Aaltoja

Hähää, virukset ja influenssat selätetty. Eilisen särkylääkkeen jälkeen olo on kohentunu, eikä niistä tänään ollu tietoakaan. Mikä lie kävi pelottelemassa, kyllähän oikean taudin vissiin pitäis kaataa sängyn pohjalle moneksi päiväksi.

Tein sitten keskiviikolle suunnitellut menot tänään. Kävin ensin poliisilaitoksella tiedustelemassa ulkomaalaisten lupa-asioista. Tää ruljanssi ansaitsee varmasti jossakin vaiheessa oman sepostuksensa, toivottavasti positiivisen semmosen. Lopputuloksena, että sain vastaukset kysymyksiini, mutta että minä en asialle pysty Suomesta käsin paljoa tekemään, vaan A. joutuu itse tekemään ne hakemukset Ateenan suurlähetystössä. Se on menossa kuun lopussa joka tapauksessa taas Ateenaan, eli lähetän ens viikolla sitten A:lle kaikki paperit, mitä se tarttee. Vielä vois varmistella pari asiaa soittamalla Maahanmuuttovirastoon. Ottaa muuten päähän sen jälkeen, jos ne paperit ei ookkaan niinku pitää, ja hakemus sen takia hylätään, ei nimittäin ihan ilmasta tuo homma oo (monimutkaista on!).


Siinä sitten kun kerran Raksilan suunnalla olin, niin kävin siellä uimassa. Opiskelijalle kertalippu on päiväsaikaan 2,50 €, eli ihan hyvä hinta, jos sillon tällön käypiki. Polskuttelin menemään eläkeläisten ja koululaisten seassa. Autoa kun jätin parkkiin, mietin että riittääköhän se 2 h pysäköinti mihinkään, mutta hyvin se justiinsa riitti. Altaassa viihdyin sellasen tunnin ajan, ensin n. 15 min uintia, sitten kokeilin vesijuoksua mummeleitten seassa. Jaksoin lopulta puoli tuntia sitä, ja kun altaasta nousin, niin meinas kyllä jalat olla hyytelöä, eli kyllä se vissiin tehokasta sittenkin on. Vielä loppuun 15 min uintia. Saunan jälkeen tuntu, että oli kyllä kaikki energia käytetty. Uinti oiski hyvää harjotusta tämmöselle tekniikkavammaselle. Hiihdossa kun en osaa käyttää käsiä, ja uinnissa puolestaan en osaa käyttää jalkoja, niin nuo vähän kuin komppais toisiaan. :D


Viruksista puheen ollen, oli muuten uimahallin saunassa jotaki hygieniapakkomielteisiä naisia. Toinen aloitti (tai jatkoi, en kuullu alusta asti) siitä, kuinka saunassa kaiken maailman sienet leviää, kun on kosteaa, että hyvä kun on kaikilla pefletit (kröhöm, mulla ei ollut, kun en tosiaan sellasta muistanu mukaan ottaa eikä niitä ollut missään tarjollakaan, eli siitäs saatte minun kupat, aidsit, sienet ja muut taudit) (ei tullu niillä mieleenkään, että kuinkahan usein nuokin kloorilla hinkataan...) Siitä keskustelu sitten jatkui puupintoihin, että puu pesee itse itsensä bakteereista, että esim. leikkuulaudoissa muovisissa on bakteereja, mutta puisissa ei. Toinen siinä sitten kauhisteli, että hälläki on kaks muovista leikkuulautaa. Siitä aasinsillasta sitten noroviruksiin ja influenssoihin, että nyt oli pitäny toisen ostaa oikein käsidesiä, johon tämä toinen, että hänellä oli kolme käsidesipurkkia käytössä sillon, kun oli sikainfluenssaa (niin, norovirushan ei kuole käsidesillä, vaan ihan normaalilla saippuapesulla).

