Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

torstai 23. elokuuta 2018

5 kuukautta

Viime viikolla meillä taas täytettiin lisää kuukausia. Kyllä nyt viimeistään voi sanoa hyvästit pikkuvauva-ajalle, kun puolta vuotta aletaan hätyytellä. Kehitysvauhti tänä aikana on hurjaa ja viikottain saa kyllä iloita jostakin uudesta taidosta tai kehitysasteesta, mitä vauva tässä vaiheessa saavuttaa.

Meillä kasvaa iloinen pikkumies, joka tykkää, kun saa paljon huomiota osakseen. Siitä kyllä pitää isosisarukset huolen ja J tarkkailee kyllä kauheasti, mitä isommat lapset tai muut puuhaavat hänen ymprärillään. Hauskin leikki J:n mielestä on kukkuu-leikit tai pierupäristelyt, joille hän kyllä jaksaa nauraa kerrasta toiseen. Itsekin hän osaa viihdyttää muita päristelemällä niin, että sylki lentää.



Muutama viikko takaperin J:llä tuli viikon sisään jo kaksi hammasta. Ensimmäinen pääsi tulemaan ihan huomaamatta, pitkäänhän noita ikeniä on jo kutissut mutta kun vatsa oli ollut monta päivää löysällä, hoksasin vasta katsoa suuhun ja siellähän se pieni hampaanalku jo nökötti. Toinen tuli sitten lähestulkoon heti perään.

J on oppinut jo kääntymään selältä vatsalleen eikä viihdy enää kovin pitkiä aikoja selällään lattialla. Hermot vaan meinaa kiristyä hänellä, kun ei pääse vielä liikkumaan. Värikkäät ja ääntelevät lelut kiinnostaa kyllä kovasti ja niitä osaa taitavasti vaihdella kädestä toiseen. Kerran hän on ihan vahingossa pyörähtänyt selältä myös vatsalleen, mutta ei ole sen jälkeen enää hoksannut, että voisi itsekin harjoitella toisin päin pyörähtämistä.



Meillä on 5 kk neuvola vasta ensi viikolla ja edeltävänä päivänä käydään kasvukontrollissa. Meillehän sanottiin silloin sairaalasta pois lähtiessä, että laittavat lähetteen 4 kk kasvukontrolliin ja aika tulee kotiin. No ite piti siitä soitella perään, kun ei mitään kuulunut. Ei kyllä varmasti ole mitään huolta tuon kasvun suhteen, semmoinen pullukka kun on. Kesällä on päässyt melkein yksi vaatekoko jäämään kokonaan käyttämättä, kun pidettiin lähinnä lyhythihaisia ja hellevaatteita kahden kuukauden ajan. Tissimaito maistuu pojalle hyvin eikä meillä ole kiirettä vielä kiinteidenkään aloitukseen.

maanantai 20. elokuuta 2018

Likkojen lenkillä

Ainakin aktiivisimmat instagram-seuraajani ovat päässeet seuraamaan sitä, miten oon yrittänyt raskauden jälkeen liikkua ja päästä entiseen kuntoon takaisin. Yksi etappi matkalla on ollut 11.8. järjestetty Likkojen lenkki Oulussa. Pitkään olen halunnut jo osallistua jonkinlaiseen juoksutapahtumaan ja nyt kun oma terkkariyhdistys tarjosi jäsenilleen osallistumismaksua, niin olihan tämä tilaisuus käytettävä hyväksi.



Vielä keväällä kun lenkille ilmoittauduin, oli suunnitelmissa hyvä treenaus ennen itse tapahtumaa... No niin se vain kesä lipui ohitse omine kiireineen ja 30-asteen helteissä ei tullut edes mieleenkään lähteä lenkkeilemään (varsinkin, kun samalla työnnettävänä on tuplarattaat). Muutaman kerran olen kesän aikana juoksumatolla hölkytellyt eli ihan rapakunnossa ei tarvinnut lenkille sentään lähteä, mutta eipä olleet omat odotukset kovin suuret näillä valmisteluilla.



Meillä piti olla portilla lunastamassa tapahtumarannekkeita klo 11 eli ennen lenkkiä jäi pari tuntia luppoaikaa. Meillä piti alunperin olla useampikin opiskelija mukana, mutta tapahtumapäivänä loputkin opiskelijat oli peruneet tulonsa, joten terkkaritiimiin jäi sitten enemmän vanhempaa väkeä. Hyvin oli kyllä tapahtuman oheisohjelmaa järjestetty ja ihan ensimmäisenä kävin kehonkoostumusmittauksessa. Jahka saan kaivettua vanhat tulokset esille, niin katsotaan, ruodinko niitä enemmän täällä bloginkin puolella jossain välissä... Tapahtumassa oli monenlaista liikunta- ja hyvinvointialan markkinoijaa. Ehtipä siinä käydä myös pikahuulimeikissä ja omat kynnet lakkaamassa juoksukuntoon (eipä olekaan taas aikoihin ehtinyt sitäkään tekemään). Juoksun jälkeen ostin vielä yhdet hyvät urheilurintsikat, kun koko ja hinta sattuivat kerrankin sopimaan yhteen.


