Instagram @sarkkuk

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Vauvelin ensimmäinen kuukausi

Taas yllätti, miten äkkiä tämä aika pienen vauvan kanssa kuluu. Ihan äskenhän tässä vielä odoteltiin vauvaa saapuvaksi ja nyt tuo pieni tuhisija alkaa olla jo iso miehen alku. Kasvua on tosiaan hyvin tapahtunut ja ensimmäiset pikkuvaatteetkin on alkaneet käydä pieneksi. Ensimmäisen kotiutumisen jälkeisen viikon aikana oli vauveli saanut kerrytettyä painoa jo lähes puoli kiloa ja 1kk neuvolassa vauveli painoi jo yli 4,5 kg eikä mikään ihme, kun sellainen maitoahmatti on. Imetys on lähtenyt siis hyvin meillä sujumaan ja onpahan isikin päässyt pullosta muutamia kertoja poikaa syöttämään, kun en ole ollut kotona. Jotain hyötyä siis maidon herumisesta, pakastimessa on taas hyvä satsi maitoja kertymässä.



Poika on kyllä ollut reipas ja jaksaa jo valvoa pitempiäkin jaksoja. Mitään rytmiähän tässä vaiheessa ei todellakaan ole, välillä nukkuu enemmän ja välillä vähemmän. Pisimpään on ottanut neljän tunnin tirsat, jolloin oman mukavuuden vuoksi piti herätellä poikaa jo syömään. Välillä taas saattaa parikin tuntia valvoa ja seurata kodin tapahtumia. Yöt sujuu pääasiassa hyvin, paljon tankkaa maitoa etenkin alkuyöstä. Muuten ei ole kovin itkuinen ollut, mutta juuri eräs yö piti isukin kanniskella yöllä poikaa monta tuntia, kun ite olin ihan jumissa ja poikki, kun poika olisi nukkunut vaan minun päällä ja sänkyyn laittaessaan heräsi heti hirveään huutoon. Masuvaivoja taisi olla, kun seuraavana aamuna jo helpotti.


Sisarukset on hoidelleet vauvaa innokkaasti (välillä vähän liiankin). Tuttia kovasti laiteltaisiin vauvan suuhun ja sylissä pidettäisiin. Kovin ei mustasukkaisuutta ole ilmennyt, mitä nyt kaksivuotiaan tahtoiällä ja lähestyvällä uhmakaudella on näppinsä pelissä, kun R välillä tahtoisi olla se, joka on äidin sylissä.


Nyt kuukauden iässä onvauva alkanut väläyttelemään.ensimmäisiä hymyjään ja ääntelemään muutenkin kuin karhumaiseen tapaansa örisemällä. Välillä vauvelilla riittäisi paljonkin asiaa. Vielä ei tosin tiedetä, millä nimellä pikkumiestä kutsuttaisiin... Tarkoitus ois tässä vielä kuukauden päivät sitä miettiä, onneksi ei kiire vielä sen suhteen ole.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kevättä

Aika menee taas hurjaa vauhtia. Oli tarkoitus kirjoitella jotain meidän pääsiäisestä ja niin on sekin jo niin takana päin, että antaa suosiolla olla...



Sen nyt voisi mainita, että tein Kinuskikissan ohjeella Kinder-kakun. Luulin sen olleen viime kevään hitti, mutta ilmeisesti kaikki muutkin oli päättäneet kokeilla sitä tänä pääsiäisenä ainakin Instagramin kuvafeedistä päätellen. Hyvää ja e r i t t ä i n suklaista. Voisi jopa sanoa, että vähempikin riittäisi. Jos ei halua syödä sitä samaa kakkua sitten viikkoa... Vieraillekin kyllä riitti osansa, mutta niin vaan jäi taas itelle omaa vararengasta paisuttamaan tuokin.


Mutta tosiaan nyt voi viimeistään sanoa kevään tulleen. Vaikka lumikinosta onkin sen verran, että mm. mattoteline on sen alla ja hetken saa odotella, että pääsee pihalle grillaamaan. Ilman lumikinoksia siis, näköjään oli useammat avanneet grillikauden jo pääsiäisenä lumihangen keskellä. On yritetty ulkoilla aina hyvän sään aikaan. Itse avasin hiihtokauden (jaksoin juuri ja juuri hiihtää 6 km, melko tahmeaa kun sukset on voideltu viimeksi 5 vuotta sitten) ja käytiin myös lasten kanssa pulkkailemassa ja makkaranpaistossa. Vaunulenkitkin piti vauvelin kera alottaa, mutta tallin ovi, jonka takana rattaat oli, oli jäätynyt kiinni... Toisena päivänä sen eteen taas oli katolta rymissyt 1,5 metrin kasa lunta. Onneksi nyt taas aurinko lämmitti ja sulatti jäätä sen verran, että sain nykästyä oven auki.


Eli vielä tämä on uuteen arkeen totuttautumista! Palaan jälleen blogin pariin hieman järkevimmillä aiheilla, kun sellaisia ehdin kirjoitella. :)