O__o


Aattelinki kohta alkaa kokeilemaan Raatin uimahallia, siellä en oo vielä kertaakaan ees käyny. Nimittäin kun pian asun siinä melko lähellä, Tuiran huudeilla omassa pikku yksiössä, jossa kyllä vähäksi aikaa on ihan riittävästi tilaa. :)

Semmosia pläänejä lähiajoille, mutta nyt alan tekeen pitsaa, eiköhän se oo ansaittu parin päivän ruokahaluttomuudenkin jälkeen.

torstai 10. tammikuuta 2013

Karhunpoika sairastaa

Toissailtana se alko. Luulin aluksi, että mahakipu johtu vaan siitä, että olin iltapäivällä syöny liikaa ja nyt turvotti, ja olin vieläkin ihan täynnä enkä jaksanu syyä mitään iltapalaa. Paha olo velloi vatsassa, ja koitin kaikki keinot ettei tarttis halata posliiniystävää. Lopulta paha olo voitti, ja vielä piti keskellä yötäkin herätä vatsan ylös kohdistuvaa ponnistusvoimaa testaamaan pariin kertaan. Samalla paleli ja mittasinkin jonkun verran lämpöä olevan.

Oottelin sitten aamulla kunnon yyber-oloja, sen sijaan väsytti vaan ihan sairaasti. Sen verran sain kuitenkin itseni liikkeelle, että sain uimakassin pakattua ja lähdettyä yliopistolle. Olin taas ilmoittautunut johonkin kännykkäsovellustestaukseen. Tällä kertaa kyseessä oli 3d-sovellukset. Piti painella palloja ja palikoita, jotka oli kännykässä 3-ulotteisina malleina. Siinä testattiin niiden käytettävyyttä, eli kuinka helposti kosketusnäytöllisissä puhelimissa 3-ulotteisia sovelluksia pystyis käyttämään (osumistarkkuus ym.). Eiköhän tuo 3d-tekniikka siis lyö itsensä läpi kännyköihin näillä hetkillä. Palkkioksi sai leffalipun.


Tarkotus oli reippaasti jatkaa pyöräillen kohti Raksilaa, mutta mulla alko särkeen jalkoja niin paljon, ja seuraavaksi selkää, että edes autolla meno ei houkutellut. Niinpä siirsin menot toiselle päivälle, otin särkylääkettä ja kävin nukkumaan.

Iltapäivästä oli vielä jonkun verran lämpöä, siitä huolimatta siskon kanssa vietiin kampetta kirppikselle. Paha olo meinas jatkaa tuloaan, mutta meni ohi. En sit tiiä, mikä pöpö on iskeny. Kait tää voi olla normaaliakin, mutta kun on kaikki norovirukset ja influenssat nyt liikkeellä, niin joku kait se sitten on tarttunu. Ruokahalukin oli eilen aivan tiessään.

Nyt aamulla särkee hieman kurkkua ja hieman päätäkin, joten tämänkin päivän taidan viettää ihan lepäillen. Sehän ei tarkota, ettei mitään tekemistä olis. Maanantaina on vuorossa opiskelujen vihoviimeinen rästi (kait, omasta gradustani ei vieläkään ohjaaja ole sanonut juuta eikä jaata), eli gradun opponointi. Tarkoittaa siis lyhyesti sitä, että minun pitää jonkun toisen gradu käydä läpi, ja etsiä sieltä korjausehdotuksia, mutta myös positiivisia ansioita. Gradun aihe on ainakin mielenkiintoinen, viikinkiaikaisista veneistä pääasiassa, ei ihan omaa intressipiiriä, mutta opin varmasti itsekin taas jotain.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Hyötyä jäsenyydestä

Lukuvuoden alkajaisiksi piipahdin tänään yliopistolla. Tarkotus oli mennä printtaan pari lappua ja samalla hoidella pakolliset kuviot, mutta niinhän mää vasta mennessä muistin ne lappuset, jotka siis oli omalla koneella vielä puolivalmiina, enkä jaksanu enää kääntyä takas säätään.

Kerrankin ihmisen näkösenä liikenteessä.

Viimestä viedään (never say never..). Piti hakea tarra opiskelijakorttiin. Mulla oli siinä se syksyn tarra pelkästään, niin se täti otti nyt sen sitten kokonaan pois ja laitto koko lukuvuoden tarran sen tilalle. Vielä hyötyy siis opiskelija-alennuksesta pitkälle kesään / alkusyksyyn saakka.


