Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

tiistai 23. lokakuuta 2018

Peruspaitoja pojalle

Tiiättekö sen hetken, kun kesän jälkeen puette lapselle vaatteita ja  y h t ä k k i ä  hoksaatte, että lapsi on venähtänyt pituutta viisi senttiä? Housuista vilkkuu nilkat ja paitojen alta selkä, ja hihat on nekin kutistuneet. Vielä meidän 3-vuotiaalle menee itse ommellut 92-koon paidat, mutta sitä aiemmat koot on jo liian nafteja ja täytyy nyt alkaa pakata odottamaan seuraavaa käyttäjää. Aina ehtiessä olenkin jo alkanut ompelemaan seuraavaa vaatekertaa 98-koossa.






Olen joutunut taas lainaamaan kirjastosta käsityölehtiä (Ottobre Design on hyvä) ja piirtelemään sieltä uusia kaavoja. Hyvää raglanhihaista ei ole vielä tullut vastaan, mutta testasin taas paria uutta paitakaavaa. Toisessa etu- ja takaosa on laatikkomainen ja toinen on enemmänkin aivan peruspaita. Kun tekee kuviollisista kankaista, niin ei tarvitse mitään kommervenkkejä alkaa tekemään. Sopivan simppeliä ja nopeaa minulle.



Kankaita olen hamstrannut sieltä sun täältä. Noshilta lienee suurin osa, mutta myös esimerkiksi PaaPiin ja Verson Puodin kankaita olen jemmannut pojan vaatteita ajatellen. Lisäksi viime aikoina on tullut ostettua mm. Majapuulta, Jyväskylän kangaskaupasta, ja onhan näitä.





Viime viikolla olisi ollut Käsityömessut Oulussa. Pitkään arvoin, menenkö vai enkö. Katsaus noihin omiin kangashyllyihin vs. pankkitilin saldoon sai kuitenkin tekemään sen päätöksen, että uusien ostamisen sijaan ompelen viime ja edellisvuonna ostetut messukankaat ensin pois. Olen tälle syksylle ostanut taas niin monesta paikkaa kankaita, että riittäähän noita. Vasta oli Kankaiden yö ja sieltäkin tuli tilattua monesta paikkaa. Ensi syksynä sitten mahdollisesti messuille.




Kuten näkyy, niin suosin ihan peruspaitoja. Ne on hyviä arkikäytössä päivähoidossa, mutta sopii aivan hyvin myös parempiin tilaisuuksiin. Minulla näkyy olevan kausia, että suosin jotain tiettyjä sävyjä. Pitkään ompelin pojalle pääasiassa vihreää, mutta nyt siihen on jotenkin tullut ähky ja näin syksyllä näkyy olevan keltaisen ja punaisen eri sävyt taas mieleisiä. Ylipäänsä tykkään, kun itse ommellen saa värikkäitä eikä niin tylsiä vaatteita, kuin mitä kauppojen vaarerekeissä on. Yritän välillä vähän jotain kikkailla näiden kanssa, esimerkiksi runsaskuosiseen kankaaseen yhdistän selkään, hihaan tai johonkin kappaleeseen yksiväristä, minun mielestä tulee hauskoja näin. Ei lastenvaatteiden tarvitse olla niin vakavia, sitä yksiväristä mustaa ehtii ihan hyvin käyttää sitten teini-iässä ja myöhemminkin, jos tykkää. Alaosissa sitten taas tykkään enemmänkin yksivärisistä ja neutraaleista väreistä (varsinkin, jos lapsi yhtään vielä konttaa lattioita pitkin).



Tässä nyt taas muutama paita lisää pojan vaatekaappiin. Ompelupöydällä odottelee vielä useampi kangas paidaksi pääsyään, mutta nyt akuutti pula iski tytön housuihin. Niitä siis tässä seuraavaksi yritän urakoida.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Miten lapsi pärjää lomalla yksin kotona?

