Liikunnat huhtikuu

Huhtikuun liikunnat 15 tuntia, 19 kertaa.

Klikkaa isommaksi

Ei hyvä, ei paha, paremminkin voisi mennä. Kuukauteen sisältyy monenlaista liikuntaa: siinä, missä alkukuusta pääsin vielä Syötteellä hiihtämään, niin loppukuusta kävin elämäni ensimmäistä kertaa joogassa! Monipuolisuudesta sain myös HeiaHeiassa "palkinnon", kun saavutin kymmenen eri liikuntalajia tälle vuodelle.

Huhtikuuhun sisältyneet pitkät arkipyhät on pakottaneet minutkin vähän muuttamaan liikuntarytmiä, eli ryhmäliikunta- ja salitunnit ovat nyt jääneet vähemmäksi ja sen sijaan ulkosalla on tullut liikuttua hieman enemmän. Enemmänkin voisi, mutta olen välillä tuntenut oloni sen verran väsyneeksi, että ei ole enää ollut puhtia illalla liikkumiseen - vaikka välillä taas on pitäny lähtee ulos vähän happea hakemaan ja päätä tuulettamaan. SATSilla olen pyrkinyt käymään 2x/vk aina kuitenkaan onnistumatta, eli minun treenipassissa piti ottaa jo lisäviikko käyttöön, kun en kaikkia leimoja saanut aikataulun puitteissa kerättyä.

Mihin olen tyytyväinen, niin juurikin nuo mustat pallukat eli päivät, jolloin ei ole tullut liikuttua, ovat vähenemään päin. Tavoitteena olisi eliminoida ne kokonaan. Helpommin sanottu kuin tehty, kun liikunnan rajana on se 20 min yhtäjaksoinen suoritus, eli pelkkä kauppareissu ei tähän riitä. ;)

SATSin jäsenet sen jo tietänevätkin, jos ovat sähköpostiaan vilkaisseet perjantain jälkeen. Eli SATS on päätetty myydä Fressille, ja tämä tapahtuu toukokuun alun aikana. Mailin mukaan jäsenillä olisi kuukausi aikaa irtisanoa jäsenyytensä, mikäli eivät ole tyytyväisiä. Toisaalta nyt olisi kesä tulossa, eli muutenkin salilla tulee varmasti käytyä vähemmän, ja voisi keskittyä ulkoliikuntaan. Mutta tulisiko sitä plösähettyä sohvalle, jos salikorttia ei olisi? Kuitenkin puolella korvalla kuulin MiniSATSin ovella, että Fressillä olisi vieläkin kattavammat ajat lapsiparkin puolella, toisin sanoen jos tämä tulisi kattamaan joskus kesän jälkeen myös Heikinkadun kuntokeskuksen, niin minulla olisi ihan hirmuhyvät mahdollisuudet treenata entistä enemmän. Toisin sanoen, odotan nyt lisätietoa, mitä palveluita tämä omistajamuutos tuo tullessaan, ennen kuin teen mitään päätöstä suuntaan tai toiseen.

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu

Vanhenemispäivä

Taas kolahti yksi numero lisää ikää eilettäin. Ei vielä tunnu missään - vuoden päästä on sitten se ikäkriisin paikka. Minähän olen henkisesti vielä parikymppinen. ;)

Päivä ei kummemmin ole poikennut muista. Heräsin aamulla kuuden kieppeillä ja sain juoda aamukahvit rauhassa netissä roikkuen, ennen kuin S heräsi ja alettiin aamupuuhiin. Puuro ei taaskaan kelvannu, myöhemmin suostui ottamaan muutaman lusikallisen ja lopulta järsi vähäsen näkkäriä. Aamulla luin eräästä blogista reseptin siemennäkkäreihin, ja itselleni nopeasti pyöräytin "taikinan" ja laitoin uuniin tunniksi. Nyt on jo puoli peltiä tuhoutunut... Tällä aikaa tiskasin eiliseltä kertyneen tiskivuoren. Päiväruoka, loput pottu-lohisoseesta, sentään kelpasi hyvin, taitaa olla yksi Sn lempiruuista. Samalla sain ite syötyä viikonloppuna tekemääni kesäkurpitsalasagnea.

Pyykkäsin lakanoita, kun sain inspiksen laittaa ne ulos aurinkoon&tuuleen kuivumaan. Sain ne vasta puolilta päivin, Sn ottaessa pienet päiväunet, ulos narulle kuivumaan. Sitten viikkailin muutamia kuivuneita pyykkejä kaappiin. Jossakin viikkausten lomassa onnistui S saamaan taas sormensa laatikoiden väliin, teki varmasti kipiää. Alettiin tekemään lähtöä ulos, uskaltauduin päästämään hetkeksi Sn lattialle ilman vaippaa - virhe! Mattopesua siis luvassa. Isäni soitti synttärionnittelut.

Oli aikomus lähteä puolen päivän jälkeen kaupungille, mutta myöhästyttiin taas hyvin ja lopulta piti taas oottaa seuraavaa bussia niin, että oltiin kaupungilla vasta kahden kieppeillä. Bussia ootellessa Slla meni hermot, ja lopulta jouduin kaappaamaan hänet syliin rattaista. Pääsipähän S taas istuskelemaan bussiin ja "maisemia" katsomaan. Käväsin puhelinliikkeessä, kattomassa oisko siellä ollut jotain hyviä tarjouksia. Isi antoi minulle jo aijemmin synttärirahaa, että voisin esim. ostaa uuden puhelimen. Sain kuitenkin liikkeestä kehotuksen koittaa laittaa tuon oman Samsungini takuuseen, eli koitan sitä nyt ensin ja katson sen jälkeen, millaisen luurin tarvetta olisi. Eksyin sitten myös erääseen vaateliikkeeseen katsomaan lasten ja naisten vaatteita - tällä kertaa ei mikään kolahtanut. Seuraava etappi olikin sitten koruliike, josta hyörinän ja pyörinän jälkeen viimein päätin mm. ostaa itselleni lahjaksi hopeiset korvakorut, arvoasiakkaana kun sai alennusta ostoksista. Kaikkea ihanaahan siellä olisi ollut, mutta ei tuu nuita entisiäkään niin pidettyä, kun ei oo missä pitää, eli turhaanpa sitä mitään ostaisi vaan rasiaan pölyttymään. (Nämä sen sijaan ajattelin ottaa käyttöön heti ensi viikolla.)

