Kaulustunika

Ompeluaika on nyt jäänyt vähiin, mutta sain kuin sainkin puristettua pitkään ompelupöydällä muhineesta kankaasta vision ja siitä valmiin vaatteen.

Kankaana on Noshin muva-joustocollege. Kauluksen sisäosa ja resorit PaaPiilta.

Kaava on muokattu Mekkotehtaan Kahden-paidasta. Lähinnä yläosaltaan paita noudattaa kaavaa, koko 164 oli siitä passeli minulle. Kaulustakin on hieman muokattu, kun hupsista vaan leikkasin molemmat osat samoin päin ja piti siis leikellä kappaleet sitten peilikuvikseen. Alaosaa pidensin omalla tunikakaavalla. Hihat on vajaamittaiset ja olis voineet olla pidemmät, mutta käytin tähän koko kankaan.

Tää on kyllä ihana kaava ja löytyy kirjasta "Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin" myös hupullisena versiona. Mulla on kaavalle jo mielessä suunniteltuna toinenkin käyttötarkoitus ja kangaskin jo mielessä. Kun vaan johonkin väliin nyt ehtisin ideani toteuttamaan.

Piparkakkutalo

Ihanaa alkanutta joulukuuta ja joulun odotusta kaikille. Sopivasti eilen räpelsin meillekkin piparkakkutalin, jollaista en ole tehnyt vuosikausiin. Alotin tekemisen jo viime viikolla kaupan valmistaikinasta, mutta eihän se yksi taikina riittänyt! Toinen pala kattoa jäi uupumaan, samoin muut koristukset.

Siinähän ne palaset sitten oli pöydällä, sopivasti metrin korkeudella niin, että ehti tuo taapero jo haukata seinästä palasen ja katosta toisen syrjän. :D  Onneksi aikeissa jo oli tehdä - tällä kertaa itse - oma taikina, niin ei sen suurempaa vahinkoa päässyt käymään.

Eilen sitten päästiin viimein leipomaan ja ens kerralla teen kyllä oman taikinan, on se vaan niin paljon parempaa ja riittoisampaa. Mutta piparkakkutalon rakentamista uudelleen harkitsen vielä yhden ja toisenkin kerran...

Mikä meni pieleen?

1. Palaset paisui uunissa liikaa, eli jo lähtökohta oli vinksin vonksin
2. "Lasikuvioksi" suunnittellut karkit sulatin ikkunoihin väärin päin ja tajusin vasta kun olin jo koristellut koko seinän
3. Pikeerin pursottamista pitäisi harjoitella paaaljon enemmän
4. Osien liimaamisvaiheessa voisi laittaa ne palaset kerralla oikein - nehän kyllä murtuu, jos yrität liikuttaa jo, kun sokeri on jähmettynyt
5. Suunnittele sijoittelu ennen paikoilleen kiinnittämistä, ettei kuuset, lumiukot, joulupukki ym. mene väärin päin
6. Osta koristelutarvikkeita (esim. väriaineita) kaupasta äläkä yritä keksiä "jotain" vasta koristeluvaiheessa...

Kärsinyt joulupukki

Minun visio piparkakkutalosta oli kyllä ihan jotain muuta kuin tällainen romahtamiskunnossa oleva hökkeli! FB:n jouluryhmässä kyllä kovasti lohduteltiin ja kauniisti sanottiin mm. että jos olisi oikea talo,  pääsisi tämä Museoviraston suojelukseen!

Yllä olevassa kuvassa Sn koristelemat lumiukot. Ei kyllä paljon edes erota, mitkä teki lapsi ja mitkä äiti... :)

Toivottavasti edes maku korvaa ulkonäön puutteet. <3

Jotain itselle

Vast'ikään FB:n kangasryhmästä ostettu palapussi sisälsi kaksi erikokoista palaa Noshin sinistä ministar-kangasta. Vaikka pikkuompeluksetkin tuosta houkutti, niin tuo materiaali (flame) ja palaset ihan huusi tekemään niistä erääseen omaan liehuketakkiini pohjautuen itselle ompelusta. Piirsin siis itse kaavat tuon vanhan takin pohjalta. Harmiksi oli nuo kangaspalat tietysti aavistuksen liian pieniä, ja kaavapaloja pyöritellessäni ei auttanut kuin toivoa, että joku sentti sieltä ja täältä pois ei haittaisi lopputulosta.

(Mm.) Alalankaa sylttäävä lainaompelukone ei paljon hommaa helpottanut. Lopputulemana eihän se takki sitten istunutkaan päälle, niin kuin piti. Korjauskikkaa miettiessäni onneksi keksin, että vika on aavistuksen liian lyhyissä kappaleissa, eli mm. olkapäät ei olleet oikeissa kohdissaan. Eri vaihtoehdoista valitsin takkiin sitten resorit kaulukseen, samoin lyhyitä hihoja pidentämään talvikäyttöönkin mukavaksi.