Minähän seuraan aktiivisesti somea. En pelkkiä muoti- ja sisustuskuvia vaan asiapitoisia uutisia ja mielipiteitä ajan kuumista perunoista ja uutisaiheista. Meneillään oleva viikko on ollut osassa Suomea jo syyslomaviikko ja nyt vuorostaan meillä on alkamassa syysloma. Olen vielä onnekas sen suhteen, että omat lapseni ovat alle kouluikäisiä. Nousi nimittäin jälleen kerran lomien kynnyksillä somessa keskustelunaiheeksi se, että kaikki vanhemmat eivät suinkaan lomaile koululaisten syyslomien aikaan. Toinen tai jopa molemmat vanhemmat joutuvat käymään töissä ja koululaisille olisi keksittävä tämän ajaksi joku paikka, missä olla. Pärjääkö koululainen yksin?

Tämä kuva on vanha kuva nuorisolle järjestetystä leiriviikonlopusta, johon sain aikoinaan osallistua

Minulla itselläni ei ikinä ole ollut vastaavaa ongelmaa. Kun äidin työpaikka on ollut koti, ei pienessä mielessäkään ole lapsuudessa ollut se, että olisi pitänyt olla yksin kotona. (Myöhemmällä iällä sai olla yksin kotona). Törmäsin kuitenkin Kotilieden vanhaan (2012) artikkeliin ns. avainkaulalapsista, joka oli termi 70-luvulla syntyneille lapsille, joiden äiti kävi töissä. Artikkelin kirjoittajan mukaan lapsilla, jotka olivat vanhempien lomien aikaan yksinään kotona, riitti kuitenkin tekemistä. Artikkelin kirjoittaja on asunut kaupungissa lähiössä ja samalla pihalla on riittänyt leikkikavereita. Tuohon aikaan ei ollut iltapäiväkerhoja tai muuta harrastustoimintaa, eikä niitä osattu vaatia.

Sama tilanne on valitettavasti tulossa uudelleen ilmiöksi. Syyslomaviikolle ei ole koululaisille ohjattua toimintaa, kun iltapäiväkerhot ja nuokkarit ovat kiinni. Osa vanhemmista joutuu edelleen käymään töissä myös lasten syysloman aikaan. Pärjäävätkö nykyajan lapset yksin kotona? Kyse ei liene niinkään siitä, etteivätkö pärjäisi, vaan siitä, onko heillä siellä turvallista? Maailma ei ole enää sama paikka, kuin 40 tai edes 30 vuotta sitten. On sentään jotain yritetty, kun esimerkiksi täällä Oulussa koululaisille on syysloman ajan alennetut linja-automatkat, ilmaistapahtumia on koko perheelle ja osa suurimmista kaupungin nuokkareista on avoinna. Voi olla, ettei kaikista pienimmät koululaiset yksinään pääse siltikään kaupungin toiselta laidalta matkustamaan.

Omalla kohdallani nämä pohdinnat on konkreettisesti ajankohtaisia taas parin vuoden päästä (!). Toivottavasti olisi mahdollista keksiä joku toiminta, jolloin myös perheen pienimmät koululaiset voisivat viettää aikaansa muuallakin kuin yksin kotona. Tosin onhan sekin vaihtoehto, että vanhemmat yhdistävät voimavarojaan ja lapset voisivat esimerkiksi viettää edes osan päivästään koulukaverin luona.

Mitä ajatuksia tämä teissä lukijoissa herättää?


maanantai 8. lokakuuta 2018

Kaverisynttärit

Jos joskus, niin nyt erityisesti tuntuu. että 5-vuotiaiden keskuudessa kaverisynttärit on alkaa olla jo iso juttu. Meillä esikoinen kävi ensimmäistä kertaa itsekseen kaverisynttäreillä, kun päiväkotikaveri täytti 4-vuotta, ja oli se jo silloin iso juttu. Mutta nyt etenkin tuntuu, että kavereilla on iso rooli elämässä ja se, että saa synttärikutsun, on ollut ainakin meidän 5-vuotiaalle todella tärkeä juttu.




Ihanaa myös, että tässa vaiheessa lapsi jo tajuaa sen, että synttäreille mennessä annetaan lahja. En sano, että kuuluu antaa lahja, ainakin omilleni olen koittanut aina sanoa, että ei haittaa vaikkei heille joku lahjaa toisikaan, kunhan itse saapuisi paikalle. Meillä onkin lelukaupassa asioidessa yritetty ties mitä lelua ehdottaa lahjaksi. Kuitenkin mitä yleistä ajatusmaailmaa seuraa, on kaverisynttäreiden lahjan hintahaarukaksi ollut hyvä sellainen 5-10 euron lahja. On kyllä ihana seurata, kun lapsi oppii epäitsekkyyttä ja antamisen iloa. Siksi onkin harmillista torpata joku lapsen ehdottama lahja ihan vaan sen hinnan vuoksi. Toisaalta, hyvä paikka opettaa myös sitä kohtuuta ja että lahjan ei tarvitse olla iso ja arvokas ollakseen saajalle mieluisa.