Samalla sain viimein OYY:n kalenterin, kun en sitä sillon syksyllä tarraa hakiessa saanut, kun niitä ei vielä ollu tullut painosta. Alkaa taas olla sen verran muistettavia aikatauluja, ettei oma pää pysy mukana ja kännykän / tietsikan kalenteri on hieman epäkäytännöllinen, jos äkkiä pitää tarkistaa aikatauluja. Tulee siis erittäin tarpeeseen.


Todistettavasti oon opiskellutkin vasta viisi vuotta, hähäh ;) Oikeestihan tää on siis toinen opiskelijakortti, jonka hommasin syksyllä 2008 pöllityn lompakon mukana menneen tilalle. :(


Ja kuten uhkasin, niin ostin samalla sitten tuon sporttipassin (23 e / kevät). Nyt sitä ei auta ku alkaa käyttämään. (Viimeksi kun tuon ostin syksyllä 2005, niin sen käyttö ei montaa viikkoa kestänyt). Silläkin tuolle kalenterille on nyt käyttöä. Tänään en kuitenkaan jaksa, ku oon nyt kahtena aamuna koittanu vetää hieman reippaammat aamulenkit (jalat tuntuu olevan jo levon tarpeessa) ja huomenna kun mulla on Raksilan suunnalle asiaa, niin suunnittelin käyväni uimassa! Perjantai-iltapäivälle jos ei muuta nyt kuitenkaan ilmaannu, niin bongasin parikin kokeiltavaa jumppaa, joihin suunnittelin meneväni.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Suksi luistaa

Sanoista tekoihin.


Oon nyt jo ihan tarpeeksi kauan lykännyt väistämätöntä ties millä verukkeella - "liian paljon pakkasta", "sataa lunta", "liian märkää lunta", "kävin jo aamulla tunnin lenkin", jne.


Eilen aamulla herättyäni (klo 12..) aurinko oli päättänyt ilahduttaa paistamisellaan, ja siitäkin huolimatta, että mittarissa luki -15 astetta pakkasta, päätin viimein reipastua, ottaa ne sukset kainaloon ja painua ladulle.


Tuosta järven poikki päätin sitten koittaa oikasta. Siellä oliki joku jurruuttanu moottorikelkalla ja sopivasti joku jo hiihtänyt edeltä, niin että ei tarvinnut kuin mykertää menemään. Pelkäsin sitä, ettei ne jäät ois tarpeeksi paksuja, mutta se pari päivää sitten satanut vesi olikin satanut jään päälle, ja loskan alta tuntui ihan oikea jää, eli yli vaan.


Lämmin tuli jo alkuunsa. Luulin olevani ihan vanha tekijä, kunnes pääsin sinne ladulle, ja olin saman tien lentää turvalleni... siinä kompuroidessani löin sauvan päällä itteeni leukaan, eli jos naama näyttää siniseltä, niin en ole joutunut baaritappeluun ;D


Vähän ajan päästä alkoi se luisteluhiihtokin sujumaan. Ja ihan kuntoilusta meni, nimittäin vaikka en ihan rapakunnossa varmaan olekaan, niin silti piti vähän väliä pysähtyä vetämään happea. Samalla kattelin, kun semmoset 65+ mummot ja papat veteli ohitte niin että vauhtiviivat vaan näky...

Mutta mukava pieni lenkki tuli kierrettyä, ja järven yli takas rämpiminen kävi hyvin kans loppulämmittelystä. Kävi kyllä käsien ja selän päälle, mutta ihme kyllä ei ollut aamulla paikat kipeenä. Alkaneen innostuksen puuskassa kävin tänään vetämässä jo toisen hiihtolenkin, tällä kertaa lähdin latua toiseen suuntaan. Suuntaansa jaksoin hiihtää pari kilsaa latua pitkin. Kyllä se kunto vielä siittä kohenee, jos vaan jaksais pari kertaa viikkoon hiihdellä!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Vuoden 2013 toiveet ja tavoitteet

Koska lupaukset on tehty rikottaviksi, en niitä tänäkään vuonna tehnyt. Sen sijaan toivon, että jo muinaiset intiaanit ovat olleet viisaita uskoessaan, että luku 13 on "huipentuma, hyvin korkea pyhä luku", ja että vuosi 2013 merkitsisi uuden ajanjakson alkua.



