Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

torstai 26. heinäkuuta 2018

4 kuukautta

Vauva- ja lapsiperhearki kolmen lapsen kanssa on kiireistä ja siksipä mm. viime kuukausipostaus on jäänyt kokonaan kirjoittamatta. Ei vain yksinkertaisesti ehdi istua ajatuksineen alas. Mitään maata mullistavaa meidän ukkelille ei kuitenkaan ole näiden kahden kuukauden aikana sattunut, että puuttuvasta postauksesta tarvitsisi murehtia. Kolmikuukautisneuvolassa oli tasaista kasvua ja sen jälkeen on ehditty ottaa rokoteohjelman rokotteetkin ilman mitään jälkioireita.



Tämä pieni miehenalku on melkoinen pullukka ikäisekseen. Neuvolamitat 25.7.:  8720 g ja 64,2 cm. Pituuskasvu menee oikein tasaisesti, samoin pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä siskonsa lailla. Painokäyrässä on hieman vertikaalisuutta mutta ei niin paljon, että mitään huolen aihetta olisi. Neuvolassa ei mainittu muuten sanallakaan vielä kiinteistä.)

Kaikella rakkaudella kutsun poikaa itse pikku pullukaksi. Ja ihan on rintamaidolla edelleen ruokinnassa ja sekin meillä sujuu hyvin (mitä nyt epäilen, että toinen rinta ei tykännyt kun viime viikolla pulahdin uimassa kylmässä järvivedessä, mutta tämä nyt vain omaa mutua ja pieni kipu voi toki johtua muustakin kuin kylmästä vedestä). Ei ole kyllä samasta muotista nämä meidän pojat, kun jo nyt saa J:llä alkaa pitämään samoja vaatteita, jotka R:lla oli vielä vuoden ikäisenä käytössä. Sen puoleen ei ole hirveästi uutta kesävaatettakaan tarvinnut ostaa.



Terhakka poika, joka mielellään seurailee ympäristön tapahtumia. J ei viihdy enää hirveän pitkiä aikoja paikallaan, vaan pitäisi päästä syliin ja tarkkailemaan, mitä muut puuhaavat. Onneksi on kuitenkin isosisaruksia, jotka kyllä jo jaksavat leikkiäkin pikkuveljen kanssa. Nyt viime aikoina on alkanut hirveästi juttelemaan, erilaisia äänteitä ja kiljahduksia on hirveästi ja ilmeikkääksi kaveriksi häntä on myös kuvattu.



Rytmiä päivään on alkanut löytymään, vaikkei nyt vieläkään ihan täysin kahta samanlaista päivää ole. Tietää kuitenkin suurin piirtein, milloin pojalla on nukkuma-aika. Jaksaa kyllä päivällä valvoa jo pitkiä aikoja, jopa neljä tuntia, sitten välillä saattaa ottaa kolmenkin tunnin tirsat. Mukaan mahtuu myös päiviä, jolloin unet ei ole hirveästi maittaneet, mutta sitten ottaa kyllä takaisin illalla ja yöllä. Yöt sujuu pääsääntöisesti hyvin, ensimmäinen unipätkä on pitkä (jopa 4,5 tuntia!) ja aamua kohti hieman havahtuu tankkailemaan maitoa tiheämmin. Nämä helteet nyt on hieman kiusanneet, mutta tuulettimen avulla saa poikakin nukuttua ihan hyvin.  Siirrettiin hänet myös ihan vast'ikään pois pinnasängyssä olleesta äitiyslaatikosta, siinä alkoi jo tila loppumaan. Hyvin on rauhoittunut öisin omaan sänkyynsä, sen verran sikeäuninen ettei havahdu, vaikka vierestä yöllä siihen pyöräytänkin (jos en itse nukahda viereen...). Aamuisin nukkuu yleensä kahdeksaan saakka, joten minun itsekään ei tarvitse mikään zombie ollavaan saa näin kesälomallakin nukkua aamuisin pitkään.


keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Nallikarissa

Näillä ihanilla hellekeleillä ollaan oltu monena päivänä uimassa ja rannalla. Tässä Perämeren rannikolla kun asuu, niin lapsiystävällisiä uimarantoja onneksi löytyy ja välillä saa vaihtelua, kun käy ennestään tuntemattomassa paikassa. Kuitenkin yksi meidän lasten suosikki on tietysti Nallikari. Onkin melkein jo perinteeksi muodostunut meille se, että pakataan aamulla kimpsut ja kampsut mukaan ja mennään Nallikariin viettämään aikaa koko päiväksi ainakin kerran kesässä.