Ihanaa, että meidänkin lapset on löytäneet uudesta hoitopaikasta mieluisia kavereita. Varmasti vanhemmatkin vähän rajoittavat sitä, montako kaveria saa synttäreille kutsua. Onhan se tietysti ikävää, jos joku ei sitten saakaan synttärikutsua. Mutta en itse näe mieltä siinäkään, että kaikki kutsutaan synttäreille, vaikka ei kaveri olisikaan. Sitten onkin toisen keskustelun paikka se, että millä perusteella kaverisuhteita luodaan.



Ja luultavasti kun vuosia tulee lisää, kavereiden merkitys synttärijuhliin osallistumisessa vaan korostuu. Luultavasti ensi kesällä meilläkin on jo ihan omat mielipiteet siitä, millaiset juhlat täytyy järjestää. Mutta eipä siinä, juhlat ja synttärit on aina kivoja ja mielellään niitä myös järjestän.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kehonkoostumusmittausten tuloksia

Kävin eilen Fressillä jumpalla ja nythän on ollut valtakunnallinen Liikuntaviikko, niin sen vuoksi tuolla oli ilmaista SECA-kehonkoostumusmittausta. Muistin mittausmahdollisuuden vasta siinä vaiheessa, kun jumppa oli päättymässä. Suositushan olisi olla 2 tuntia liikkumatta, syömättä ja juomatta ennen mittauksia, mutta eiköhän tuo nyt kuitenkin sen verran suuntaa antava tulos ole, että jotain pystyy siitä päättelemään.

Viime kerralla kävin mittauksessa siellä Likkojen lenkillä 1,5 kuukautta takaperin. Mittauslaite oli eri (InBody), mutta pystyyhän niistäkin jotain vertailua tekemään. Ja nyt kun aloin kaivelemaan menneitä mittaustuloksia, niin edellinen taitaa olla helmikuussa 2017.  Muistelin, että olisi tehty tuonkin jälkeen, ilmeisesti tarkoitus olikin tehdä mutta se vähän silloiselta PT:ltä unohtui ja sitten olinkin raskaana, eli en myöskään maininnut unohduksesta mitään kun ei sitä kuitenkaan olisi voitu tehdä. En näköjään ole blogissa sen kummemmin tuloksia avannut, mutta on se jossakin paperipinkassa tallessa, kun jaksaisi etsiä.





1,5 kuukautta sitten rasvamassaa oli 24,7 kg ja lihasmassaa lähes yhtä paljon, 24,8 kg. Rasvaprosentti 35,4 %. Lihastasapainon mukaan kaikkialla kehossa oli lihasta normaalin ylärajalla. Olen oikeakätinen joten oikea puoli hiukan dominoi. Viskelaarirasva eli sisäelinten ympärillä oleva rasva oli 116,7, hieman ylärajalla. InBody-pisteet eli pisteet, jotka kuvaa koko kehon hyvinvointia 72/100 p.






SECA-mittauksessa arvot on hieman erit eli kiloja kun on tippunut niin on niitä lähtenyt tasaisesti sekä rasvasta että lihaksesta... :( Arvot onkin siellä kaikkialla hieman pienempiä. Koko kehon luustolihasmassa 19,5 kg. Rasvamassaa 21,64 kg ja rasvatonta massaa 43,86 kg. Rasvaprosentti 33 %. Tässä mittauksessa viskeraalirasva on ilmoitettu arvolla 0,5 l joka on normaalilla tasolla. Vyötärönympärys 77 cm.

TULOKSET 11.8. - 29.9.2018
PAINO -4,4 kg
RASVAPROSENTTI 35,4 --> 33 %
RASVAMASSA 24,7 kg ---> 21,64 kg
RASVATON MASSA? ---> 43,86 kg
LIHASMASSA (luustolihas) 24,8 kg --> 19,5 kg


Vertailun vuoksi joulukuussa 2016 luustolihasmassa on ollut 20,5 kg ja ja vyötärönympärys 88 cm. Rasvamassaa 18,8 ja rasvatonta massaa 43,92 kg. Rasvaprosentti 29,3 %.