Slla oli jo nälkä, mentiin erääseen Rotuaarin kahvilaan. Se olikin sen verran täynnä, ettei mieluista istumapaikkaa löytynyt, ja S hermostui, kun yritin lähteä tiskille. Jätin siis kahvit ostamatta, kun ei kerran pöytiin tarjoilua ole (yksi asioista, joita ulkomailta Suomeen ikävöi välillä), enkä päässyt sitten vessaankaan, kun sekin olisi monen mutkan takana. Neljältä päästiin jatkaan matkaa, vielä tuli yksi mutka matkaan kun matkan varrella poikkesin pieneen Second Hand- putiikkiin ja sieltä löytyi isille pari kivannäköstä paitaa. Sitten omasta aikataulustani myöhässä viimein pääsin SATSille. MiniSatsissa ei ollut ketään muita, eli S sai omaa privaattihoitoa. S oli ihan innoissaan, kun huomasi, minne tultiin. :) Itse menin salin puolelle, rääkkäsin tällä kertaa jalkoja. Noin tunnin päästä hain Sn pois, tämä ei ensin edes huomannut tuloani, kun niin keskittyneesti puuhaili legojen kanssa.

Mentiin bussipysäkille, taas sellaiseen väliin, että saatiin vartti odottaa sopivan bussin tuloa. Siltikin piti jäädä aikaisemmalla pysäkillä pois ja kävellä vielä kilometrin verran kotiin. Kotona oltiin varttia yli kuusi. Kotona oli vastassa "synttärimaljat" - Spritea (EDIT: Nyt jo pullon tyhjennettyään paljasti, että Spriten sekaan oli lorautettu vodkaa - ja minä kun luulin tulleeni hulluksi, kun sen limsan pohjat maistui niin pahalta.) Yritän olla pienoisessa sokerilakossa, mutta parempi tääkin kuin viinit, eli en sanonut mitään tästä muotoseikasta. Isi oli ostanut minulle kaksi ruukkukukkaa sekä tulppaaneja. Ihania, mutta harmittelin taas sitä, että onnistun aina vaan tappamaan kaikki kukat. Postista oli saapunut pääsiäis- ja synttärionnittelut mummoltani. Lisäksi Kelalta "mukavaa" synttäripostia - toista kirjettä en edes vielä avannut, ettei päivä menisi sen vuoksi pilalle. Isi kysyi, oisinko halunnu ulos syömään, mutta tälle illalle olin jo tarpeeksi väsynyt, ja menis tosi myöhään, että oltais takas kotona, niin päätin, että käydään sitten viikonlopun aikana.

Isiltä sain motkotukset, kun en ollut siivonnut kotona, koska oli minun syntymäpäiväni. Täh? Minä olin salaa toivonut, että sillä aikaa olisi koti olisi hohtanut puhtauttaan - oli sentään tavarat ojennuksessa, vaikka isi oli kuulemma väsynyt työpäivän jälkeen, eikä jaksaisi tehdä enää mitään sen jälkeen. S kitisi jo, aloin tälle lämmittämään ruokaa, samalla tein itselleni salaattia ja isille lämmitin eilistä lohipastaa. Tässä välissä Sn vaippa piti vaippaa, eihän se tietenkään ole isin tehtävä, koska hän on väsynyt. Vaipanvaihdon jälkeen syötin Sn ja sen jälkeen imetin. Seitsemän jälkeen pääsin viimein tekemään oman salaattini loppuun ja isillekkin evästä. S söi vielä vähäsen meidän kanssa - tomaatti kelpasi, kesäkurpitsaa ei isi antanut antaa, kun S kuulemma tukehtuu siihen. Sen sijaan isi syötti Slle omaa ruokaansa lusikallaan, ja olis vielä antanut tälle purkkitonnikalaa. Tässä vaiheessa annoin taas isille ohjeistusta siitä, että vauvalle ei suolaa mielellään yhtään, eikä varsinkaan, jos sitä on ruuassa yli 1%. Häntäpä ei kuulemma lääkärin sanomiset liikuttaneet yhtään, koska hän on Sn isä ja voi antaa lapselleen mitä haluaa, koska S haluaa syödä hänen lautaseltaan. Hampaatkin kuulemma vielä vaihtuu, eli ei haittaa, jos niihin tulee jotain. (???!!!!) Minäkin kuulemma voin sitten syöttää tälle ihan mitä haluan - niinpä isin ilme ei värähtänytkään, kun annoin Slle palan suklaata syötäväksi. (Vuoden Paskamutsi -titteli on nyt virallisesti lunastettu). Koska isi niin kovasti nyt halusi hoitaa Sn syömiset, annoin hälle luvan hoitaa tästä hetkestä lähtien Saa aamuun saakka. Siirryin omaan huoneeseen, lähinnä odottamaan, kauanko tätä hoitamista kestää. Viiden minuutin jälkeen joku kävi ovella katsomassa, mitä teen. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen viimein isi tuli Sn kanssa, koska minun täytyy ottaa hänet, koska S haluaa maitoa. Kehityskeskustelun lopputulos oli taas se, että Afrikassa lapset syö hiekkaa, ja elää silti 90-vuotiaaksi - eikä meidänkään isovanhemmat missään lääkäreissä ole käyneet ja on eläneet silti 90-vuotiaiksi.

Imetin siis vielä Saa, mutta eihän hän nyt oikeasti enää janoinen ollut, maha täynnänsä. Sen jälkeen S halusi vielä vähän leikkiä. Isi leikki sillä aikaa, kun hain lakanat ulkoa narulta. S löysi tennispallon lelukorista. Saatiin sentään päivälle päätöksenä mukava leikkimishetki perheen kera, kun S tykkää ja osaa jo hienosti pomputtaa ja heittää palloa. S oli taas nälkäinen, kello kävi jo puolta kymmentä, kun syötiin iltapuuro. Tällä kertaa se maistui hienosti. Sitten olikin jo iltapesujen aika - yritin Saa istuttaa potalla, mutta mitään ei tullut. Otettiin uus hammasharja käyttöön, kun entinen lensi aamulla jonnekkin lattialle. S halusi pestä hampaansa itse, enkä minä saanut koskeakkaan harjaan. Samalla muistin, että olipa jäänyt oma suihkukin taas välistä, ja märällä tukalla en ala nukkumaan. Ja omaan vaistoon pitäis luottaa - laitoin taas Sn sen verran ilman vaippaa lattialle, että kävin viemässä peiton isille, ja sillä aikaa oli matossa taas uusi lammikko... Laitoin Slle yövaatteet, samalla keräilin lattialta sinne päätyneitä vaatteita, tavaroita ym. Sn ollessa hetken pinnasängyssä. Sieltä alkoi kuitenkin semmonen kitinä, että hänet oli pakko ottaa viereen sängylle juomaan maitoa. Jossakin vaiheessa havahduin, että olin itsekin nukahtanut - ja jatkoin uniani.

Semmoinen synttäripäivä, ihan tavallinen arkipäivä.

