Instagram @sarkkuk

tiistai 24. marraskuuta 2015

4 kuukautta

Pieni mies se vaan kasvaa ja on jo melkoinen pötikkä! Neuvola-lääkärihän meillä on vasta 3 vk päästä, eli epävirallisiin kotimittoihin on nyt tyytyminen. Painoa oli tänä aamuna n. 7,1 kg, pituutta ainakin 64 cm (vähän sinne päin) ja tontulakkimallina on toiminut viimeksi 44 cm mitoissaan. Vaatteissa käytössä on jo 68:t siinä vähän pieniksi jo käyvien 62 rinnalla (paitsi esim. Noshin 50/56 on vielä hyvinkin sopiva). Rintamaidolla vielä kasvaa ja suunnitelmia täysimetyksen lopettamiselle ei vielä ole.


Poikaa kehutaan kovasti jänteväksi tyypiksi. Paljon ei viihtyisi enää sylissä makuulteen tai selälleen vaan väkisin yrittää pyrkiä pystyasentoon. Jos sohvatyynyjä vasten laittaa, niin kerrankin kurottautui itsekseen istuma-asentoon, ja sitterissä saa olla remmit varmasti kiinni, kun siinäkin kurottelee pystyyn ja kurkottelee reunan ylitse. Kääntyy lattialla kyljelleen (ne kerrat kun siellä uskaltaa pitää, elo isosiskon kanssa kun ei sitä yleensä salli). Hyppiä tykkäisi kovasti, jos joku vaan jaksaisi seitsemää kiloa hyppyytellä. (Mielessä kävikin jo, jos hyppykiikun saisi johonkin asennettua.)


R on hyväntuulinen ja nauravainen veitikka. Vieraat hurmaa suloisella hymyllä ja naurullaan. Osaa myös olla vaativa ja huutaa, kun ei äiti aina ehdi palvelemaan heti, kun hätä yllättää. Yleisimmin huudon syynä on nälkä, märkä vaippa, seuran/sylin puute, tai tutti tippunut. Tutti on edelleen tärkeä, vaihtoehtoisesti imettäisiin peukaloa tai tungetaan koko nyrkki suuhun. Isosiskokin onneksi osaa jo tutin käydä pyynnöstä antamassa pikkuveljelle. Väsymystään välillä huutaa varsinkin, jos isosisko mesoaa vieressä, on herättänyt kesken unienkin monesti ja ihan kiusallaankin nauraen menee viereen huutamaan.


Nyt R on alkanut selvästi enemmän tarkkailemaan ympäristöään. Seuraa välillä Sn puuhia ja haluaisi tarttua leluihin, hiuksiin tai ottaa vaikka kädestä kiinni. Muutenkin muiden lasten puuhat mietityttää, ja jos joskus nukkui muiden mesotessa vieressä, niin nyt valvoo parikin tuntia kerrallaan ja yrittää seurustella ja jutellakkin. "Öö, yy, äiii, eeiii" löytyy ainakin sanavarastosta vähän eri painoilla kulloisenkin mielialan mukaan. Äidinkin puuhia seurailee, jos vaikka äiti tekee ruokaa. Muiden syödessä R katsoo sitteristä tarkkaan, ja kun joku kääntyy häntä katsomaan, silmät välähtää ilosta ja kihertelee tyytyväisenä saamastaan huomiosta.


Selvää rytmiä ei vielä ole, mutta tosiaan valvoo jo pitkiä pätkiä, parikin tuntia kerrallaan, päivän aikana. Ehkä siinä puolenpäivän maissa/jäljestä nukkuu yleensä pisimmät 2-3h päikkärit. Iltauni alkaa painaa tasan klo 21, siinä on kyllä kuin Herra Aika, kiukku tulee jos ei tasan silloin lähde iltapuuhiin ja nukuttamaan. Vielä nukkuu yöt äidin kainalossa, ja siinäpä on hyvä myös maitoa imeskellä pitkin yötä. Siitäkin kirjoitin postauksen, kun _yksi_ yö oli, jolloin ei herännyt maitoa juomaan/kun heräsi niin ei kelvannut, ja liekköhän sitten kipeänä ollut. Muuten meillä onkin joku 3kk:n tehoimukausi jäänyt oikein päälle, monta kertaa yössä juo maitoa (ja todellakin ihan juomalla juo eikä vaan unissansa maiskuttele). Jonkun verran on nyt alkanut kuolaamaan ja muutaman kerran huutanut niinkin, ettei maitokaan ole auttanut, eli jos sieltä hampaita kohta on tuloillaan.