Eli yhteenvetona, kyllä tässä vielä projekti jatkuu! (Ikuisuus)tavoite on saada lihasten puolelle lisää massaa ja tietysti rasvaprosenttia pienemmäksi. Mutta hitaasti hyvä tulee. Osaltaan varmasti vielä vaikuttaa se, että imetän ja aion imettää vielä pitkään, minkä vuoksi mitään dieettejä en aio vetää (enkä kyllä muutenkaan aikois). Niin ja eihän synnytyksestä ole kuin puoli vuotta aikaa, yritän sen kuitenkin pitää mielessä. Vaikka kyllähän se välillä unohtuu, kun miettii, ettei pysty vielä kunnon suorituksiin... Jännä nähdä sitten taas esimerkiksi puolen vuoden päästä, mitä tulokset sitten taas kertoo.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

6 kuukautta

Puoli vuotta on hurahtanut vauhdilla ja meidän minimies on jo kuusi kuukautta vanha! Tässä vaiheessa erityisesti huomaa sen, että taitoja alkaa kertyä huimaa vauhtia.


Mitään edellisestä kertomuksesta hirveästi poikkeavaa ei ole tapahtunut. J on edelleen iloinen pikkumies, joka nauttii muiden huomiosta. Äiti on silti edelleen paras, jos oikein harmittaa niin äiti on se, jonka sylissä murheet häviää.



Me ollaan tässä välissä käyty mm. verikokeissa ja DIPP-tutkimuksessa. Verikokeissa lääkäri halusi selvittää sen, onko täysimetetyllä vauvalla vielä vitamiini- ja rauta-arvot kohdillaan. Lääkäri soitti sopivasti tuloksista juuri puolivuotispäivänä. Muuten kaikki olivat viitearvoissa, mutta varastorauta-arvo alkoi olla matala joten lääkäri sanoi, että melko äkkiä saadaan ottaa liha ruokavalioon mukaan. Vielä meillä olisi kontrolliaika 3 kk päästä, vaikken edelleenkään usko, että sielläkään mitään hälyttävää olisi.



DIPP-tutkimuksessa otettiin myös verikokeita. Edellisistä verikokeista ei ollut löytynyt mitään diabetekseen liittyviä vasta-aineita minun eikä J:n osalta. Tässäkin on seuraava käynti sitten kolmen kuukauden päästä.


Ja tosiaan, WHO:n imetyssuositus täyttyi ja kuusi kuukautta täysimetystä saatiin täyteen. Puolivuotissynttäripäivänä aloitettiin kiinteiden syönti sitten sormiruokaillen, tarjolla oli kurkkua ja porkkanaa. Ei me pelkästään sormiruokailun varassa aiota olla, mutta pitää taas itsellä verestää muistoja, mitä kaikkia herkkuja sormiruokailijoille voi tarjota. Kohta käy niin, että J:llä onkin parhaimmat ruuat meidän ruokapöydässä. ;)

tiistai 11. syyskuuta 2018

Nosh-kutsuilla

Jälleen saa kirjoittaa yhdestä suosikkiaiheistani eli Noshin vaatteista. Ystävä järjesti Nosh-kutsut ja huolimatta kiireisestä aikataulusta, olihan se käytävä (ihan jo pelkästään sukulaisiakin samalla kertaa tapaamassa). Tahtoo olla, että ystäviä ei ehdi niin usein näkemään niin se on mentävä silloin, kun kutsu käy.


Minulla ei ollut mitään tilaamisen tarvetta. Noshan lopetti yllättäen kankaiden myynnin pari viikkoa takaperin ja piti kankaiden loppuunmyynnin, jota minäkin tietysti aamuseitsemältä olin kärkkymässä. Vaikka sivut tökki ja osa kankaista ehti häipyä ostoskorista jo ennen kuin kassalle pääsi, niin kotiin matkusti silti useamman kilon kangaspaketti... *hups*. Että ei todellakaan ole nyt kankaista pulaa.


