Instagram @sarkkuk

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mayday

Asiaa olisi paljon ja nyt olisi vähän aikaakin. Mutta tietokoneen virtajohto irtisanoi yhteistyönsä ja tietokoneen akku loppui, eli sillä ei nyt hetkeen tee mitään. Pitää huomenna käydä liikkeessä ja toivottavasti apua saisi, koska muutamakin tärkeä asia pitäisi hoitaa asap.

Nimiäiset on nyt pidetty ja siitäkin olisi aihetta useampaan postaukseen. Valitettavasti valokuvatkin on nyt tuolla koneella ja kännykällä postausten tekeminen on melko epäkäytännöllistä, joten en ehkä ees yritä. Ja voisi käydä tapaamassa myös piiiiitkästä aikaa, maailmalta palannutta ystävää (Helsinkihän on lähes ulkomailla) ja iso kasa tiskiä odottaisi myös...

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kaikki on vinksin vonksin

...tai ainakin heikun keikun.


Pyykkää, leivo, siivoa. Siinä tämän päivän ohjelma. Ai niin, kaupassa pitäis ehtiä käymään. Ja miljoona muutakin asiaa hoitamaan. Huomenna vielä kakkujen viimeistely ym ym.

Ullan nimi on Ulla, nimi toinen vaan on mulla...

Huomenna jännitys raukeaa ja neitiä voi vihdoin alkaa kutsua omalla nimellään. Soittelin maistraattiinkin  (kokeilin jo eilen, mutta siellä oli kaikki jossain koulutuksessa) ja sinne oli kaikki tarvittavat paperit nyt saapuneet. Maanantaina nimi rekisteröidään. Eli kaikki sujuu kuten pitääkin.

Mitä nyt istun vielä puolilta päivin yövaatteet päällä ja ehdin jo käteni polttamaan uunin ritilään.. ehkä se tästä.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Se on täytetty

Niin se taas viikko vierähti touhutessa. Pitää ihan muistelemalla muistella, mitäs kaikkee onkaan puuhaillut. Ainakin syksy etenee hyvin, vaikka sunnuntaina sienimettällä käydessä pärjäsi topilla. Milloin viimeksi on syyskuun puolivälissä olleet T-paitakelit? Vauva viihtyi kantoliinassa, ja sieniasiantuntijamme ollessa mukana saatiin jokunen rousku ja hapero(vai mikä se oli) talteen. Yksin olisin noukkinu kyllä kaikki seitikit mukaan... :/ Isoja puolukoitakin oli melkein litraksi asti, kun jaksoi kyykkäillä.


Maanantaina meillä oli aamupäivästä 3kk-neuvola. Hyvin kasvaa neiti keskikäyrän tuntumassa sekä pituuden että painon puolesta. Hieman reilu 60 senttiä ja 5,9 kiloa - ei ihan se uumoilemani 6 kg mennyt rikki, mutta lähellä on. Neukkatäti otti jo puheeksi soseiden alottamisen, vaikka tarkotus on kyllä imettäää niin kauan ku maitoa vaan riittää ja neiti sillä kasvaa. Jotain opuksia sain mukaani, pitää jossain välissä koittaa ehtiä lukea. Nyt on tosiaan jokin tankkausvaihe ollut viikon verran päällä. Vauva herää öisin varmaan tunnin välein syömään (en oo katellu kelloa, mutta tiheään). Päivälläki tankataan vähän väliä, toisaalta kyllä nukutaankin hyvin välissä etenkin vaunutellessa. Kuulemma tuo "maidon tilaaminen" on ihan tyypillistä tässä 3 kk iässä, näin sanoi neukkatäti ja muutama äitikin. Illalla käytiin taas kävellen tuolla Tupperin viikkokokouksessa. Sain muuten ensimmäisen tilaukseni tehtyä ja hyvinhän tämä ura lähti tästä liikkeelle. Sitä ei tiiä mihin tällä vielä pääsee ;) (Pois kävellessä noin iltakasin aikaan ei muuten ollut varmasti yhtä pimeää ku nyt samaan aikaan muutama päivä myöhemmin.. sieltä se pimeys vaan tulla humpsahtaa!)

Osa viikonlopun kirppislöydöistä.