Yleensä on saatu auto ihan hyvin parkkiin leikkikentän lähelle. Käytiin itse Nallikarissa jo ensimmäisinä hellepäivinä ja kuulemma nyt pahimpina hellepäivinä on ollut työn takana etsiä alueelta vapaata parkkipaikkaa. Parkkialueitahan tuolla on toki runsaasti eli toden teolla on ollut kyllä ryysistä, jos näin on ollut. Leikkipuiston lähelle kuitenkin kun parkkeeraa, niin siitä on hyvä enimmät menohalut purkaa jo leikkipuiston välineissä ja sittenkin kun niihin alkaa kyllästyä, niin voi suunnata rannalle. Tuossa puistossa on myös useampi penkki puun varjossa, mitkä huomasin tosi kätevinä näin imettävänä äitinä.



Next stop onkin sitten yleensä ollut heti kiipeilyvälineessä. Viisivuotias alkoi olla jo sen verran etevä, että pääsi itsekin hyvin kiipeilemään (pienellä rohkaisulla) mutta vajaa kolmivee tarvitsikin sitten enemmän apua. Yleensä tässä kyllä kuluu lapsilla aikaa kiipeillessä, mutta nyt kun perheen pienin vaati äidin läsnäoloa, niin meidän lasten mielenkiinto ei kovin kauaa pysynyt yllä vaan uimaranta kutsui nopeasti.





Kun meillä yleensä menee Naltsussa useampi tunti (jopa koko päivä) niin on meillä yleensä sitten ollut omat eväät ja juomat mukana. Uinnin välissä voikin sitten tankata hieman välipalaa. Onneksi alueella on myös pari hyvää ravintolaa, jonne meillä myös useimmiten tie vie. Tällä kertaa äidin kahvinhimot voitti ja mentiin käymään Ravintola Nallikarissa, josta saa hyvää jääkahvia. Luksusta, kun ei ulkomaille asti pääse jääkahviaan nauttimaan.








Sattumalta satuttiin käymään Nallikarissa, kun siellä oli kiertovuorossa Oulun kaupungin KesäAction ja päästiin samalla reissulla lainaamaan heidän leikkivälineitäänkin. Tulipa siis samalla reissulla pelattua pallopelejä ja puhalleltua saippuakupliakin. Nyt kun hellekelit näyttää jatkuvan, niin otetaan kyllä sama reissu vielä uusiksi tälle kesää. Jospa myös pahin ruuhka olisi helpottunut nyt, kun kesä taittuu elokuuksi ja toivon mukaan suurimmalla osalla on lomat loppuneet niin, että mahduttaisiin tuonne sekaan. :)

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Päivä maalla

Nyt olisi tiedossa kesälomapostauksia! Ollaan oltu jo koko kesäkuu lomalla ja vielä lomailut jatkuu ja vaikka ihana onkin olla öllötellä lasten kanssa ihan vaan kotonakin, niin kyllä noille meidän Duracell-pupuille on pakko keksiä jotain muutakin aktiiviteettia. Käytiin jo pari vuotta sitten Facebookista bongatussa tapahtumassa Ylikiimingin Sortalan tilalla, ja koska kokemus oli positiivinen, niin lähdettiin taas käymään tapahtumassa uusiksi, koska säätiedostuskin näytti pelkkää aurinkoa.


Viime vuonna ei ehditty paikalle, joten sieltä ei vertailukokemusta ole, mutta nyt ainakin oli parkkipaikat sijoitettu järkevämmin ja pelto jopa niitetty - viimeksi jouduttiin vaunujen kanssa kahlaamaan pitkässä heinikossa. Kulkuportin paikka oli samalla muuttunut maatilan toiselle sivustalle niin, että parkkipaikat oli heti vieressä eikä tarvinnut kävellä pitkää matkaa.




 Paikalla oli Ponitouhujen ponit ja oltiin paikalla ilmeisesti ihan hyvissä ajoin, kun ei kovin pitkää jonoa ollut vielä ehtinyt kertymään. S halusi ratsastaa ponilla ja R halusi kärryjen kyytiin. Kilttejä poneja oli kaikki ja meilläkin lapset uskaltautui niitä silittämään.