Ihana äitin poika. ♡

perjantai 20. marraskuuta 2015

Let your toddler dress you Day | Anna lapsesi pukea sinut -päivä

Ä: "Hei haluaisko S kattoa mitä vaatteita äiti laittaa päälle?" S (hiukan hölmistyneenä "Joo!"

 - - -

Ä: Katoppa, minkä paijan se äiti laittais?" S: "Hmmm.... kukkia! Ä: "Tämäkö?" S: "Ei" Ä: "No mikä sitte, tämä?" S: "Ei"

- - -  S: "Mikä tuo on?" Ä: "Se on semmonen takki" S: "Joo, tämä! Äiti, mikä tämä on?" Ä: "Se on liivi." S: "Joo. Muistatko sillon ku Nllä [=serkun nimi] oli liivi?" Ä: Joo-o, muistan."

- - -

Ä (jakku ja liivi päällä) : "Nämäkö äiti laittaa?" S: "Ei. Tämä!" Ä: "Ai se mekko?" S: "Joo, mekko! Ja sitte äiti tanssii!"

- - -

Ä (mekko ja farkut päällä): "Laittaako äiti jotku housut? Vai pittääkö olla sukkahousut?" S: "Joo, sukkahousut. Housut pois!"

- - -





Ja pitihän hänen itselleenkin saada mekko päälle.


tiistai 17. marraskuuta 2015

Uusia taitoja

On se kiva, että kerhossa oppii uusia asioita. Tänäänkin on näköjään Neiti Uhmis oppinut joltakin uusia sanoja ja ihan koko lauserakennekkin on korjaantunut.

S aikaisemmin: " S haluaa ei syyä."
S tänään: "Mää en halua, mää en halua, mää en halua..."


maanantai 16. marraskuuta 2015

Kun maailma ahdistaa

Kukaan tuskin haluaa lapsiansa kasvattaa pumpulissa, mutta kyllä väkisinkin mielessä on ajatus, miten saisi lapsensa kasvatettua poissa tämän maailman pahuudelta? Ihmiset järkyttyivät viime viikonlopun tapahtumista, mutta joillekin tuollaiset asiat ovat arkipäivää ja meidänkin kotona vastaavat uutiset isin kotipuolesta ovat arkipäivää. Lasten kautta joudun minäkin väkisin miettimään, että ne on meidän sukulaisia, jotka ovat joka päivä vaarassa ja jotka varsinaisesti eivät edes tiedä, vieläkö kotia on olemassakaan.



(Pienten lasten) äitejä olen huomannut tämän aiheen - epävarmuuden ja huolen turvallisuudesta - koskettavan erityisesti, ja vaikkei edes diagnoisi baby bluesia tai D-meriä, niin välillä minunkin mielessä on ahdistavia ajatuksia.



Ei auta kuin palata arkeen ja muistaa, että näille pienille ihmisille maailma on tässä ja nyt, ja vanhempien syli on maailman turvallisin paikka olemassa.


perjantai 13. marraskuuta 2015

HopLopissa

Viimeksi käytiin HopLopissa viime keväänä talviloman aikaan, kun S oli vielä pikkutaapero ja minä maha pystyssä eli vähän hurjaa oli meno! Nyt S vähän aikaa sitten taas katseli valokuvia ja näistä innostuneena (ja liekkö ehkä kerhossakin kuullu? Who knows...) alkoi höpöttämään, että haluaa "Hoppoppiin". Niinpä tuli kuin taivaan lahjana viesti meidän MLL:n piirin perhekahvilavastaavalta (tms.), rttä perhekahviloihin tarjotaan 3 ilmaislippua HopLoppiin.