Liikunnat maaliskuu

Taas on kuukausikatsauksen paikka. Mikä lie kevätväsymys iskenyt, mutta välistä on tuntunut, että ei kiinnostaisi liikkua yhtään mihinkään. Onkin maaliskuussa tullut vietettyä useampi kotipäivä, ettei ole tullut päivän aikana liikuttua ulos ollenkaan, vaikka onkin harmittanut, kun pihalla kevät tekee tuloaan. "Pakollisiin" liikuntoihin oonkin siksi alkanut hakemaan välistä vähän vaihtelua, että ei aina tarvis mennä saman kaavan mukaan ja ettei se sitten tuntuisi niin pakkopullalta.

Klikkaa suuremmaksi

Kevään myötä tiet alkaa olla sulia, ja on ollutkin ihana kurvailla taas pyörällä menemään - varsinkin, kun ei autoa ole. Jos isi vaan on jäänyt Sn kanssa kotia tätä vahtimaan (ja kyllä, itse hän käyttää tätä termiä, koska Sn kanssa oleminen käy kuulemma työstä!) niin olen hurruuttanut pyörällä sitten menoilleni. Pahaksi onneksi sattui jokakeväinen accidentti, eli pyörästä puhkesi erään salireissun päätteeksi kumi - kiva oli tyhjällä renkaalla veivata kuus kilometriä takaisin kotiin. Pari viikkoa meni, että saatiin hankittua uudet kumit, ja sitten sai taas oman pyörän käyttöön.

Kävelylle pääseminen on ikuinen haave, jota olisi mukava harrastaa edes kerran viikossa - mieluummin hölkkäilyllä lisättynä. Valitettavasti kotityöt menee useammin tämän harrastuksen edelle. Edelleen kuitenkin haaveilen, että noita mustia möllyköitä noissa liikuntatilastoissa saisi tällä harrastuksella paikkailtua.

SATSin puolella oon edelleen pyrkinyt sen kaksi kertaa viikossa käymään (viime viikolla kalenteriin ei kuitenkaan millään saanut mahdutettua toista kertaa). Myös aikataulujeni vuoksi en aina oo päässyt niihin suosikkiryhmäliikuntoihin, ja oonkin pyrkinyt hakemaan jotain vaihtelevuutta näihinkin. Alkukuusta kävin pari kertaa Zumbassa, kun se sunnuntaipäivän ohjelmistoon sopivasti mahtui ja oli mukava testata tätäkin SATSin puolella. (Silti ikävä käväisi viime kevään zumbaohjaajien suuntaan!) Kerran kävin Speed n' Sportsissa, siellä olikin ohjaaja vaihtunut, mutta samalla kaavalla mentiin kuitenkin edelleen. Yhtä ihanan rankkaa. (Ehdin jo säikähtää, että tuota oltais ohjelmistosta tiputtamassa pois, kun eräs viikko oli tunti vaihtunut johonkin toiseen, mutta onneksi seuraavalla viikolla se löytyi taas tutulta paikaltaan.) Viime viikolla väsymys oli huipussaan, ja teki mieli skipata kaikki liikunnat - sen sijaan muistin, että on niitä kevyempiäkin liikuntamuotoja tarjolla, ja niinpä kävin pitkästä aikaa FLXssä eli lihasliikkuvuuteen keskittyvässä Flexing-tunnilla.

Toisen viikkokerran oon yleensä käynyt sitten kuntosalin puolella laitteita rääkkäämässä. Yleensä teen treenin melko kokonaisvaltaisesti sekä ylä-, keski- että alakropalle, mutta nyt kun esim. Speed n' Sportissa oli melko jalkapainotteinen tunti, niin sen jälkeen keskityin enemmän ylävartaloon. Myös eräälle viikolle tuli kaksi salikäyntiä, joten toisella kertaa otin käsittelyyn jalat, ja toisella sitten yläkropan ja kädet. Tälläkin saralla alkaa ilmeisesti kehitystä tapahtumaan, koska oon saanut laitteisiin ujuttaa pikku hiljaa enemmän painovastuksia, ja oon viimeistenkin laitteiden osalla päässyt niistä säälittävistä 5-kg vastuksista ihan oikeisiin painoihin (ja huomaan, että moni salilla kävijä tekee ohjelmaansa samoilla vastuksilla, jos jonnekkin laitteelle jonottaa :) ).

S on kulkenut minun mukana nyt sen kerran viikossa MiniSATSissa hyvin viihtyen ja muiden lasten kanssa leikkien, ja hän sai oman passinkin. Siihen kerätään leimoja ja passin täyttyessä, saa siitä jonkin pienen lahjan. :) Katsotaan, otanko jatkossa useammin mukaani. Muuten mulla ei oo mitään sitä vastaan, mutta kun meillä menee bussilla liikkuessa salireissuun vähintään yhteensä se 2,5 tuntia, tosin meneehän siinä pyörälläkin mennessä se sama aika, eli plus miinus nolla. Ei vaan jaksa kovin myöhään olla Sn kanssa menossa.




Vaikka välillä tuntuu, että ei saa mitään aikaan, niin kyllä tämä saldo kaiken kaikkiaan alkaa taas olla parempaan päin.

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu

Liikunnat helmikuu

8 tunnin viikkotavoite ei täyty enää millään. Nykyisellään huippusaavutus on kuuden tunnin luokkaa. Mutta tyytyväinen oon, jos ehdin sen pari kertaa viikossa salille/jumppaan+kerran pitkä vaunukävely. Jos taas kevään myötä innostuis iltakävelyistäkin, niin sais tunteja taas kerrytettyä.

Klikkaa kuva isommaksi

Jäin pienissä määrin koukkuun SATSin Speed n' Sports -tuntiin, ja kun sopiva vapaailta löytyi, niin suuntasin tuonne uudemman kerran. Ja voin sanoa, että jos viikossa ois aikaa vaan yks tunti liikunnalle, niin ehdottomasti kannattais suunnistaa tänne. Samalla saa sekä aerobisen että lihaskunnon hoidettua. Tosin aivan alottelijalle en tuota lähtis suositteleen - tunnin jälkeen reidet oli aivan jumissa, ja kipeät ne olikin sitten seuraavat kolme päivää sammakkoloikkien ja laukkojen jälkeen. Ja koska minuun on pesiytynyt pieni masokisti, mitä tulee liikunnan suhteen, niin seuraavalla viikolla suunnistin tunnille uudelleen. Parasta tuossa on, että tunnin liikkeet muuttuu hiukan joka kerta, ja seuraavaksi olikin jumissa takamus.

Jos mahdollista, eli S ei ole mukana, niin olen mennyt yleensä pyörällä, tai jos otan Sn mukaan MiniSATSiin (saa isikin olla joskus itseksensä kotona) mennään bussilla (eli tarkoittaa sitä, että yleensä joudun juoksemaan kodin ja bussin välisen matkan, jotta ehtisin.)

Sitten oon lisäksi päässyt lapsenvahdin meillä käydessä taas ottamaan omaa aikaa, eli oon suunnannut salille. Ihan ittekseni oon tehnyt laitteilla "sekaohjelmaa" (ei mulla mitään oikeaa ohjelmaa ole) eli jalkoja, käsiä, sekä rintaa/selkää siten, miten ittestä tuntuu.

