Instagram @sarkkuk

tiistai 29. toukokuuta 2018

Nimiäiset

Sunnuntaina viimein vietettiin kauan odotettuja juhlia, kun julistettiin nimi meidän pojalle.



Kotona pidettiin juhlat ja onhan siinä aina oma hommansa saada kekkerit pystyyn. Vieraita kutsuttiin parisenkymmentä, varsinaisesti ei mitään kutsuja laitettu vaan ilmoitettiin vain aika, milloin pidetään. Lähimmät sukulaiset olivat siis ainoastaan paikalla molemmilta puolilta.



Meillä ei sen kummempaa ohjelmaa ollut mietitty. Keksin, että jos S voisi laulaa jonkin pienen laulun ja aikaisemmin kuulin lasten lauleskelevan Jumalan kämmenellä -laulua ja kun se häneltä tuntui sujuvan, niin hieman jännittäen S esitti sen ensin vieraille. Sitten julistettiin epäviralliset kummit, joita pojalle tuli neljä, kaksi kummankin puolelta. Tämän jälkeen kerrottiin nimien valinnasta ja vähän niiden historiaa ja lopulta paljastettiin nimet.



Ite askartelin leipomukset. Tein lohivoileipäkakkua Kinuskikissan ohjeetta mukaillen. Lisäksi oli täytekakkua vadelma- ja valkosuklaamoussella, mango-passionjuustokakkua ja seeprakakkua. Ihan ei taas sujunut kuin Strömsössä, tuntui, että joka kakun kohdalla joku vastusti. Yksi kakku epäonnistui koska ei hyytynyt ja siitä harmistuneena päätin tehdä ihan viime hetkellä vielä uuden. Seeprakakun tein aiemmin pakastimeen, ja en tiedä mistä johtui, mutta mansikasta valui sulaneena sitten koko ajan nestettä ulos... Maut onneksi peittosi pienet virheet.










Nimiä poika sai kolme. Toinen nimi on miehen isänisän nimi ja kolmas vuorostaan on minun isänisän sekä äidinäidinisän nimi. Perinteiset suomalaiset nimet, jotka kuitenkin on nousseet viime aikoina ns. muotinimiksi. Haluttiin antaa nimet suvusta ja minä tein jopa sukuselvitystä sen suhteen, millaisia nimiä suvussa esiintyy. Lopulta kuitenkin päädyin näinkin lähelle.



Etunimen suhteen päättäminen olikin vaikeampaa. Hyviä nimiä oli ehdolla useita ja lopulta väännettiin muutamia nimiä jopa yhden-kahden kirjaimen eroilla. Etsittiin lyhyttä nimeä, joka sopisi jonon jatkoksi aikaisempien lasten nimiin sopien. Isillä oli tietysti omat suosikit, mutta minulla on alusta saakka ollut yksi nimi mielessä ja vaikka miten yritin, niin en päässyt siitä yli. Loppujen lopuksi isi antoi nimen minun päätettäväksi ja niinpä nimeksi valikoitui tämä J-kirjaimella alkava nelikirjaiminen nimi. Nimeä ovat tehneet tunnetuksi sekä ulkomaalainen että suomalainen rocktähti. Sukunimi tulee isältä ja mielestäni sopii hyvin yhteen muiden nimien kanssa.



Tarkkasilmäiset instagram-tilini seuraajat saattavat päästä nimeä vakoilemaan, mutta täällä blogin puolella en nimeä yksityisyyssyistä julkaise. Poikaa kutsutaan täällä tästä lähtien J:ksi. :)

maanantai 21. toukokuuta 2018

Vauveli 2 kk

Jo kaksi kuukautta vanha tämä meidän vauveli, en tajua mihin tämä aika lipuu. Ajatelkaa, että kohta tämä vauva alkaa jo liikkumaan. Ei ole enää mikään vastasyntynyt.



Erittäin terhakas nuori miehenalku täällä kasvaa. Lääkärineuvola meillä oli jo pari viikkoa takaperin ja kovasti oli jäpikkä jo kasvanut. Kahdessa kuukaudessa on jo lähes tuplannut syntymäpainonsa ja senttejäkin on tullut lisää. Painoa oli neuvolakäynnillä 5 660 g ja pituutta 56 cm. Muutenkin ikätasoisensa mukaisesti kasvoi. Rota-rokote otettiin kans samalla käynnillä ja innoissaan poika sen söikin. Eikä onneksi tullut siitä kummempia oireita, vähän on maha ollut löysällä mutta ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa kuitenkaan.



Ihana kun on tulleet näin kesäiset ilmat. Oon ollut vähän harmissaan siitä, että poika syntyi keväällä eikä pääsisi kunnolla pikkuisen kanssa ulkoilemaan kun nämä Suomen kesät on mitä on. On nyt poju päässyt kuitenkin kunnolla ulkoilemaan ja vaunussa päikkäreitä nukkumaan. Ei ole tarvinnut edes uutta vaatekertaa hankkia, kun Rn entiset lyhythihaiset ja sortsit menee hyvin nyt päälle.