Ajatukseni oli kyllä, että useampi lapsi olisi päässyt mukaan, mutta muun tiedon puuttuessa ajattelin, että ne on vain ne kolme lippua eli lopullisena kokoonpanona menin sitten Sn ja siskoni kanssa tuonne (meinasin ottaa Rnkin mukaan ajatuksella, ettei vauva varmaan lippua tarttisi, mutta Sn perässä ei ois kyllä vauvan kanssa pysynyt millään). Ja olipa harmitus kova, kun sanottiin, että se olisi ollut 1 lippu per lapsi JA aikuinen...! No, oli ja meni, mutta harmittaa silti edelleen, että olisihan tuo pitänyt(?) tajuta edes varmistaa.


S ainakin oli ihan innoissaan ja säntäsi heti liukumäkiin ja trampoliinille. Sopivasti mun puhelimen akku hajosi lopullisesti enkä saanut kuin pienen pätkän videoa talteen ja jonkun kuvan (joista muutama ei tallentunutkaan). Onneksi Verkkokauppa on heti seuraava ovi eli kävin hankkimassa uuden akun.








Tämä 2v5kk alkoi olla jo melko sopivan kokoinen, että pääsi esim. liukumäet (paitsi ne spiraalit) laskemaan yksin ja osasi kiipeilläkkin jo kiitettävästi. Silti ei tuommoista voisi yksin päästää kulkemaan, esim. tuonne labyrinttiin eksyisi kyllä ja muutama hurjempi liukumäki siinä myös on. Tilivuoren päälle ei näin pieni vielä voinut kiivetä ja siinä sattuikin pieni vahinko, kun joku isompi valui päälle.

Itse ehkä puolestaan on jo liian vanha noihin, selkä ei taivu kunnolla ahtaimpiin paikkoihin ja nuo liukumäet ottaa jo mahan pohjasta. :D

On tuossa neidille muisteltavaa taas pitkäksi aikaa, eli ei ainakaan puoleen vuoteen tarvi käydä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Levoton yö

Piti herätä virkeänä tähän päivään, mutta olipa vaan semmoinen yö!

Nukkumaanmennessä R jo nukahdettuaan heräsi kunnon huutoitkukohtaukseen, johon ei auttanut kuin syliin otto ja hytkyttely. Puolilta öin, itsekkin jo unessa, heräsin kun R taas havahtui hirveään itkukohtaukseen eikä huolinut ees tissiä. Vähän aikaa heijasin, lopulta noustiin ylös ja menin samalla katsomaan, mihin S oli mennyt. Siellä tämä istui olohuoneen sohvalla piirrellen, isin pilkkiessä vieressä. R onneksi rauhottui ja nukahti, mutta S tuli kohta yläkertaan suklaamuna kädessään. Oli kehveli kantanut tuolin ja kiivennyt karkkikaapille! Sain tytön onneksi houkuteltua sänkyyn takaisin ja nukahtikin heti. Kohta taas heräsin Rn huutoon. Skin vähän havahtui ja pyöri unissaan.

Vielä tämän jälkeen piti herätä siihen, että S pyörähti - ja tippui sängystä alkaen itkemään. (Ei itse muistanut tästä seuraavana päivänä mitään). Isi taisi herätä sohvalta tähän ja tuli hakemaan Sn viereensä omaan huoneeseen (luuli vain Sn lyöneen päänsä tai jotain, mutta selvitin myöhemmin päivällä, että putosi sängystä).

Viiden maissa R huusi taas. Samalla tajusin, ettei tämä ollut edes maitoa juonut koko yönä - normaalistihan lupsuttaa varmaankin tunnin välein. Kun ei se tissi kelvannut vieläkään, annoin pojalle vähän Panadolia, sitä onneksi otti lähes koko annoksen, ja nukahti kohta. Itse kukuin hetken aikaa, mutta kuuden jälkeen väsymys vielä voitti ja oli pakko ummistaa silmät.