Tällaiseksi "kankaantuhoamisprojektiksi" lopputulos on ihan hyvä ja itse kyllä tykkään. Ompeleet nyt ei lähempää tarkastelua kestä (edelleen haaveissa on saumurin osto) mutta näin ensimmäiseksi vaatteeksi itselleni on menestys vrt. siihen, että yläasteen kässäntunnilla suherrettu huppari ei kyllä päässyt kertaakaan käyttöön...

Kangasmaniaa

Joku saattaa muistaa, kuinka viime syksynä joulun alla tilasin Noshilta muutaman kankaan, sisältäen mm. suosikkiani Niityllä-kuosia. Ompelin pitkästä aikaa, lähes 15 vuoden tauon jälkeen, ensin Slle housut (muutama mittavirhe sattui mutta onneksi isompaan päin) ja sitten tunikan, mallin kopioin Sn jostakin paidasta.

Seuraavaksi surautin samoilla kuoseilla kummipojalle joululahjaksi paidan ja housut (jotka nekin oli vaatineet kuminauhan pysyäkseen päällä). Innostuneena tilasin joulualesta taas pari suosikkikuosia. Nuo kankaat odotti inspiraatiota lähes puoli vuotta! Äitiyslomalla sain viimeisiä päiviä lasketellessa ommeltua yhden mekon, ja paidan pikku hiljaa päikkäriaikoihin.

Kuukauden takaisilla kutsuilla tilasin ison kangaspaketin...

... ja sitten taas vähän lisää!

Osa kankaista on mennyt myyntiin ja vaihdokkeihin, mutta lisääkin on tulossa. Tilasin myös ompelutarvikkeita - seuravaksi alan ompeleen vauvalle bodeja. Ompelukoneen alla ois useampi tekele ja ideoita tuhat - sitten vaan tarvisi aikaa ne toteuttaa! :)

Ekat DIY -housut

Viimeinkin sain itteni tarttumaan yhteen roikkuneeseen projektiin. Aijoinhan jo kuukausi takaperin alkaa ompelemaan vaatteita, mutta niin se vain antoi odotuttaa itseään.

Todellisuudessa alotin projektin kyllä jo aikoja sitten tekemällä kaavoja yksistä lempparihousuista. No, p*rsiilleenhän se meni - etu- ja takakappale eivät mätsänneet sitten millään, vaan oli ku ihan eri(kokosista) housuista tehdyt. Piti siis kerätä rohkeutta vähän aikaa ja alottaa homma alusta.

Tällä kertaa valitsin toiset housut (jotka ei itse asiassa oo vielä olleet kertaakaan ees päällä!) ja piirtelin kaavat niitä mallintaen. Ei menneet nytkään kaavat ihan yks yhteen, mutta tällä kertaa sentään tiesin, mistä kiikasti ( -> leivinpaperi oli liian lyhyt) ja kankaan raitakuvio pelasti sen verran, että osasin mätsätä kaavat oikeaan kohtaan.

Sur-rur-rur sitten vaan. Muutama epätoivon hetki iski, kun onnistuin taas jotenkin sylttäämään kankaan ompelukoneen sisään... Onneksi pieni reikä tuli vain resorin reunaan ja oli paikattavissa ompelemalla päälle.

Syteen tai saveen, tällä kertaa housut kuitenkin onnistui!

Kankaana siis NOSHin minttu-graffitiraitaa. Summamutikassa tilasin kangasta puoli metriä, kun aijemmasta kankaasta totesin metrin palan olevan kyllä melkonen määrä kangasta. Puoli metriä riitti justiinsa noiden housujen pituudelle, ja sitä jäi vielä reippaasti yli seuraavaa projektia varten. (Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, liikkuva malli + kännykkäkuvat, kameran akku tyhjänä ties kuinka kauan...)

Resorit tein jälleen tuplana, sekä lahkeisiin että vyötärölle. Saa näppärästi lisää käyttöikää. Resoreihin kangas on ihan lähikangaskaupasta. Jos jotain mokaa nyt pitää etsiä, niin se onkin juuri näissä resoreissa. Mallihousuista kun ne puuttui, enkä sitten tajunnut mitoittaa vyötärön (ja lahkeenkin) korkeutta sen mukaan, että lisään tähän vielä resorin. Toisin sanoen on housuilla nyt kyllä pituutta, ja kun mallihousutkin oli vielä himpun verran isot, niin näillä kyllä löytyy pitkä käyttöikä!

Tilanne hetki ennen kuvaa: Neiti heräs päikkäreiltä, ja  käytiin vessassa potalla. Potta piti nostaa  pöydälle, samalla S halusi leikkiä vesihanalla. Kun läträäminen lopetettiin, S tietysti suuttui siitä...