Mutta onhan ne Noshin vaatteet aina ihania ja mukava oli hypistellä ja sovitella. Nyt on kuitenkin taas semmosia rahareikiä tulossa, että ei kyennyt millään antamaan houkutuksille periksi. Sen sijaan on oikeasti tarvetta housuille ja alepuolelta tilasin sitten yhdet housut ja perusarkeen käytettäväksi tunikan. Näihin se oli jäädä, kunnes edustaja heilautti jotain vaatekappaletta ja kun sitä ihastelin, hän ilmoitti tuotteen olevan kaupasta kohta jo loppuunmyyty ja että hän voisi myydä mallikappaleensa pois... No sitä sitten kun päällä ihastelin niin viimein löytyi Noshilta taskutunika, joka ei näyttänyt teltalta päällä. Eli tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä kutsuilta kotiin, vaan sain viedä mukanani roosan Pisara-tunikan Suhasu-kankaasta.


Lapsille en nyt ostanut mitään, kun noita kankaita riittää kyllä ommeltavaksi. Mutta nyt on itsellä taas tyylikästä päällepantavaa, eihän tämä imetys ikuisesti kestä.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Koko kesä lasten kanssa

Nyt kun kalenterinäkymä vaihtuu virallisestikin syksyksi, on ihana palata muistoissa viime kesään ja muistella, mitä kaikkea puuhasteltiin. Lapset oli kotona koko kesän eli lähes kolme kuukautta. Pitkään aikaan eivät ole olleet näin kauan, etteivät olisi olleet hoidossa, joten otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti. Kuka tietää, milloin taas seuraavan kerran saadaan lomalla näin pitkään?











Kesäkuu alkoi kuten normaalia, melko vilpoisasti (vaikka toukokuussa taisikin jo hellepäiviä olla). Alkukuusta oli monenlaista projektia meillä kotona, mm. meiltä uusittiin keittiön kaapistot ja lapsille entrattiin pihan vanhaa leikkimökkiä. Seuraavaksi olikin neidin 5-vuotissynttäreiden järkkäämistä ja heti perään puolison äidin 60-vuotisjuhlat, joihin leivoin sinnekin jokusen kakun. Loppukuusta kun ilmat alkoi juhannuksen jälkeen vähän lämpenemään, alettiin mekin panostaa ulkoiluun.















Heinäkuussa koitti vihdoin kunnon helteet. Vaikka moni valitti liiasta kuumuudesta, niin minä kyllä nautin. Varsinkin, kun öisin sai tuulettimen puhaltamaan suoraan sänkyyn, niin sai yöt nukkua myös kunnolla. Ei meillä vauvakaan ollut moksiskaan parin ensimmäisen yön jälkeen. Ihminen onneksi sopeutuu nopeasti lämpötilanvaihteluihin ja minä voisin elää vaikka läpi vuoden tällaisessa ilmastossa. Ei tarvinnut etelän lomista haaveilla kyllä tänä kesänä. Itsekin pääsin sen verran tuulettautumaan, kun voitin Facebook-arvonnasta liput Summerparty-festareille, että käytiin puolison kanssa siellä fiilistelemässä vähän ysäripopin tahdissa. Olipa siinä taas vähäksi aikaa juhlimista ainakin omasta puolestani. Juhlia riitti myös taas loppukuusta, kun meillä juhlittiin mm. 3-vuotissynttäreitä.









Elokuussa ehdittiin vielä leikkipuistoilemaan. Alkukuusta oli myös oman mummuni 80-vuotisjuhlat, joiden järjestelyyn osallistuin kakkuja tekemällä. Elokuun alkupuolella päästiin vielä pari kertaa uimaan, mutta sitten helteet helpotti. Onneksi tutut rutiinit alkoi pikkuhiljaa palailemaan päälle, ja ehdittiin lasten kanssa mm. perhekahvilassakin käymään. Kesän aikana lapset on ehkä eniten kaivanneet leikkiseuraa, jota kyllä välillä onkin saatu vieraiden ja sukulaisten muodossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Loppukuusta aloitettiinkin ihan uudessa päiväkodissa, jossa onneksi oli ainakin meidän neidille ennestäänkin tuttuja leikkikavereita. Itselläni alkoi paluu mm. opiskelujen pariin ja siihen järjestelyyn, miten saan vauvan kanssa kaiken hoidettua.

Kiitos kesä 2018!