Tunnin päästä, taas huutoa. Annoin jo suosiolla uudestaan Panadolia. Tämän päälle R jäi vähän jo hereille, ja sain sylissä tissille ja maitoa juomaan. Sitten vielä hetkeksi nukahti, kunnes S kahdeksan jälkeen tuli pirteänä "S heräti" ja Rnkin samalla herätti, tämän jo hymyillessä. Maitokin onneksi kelpasi, eikä päivällä huutanut ollenkaan.




Mitä diagnoosia tässä sitten keksisi. Massu? Korvat?? Hampaat???

torstai 5. marraskuuta 2015

Tonttulassa

Aikainen tonttu lahjat nappaa... Tänä vuonna alotin joulupuuhat jo näinkin varhain.



Ideahan lähti, kun isi sanoi ettei hällä ole kunnon talvipipoa. Mitäs sitten muuta kuin ompelemaan eli isänpäivälahja (mm.) sillä paketissa. Sittenhän se idea lähti lapasista (tai piposta tässä tapauksessa) ja ompelukone onkin hurissut hyvää vauhtia.

Ensi sijassa nämä menee myyntiin, mutta jos ei mene kaupaksi niin onpahan pukinkonttiin täytettä.


Piparipari-kangas: Pieni Hattutehdas
Muut kankaat Noshin

tiistai 3. marraskuuta 2015

3 kk neuvola

Torstaina käytiin Rn 3kk-neuvolassa, taas oli eri terkka meillä vakinaisen sijaisen sijaisena vissiin! R sopivasti nukkui reilun tunnin aamupäivällä niin jaksoi olla virkeänä tarkastuksen ajan. Nukkumisrytmistä kysyikin ja ei kyllä kahta samanlaista päivää ole, mutta yöt tankkaa maitoa, jaksaa jo valvoa pitemmän pätkän aamu- ja iltapäivällä. Lapsentahtisesti on täysimetyksellä eli syöntivälit kyllä vaihtelee. Terkka mainitsikin vauvan pitävän maidontuotantoa yllä tuolla yösyömisellä. Jaksan kun vauva nukkuu vieressä, niin ei tarvitse heräillä ja pomppia sängystä ylös koko ajan.


Hyvin oli R taas kasvanut, 6640g ja 62,4 cm eli painoa reilu 600g/kk ja pituutta 2 cm lisää. Painokäyrä tekee pientä tasaista siksakkia, mutta niin käsittääkseni asiaan kuuluukin. Pituus on hieman lähtenyt miinuksen puolelle, mutta terkka näytti kasvuennustekaaviota, joka siis laskettu vanhempien pituuden perusteella, ja tämän mukaan odotus on -0,55 ja sitä kohti pituus siis on menossa, mitä terkka piti hyvänä asiana.

Eli muillekkin samoja aiheita pohtiville tiedoksi, ettei sen kasvun pidäkkään mennä lineaarisesti ylöspäin koko ajan!


Saatiin myös rokotteet. Rota maistui hyvin. Piikeistä sen sijaan itku tuli vaan pakkohan se on ne laittaa. Meni kuitenkin ohi, kun terkka heilutteli värikästä lelua ja R keskittyi sitä seuraamaan.


Seuraava aika meillä on vasta joulukuun puolivälissä. Kysyjille tiedoksi, että vähintään siihen saakka mennään täysimetyksellä ja jos vain hyvältä näyttää, kuten vakaasti uskon, niin ainakaan ennen 5kk en näe tarvetta alkaa kiinteitä aloittamaan.


Rokotteet annettiin kymmenen jälkeen. Kolmelta R aloitti hirveän huutamisen, johon oli pakko antaa Panadolia ja sillä selvittiin iltaan saakka. Yöunille alettaessa huuto alkoi uudelleen ja annoin toisen pikkuannoksen Panadolia. Sillä selvittiinkin sitten. Vatsa ehkä ollut tavallista löysempänä, ja arvatkaa muistinko edes, että suositus ois pitää kertsejä rotan annon jälkeen... No, oli ja meni.