Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

maanantai 20. elokuuta 2018

Likkojen lenkillä

Ainakin aktiivisimmat instagram-seuraajani ovat päässeet seuraamaan sitä, miten oon yrittänyt raskauden jälkeen liikkua ja päästä entiseen kuntoon takaisin. Yksi etappi matkalla on ollut 11.8. järjestetty Likkojen lenkki Oulussa. Pitkään olen halunnut jo osallistua jonkinlaiseen juoksutapahtumaan ja nyt kun oma terkkariyhdistys tarjosi jäsenilleen osallistumismaksua, niin olihan tämä tilaisuus käytettävä hyväksi.



Vielä keväällä kun lenkille ilmoittauduin, oli suunnitelmissa hyvä treenaus ennen itse tapahtumaa... No niin se vain kesä lipui ohitse omine kiireineen ja 30-asteen helteissä ei tullut edes mieleenkään lähteä lenkkeilemään (varsinkin, kun samalla työnnettävänä on tuplarattaat). Muutaman kerran olen kesän aikana juoksumatolla hölkytellyt eli ihan rapakunnossa ei tarvinnut lenkille sentään lähteä, mutta eipä olleet omat odotukset kovin suuret näillä valmisteluilla.



Meillä piti olla portilla lunastamassa tapahtumarannekkeita klo 11 eli ennen lenkkiä jäi pari tuntia luppoaikaa. Meillä piti alunperin olla useampikin opiskelija mukana, mutta tapahtumapäivänä loputkin opiskelijat oli peruneet tulonsa, joten terkkaritiimiin jäi sitten enemmän vanhempaa väkeä. Hyvin oli kyllä tapahtuman oheisohjelmaa järjestetty ja ihan ensimmäisenä kävin kehonkoostumusmittauksessa. Jahka saan kaivettua vanhat tulokset esille, niin katsotaan, ruodinko niitä enemmän täällä bloginkin puolella jossain välissä... Tapahtumassa oli monenlaista liikunta- ja hyvinvointialan markkinoijaa. Ehtipä siinä käydä myös pikahuulimeikissä ja omat kynnet lakkaamassa juoksukuntoon (eipä olekaan taas aikoihin ehtinyt sitäkään tekemään). Juoksun jälkeen ostin vielä yhdet hyvät urheilurintsikat, kun koko ja hinta sattuivat kerrankin sopimaan yhteen.


Aamupäivällä oli sää vielä ihan lupaava, mutta niin vaan puoliltapäivin päälle puuskutti tummat pilvet (luvattua puoliauringonpimennystä ei siis todellakaan ollut nähtävissä) ja tuulenpuuska oli semmoinen, että hädin tuskin pysyi järjestäjien teltat pystyssä... Juoksu starttasi puoli kahden jälkeen ja lähdin liikkeellä kärkijoukon hännillä. Aika pian otin itselleni silmätikuksi pari jänistä, joiden perässä aioin pysyttäytyä. Muuten juoksu meni hyvin, mutta kyllä alkoi puolivälin paikkeilla puuskututtaa ja hetken pisteli mutta pian onneksi sai hengiteltyä sen verran taas ilmaa sisään, että pistely loppui. Nallikarin rannalla oli ihan järjetön hiekkamyrsky eikä siellä eteensä nähnyt... 4 km kohdalla piti jo kaivella sinnikkyyttä ja päätin, että juoksemalla menen reitin loppuun asti. Pikisaaren loiva ylämäki veti kuitenkin jalat niin hapoille, että muutama juoksija pääsi tässä vaiheessa ohi ja itellä oli höllättävä hetkellisesti vauhtia varsinkin, kun reitti jatkui vielä torinrannan kautta vaikka olin jo mielessäni tuulettanut, että kohta se loppuu.


Maaliin oli mukava päästä, vaikka kuljinkin kauimmaisesta portista sisään, kun juuri ennen stadionia kaikki merkinnät katosi eikä tuossakaan portilla lukenut mitään. Jokuhan olisi toki saattanut nähdä juoksukartasta, että sinne oli merkattu lähtö- ja tuloportit erikseen, mutta enpä minä niitä joutanut vilkaisemaan etukäteen... Mutta joka tapauksessa perille pääsin ja tyytyväinen olin siihen, että jaksoin juoksemalla kulkea koko reitin. Aika olisi tosin voinut olla hieman parempi, mutta se vaan meinaa sitä, että pitää alkaa enemmän käymään juoksulenkillä - ehkä jos vielä tulee osallistuttua tapahtumaan, voi tavoitteeksi ottaa jo ajan parantamisen.