Jos päivisin meillä ei oo mitään ohjelmaa, niin oon yrittänyt sitten käydä päiväsaikaan kävelyllä - pääsee ulos hetkeksi rentoutuun, S nukkuu vaunussa ja tullessa voi käydä kaupassakin samalla, eli monta kärpästä yhdellä iskulla. Tästä meiltä lähtee justiinsa sopiva tunnin mittanen kävelyreitti.

Motivaatiota toi hiukan uudet jumppahousut. Pitkään oon haaveillut uusista urheilupöksyistä, mutta aina kauppojen vaaterekkejä selaillessa on jokin mätännyt - yleensä hinta, toisekseen väri. Tällä kertaa heräteostoskurkkaus Lidlissä tuotti toivotun tuloksen, ja viimeiset mallikappalehousut sattui olemaan ne oikeat - edulliset, musta-pinkit ja oikeaa kokoa. Oon kyllä tarpeeksi kauan pihdannut uusien urheiluvaatteiden ostoa. Seuraavaksi vois ostaa uudet lenkkikengät, edelliset alkaa olla aika puhki kävellyt...

Alotin muuten tälle kuulle uuden leimapassin täyttämisen, viime postauksen yhteydessä unohdin hehkuttaa, että sain viime passin puristettua leimoilla täyteen (2x /viikko) ja siitä palkkioksi valitsin SATSin logolla varustetun termosmukin! Mies halusi sen itselleen, ja lupasin tälle toisen sillä ehdolla, että toimii lapsenvahtina, jotta pääsen sinne salille menemään sen 2x/viikko. ;)

Oon tainnut unohtaa mainita, SATSillahan tosiaan löytyy pukuhuoneiden ja suihkujen yhteydestä sauna <3. Onki monesti ollu tosi ihanaa ja rentouttavaa hikisen pumppaamisen jälkeen hetki istua siellä saunan lämmössä rauhassa, yleensä ihan yksin - kovin montaa saunan käyttäjää en oo nähnyt. Vaan miehenpä mukaan suihkutiloihin on voitu asentaa piilokamerat, tällaisia eurooppalaisia videoita kun kuulemma löytyy paljon netistä... Eli älkää nyt vaan käykö suihkussa enää ikinä! ;D

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu

Liikunnat tammikuu

Tammikuu, tuo kuntokeskuksien vilkkain kausi. Kieltämättä tämä näkyi heti SATSillakin joulun jälkeen, kun salin puoli ja jumpat oli täpötäynnänsä niin, että melkein jo ahdisti sekaan mennä. Salilla nyt onneksi oon kuitenki käyny yleensä(ne pari kertaa) semmosiin aikoihin, että sinne vielä sekaan mahtuu. Mutta kun kävin kokeilemassa pilatesta, niin justiinsa sieltä seasta pieni nurkkaus löytyi, jonne sekaan mahtui. Tykkäsin tuosta, kohdistuuhan sen liikkeet suurelta osin keskivartalon hallintaan (ja taas tasapainoni horjuessa kävi hyvin ilmi, että kyllä sieltä keskivartalosta ne lihakset on edelleen kateissa), mutta se varmaan vaatii useamman kerran, että osaa tehdä ne liikkeet oikein niin, että niistä saa tehon kunnolla irti.

Sen sijaan vähän taas sattuman kautta kävin kokeilemassa Speed 'n' Sports -tuntia. (Pyrin näitä ryhmäliikuntoja kans mahdollisimman monipuolisesti kokeilemaan, että mistä tykkäisin eniten). Melko speed-suoritus siitä tulikin, kun sinnekkin piti juosta bussilta täysiä, että ehdin respaan ilmottautumaan tunnille. Olin jo varannut itteni tuonne tunnille, mutta en ehtiny lippua lunastamaan ajoissa, kiitos myöhässä olevan bussin (yllatyys...). (Tuo olikin sitten jo toinen lunastamatta jäänyt tuntivaraus, ja olikohan kolmannesta sitten vuorossa jonkunlainen karenssi jos oikein muistan, eli ihan turha mun on yrittää ees mitään varailla, kun ei ainakaan nuihin bussiaikatauluihin ole ikinä luottamista ja omakin aikataulu pettää tuon tuosta.) Kovista aikeista ja puheista huolimatta en oo juoksukauttani saanu mitenkään päin ees startattua, mutta tuolla tunnilla oli ilo huomata, että kunto kesti hyvin tuon enemmän tai vähemmän koko ajan juoksua sisältävän tunnin liikkeineen ja silti niissä oli sopivasti vastusta. Tuolla käyn kyllä uudelleenki, jos vaan aikataulu antaa tulevaisuudessa myöten.

PT:n ohjeilla kävin salilla sen kahdeksisen viikkoa. Alkukuusta kihnutin sinne vielä pyörällä siitä huolimatta, että pyöräkin oli niin jäässä, etten saanu ohjaustankoa kunnolla käännettyä... hyvin tuli ainakin lämmiteltyä! Sen jälkeen mukavuudenhalu (laiskuus) iski sillä tekosyyllä, että se pyörä on jäässä varastossa, ja oon mennyt Sn kanssa bussilla saleilemaan. Muuton myötä täältä tuo välimatka kuitenki salille kasvoi, eli vie turhaa aikaa menipä sinne sitten bussilla tai pyörällä. (Mielelläänhän kävisin salilla vaikka joka ilta, mutta vissiin sitä pitäs kotonakin joskus olla...)

Vaikka itse sanonkin, niin kyllä se toi ihan näkyviäkin tuloksia. Painoja lisäsin useampaan kertaan, esim. kyykyissä apuna olleen kahvakuulan kilomäärä nousi (10) 12 kg -> 18 kg. Painotavoitteena mulla oli tiputtaa kiinteyttää 3 kiloa, ja ihan en tuossa ajassa siihen yltänyt... Viikon verran kiristystä teki kuitenkin tehtävässä ja puolitoista kiloa turvotusta hujahti vieden vaa'an lukemat juuri alle tuon tavoitepainon. (Ja sen jälkeen on varmaan tulleet jo takaisin - aina ei vaan jaksa kiristellä.) Mitä peilistä näkyy, niin on tuota muskelia tullu juuri oikeisiin paikkoihin sopiva määrä ja syksyllä ostetut housut roikkuu päällä, eli kyllä sillä 1-2 kertaa viikossa salilla käymiselläkkin tuloksia tulee.