Tämä meidän hymypoika on kyllä ihana tapaus. Alkaa jo vähän tulla rytmiäkin hänen vauvankelloonsa. Illalla väsymys iskee yleensä kahdeksan-yhdeksän väliin ja ensimmäisen unipätkän (vaihdellen 2-4 h) hän nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Siitä sitten jonkun tunnin päästä herää ähisten syömään ja nyt olen taas jättänyt tavaksi, että poika nukkuu loppuyön minun vieressä ja tissittelee siinä sitten muutaman kertaan kätevästi aamuun saakka. Vähän on saanut olla varovainen, kun R nukkuu vieressä ja on kyllä melko levoton nukkuja, hyörii ja pyörii miten päin vaan ja saattaa herätä potkiskellenkin. Mutta muuten oon kyllä ite saanut nukuttua näin nyt ihan hyvin ja vauvakin nukkuu vieressä eikä jää valvomaan. Myös päivisin alkaa olemaan selkeät uni- ja valvejaksot ja välillä jaksaa jutella ja seurustella jo pidempäänkin. Mitään pitkiä syöttöjähän meillä ei ole ikinä ollutkaan, mutta valveilla syö sitten melko tiheästi.



Nimen vauva saa tällä viikolla ja kieltämättä alkaa itsellä iskeä pieni paniikki, kun jotain pitäisi osata jo päättää! Toinen paniikinaihe on sitten se, että pitäisi alkaa leipomaan pikku hiljaa jo jotain. Hätävarana on sitten tuttavat ja kaupan hyllyt, jos ei siitä mitään tule, mutta puoliksi suunniteltuhan on jo puoliksi valmis, vai mitä? Niin ja puhumattakaan muuten niistä vaatteista, mitä sitä taas pukeekaan päällensä (ompelukone on kyllä ollut myös käytössä...)


perjantai 18. toukokuuta 2018

Vauvakutsuilla @Kukkakauppa Kanerva

Olipa ihana tilaisuus järjestetty eilen odottajille ja vauvojen äideille oululaisessa Kukkakauppa Kanervassa. Huomasin tapahtuman aiemmin Facebookista ja ilmoittauduin mielenkiinnosta mukaan. Harvemmin täällä Oulussa järjestetään mitään verkostoitumistapahtumia, enemmän niitä näkyy olevan Etelä-Suomessa, mitä olen eri blogeista seurannut.



Tapahtumaan mahtui 50 ensin ilmoittautunutta ja jonottamaan jäi vielä useita ihmisiä, joten suosittu tilaisuus tämä kyllä oli. En ole aikaisemmin käynyt tuolla kukkakaupassa (harvemmin missään kukkakaupassa ylipäätänsä) ja paikka oli kyllä sievä. Kukkien lisäksi täällä on myös myynnissä erilaisia sisustus- ja lahjajuttuja. Jos asuisin Oulun keskustassa, niin saattaisi olla, että täytyisi pistäytyä paikan päällä useamminkin. Tapahtumaa oli myös aktiivisesti mainostamassa valokuvaamo Studio PSV. Meillä olisi kyllä valokuvaus taas ajankohtaista, kun isompien lasten kuvistakin on jo aikaa eikä vauvasta ole vielä studiokuvia otettukaan. Valokuvaukseenhan voi ostaa myös lahjakortin esim. ristiäis-, nimiäis- tai synttärilahjaksi, vink vink. ;)






Menin tilaisuuteen vauvan kanssa. Aiemmin katsoin yrityksen Facebook-sivuilta esittelyvideon, jossa näkyi jo heti ovelta jyrkät portaat ja päätin, että en lähde edes yrittämään vaunujen kanssa sisään. Yksi vaunuilija oli sisään mahtunut ja muutamalla muulla oli vauva sitten kantovälineessä mukana. Ihan hyvä päätös oli ottaa kantoliina mukaan, sillä vauva nukahti pariinkin otteeseen tapahtuman aikana liinaan.








Tilaisuudessa oli paikalla useita oululaisia yrityksiä, jotka jollain tapaa liittyivät vauva- ja lapsiperheen kutsuihin ja juhliin. Useampi yritys oli minulle aikaisemmin tuttu, esimerkiksi olen seurannut aktiivisesti Sylin Hyvä -äitiyspalvelun Facebook- ja Instagram-tilejä. Etukäteen kävin vilkaisemassa myös Somiana-juhlakaupan verkkosivuja, koska sattumoisin meillä on juhlia tulossa ja katselin tarjontaa vähän sillä silmällä vilkuillen, että oisko meidänkin juhliin ollut siellä jotain sopivaa. Hyvä, että meillä on Oulussa tällaista valikoimaa ja kyllähän sitä mielellään paikallista suosii.




Saatiinkin kuulla vielä Sylin Hyvän Tuisku Koskelan lyhyt luento äitiyteen liittyen. Hän puhui mm. äitiyden tuottamista tunteista, armollisuudesta itseä kohtaan, itsemyötätunnon kehittämisestä, riittämättömyyden tunteista jne. Kaikki hyvin tuttuja ajatuksia ja tunteita ainakin itselleni. On se kumma, että tarvitsee jonkun ulkopuolisen ihmisen muistuttamaan itseä siitä, että vauva- ja lapsiperhearjen keskellä ei tarvitse aina olla voimia suorittaa kaikkea entiseen tapaan, eikä kukaan meistä ole täydellinen äiti tai ihminen ylipäänsä.