Pihan leikkikentällä lapset leikki mennen tullen ja niin näytti tekevän muutkin lapset. Samalla vanhemmat (ja lapset toki myös) sai syötyä katetussa teltassa tai pihamaalla istuskellen. Meillä jäi nyt tällä helteellä makkarat ja letut ostamatta, mutta hyvät oli kyllä tuoksut.







Maatilan eläimiä tilalla kyllä riitti sankoin joukoin. Ainoa puuttuva eläin oli kissanpennut, joita ei kuulemma tälle kesälle ollut tullut (ja ehkä hyvä näin päin).






Koneitakin oli tilalla yllin kyllin testattavana. Paikalla oli paloauto, jonka ohjaamossa lapset sai kävästä istumassa. Lisäksi saivat ruutailla paloauton vesiletkulla. Meidän pieni konemies kävi kyllä jokaisen mahdollisen traktorin kyydissä istumassa ja pois sai vain kun sanoi, että tuolla olisi toinenkin, jonka kyydissä voi käydä.






Välissä syötiin toki tilan myyntihittiä eli Sortolan jäätelöä. Makuja oli monia, mutta meidän lasten hitti taisi olla suklaa. Sain syödä Rn jäätelön jämät ja tosi suklaisa tuo olikin. Lopuksi alkoi itselläkin tehdä mieli sitä jäätelöä, niin ostettiin toistamiseen uudet jädet. Kotiinkin olisi voinut tilalta ostaa, mutta meillä ei ollut mitään kylmäsäilytystä mukana ja onhan nämä toki melko arvokkaitakin, niin tyydyttiin nyt vaan ihan näihin maistelukokemuksiin.






Mukava tapahtuma oli taas parin vuoden tauon jälkeen ja jos ilmat on ensi vuonnakin näin suotuisat, niin käydään taas uudemmankin kerran.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

5-vuotissynttäreitä


Kesäkuussa S täytti 5 vuotta. Juhlittiin sitä sitten pitkin viikkoa, kun varsinaisena syntymäpäivänä käytiin Tivolissa ja seuraavana päivänä kävi pari vierasta kahvilla. Lauantaina pidettiin synttärijuhlat päiväkotikavereille ja sunnuntaina sitten sukulaisille ja kavereille.



Minulta neiti sai lahjan heti synttäriaamuna. Ompelin Kangaskapinan Frozen-kankaasta mekon ja lisäksi paketissa oli Wings-keiju, jota on toivonut jo pitemmän aikaa. Ilmeisen mieluinen oli, kun keijua kanneltiin mukana koko päivä.





Lauantaina tuli päiväkodista kourallinen kavereita. S sai itse päättää, ketä kutsuu ja kirjoitettiin kutsut jo toukokuussa, kun jäätiin lomille. S olikin ehtinyt jo ikävöidä kavereitaan ja erityisesti synttäreiden lähestyessä kyseli jatkuvasti, milloin kaverit tulevat ja pohti, ketkä kaikki pääsevät tulemaan.






Sn toivomuksesta synttäreille tehtiin Frozen-muffinseja, joissa oli vadelmaa ja valkosuklaata. Pääsi neiti itsekin näitä koristelemaan. En lapsille leiponut muuta, vaan tarjolla oli jäätelöbuffet ja keksejä, karkkeja, popcornia yms. Ohjelmaa ei ollut sen kummempaa kuin saippuakuplien puhallusta ja ongintaa, lapset kyllä leikki sitten hyvin keskenään sekä sisällä että pihalla - onneksi sattui hyvä sää niin että saattoi ulkonakin olla.






Sunnuntaille oli kutsuttu sukulaiset ja muut ystävät. Kaikki ei tietenkään näin kesäaikaan päässeet, mutta suurin osa kuitenkin. Leivoin täytekakun, jossa oli Sn toivomuksesta mustikkatäyte ja koristeltiin lisää Frozen-kuppikakkuja.





Vieraita kävi ripotellen pitkin päivää ja hyvä näin, ettei kaikki pölähtäneet paikalle samaan aikaan vaan lapsilla oli seuraa koko päivän ajan ja saattoivat keskittyä ehkä näin paremmin leikkimään aina muutaman kaverin kanssa. Lahjaksi neiti sai ainakin koruja, tarroja, lisää tarroja, värityskirjoja ja kyniä. Trampoliinilla riitti pomppijoita ja lapset oli melko sippeinä loppuillasta. S oli tyytyväinen synttäreihinsä, toki alkoi heti jo odottaa, milloin täyttää 6 vuotta...