 Ainakin tälle ajatukselle oon itse rakentanut tulevan vuoden suunnitelmat, ja asettanut itselleni joitakin toiveita ja tavoitteita. Muutoksia onkin luvassa roppakaupalla, ja odotan niitä kyllä ennen kaikkea innolla.


Toiveet

- Tästä vuodesta tulisi kaikille edellistään parempi. Vastoinkäymisetkin toki kuuluu elämään, ja jos sellaisia kohtaa, niin niistä pitäisi ottaa opikseen, muuttaa suuntaa ja/tai asenteita, tai yleensäkin muuttaa ne kokemukset positiiviksi.
- Henkilökohtaisesti toivon, että saisin oman pienen perheeni kasaan: A, Lucy ja Lisa Suomeen.

Tavoitteet

Terveelliset elämäntavat
- Jatkan hyväksi havaitulla terveellisellä linjalla ruuan suhteen: paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja ruokavaliossa.
- Pitäisi muistaa se herkkupäivä / viikko, eikä nameja aina, kun siltä tuntuu...
- Olisi myös hyvä vähentää lihan syömistä ja sen sijaan syödä enemmän palkokasveja.. aika näyttää, viitsinkö panostaa. An kanssa tää on helppoa, kun se ei hirveästi lihasta välitä, ja niiden kulttuurissa muutenkin palkokasvit näyttelee suurempaa roolia kuin Suomessa.
- Pysyn savuttomana. Piste.
- Tipattoman tammikuun sijaan pidän tipattoman puolivuotisen. Juhannuksena, jos niin mieleni tekevi, saattaisi pari lasia viiniä maistua. Jatkossa voisi alkoholi kuulua vain ja ainoastaan spesiaaleihin juhlatilanteisiin, ja silloinkin kohtuudella.

  


Hyvinvointi
- Jos ei terveellinen ruoka takaa jo hyvinvointia, niin sen tekee kyllä liikunnasta saatavat endorfiinit. Tässäkin jatkan jo sitä mitä teen, eli lenkkeilyharrastustani.
- Lisäksi pitäisi harrastaa muitakin lajeja, ja päällimmäisenä mielessäni on hiihdon ja uinnin aloittaminen, kesällä esim. pyöräilyä. Mielessäni on myös Sporttikortin hankinta, millä pääsisi vielä halvalla opiskelijoille tarkoitetuille kuntosalivuoroille ja jumppiin.


 
Kauneus 
- Kauneus on katsojan silmissä, ja moni kakku päältä kaunis... Siitä huolimatta, kyllähän se sisäinen hyvinvointi tulisi näkyä myös ulos päin. Se, mihin itse voin vielä vaikuttaa, on lähes joka naisen valttikortti: hiukset. Koitankin panostaa hiusten hyvinvointiin aloittamalla sen nyt vaikka siitä, että koitan olla tunkematta mitään väriaineita tähän kuontaloon ja katson, vahvistuuko ne pääkarvat siitä yhtään. Pitäisi myös muistaa tuo latvojen leikkaus, ettei kaikki mene naps poikki, niin kuin nyt. (Mihinkään erikoistököttien voimaan en sen sijaan usko).