Tapahtuman pääesiintyjänä oli oma Oulun likka Suvi Teräsniska. Katsoin muutaman biisin, mutta sitten oli lähdettävä jo kotiin maitojen tyhjennykseen. Eikä tuolla ois T-paidalla enää tarennutkaan.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Vitamiinilisä lapsille?

Saatiin Buzzadorilta testattavaksi uusia Happy Me -ravintolisiä. Ravitsemussuositusten mukaan monipuolisen ruokavalion lisäksi ei terve lapsi tarvitse D-vitamiinin lisäksi muita vitamiineja. Mutta kun nyt testausmahdollisuus tuli, niin eihän näistä liene haittaakaan. Happy Me- ravintolisä sisältää omega 3-rasvahappoja, D- ja E-vitamiinia. Näitä ravintolisiä ei suositella alle 3-vuotiaille. Onneksi meidän keskimmäinen täytti juuri testausaikana kolme vuotta eli pääsi hänkin sitten näitä testailemaan. Hän sattuukin olemaan perheen huonoin syömään eli siltä kantilta ei hänelle pieni vitamiinilisäys ole pahaksi.



Makuvaihtoehtoja pakkauksessa on kolme: mansikka, appelsiini ja sitruuna. Valitettavasti pakkauksesta eikä geelitableteista voi päälle päin päätellä, mikä maku on kyseessä.

Maistui ainakin kolmivuotiaalle ja hän itsekin jo keksii välillä pyytää "kalavitamiinia". Sen sijaan viisivuotiaamme on syönyt näitä hieman nihkeämmin ja sanoi, että ei pidä jälkimausta ja että meinasi oksentaa... Muutaman olen itsekin kokeilumielessä maistanu ja geelitabletin hieman kumimainen koostumus ja liivatemainen jälkimaku on kyllä hieman epämiellyttäviä. Hedelmien maut on hyviä, mutta ei täysin peitä alleen em. seikkoja.



Ei nämä ravintolisät meilläkään päivittäisessä käytössä ole, olen antanut lapsille, jos olen muistanut. Kuitenkin ensisijaisesti yritetään upottaa ne vitamiinit ruuasta saatavien sekaan ja nämä olkoot sitten varmuuden vuoksi satunnaisessa käytössä.

Lue lisää Happy Me -ravintolisistä: happyme.fi

Yhteistyössä Buzzador

torstai 9. elokuuta 2018

3-vuotissynttärit

Perheen keskimmäinen täytti pari viikkoa takaperin jo kolme vuotta. Koska varsinainen synttäripäivä sattui maanantaille, ei juhlittu kuitenkaan kuin vasta seuraavana viikonloppuna.











R toivoi itselleen synttärikakuksi Spiderman-kakkua, mutta kun kaupasta sopivasti löytyi Salama-auton kakkukuva, oli hän tyytyväinen myös Salama Auto -kakkuun. Autokakun välissä oli mansikkamousse. Lisäksi tein vadelma-lakritsivalkosuklaajuustokakun, johon idean sain Fazerin suklaalevystä. Päälle tein hopeatoffeesta kuorrutteen ja päälle tuoreita vadelmia ja Kicks vadelma- ja lakritsivaahtokarkkeja.





Vielä tässä vaiheessa ei pidetty mitään kaverisynttäreitä, vaan paikalla kävi lähinnä läheisimpiä sukulaisia. Aavistelen, että ensi vuonna voi olla jo ihan toinen ääni kellossa... Ohjelmaakaan ei siksi ollut sen kummempaa, mutta kun vieraat toivat mukanaa piñatan, oli synttärisankarilla (ja vierailla) kova yritys saada se rikottua. Eihän se oikein onnistunut, vaan lopulta piti repiä pahvit auki.



Synttärisankari vaikutti tyytyväiseltä. Lahjaksi hän sai mm. vesipyssyjä (minulta), pyöräilykypärän, puhuvan valomiekan, laserpyssyn, Autot-tarroja, Spiderman Lego Friendsit jne. - kaikkea mieluista 3-vuotiaalle pojalle. Ehdin myös juuri ja juuri ompelemaan Rlle synttärivaatteet, olkoot se sellainen epävirallinen lahja.