Viimeinen PT-treeni oli SATSilla PT-Samin ohjauksessa ja huh huh. Pukkarin ovesta luin jälkeen päin, että seuraavana päivänä oli ohjelmassa HIIT-treeniä ja tiiä vaikka oisin ollu joku koekani sitten, mutta mehut tuo puolituntinen treeni vei totaalisesti pois - hyvällä tavalla! Pyörän päällä loppulämmittelyssä tunsin suurta sympatiaa kaikkien Suurin pudottaja -kilpailijoita kohtaan, nehän aina yrjöilee siellä miten sattuu - sellainen olo oli mullakin tuon jälkeen, eli tehokasta treeniä siis!

Tuon jälkeen aijoinkin pitää tuosta PT-ohjelmasta taukoa ja kokeilla välillä salin puolella ihan tavallisia laitteita, mutta tahtomattani on nyt ajanpuutteen vuoksi tullut parin viikon salitauko, jonka toivoisin selättäväni tällä viikolla. Samoin eipä oo mitään vaunulenkkejäkään tullu tuolla pakkasissa harrastettua, eli toiveena on, että nyt pysyis tuolla plussan tuntumassa ja pääsis ulkoilemaan ja jopa hiihtämään taas.

(Yritin tänne saada enemmänkin kuvia, mutta tuo puhelin ei taas oo yhtään yhteistyöhaluinen, eli saapi jäädä toiseen kertaan).

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu

Vuosi 2013 2/2

Aikaisemmassa postauksessa kävin läpi alkuvuoden 2013 tapahtumat, joita suurilta osin väritti raskausaika. Tässä loppuvuoden mieleenpainuvimmat tapahtumat.

Pikkuneitiä kävi ihastelemassa moni vieras ja isosiskonikin pääsi Tampereelta saakka uutta sukulaista ihastelemaan.

Käytiin vauvan kanssa Oriflamen kesäjuhlissa.

Meidän piti myös käydä lastenvalvojalla selvittämässä avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyysasia, ja paperit lähetettiin Kreikkaan allekirjotettavaksi.

Neiti täytti jo yhden kuukauden.

Minä mahduin jälleen alkuraskauden vaatteisiin, ja uskalsin ostaa uusia housuja.

Käytiin paljon vaunukävelyillä ja samalla poimin paljon marjoja pakkaseenkin saakka.

Otin valokuvia tuleviin nimiäiskutsuihin.

Loppukuusta käytiin mummulassa isomummun luona (ja päädyin tältä reissulta kotiin hirveän vatsataudin kanssa!).

Elokuussa nautittiin ihanista helteistä ja käveltiin merenrannalle.

Osallistuttiin Rokotetutkimukseen ja vauva sai ensimmäiset rokotukset, joista nousi pieni kuume.

Käytiin osallistumassa Ravintolapäivään.

Käytiin poimimassa puolukoita.

Ostin eBaysta neidille nimiäismekon, ja otin valokuvia kiitoskortteja varten.

Serkkutytöt kävi lapsenvahteina, ja äiti pääsi mm. uimaan.

Kävin kehonkoostumusmittauksessa ja päätin ottaa aktiivisemman otteen rasvaprosentin pienentämiseen ja lihasmassan lisäämiseen.

Käytiin siskoni synttäreillä ja tutustumassa Vallu-koiraan.

Alotin Tupper-konsulttina.

Syyskuussa saatiin toiset rokotteet.

Neiti alkoi kannattelemaan päätään mahallaan.

Leivoin nimiäisiä varten tarjottavia valmiiksi, ja sain palovarottimen piippaamaan...

Alotettiin vauvauinti.

Neiti alkoi liikkumaan potkimalla taakse päin.

Ihastelin kaunista ruskaa.

Pidin ensimmäisen Tupper-esittelyn.

Tein kutsut nimiäisiin, kun isyysasia viimein eteni byrokratian rattaissa ja neiti sai isänsä sukunimen.

Käytiin kissanäyttelyssä.

Käytiin Vallun luona kylässä.

Pidin kotona nimiäisjuhlat ja neiti S sai nimen.

Oltiin perhekerhon värikylvyssä ja S teki äitille hienon taulun.

Vauvauinnissa oli kuvaukset, meillä uinti vaan vähän takkuili.

Käytiin vauvakinossa katsomassa elokuvaa.

Juteltiin paljon isin kanssa Skypessä, paperiasioissa oltiin pattitilanteessa.

Saatiin kolmannet rokotteet.

Saatiin ensilumi ja piti kaivaa vielä liian suuret talvivaatteet esiin.

Reissattiin Koitelin koskilla.

Alotettiin sosekokeilu perunalla.

S löysi varpaansa.

Aloin käymään SATSilla ja sain samalla pienen yhteistyön blogiini.

Otettiin Slle passi, ja kun mun yksinhuoltajuus ei kelvannutkaan MMV:lle, niin laitettiin Kreikkaan menemään uudet paperit yhteishuoltajuuden saamiseksi.

Rokotetutkimus päättyi toistaiseksi.

Käytiin taas Vauvakinossa elokuvissa.

Tonttuiltiin äiti-lapsi -tapaamisissa.

Perhekerhossa meistä otettiin ihania valokuvia.

Ihasteltiin kaupungin jouluavajaisia ja valofestivaalia.

S oppi ryömimään pakki päällä.

S sai ensimmäisen ja viikon päästä toisen hampaansa.

Saatiin viimein myönteinen päätös oleskelulupahakemukseen, ja sen seurauksena ajankohtaiseksi tuli etsiä uusi, isompi asunto.

Vietettiin itsenäisyyspäivää ruokaillen ja pikkujouluiltiin.

Laitoin kämppää jouluasuun.

Saatiin taas uusi annos lunta.

Kävin kaverin 30-vuotissynttäreillä.

Alettiin syömään pikkuhiljaa soseita.

Blogissa oli joulukalenteri, joka kaiken muun kiireen keskellä vähän kosahti alkuperäisistä ideoistaan.

Isi tuli vihdoin kotiin pienen lentolippuselkkauksen ("ei oo") jälkeen!

Vietettiin Sn ensimmäistä joulua.

Muutettiin uuden vuoden alla.

Liikunnat joulukuu

Vuoden pohjanoteeraus liikuntojen osalta. Kävi mielessä, että kehtaako tällaista julkaista blogissa ollenkaan, mutta toisaalta, pahemminkin voisi olla. Eli tässäpä säälittävät liikkumiset joulukuun ajalta.

Ehkä joku kävelylenkki on saattanut jäädä kirjaamatta, mutta voin kyllä myöntää, etten mitään ylimääräsiä kävelyjä oo juuri tehnytkään, eikä kymmenen minuutin pyrähdys lähikaupassa ansaitse tulla näissä huomioiduksi.

Salilla oon pyrkinyt käymään sen kerran viikossa, yleensä lapsenvahdin katsoessa Saa. Kun oon nyt kunnolla päässyt tuon saliohjelman makuun, niin kyllä sitä tällä vähäiselläkin punttien nostelulla on saanut ihan näkyviä tuloksia aikaan tuonne muskeleiden suuntaan. Oon myös kuukauden aikana saanut nostaa painojen kilomäärää, eli se jos jokin kertoo jotain.