Aamupäivällä oli sää vielä ihan lupaava, mutta niin vaan puoliltapäivin päälle puuskutti tummat pilvet (luvattua puoliauringonpimennystä ei siis todellakaan ollut nähtävissä) ja tuulenpuuska oli semmoinen, että hädin tuskin pysyi järjestäjien teltat pystyssä... Juoksu starttasi puoli kahden jälkeen ja lähdin liikkeellä kärkijoukon hännillä. Aika pian otin itselleni silmätikuksi pari jänistä, joiden perässä aioin pysyttäytyä. Muuten juoksu meni hyvin, mutta kyllä alkoi puolivälin paikkeilla puuskututtaa ja hetken pisteli mutta pian onneksi sai hengiteltyä sen verran taas ilmaa sisään, että pistely loppui. Nallikarin rannalla oli ihan järjetön hiekkamyrsky eikä siellä eteensä nähnyt... 4 km kohdalla piti jo kaivella sinnikkyyttä ja päätin, että juoksemalla menen reitin loppuun asti. Pikisaaren loiva ylämäki veti kuitenkin jalat niin hapoille, että muutama juoksija pääsi tässä vaiheessa ohi ja itellä oli höllättävä hetkellisesti vauhtia varsinkin, kun reitti jatkui vielä torinrannan kautta vaikka olin jo mielessäni tuulettanut, että kohta se loppuu.


Maaliin oli mukava päästä, vaikka kuljinkin kauimmaisesta portista sisään, kun juuri ennen stadionia kaikki merkinnät katosi eikä tuossakaan portilla lukenut mitään. Jokuhan olisi toki saattanut nähdä juoksukartasta, että sinne oli merkattu lähtö- ja tuloportit erikseen, mutta enpä minä niitä joutanut vilkaisemaan etukäteen... Mutta joka tapauksessa perille pääsin ja tyytyväinen olin siihen, että jaksoin juoksemalla kulkea koko reitin. Aika olisi tosin voinut olla hieman parempi, mutta se vaan meinaa sitä, että pitää alkaa enemmän käymään juoksulenkillä - ehkä jos vielä tulee osallistuttua tapahtumaan, voi tavoitteeksi ottaa jo ajan parantamisen.



Tapahtuman pääesiintyjänä oli oma Oulun likka Suvi Teräsniska. Katsoin muutaman biisin, mutta sitten oli lähdettävä jo kotiin maitojen tyhjennykseen. Eikä tuolla ois T-paidalla enää tarennutkaan.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Vitamiinilisä lapsille?

Saatiin Buzzadorilta testattavaksi uusia Happy Me -ravintolisiä. Ravitsemussuositusten mukaan monipuolisen ruokavalion lisäksi ei terve lapsi tarvitse D-vitamiinin lisäksi muita vitamiineja. Mutta kun nyt testausmahdollisuus tuli, niin eihän näistä liene haittaakaan. Happy Me- ravintolisä sisältää omega 3-rasvahappoja, D- ja E-vitamiinia. Näitä ravintolisiä ei suositella alle 3-vuotiaille. Onneksi meidän keskimmäinen täytti juuri testausaikana kolme vuotta eli pääsi hänkin sitten näitä testailemaan. Hän sattuukin olemaan perheen huonoin syömään eli siltä kantilta ei hänelle pieni vitamiinilisäys ole pahaksi.



Makuvaihtoehtoja pakkauksessa on kolme: mansikka, appelsiini ja sitruuna. Valitettavasti pakkauksesta eikä geelitableteista voi päälle päin päätellä, mikä maku on kyseessä.

Maistui ainakin kolmivuotiaalle ja hän itsekin jo keksii välillä pyytää "kalavitamiinia". Sen sijaan viisivuotiaamme on syönyt näitä hieman nihkeämmin ja sanoi, että ei pidä jälkimausta ja että meinasi oksentaa... Muutaman olen itsekin kokeilumielessä maistanu ja geelitabletin hieman kumimainen koostumus ja liivatemainen jälkimaku on kyllä hieman epämiellyttäviä. Hedelmien maut on hyviä, mutta ei täysin peitä alleen em. seikkoja.