Meidän lasten osalta juhlat on tälle vuodelle onneksi juhlittu, mutta vielä riittää ainakin vielä elokuun puolella pyöreitä juhlia, joten ihan ei tämä kakkudieetti ole vielä osaltani ohi.

torstai 2. elokuuta 2018

Sirkuksessa

Sirkus Finlandia oli käymässä Oulussa ja pysähtyi vielä erikseen tässä meidän lähellä olevalla kentällä. Vanhin lapsista lähti isänsä kanssa reissun ja kun mietin meille poikien kanssa tekemistä, sattui sirkuksen mainos sopivasti vastaan. Kun vielä huomasin, että lippu olisi alle 3-vuotiaalle ilmainen vanhemman sylissä ja J pääsi munkin luokse hoitoon, niin lähdettiin Rn kanssa kahdestaan katsomaan esitystä. Omastakin sirkuskokemuksesta on aikaa vuosikymmeniä, niin olihan se nyt aikakin käydä sirkuksessa.





















Olihan se huikea show! Ei voinut kuin ihailla näitä ihmisiä. Hienoja suorituksia ja olihan nämä sirkustaitelijat aivan huippukunnossa. Eniten tykkäsin itse oululaisen taikurin lintuesityksestä, jossa oli kyyhkysiä, kakadu ja papukaija. Kuulemma oli esityksellään voittanut jonkun palkinnonkin, enkä ihmettele yhtään. Akrobaattien temput oli myös häikäiseviä. Rllakin säilyi mielenkiinto ihmeellisen hyvin, vaikka välillä edessä istuvan pojan valohyrrä näyttikin kiinnostavan vielä enemmän. Pitikin sitten esityksen jälkeen vielä käydä sellainen pojalle ostamassa muistoksi.

Mutta sen verran mieleenpainuva esitys taisi olla hänenkin mielestään, että on yrittänyt omalla pyörällään tehdä ties mitä sirkustemppuja tämän jälkeen. ;) Eihän sitä tiedä, jos tässä olisikin seuraava sirkustaiteilija sukuun ja onhan noita lapsille onneksi sirkustemppukouluja olemassa. Skin sanoi tietysti, että hänkin olisi halunnut käydä sirkuksessa joten voipi hyvinkin olla, että ensi vuonna otetaan uusiksi. Ainut mitä itse jäin enemmän kaipaamaan niin tietysti niitä eläimiä, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, miksi eläimiä ei sirkusesityksissä enää niin usein nähdä. Eli saapa nähdä, mitä ensi vuonna on esitykseen keksitty!

torstai 26. heinäkuuta 2018

4 kuukautta

Vauva- ja lapsiperhearki kolmen lapsen kanssa on kiireistä ja siksipä mm. viime kuukausipostaus on jäänyt kokonaan kirjoittamatta. Ei vain yksinkertaisesti ehdi istua ajatuksineen alas. Mitään maata mullistavaa meidän ukkelille ei kuitenkaan ole näiden kahden kuukauden aikana sattunut, että puuttuvasta postauksesta tarvitsisi murehtia. Kolmikuukautisneuvolassa oli tasaista kasvua ja sen jälkeen on ehditty ottaa rokoteohjelman rokotteetkin ilman mitään jälkioireita.



Tämä pieni miehenalku on melkoinen pullukka ikäisekseen. Neuvolamitat 25.7.:  8720 g ja 64,2 cm. Pituuskasvu menee oikein tasaisesti, samoin pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä siskonsa lailla. Painokäyrässä on hieman vertikaalisuutta mutta ei niin paljon, että mitään huolen aihetta olisi. Neuvolassa ei mainittu muuten sanallakaan vielä kiinteistä.)

Kaikella rakkaudella kutsun poikaa itse pikku pullukaksi. Ja ihan on rintamaidolla edelleen ruokinnassa ja sekin meillä sujuu hyvin (mitä nyt epäilen, että toinen rinta ei tykännyt kun viime viikolla pulahdin uimassa kylmässä järvivedessä, mutta tämä nyt vain omaa mutua ja pieni kipu voi toki johtua muustakin kuin kylmästä vedestä). Ei ole kyllä samasta muotista nämä meidän pojat, kun jo nyt saa J:llä alkaa pitämään samoja vaatteita, jotka R:lla oli vielä vuoden ikäisenä käytössä. Sen puoleen ei ole hirveästi uutta kesävaatettakaan tarvinnut ostaa.



Terhakka poika, joka mielellään seurailee ympäristön tapahtumia. J ei viihdy enää hirveän pitkiä aikoja paikallaan, vaan pitäisi päästä syliin ja tarkkailemaan, mitä muut puuhaavat. Onneksi on kuitenkin isosisaruksia, jotka kyllä jo jaksavat leikkiäkin pikkuveljen kanssa. Nyt viime aikoina on alkanut hirveästi juttelemaan, erilaisia äänteitä ja kiljahduksia on hirveästi ja ilmeikkääksi kaveriksi häntä on myös kuvattu.