 Toisen viikkoliikunnan oon tehnyt ryhmäliikuntatunneilla ilta-aikaan Sn ollessa MiniSatsissa. Joulukuussa näissä jumpissa ei tosin tullut käytyä kuin kolme kertaa! Ensimmäinen kerta SatsCorePulsessa, jonne päädyin puolivahingossa toisen jumpan peruunnuttua. Tuo jumppa oli melkoinen turhat luulot pois -meininkinen pieniä lihasliikkeitä ja aerobista yhdistävä aika kokonaisvaltainen treeni, ja tykkäsin ihan hirveästi - siinä oli paljon samoja liikkeitä, mitä sisältyy minun saliohjelmaankin. Harmittaa, että tämä oli vain korvaava tunti eikä säännöllisessä viikko-ohjelmistossa. Toisen kerran kävin seuraavalla viikolla Champsissa, ja hyvä sekä tehokas sekin oli, mutta oisin ite kaivannu vielä enemmän sellasta kunnon sykettä nostattavaa meininkiä mukaan. Aatonaattona kävin Sh'bamissa, jossa minulla oli taas kaksi vasenta jalkaa mukana. Noissa rytmillisissä jutuissa minulla pitää aina olla muutama kerta alla, että ne liikkeet lähtee sujumaan oikeaoppisesti.

Joulu sekotti oman liikuntarytmin totaalisesti sekä omien että salin aikataulujen vuoksi (mm. joulupäivänä oisin ollut ihan valmis lähtemään jo salille, jonka ovet olivat vielä kiinni) - onneksi tuo isi kuitenkin tuli kotiin ja vahti Saa sen aikaa, että pääsin käymään kuitenkin salilla silloin, kun ehdin välipäivien aikaan. Kaiken päälliseksi muutto vei ne pienimmätkin ajanrippeet vuodenvaihteen alla, eli jos ei pakkaamista ja tavaran roudaamista (jonka muuttoapukin pääasiassa hoisi) lasketa, niin liikuntasaldo on tältä ajalta pyöreä nolla! Lisäksi, kun lasketaan päälle ne kaikki syödyt joulusuklaa(rasia)t, niin eipä ihme, kun paino jumittaa (vaan onneksi ei nouse kuitenkaan).

Alkuvuoden haaveissa liikunnan suhteen on mahduttaa viikkoliikuntoihin toinen salikerta sekä aloittaa taas pitkät vaunulenkit / juoksuharrastus (ja jos lunta tänne joskus saisi, hiihtolatukin menee vähän matkan päässä). Mitään en kuitenkaan varsinaisesti lupaa, kaikki ylimääräinen lasketaan nyt vaan plussaksi.

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu

21. luukku

Joulu on jo ovella. Moni paikka sulkeekin ovensa näin joulun ajaksi, ja näin teki myös MiniSats -lastenhoitopalvelu, jonka käyttökokemuksilla on tämä luukku pyhitetty vajaan kahden kuukauden jäsenyyden jälkeen.

Yksi suuri tekijä syksyllä kuntosaleja vertaillessani oli niiden tarjoamat lastenhoitopalvelut. Silloisena yksinhuoltajana liikkuminen lapsen kanssa oli haasteellista, ja kuntosalille oli mahdotonta päästä ilman lastenhoitajaa. Hieman olen kateellisena seurannut joidenkin kuuluisten mammakuntoilijoiden arkea, kun jotkut (pääosin yksityiset) salit sallivat sinne mukaan otettavaksi myös lapsen. En kuitenkaan tämän "tekosyyn" varjolla halunnut jättäytyä vain sohvan pohjalle makoilemaan ja valittamaan tilanteestani. Liikuntapäivä ja sitä seurannut SATSin yhteydenotto tuli siis aivan täydelliseen saumaan minun osaltani, koska Heikinkadun SATS on yksi niistä harvoista kuntoilupaikoista, jonne voi viedä jo 3kk ikäisen lapsen hoitoon. Niinpä ei minua juurikaan tarvinnut houkutella ostamaan jäsenyys juuri tänne SATS Heikinkadulle.

Kävimme Sn kanssa etukäteen tutustumassa MiniSATSin tiloihin, jotta hän vähän jo tietäisi, minne on tulossa. Ensimmäisen kerran MiniSATSille mennessä olin valinnut listalta sellaisen ryhmätunnin, joka ei kestänyt kuin puoli tuntia. S oli tässä vaiheessa reilun 4 kk vanha, eikä ollut oikeastaan muualla kuin kotona ollut vielä hoidossa. Mukaan Slle annoin puklurätin ja purulelun vähän lohtua ja tuttuja tuoksuja tuomaan. Minua jännitti ihan hirveästi jättää S hoitopaikkaan. Aikomukseni oli käydä salin puolella, mutta lopulta en ehtinyt kuin käydä katsomassa laitteita, kun vaatteiden poisottamisen ja vaipanvaihdon jälkeen ei hirveästi aikaa jäänytkään. Lämmitellessä kuikuilin koko ajan lastenhoitopuolelle päin ja kuulostelin, kuuluuko sieltä kitinää. Enkä hirveästi voinut jumppatunnin aikana rentoutua miettiessäni, että kuinka paljonhan S jo itkee ja tullaanko minua kohta noutamaan häntä lohduttamaan. Tunnilta poistuessani kuulinkin jo Sn itkun, jonka hän oli kuitenkin aloittanut vain muutamaa minuuttia aikaisemmin, ja johon äitin syli ja maito auttoi. Olin jo varannut samalle viikolle toisen jumppatunnin, mutta en viittinyt pientä lähteä toista kertaa samalle viikolle itkettämään, eli peruin tämän tunnin.

Toisella kertaa menin samalle tunnille, ja viisaana aijemmasta nyt otin jo tutinkin mukaan. Jännitin edelleen, ja yllätyin iloisesti, että tunnilta poistuessani ei itkua kuulunutkaan. Se alkoikin vasta, kun olin pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita, eli neiti jaksoi selvästi jo nyt pitempään.

Kolmannella kerralla oli PT:n tapaaminen salin puolella, ja tämä kesti tunnin verran. Tiesin jo, että kyllä S sen puoli tuntia malttaisi, ja hyvinpä hänellä meni lähestulkoon loppuun saakka niin, että sain ihan rauhassa hoitaa loppulämmittelynkin.

Tämän jälkeen uskaltauduin jo varaamaan tunnin kestäviä ryhmäliikuntatunteja luottaen jo siihen, että S on jo tullut tutuksi paikkaan ja tykkää siellä olla. Vähän ne tulossa olevat hampaat aiheutti pientä kitinää, mutta tässä vaiheessa S alkoi syömään tuttia mielellään ja jaksoikin tutin kanssa hieman pidempään. Iltaväsy ja -nälkä se vielä monesti on saattanut tulla, oonkin aina heti antanut Sn juoda maitoa ja tämä on sitten saanut ottaa hyvät iltanokoset kotiin päin mentäessä.