Kommellusten jälkeen - meidän 1-vuotiskuvat

Parempi myöhässä kuin ei ollenkaan... Nyt kun oon saanut valokuvat melkein kaikille jo jaettuakin, niin postaus meidän 1-vuotiskuvauksista, jotka ei sujuneet ihan niin kuin Strömsössä.

Monen äidin päätä vaivaa 1 vuotta täyttävän lapsen kanssa se, että millaiset valokuvat rakkaasta lapsukaisestaan ikuistaisi. Kuva kun kuitenkin on melkoisen tärkeä, parhaimmillaan se pääsee sukulaistenkin seinää koristamaan jopa vuosiksi eteenpäin ja vaikuttaa näin ollen jopa toisten sisustukseen! ;P (Ei paineita ollenkaan...)

Itse mietin kuvia melko lailla, varsinkin kun ei kuitenkaan huvittanut pulittaa lystistä satoja euroja. Minulla olikin hyvään saumaan sattunut tarjous ilmaisesta valokuvauksesta, jonka olisi pitänyt järjestyä jo aijemmin keväällä, mutta monien kommellusten jälkeen aikataulut sopivat yksiin, sopivasti vasta juuri tätä 1-vuotiskuvausta ajatellen. Samalla oli tarkotus ottaa myös perhekuvia.

Ideoita valokuvaukseen olin etsiskellyt jo pitkään, halusin kuitenkin jotain erilaista tavallisten studiokuvien sijaan. Hyväksi kuvauspaikaksi halusin lopulta Ainolan puiston miljöön ja "rekvisiitaksi" siellä olevan ihanan, värikkään leikkipuiston. Kun kuvauspäivä koitti, sääkin oli lähes täydellinen - aurinko paistoi (vaikka tuuli oli kylmä). Niinpä minä lähdin itsekin täysissä tällingeissä valokuvattavaksi. (Koska mörökölli oli kylässä, ei perheen toinen pää sitten suostunut lähtemään kuvattavaksi.) Vaan mitäänpä hänkään ei lopulta menettänyt, koska valokuvaajaa ei kuulunut eikä näkynyt (kuin vilaukselta, siihen sain myöhemmin varmistuksen)!! Olin jättänyt puhelinnumeron "hätätapauksia" varten, mutta tokihan hän oli puoli tuntia ennen kuvausaikaa lähettänyt sähköpostia ja vaihtanut tapaamispaikkaamme... Siinä vaiheessa olin tosiaan jo autossa lähdössä eikä tuo oma luurini ollut sen vertaa yhteistyöhaluinen, että sillä olisi maileihin päässyt käsiksi. ELI: Se siitä sitten!

Kaukaa viisaana sentään varustauduin ottamalla oman digikamerani mukaan. Jos olisin ollut vieläkin viisaampi, olisin tajunnut lainata järkkäriä ja saanut aikaan just täydelliset kuvat.

Mutta kaikista kommelluksista huolimatta, sain kuin sainkin sitten itse otetuksi juuri sellaiset kuvat, kuin olin itse halunnutkin. Lopputuloksena teetettyjen kuvien laatu olisi voinut olla himpun verran parempi (paremmalla kameralla otettuna). Mutta kaikessa ei voi olla täydellinen!

Aika paljon sain käyttää aikaa vielä siihen, että muokkasin kuvia lopulta aika rajulla kädellä, eli lopulta oisin varmaan vähemmällä vaivalla päässyt ottamalla yhteyttä ihan oikeaan valokuvaajaan... :) )

Housujen tuunaus ja kirppisaarteet

Viime keväänä ostin Noshin lastenvaatekutsuilta ihanat puolipotkuhousut. Jo silloin harmittelin, ettei samalla kankaalla ollut tarjolla tavallisia housuja, mutta rohkeasti vain tilasin nuo potkarit reilussa koossa odottelemaan. Nyt alkoi koko olla sopiva meidän tirpanalle, MUTTA potkuhousumallipa ei enää käynyt, kun ei niissä oikein voi kävellä liukastumatta ja kaatuilematta. Oonkin jättänyt monet potkuhousut meillä yöhousuiksi. En kuitenkaan raskisi näistä ihanista, käyttämättömistä (ja arvokkaista) Polka Dots -housuista luopua, ja siispä sain idean tuunailla niitä omaan makuun sopiviksi.