Ei nämä ravintolisät meilläkään päivittäisessä käytössä ole, olen antanut lapsille, jos olen muistanut. Kuitenkin ensisijaisesti yritetään upottaa ne vitamiinit ruuasta saatavien sekaan ja nämä olkoot sitten varmuuden vuoksi satunnaisessa käytössä.

Lue lisää Happy Me -ravintolisistä: happyme.fi

Yhteistyössä Buzzador

torstai 9. elokuuta 2018

3-vuotissynttärit

Perheen keskimmäinen täytti pari viikkoa takaperin jo kolme vuotta. Koska varsinainen synttäripäivä sattui maanantaille, ei juhlittu kuitenkaan kuin vasta seuraavana viikonloppuna.











R toivoi itselleen synttärikakuksi Spiderman-kakkua, mutta kun kaupasta sopivasti löytyi Salama-auton kakkukuva, oli hän tyytyväinen myös Salama Auto -kakkuun. Autokakun välissä oli mansikkamousse. Lisäksi tein vadelma-lakritsivalkosuklaajuustokakun, johon idean sain Fazerin suklaalevystä. Päälle tein hopeatoffeesta kuorrutteen ja päälle tuoreita vadelmia ja Kicks vadelma- ja lakritsivaahtokarkkeja.





Vielä tässä vaiheessa ei pidetty mitään kaverisynttäreitä, vaan paikalla kävi lähinnä läheisimpiä sukulaisia. Aavistelen, että ensi vuonna voi olla jo ihan toinen ääni kellossa... Ohjelmaakaan ei siksi ollut sen kummempaa, mutta kun vieraat toivat mukanaa piñatan, oli synttärisankarilla (ja vierailla) kova yritys saada se rikottua. Eihän se oikein onnistunut, vaan lopulta piti repiä pahvit auki.



Synttärisankari vaikutti tyytyväiseltä. Lahjaksi hän sai mm. vesipyssyjä (minulta), pyöräilykypärän, puhuvan valomiekan, laserpyssyn, Autot-tarroja, Spiderman Lego Friendsit jne. - kaikkea mieluista 3-vuotiaalle pojalle. Ehdin myös juuri ja juuri ompelemaan Rlle synttärivaatteet, olkoot se sellainen epävirallinen lahja.



Meidän lasten osalta juhlat on tälle vuodelle onneksi juhlittu, mutta vielä riittää ainakin vielä elokuun puolella pyöreitä juhlia, joten ihan ei tämä kakkudieetti ole vielä osaltani ohi.

torstai 2. elokuuta 2018

Sirkuksessa

Sirkus Finlandia oli käymässä Oulussa ja pysähtyi vielä erikseen tässä meidän lähellä olevalla kentällä. Vanhin lapsista lähti isänsä kanssa reissun ja kun mietin meille poikien kanssa tekemistä, sattui sirkuksen mainos sopivasti vastaan. Kun vielä huomasin, että lippu olisi alle 3-vuotiaalle ilmainen vanhemman sylissä ja J pääsi munkin luokse hoitoon, niin lähdettiin Rn kanssa kahdestaan katsomaan esitystä. Omastakin sirkuskokemuksesta on aikaa vuosikymmeniä, niin olihan se nyt aikakin käydä sirkuksessa.





















Olihan se huikea show! Ei voinut kuin ihailla näitä ihmisiä. Hienoja suorituksia ja olihan nämä sirkustaitelijat aivan huippukunnossa. Eniten tykkäsin itse oululaisen taikurin lintuesityksestä, jossa oli kyyhkysiä, kakadu ja papukaija. Kuulemma oli esityksellään voittanut jonkun palkinnonkin, enkä ihmettele yhtään. Akrobaattien temput oli myös häikäiseviä. Rllakin säilyi mielenkiinto ihmeellisen hyvin, vaikka välillä edessä istuvan pojan valohyrrä näyttikin kiinnostavan vielä enemmän. Pitikin sitten esityksen jälkeen vielä käydä sellainen pojalle ostamassa muistoksi.

Mutta sen verran mieleenpainuva esitys taisi olla hänenkin mielestään, että on yrittänyt omalla pyörällään tehdä ties mitä sirkustemppuja tämän jälkeen. ;) Eihän sitä tiedä, jos tässä olisikin seuraava sirkustaiteilija sukuun ja onhan noita lapsille onneksi sirkustemppukouluja olemassa. Skin sanoi tietysti, että hänkin olisi halunnut käydä sirkuksessa joten voipi hyvinkin olla, että ensi vuonna otetaan uusiksi. Ainut mitä itse jäin enemmän kaipaamaan niin tietysti niitä eläimiä, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, miksi eläimiä ei sirkusesityksissä enää niin usein nähdä. Eli saapa nähdä, mitä ensi vuonna on esitykseen keksitty!