Työ/opiskelu ja asuminen


- Odottelen jo kuumeisesti, milloinkas saan alkaa suunnittelemaan pienimuotoisten valmistujaisjuhlieni tarjottavia...
- Maailmalla viimeset kaks vuotta ees taas reissanneena alkaa jo puuduttaa, ja tekis mieli edes vähän aikaa olla aloillaan. Vaikka osia mun sydämestä onkin jäänyt eri puolille Euroopan kaupunkeja, niin kyllä se koti kuuluu kuitenkin Ouluun. Niinpä ensisijaisena tavoitteenani onkin nyt rakentaa Oulun nurkille pieni pesä itselleni ja yrittää kohta sinne mahduttaa myös toivottavasti tulevat muutkin perheen asukit.
- Olishan se mukava "toisessa kotipaikassa" käydä ja oleskella, mutta se vaatii rahaa, jota minulla ei tällä hetkellä ole. Niinpä tavoittelen lottovoittoa, ja sitä odotellessa edes jotain työtä.
- Olen myös punninnut vaihtoehtoja sille, että jos niitä töitä ei todellakaan saa, niin sitten vaihtoehto on kait palata koulunpenkille - ja tällä kertaa sellaselle alalle, jossa olis 100% työllistyminen, mutta johon mulla myös on jotain intressejä mm. aikaisempien satunnaisten "sivuaine"opintojeni pohjalta. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä alkukevät menee, ja joudunko tarttumaan vielä kerran pääsykoekirjoihin - luennoilla istuskelu tentteihin pänttääminen ei hirveästi houkuttaisi.


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Uudenvuoden aatto

Vuosi vaihtui jälleen kerran ja tosi nopeaahan se viime vuosi taas menikin. Aattoillan suunnitelmat oli hieman epäselvät. Serkku kutsui alkuillaksi luokseen illanviettoon, jossa olikin tarkoitus piipahtaa, kuitenkin siskoni halus ensin saunomaan, joten käytiin ensin muualla.


Itse kun olin jo täysissä tällingeissä, niin jätin saunan väliin ja sen sijaan keskityin katsomaan TV:stä ihanaa kissakoti -ohjelmaa. Siitä kissakodin naisesta tais tulla yks mun elämän idoleista. Määki tahon kissakodin ja pelastaa sinne kaikki maailman kissat! :(


Minun juomiset rajoittui tälle aattoa mansikkakuohujuomaan. Muuten hyvä, aito mansikkainen makukin löytyi, mutta vähän turhan makeaa. Mutta paremman puutteessa hyvin kelpasi.


Lopulta aikataulu venyi niin tiukaksi, ettei sinne serkulle enää ehdittäis, ennen ku ne ehtis lähteä jo kaupungille päin, jonne meillä taas ei ollut intoa lähteä. Mietittiin muita suunnitelmia, lopulta kuitenkin päädyttiin menemään porukalla takaisin siskon kämpille.


Täällä paikalliset kakarat alotti tuon ilotulitteiden ampumisen jo neljän maissa iltapäivällä. Saman tien juoksi Vallu kauimmaiseen pesuhuoneen nurkkaan turvaan. Siellä se sitten kyhjötti lähes koko illan, vähäksi aikaa sen huomio kiinnitty kämpille saapuviin ihmisiin. Kovasti se kuitenki halus iltapissille, mutta ulko-ovella sille jo iski paniikki, kun viereisellä  parkkiksella ja sitten vähän joka puolella paukkui ja räiskyi. Justiinsa saatiin pikapissi hoidettua ja sitte olikin jo kiire sisälle :(


Iltapalaksi vetelin perinteiset pari (kylmää) nakkia ja pottusalaattia. Keskiyön maissa bongailtiin parvekkeelta raketteja, sieltä kun on hyvät näkymät 3/4 Oulua. Melko paljon näytti palavan rahaa taivaalla, mutta siitä huolimatta tulitteet oli aika säälittävän näkösiä tusauksia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.



Kohta muut lähtikin jo baarijatkoille, mutta itte totesin viisaammaksi jäädä vaan nukkumaan. Tosin se olikin oma hommansa, kun vähän väliä joku pommi paukkui, ja vielä kolmen jälkeen Vallun piti paeta takas kylppärin nurkkaan. Sitten saapuikin baariporukka tänne jatkoille, yritin kuitenki nukkua ja varmaan joskus yhdeksän jälkeen tuli sen verran hiljasta, että ei tarvinnu puolen tunnin välein raottaa silmiä :D Olin siis minäki melko väsyny ja pääsärkyinen uudenvuoden päivänä.

Kollektiivisen krapulapäivän pelastukseksi haettiin pitsaa ja katsottiin illalla muutama leffa. Tuon pitsa- ja karkkiähkyn jälkeen onkin hyvä hetki suunnata ajatuksia jälleen kerran sen terveellisen ruokavalion ja entistä ahkeramman liikkumisen pariin.