Osallistujien kesken arvottiin yritysten lahjoittamia tuotepalkintoja. Minulla oli taas vähän jännä kutina siitä, että jos arpaonni suosisi ja niinhän siinä kävikin. Voitin BabyStylen lahjoittaman kipsitaulun, nyt pääsee vauvan jaloista painamaan itselleen muiston seinälle.




Kiitos järjestäjille, oli kyllä mukava osallistua tällaiseen mukavaan tapahtumaan. Ja ehdottomasti jos tällainen tapahtuma toistuu, niin suosittelen muitakin käymään paikan päällä!


 #babystyle #somiana #studiopsk#sylinhyvä #kukkakauppakanerva#majadecorshop #leipomokauppacom

torstai 10. toukokuuta 2018

Vappukuvia ja pohdintaa bloggaamisesta

Niin tämä aika menee, blogin luonnoksiin tulee aina useampi kirjoitus ja sitten kun olisi aikaa niitä työstää, on niiden aiheet jo menneen talven lumia. Moni bloggaaja näyttää kokevan saman ikuisuuskysymyksen ruuhkavuosien äärellä: aikaa ei vain ole kirjoittaa blogiin niin paljon, kuin haluaisi. Silti tämä edelleen on minulle vain harrastus ja teen tätä hommaa aina silloin, kun huvittaa, jaksaa ja ehtii.



Vappupostauksenkin osalta aika meni jo. Oli aikomus kertoa meidän vapun vietosta, mutta siitäkin on jo yli viikko aikaa. Istuin parikin kertaa alas kirjoittamaan, mutta aina vauva heräsi kesken kaiken ja oli aika lähteä muihin hommiin.



Instagram-tili kyllä täyttyy hyvää tahtia, jotenkin on helppo napsaista kiva kuva ja postata se samoilla tulilla Jaa-napin kautta someen. En käytä enää edes Facebookia niin paljon, kuin instaa. Jotenkin minulla on sellainen tuntuma, että kaikki pikaviestin ja -somepalvelut on lyömässä ohi blogien. Perinteiset päiväkirjamaiset blogit on jäämässä toiseksi, kun eri yrityksillä on tarve kerätä mahdollisimman paljon seuraajia mainoksilleen eikä ihmisillä välttämättä ole enää edes aikaa seurata useita blogeja. (Ei ainakaan minulla ole).



Toinen bloggaajia askarruttava ja jakava seikka on yksityisyys ja mihin sen rajan vetää. Etenkin perheblogien puolella lapsien yksityisyys. Itse olen koko ajan tullut entistä enemmän tietoisemmaksi asiasta ja mietin aina monta kertaa, haluankohan tätäkään kuvaa tai asiaa julkaista. En halua jonkun  stalkkerin tietävän itsestäni oikeastaan mitään. Vielä vähemmän omista lapsistani, joilla heillä on oma oikeutensa yksityisyyteen ja jota edes minä huoltajana en voi heiltä viedä pois.



Silti samalla minulla on kuitenkin sisäinen palo kirjoittaa ja kertoa ihan tavallisia arkipäivän juttuja. Olen aina ajatellut tämän jotenkin vertaistuellisena ja siksi tykkään myös itse lukea blogeja, joissa ollaan samassa elämäntilanteessa. Moni blogi on pysynyt lukulistallani jo useita vuosia samasta syystä. En tykkää seurata vain yhtä tietynlaista blogia, ja hyvin harvakseltaan käyn niitä edes lukemassa. Eniten kuitenkin luen postauksia ihan tavallisista arjen tapahtumista höystettynä mukavilla kuvilla. En jaksa lukea mitään, jossa paistaa läpi se, että postaus on tehty vain mainokseksi. Ihan toisesta vinkkelistä seuraan sitten esim. käsityöblogeja, joista etsin vinkkejä ja ohjeita ompeluun, mutta kyllä niistäkin täytyy oma persoona nousta esiin. En jaksa kauaa seurata sellaista, jossa se yksityisyys on vedetty niin tiukille, ettei lukijalle oikeastaan jää enää mitään käteen. Toisaalta myös vierastan sellaisia, joissa on way too much information - ei minunkaan nyt ihan kaikkea tarvitse tietää.



Tämä nyt oli tämmöistä pohdintaa, koska olen viime aikoina törmännyt useampaan postaukseen, jossa aihetta jollain tapaa sivutaan. Varmaakin myös tieten tahtoen olen valinnut luettavakseni näitä, kun olen itse pohdiskellut aika ajoin, onko tässä kirjoittamisessa mitään järkeä. Mutta niin kauan kuin itse siitä tykkään, niin kirjoittelen omia kuulumisiani ja paloja arjestani.




Mitä mieltä te lukijat olette aiheesta?