Rytmiä päivään on alkanut löytymään, vaikkei nyt vieläkään ihan täysin kahta samanlaista päivää ole. Tietää kuitenkin suurin piirtein, milloin pojalla on nukkuma-aika. Jaksaa kyllä päivällä valvoa jo pitkiä aikoja, jopa neljä tuntia, sitten välillä saattaa ottaa kolmenkin tunnin tirsat. Mukaan mahtuu myös päiviä, jolloin unet ei ole hirveästi maittaneet, mutta sitten ottaa kyllä takaisin illalla ja yöllä. Yöt sujuu pääsääntöisesti hyvin, ensimmäinen unipätkä on pitkä (jopa 4,5 tuntia!) ja aamua kohti hieman havahtuu tankkailemaan maitoa tiheämmin. Nämä helteet nyt on hieman kiusanneet, mutta tuulettimen avulla saa poikakin nukuttua ihan hyvin.  Siirrettiin hänet myös ihan vast'ikään pois pinnasängyssä olleesta äitiyslaatikosta, siinä alkoi jo tila loppumaan. Hyvin on rauhoittunut öisin omaan sänkyynsä, sen verran sikeäuninen ettei havahdu, vaikka vierestä yöllä siihen pyöräytänkin (jos en itse nukahda viereen...). Aamuisin nukkuu yleensä kahdeksaan saakka, joten minun itsekään ei tarvitse mikään zombie ollavaan saa näin kesälomallakin nukkua aamuisin pitkään.


keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Nallikarissa

Näillä ihanilla hellekeleillä ollaan oltu monena päivänä uimassa ja rannalla. Tässä Perämeren rannikolla kun asuu, niin lapsiystävällisiä uimarantoja onneksi löytyy ja välillä saa vaihtelua, kun käy ennestään tuntemattomassa paikassa. Kuitenkin yksi meidän lasten suosikki on tietysti Nallikari. Onkin melkein jo perinteeksi muodostunut meille se, että pakataan aamulla kimpsut ja kampsut mukaan ja mennään Nallikariin viettämään aikaa koko päiväksi ainakin kerran kesässä.



Yleensä on saatu auto ihan hyvin parkkiin leikkikentän lähelle. Käytiin itse Nallikarissa jo ensimmäisinä hellepäivinä ja kuulemma nyt pahimpina hellepäivinä on ollut työn takana etsiä alueelta vapaata parkkipaikkaa. Parkkialueitahan tuolla on toki runsaasti eli toden teolla on ollut kyllä ryysistä, jos näin on ollut. Leikkipuiston lähelle kuitenkin kun parkkeeraa, niin siitä on hyvä enimmät menohalut purkaa jo leikkipuiston välineissä ja sittenkin kun niihin alkaa kyllästyä, niin voi suunnata rannalle. Tuossa puistossa on myös useampi penkki puun varjossa, mitkä huomasin tosi kätevinä näin imettävänä äitinä.



Next stop onkin sitten yleensä ollut heti kiipeilyvälineessä. Viisivuotias alkoi olla jo sen verran etevä, että pääsi itsekin hyvin kiipeilemään (pienellä rohkaisulla) mutta vajaa kolmivee tarvitsikin sitten enemmän apua. Yleensä tässä kyllä kuluu lapsilla aikaa kiipeillessä, mutta nyt kun perheen pienin vaati äidin läsnäoloa, niin meidän lasten mielenkiinto ei kovin kauaa pysynyt yllä vaan uimaranta kutsui nopeasti.





Kun meillä yleensä menee Naltsussa useampi tunti (jopa koko päivä) niin on meillä yleensä sitten ollut omat eväät ja juomat mukana. Uinnin välissä voikin sitten tankata hieman välipalaa. Onneksi alueella on myös pari hyvää ravintolaa, jonne meillä myös useimmiten tie vie. Tällä kertaa äidin kahvinhimot voitti ja mentiin käymään Ravintola Nallikarissa, josta saa hyvää jääkahvia. Luksusta, kun ei ulkomaille asti pääse jääkahviaan nauttimaan.








Sattumalta satuttiin käymään Nallikarissa, kun siellä oli kiertovuorossa Oulun kaupungin KesäAction ja päästiin samalla reissulla lainaamaan heidän leikkivälineitäänkin. Tulipa siis samalla reissulla pelattua pallopelejä ja puhalleltua saippuakupliakin. Nyt kun hellekelit näyttää jatkuvan, niin otetaan kyllä sama reissu vielä uusiksi tälle kesää. Jospa myös pahin ruuhka olisi helpottunut nyt, kun kesä taittuu elokuuksi ja toivon mukaan suurimmalla osalla on lomat loppuneet niin, että mahduttaisiin tuonne sekaan. :)