Lastenhoitopalveluunhan ei oteta yli kymmentä lasta ja sylivauva vie käytännössä kahden lapsen paikan. Kuitenkin ainoastaan yhden kerran oli paikka niin täynnä, että jouduttiin hetki (vaatteiden poisottamisen ja vaipanvaihdon vievän ajan) jonottamaan vuoroa. Kerran ollaan oltu paikalla ihan ensimmäisiä, yleensä lapsia on hoidossa ollut ehkä joku viitisen kappaletta. Pumppien aikaan tuntuu aina olevan eniten ryysistä.

Eli kokonaisuudessaan oon kyllä ollut tyytyväinen tähän tarjottuun mahdollisuuteen, ei muuten olisi minun kuntoilusta tullut kovinkaan tehokasta. Jos joku miettii salijäsenyyden hintaa, niin lyhyelläkin matikalla voi äkkiä laskea, mitä tulee maksamaan ostaa mihin tahansa paikkaan kuukausikortti ja palkata lapsenvahti pari kertaa viikossa pariksi tunniksi. Lisäksi tämä on sijoitus omaan terveyteen ja hyvinvointiin, mikä on hyväksi sekä äitin että lapsen kannalta.

Jos joku ei ole vielä SATSin jäsen, mutta olisi kiinnostunut tutustumaan keskukseen, niin esimerkiksi minun kautta pääsee ilmaiseksi ensimmäiselle tutustumiskäynnille - eli ota yhteyttä minuun! :)

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu

16. luukku

PÄIVÄ KANSSAMME

Eräs tavallinen maanantai (9.12)

7.35 Herään. Laitan Leeville ruuan ja itselleni kahvin tippumaan. Samaan aikaan sängystä alkaa kuulua pientä itkuisuutta. Mene takaisin sänkyyn neitiä lohduttamaan, käännän tämän masulleen mahalleni, kun sekään ei auta niin annan maitoa. S nukahtaa hetkeksi.

7.55 Kaadan kahvia kuppiin ja otan hörpyn. Neiti päättääkin nyt herätä, tällä kertaa kuitenkin iloisesti hymyillen. Sytytän parit valot, ja menen toivottamaan neidille hyvät huomenet.

8.00 Laitetaan telkkari päälle, sieltä tulee Tonttu Toljanteri. Mennään aamutoimiin: vaihdetaan vaippa pois, aamupesu, D-vitamiinitipat, uusi vaippa ja vaatteet päälle.

8.10 Laitan neidin lattialle Oona Oravan kanssa leikkimään ja istun itse koneelle juomaan kahvia.

8.20 Neiti pyörii levottomasti ja nostan tämän syliin. Housut on kastuneet, mennään tarkastamaan vaippa ja sinnehän on tullut kunnon kakat! Pesulle, housujen vaihto, takaisin lattialle pyörimään. Siellä neiti viihtyykin sen aikaa, että ehdin juoda kupillisen kahvia.

8.50 Alan keräilemään pyykkejä kasseihin ja vien ensimmäisen satsillisen koneeseen pyörimään. Pyykkituvassa muistan, että osa pyykeistä oli likoamassa tahranpoistoaineessa, eli kipaisen ne hakemassa vielä koneeseen. Neiti näkyy leikkivän tällä välin lattialla lojuvan imetystyynyn kanssa.

9.10 Neitille aamumaitoa, samalla katson telkkarista nauhalta ohjelmia. Neiti nukahtaa ja siirrän tämän sänkyyni nukkumaan - pinnasänky on täynnä pyykkejä, jotka odottelee lajittelemistaan. Siirryn itse koneelle juomaan toista kupillista kahvia, ja syön aamupalaksi omasekoitus-mysliä, puolikkaan päärynän, jugurttia ja rahkaa. Samalla lueskelen blogeja.

9.55 Neiti nukkuu vielä. Kerään toisen satsin pyykkejä, varmistan. että S todellakin nukkuu. Kun tämä ei hievahdakkaan, laitan tyynyn sängyn reunalle pönkäksi. Juoksen pyykkiupaan, jossa kone just sopivasti lopettaa pesun pakkaillessani eilisen pyykkejä pussiin. Työnnän uudet pyykit koneeseen ja yritän äkkiä saada pyykkejä ripustettua kuivumaan - kiireessä tietenki puolet pyykeistä onnistuu tippumaan pois, eli kahteen kertaan saa nekin laittaa. Palatessa aavistelen neidin jo heränneen, ja käytävään saakka kuuluukin jo kiljahdus. Siellä se neiti napottaa silmät auki.

10.15 Istutaan Sn kanssa hetkeksi koneelle, valmistelen tätä postausta. Vaihdetaan vaippa taas. Alan laittelemaan niitä aijempia pyykkejä. Jossakin vaiheessa vaihdan iteltäni yövaatteet pois. Leevi yrittää mennä pinnasänkyyn, sitten vaatekaappiin nukkumaan. Kun se ei muuhun ala, niin luovutan ja päästän sen toiseen vaatekaapeista.

11.00 Laitan perunaa ja bataattia mikroon, kaappaan neidin, leikkialustan ja pyykkipussin mukaan ja muistan, että piti sitä pyykkiä ottaa enemmänkin. Myllään eteisen ja otan sieltä syystakit pyykkikassiin mukaan. Tällä välin perunat ehtii jo kypsyä. Käydään pyykkituvassa, jossa laitan taas yhden satsin pyörimään ja toisen ripustan narulla neidin pyöriessä sillä välin lattialla.

11.20 Lämmäytän ihan hetken vaan perunoita ja teen niistä sitten soseen. Tähän väliin isukki soittaa ja kysyy, miksen ole Skypessä (no missä välissä tässä ehtis...). Neiti syö soseen amalla sotkien vähän joka paikan, loput nappaan itse suuhun. Tässä v'lissä muistan ottaa itellekki pakkasesta ruokaa sulamaan. Sitten päälle maitobaarista janojuomaa.

11.50 Soitetaan iskälle Skypellä ja mennään sen jälkeen laittamaan loput pyykit narulle kuivumaan. Palatessa laitan vihdoin ja viimein kauan aikomuksena olleen parsakaalin pariksi minuutiksi mikroon, ennen kuin se menee huonoksi ja sillä aikaa kirjottelen tätä postausta.

12.45 Slla on sopivasti nälkä, joten maitobaari on auki taas.

13.00 Neiti nukahtaa, siirrän tämän pinnasänkyynsä nukkumaan ja teen itselleni pikaruuan jääkaapin jämistä. Syön Facebookia selaillen. Justiinsa neiti herää inistellen, kun saan syötyä. Nappaan vettä kiehumaan ja vaihdetaan vaippa. Juon mukin glögiä ja syön piparin (tai kaksi...).