Jokin geeni on jättänyt minut välistä. Molemmin puolin sukua löytyy liuta käsityöihmisiä, jotka illat neuloo sukkia tai ompelee ihania vaatteita. Minulla sen sijaan on ompeluasioissa peukalo keskellä kämmentä. Muistan vieläki ensimmäiset yritykseni ompelun suuntaan, kun lapsena yritin virkata itku silmässä jotain tekelettä. Samalla lailla tarvoin läpi koulun käsityötunnit, sainhan minä monenlaista aikaan, mutta ei niitä päällensä viittinyt laittaa.. varsinkin, jos villasukistakin tulee aina kuin eri mallista veistetyt. Villasukkien tekeminen jääkin aina puolitiehen (tyssää viimeistään vaiheeseen 'kantapää'), edes viisi vuotta sitten aloittamaani kaulahuivia en koskaan ole saanut valmiiksi. Kerran tein pipon, enkä tiedä miten siinä onnistuinkaan, mutta siitä tuli kova ja neliskanttinen. Purkuun meni.

Siispä oli vallan uhkarohkeaa yrittää tuunata näitä housuja, joihin sentään aijoin vain ommella resorit "sukkien" tilalle! Ja voitte uskoa, montaa mallia ja kaavaa etsin tuohonkin, että tiedän varmasti, mitä teen.

Mutta tällä kertaa fiksailu kannatti ja ompelu onnistui, ja sain kuin sainkin housuille uuden ilmeen. Pitkän, taitettavan resorinsa ansiosta nämä housut tulee menemään meillä nyt pitkän aikaa.

Nyt onkin ompeluinnostus päällä. Sen sijaan, että haaveilisin ostavani seuraavilta vaatekutsuilta vaatteita, olen ihastellut upeita kankaita ja sattumalta löysin kirppikseltä edullisesti kansion täydeltä käsityölehtiä, joista löytyy näin aloittelijalle runsaasti valinnanvaraa seuraavaksi projektiksi. Siskolta sain ompelukoneen lainaan (vielä en sentään niin hurahtanut ole, että oman ihan heti hankkisin). Itselle ainakin omista lapsena pidetyistä vaatteista mieleeni on jääneet juuri ne äidin, siskon tai jonkun muun itse tekemät vaatteet.


Ostamalla saa toki hyvää vaatetta ja halvallakin, kun onni on myötä. Muutaman löydön onnistuinkin tekemään taas kirppistellessä.

Miikkareiden vaatteet lähti niin halvalla, että kannatti ostaa. Tuo pilvikuosi on tässä mallistossa ihastuttanut. Muitakin merkin vaatteita olisi ollut tarjolla, mutta en jotenkin niistä innostunut.

10. luukku

Kymmenes luukku avautuu ja sieltä lumikukat paljastuu!

Mentiin tänään aamupäivästä tuulta ja tuiskua vastaan taistellen mammatreffeille. Lapsenvahtiaika siirtyi toiselle päivälle, niin päästiin sitten tapaamiseen ihan ajan kanssa. Täällä tämän mamman kodissa ensimmäisenä silmiin osuivat kauniit lumikukkaset ikkunassa. Saatiin niiden askarteluun ohje, mutta tämän mamman muisti ja avaruudellinen hahmottamiskyky on niin huono, että niin vain ne ohjeet painui unholaan. Sinnikkäästi silti yrityksen ja erehdyksen kautta (ja n:nnännen lumikukka-demokappaleen jälkeen) sain kuin sainkin aikaiseksi kauniit kukkaset. Sain lopulta käsiin myös sen alkuperäisen ohjeen, ja näköjään olin soveltanut ihan omiani, eli siksi voinen julkaista tämän ohjeen ihan omiin nimiini! 

Jotta siis ei kävisi niin kuin tässä:

ASKARTELUOHJE

Tarvitset:
- Kartonkia 1-3 kpl
- Sakset
- Liimaa

1. Leikkaa paperista neliön muotoinen pala.

2. Tämän jälkeen neliö taitellaan kolmion muotoiseksi palaksi kolme kertaa kääntäen.

3. Leikkaa taitellusta paperista lyhyiden sivujen keskellä oleva kärki pois hieman pyöristäen.

 4. Leikkaa hypotenuusaan eli pisimpään sivuun kaksi ulommaisen laitan muotoa myötäilevää vekkiä keskimmäistä kärkeä kohti kaartaen. (Mitä pidemmäksi saat, sen paremmin lopputulos onnistuu.)

5. Avaa paperi, ja taita keskimmäinen sakara keskelle.

6. Liimaa näin kaikki neljä sakaraa kiinni keskelle.

7. Runsaamman lopputuloksen saat, kun liimaat päällekkäin, mutta lomittain toisiinsa nähden kaksi samankokoista kukkaa. Halutessaan voi keskelle vielä laittaa pienemmän (paperin jämäkappaleista taitellun) kukkasen, ja miksei vielä yhden tätäkin pienemmän /tai jonkin muun koristeen.

8. Teippaa tai ripusta ikkunaan, kattoon tai vaikkapa joulukuuseen.