13.20 S herää, ja juo vähän maitoa. Tämän jälkeen vaihdetaan vaippa ja puetaan päälle ulkovaatteet. Pihalla näyttää nettimittarin mukaan olevan -14 astetta, eli toppapuvun alle laitan vielä fleecevaatteet.

14.05 Päästään viimein lähtemään liikkeelle, kävellään bussipysäkeille ja varmuuden vuoksi otan muutaman juoksuaskeleen. Ollaan kuitenkin ajoissa ja joudutaan vartti oottamaan bussia, joka tulee 5min myöhässä. S nukkuu, havahtuu ainoastaan inisten kun vieressä oleva bussi "päästää ilmat pihalle", mutta jatkaa taas uniaan.

14.35 Ollaan tukulla, ja sieltä pakataan mulle tilaukset mukaan. Vartin päästä ollaan takaisin seisomassa bussipysäkillä.

15.20 ollaan takaisin kotona. Koitan laittaa vaunuja pyörävarastoon, mutta sinneppä onkin tungettu pyöriä täyteen - ei sitten. Ujutan pyörät käytävälle. S nukkuu yhä ja käytän tilanteen hyödyksi. Käyn ensin pyykkituvalla, mutta ei siellä moni vaate ole vielä kuiva. Sitten alan tonkimaan varastosta siellä vielä olevia vaatteita ja vähän järjestelen sekasortoa samalla. Kiikutan vaatekaapista pari hyllyllistä tavaraa myös varastoon.

16.00 Otan neidin sisälle, tämä herääkin sitten. Laitan hetkeksi lattialle. Päänsärky uhkaa, juon vettä ja makeannälkään teen ja paistelen banaanipannarit. Pilkon sen kanssa satsuman ja laitan rahkaa, jugurttia ja pari saksanpähkinää. S huutaa jo nälkäänsä, eli hälle jääkaapista eilisen luumusoseen jämät. Maitoa päälle ja siinä samalla saan itekki syötyä.

17.00 Päänsärky ei lopu, otan päänsärkylääkkeen. Leikin Sn kanssa vähän aikaa lattialle, luetaan kirjaa. Muistan, että mun piti jääkaapista tyhjennellä purkkeja ja siinä hoksaan, että en oo aikoihin kurkistanu alalaatikkoon. Siellä onkin kohta uus porkkanakasvusto tulossa, otan rehevimmät pois (syön yhden) ja laitan muovipusseihin. Pakkaan kans salikamppeita.

17.30 Ai niin - muistan, että munhan piti soittaa niitä puheluita mahd. asiakkaille! Sillä välin kun kaivelen sähköpostilootasta mailia, S hermostuu eli lisää maitoa neidille. Sitten mun pitääkin laittaa salille itelle juomat valmiiksi. Vetelen valmiiksi jo salikamppeet ulkovaatteiden alle. Laitan ruuan lämpiämään mikroon, mutta en todellakaan ehdi sitä syömään, kun meijän pitäis olla jo menossa. Puetaan taas kunnon toppa-arsenaalit pakkasta vastaan. Jäipä taas puhelut soittamatta...

18.10 Ollaan taas menossa, houkuttais mennä bussilla, mutta ei ne tuu oikein niin sopivaan aikaan, että jaksais parin pysäkin takia odotella. Pistän välillä hölkäksi, etten myöhästy.

18.35 ollaan SATSilla, ja MiniSatsiinkin mahtuu vielä, vaikka samaan aikaan tulee sinne muutama muukin lapsi hoitoon. Vaihdan neidille vaipan - ihan aiheestakin jopa - ja riennän itte pukukoppiin vaatteet riisumaan. Pari minuuttia myöhässä pääsen tekemään alkulämmittelyn, ja kohta PT tuleekin kyselemään, että jokos oon valmis.

19.00 Vedetään PTn kanssa mun ohjelma läpi, ja hän opastaa oikeat asennot. Olinki tietoinen, että ei ne kaikki vielä ihan tyylipuhtaasti mene. Saan lisätä jo vähän painojakin.

19.40 Alan tekemään loppulämmittelyä, mutta kuulen miten S alkaa olla jo äksynä, eli jätän lämmittelyt lyhyeen ja meen pukuhuoneelle pukemaan päälle. Haen sitten neidin hoidosta ja annan maitoa ennen kuin aletaan pukemaan.

20.05 Poistutaan SATSilta, ehdin hörpätä proteiinijuoman kävellessämme loppuun. Toiselta bussipysäkiltä lähtee sopivasti linja-auto, jolla päästään kotiin "oven eteen". Aikoin käydä kaupassa, mutta jääkööt se nyt sitten toiselle päivälle. Unohdan käydä hakemassa lähikauppaan saapuneen paketin. S nukkuu, käyn pyykkituvasta hakemassa samalla kuivat pyykit. Sitten mennäänkin sisälle ja S herää Leevin mau'untaan. Muistan, että se ruoka oli mikrossa, laitan Sn lattialle ja istun ite alas syömään. Ehdin puolet syödä, kun S alkaa vaatia yöpuulle pääsyä.

21.00 Vaipanvaihto, yöpuku päälle. Sammuttelen valoja, vaihdan ite yövaatteet ja kömmin neidin viereen tätä nukuttamaan.

21.40 Oon tainnu itekki torkahtaa välissä. Neiti lopettaa lupsuttamisen ja hipsin syömään loput jo kylmästä ruuasta ja tätä postausta loppuun kirjottamaan.

22.00 Viimeistelen tämän päivän joululuukun postauksen.

22.15 S ähisee ja liikuskelee sängyssä. Saan postauksen julkaistua ja menen nukuttamaan yökyöpeliä uudemman kerran.

00.20 Herään, keittiössä on valot päällä. Käyn ne sammuttamassa ja jatkan unia.

1.00 - 6.00 Herään yön aikana pari kertaa vessaan (vilkas aineenvaihdunta...). Yön on levoton, S heräilee vähän väliä itkuisena. Syödä lupsuttaa pari kertaa ensin toisesta, myöhemmin käännyn toiselle puolen syöttämään. Itkuun ei näköjään tänä yönä muu auta.

8.40 S herää n:nnännen kerran itkien, kokeilen laittaa paremmin kyljelleen, käytän mahalleen, tarjoan tuttia ja lopulta maitoa, johon hän hiljenee syömään. Ootan vieressä, jos hän vielä nukahtaisi, mutta neiti alkaa ähisemään kääntyen lopulta mahalleen ja sitten alkaa juttelu. Päätän itsekin herätä, ja sytytän valot. Kello onkin jo kymmentä vaille yhdeksän - onhan se aikakin jo herätä!