Tiistain lastenvahtivuoro siirtyi perjantaille, eli pitkästä aikaa käytiin kerhoilemassa. Eräs vast'ikään tutuksi tullut äiti kerto, että tuossa ihan meijän vieressä kokoontuu perhekerho, niin käytiin sitä vilkaisemassa, kunhan pyykiltäni ehdin. Kirjottauduttiin sinne sitten sisään eli aletaan käymään siellä jatkossakin. Sitten käytiin vielä siellä esikkoryhmässä kertomassa kuulumisia. Selvästi huomaa, että tuo neiti haluaisi jo seurustella muiden lasten kanssa, mutta on vaan vielä vähän liian pieni sinne hieman isompien joukkoon. Mutta tykkää kyllä seurustella sekä aikuisten että lasten kanssa.

Matkalla käytiin kaupassa. Vissiin oli jokin korkeamman tahon voima minua komentamassa, että älä notku siinä suklaahyllyn edessä... siinä nimittäin seistessäni jokin kutitti kaulalla ja automaattisesti ajattelin että hiukset siellä on ja vasemmalla kädellä pyyhkäisin. Saman tien tajusin, että nyt ei kyllä hiukset olleet, nimittäin jotain pehmeää ehti tuntua ja sitten sattu niin maan pirusti sormeen. Hetken ravistelin kättä niin että sormuskin lensi sormesta ja huusin "ai ai ai" niin että vieressä asiakkaat säikähti että mikä tuli... Ampiainenhan se siellä pisti, piikki oli nimettömässä pystyssä ja saman tien alkoi turpoamaan. Sormuskin onneksi löytyi lattialta ja säikähdyksellä selvittiin. Vissiin on nuo ampiaiset taas ihan sekasi muutenkin. Onneksi pisti sormeen eikä kaulaan (olen senkin kokenut - heiteltiin fiksuina penskoina maa-ampiaispesään kiviä ja just kun oltiin poistumassa, niin ampiainen kävi kaulaan kostoretkellä). Ja onneksi tuossa vaiheessa eikä sillon, kun oon vaikka ottamassa vauvaa syliin.. Enkä turhaan laita siis harsoa siihen vaunuihinkaan kiinni ees sen tyhjänä ollessa, tiiä mitä sinne koppaan menee... :( No, toivottavasti jonkun uskomuksen mukaan ampiaisen pisto tietää onnea??! Ja sain illalla sillä turvonneella & kipeällä sormella jopa leivottua.


Keskiviikkona lähettiin sitten viimein alottaan myös se vauvauinti. Vähän olin pallo hukassa siellä pukuhuoneessa, että missä riisua/pukea/käyäkkö suiskussa/saunassa/jne. Meitä oli kymmenkunta vauvaperhettä, me oltiin ainoat ensikertalaiset eli saatiin sitten yksityisopetusta. Etukäteen ihmettelin, että miten niin vaan max. 15 minuuttia se eka kerta. No selvis pian, että onhan se noin pienelle aika voimainponnistus, kun päätä pitäis koko ajan jaksaa kannatella pystyssä. Meille opetettiin ne vauvan uittamisasennot, eli vyötäröltä kiinni, sitten vatsallaan niin, että pitää pään alla käsiä, ne meni ihan hyvin vielä. Sitten kun ois pitäny olla vähän selällään, niin sen verran tällä vielä moro-heijaste toimii, että en tiiä oliko sitte sen takia, kun suu meni mutrulle ja itkuksihan se sitten meni, kun voimat loppu. Eli eka uinti meillä kesti max. 5 minuuttia :D Mentiin sitten saunaan, mutta joku oli taas sinne vienyt vesisankon ja heitelly vettä. Tuota siis ennenkin tehty vauvauinnin aikaan. Kun se lämpö sais olla max. 40 astetta. Eli vissiin oli liian kuuma, kun ei tämä tykänny olla siellä. Kävin suihkussa ja kokeiltiin sitten uudelleen, niin sitten viihtyi ja kelpasi alkaa syömäänkin. Semmonen uintireissu, 5 minuutin uintiin meni se 1,5 tuntia uimahallissa . :D Jospa se ens kerralla menis paremmin.


Torstai olikin siivouspäivä, kirjaimellisesti koko päivä siihen meni. Leivoin kyllä keksejä välissä. Niihin piti tulla itse tekemästäni fudgesta jotain palleroita  (taas sovelsin joitain ohjeita) mutta ei menny niin ku Strömsössä se. Se fudge ei ikinä jähmettyny ("ei ne mitat niin tarkkaan oo"), niin lisäsin sitten kinuskitahnan taikinan sekaan. Hyviä kaloripommeja. Leipomukset alkaa kohta olla voiton puolella nimiäisten suhteen, mutta se aikataulu on tosiaan tämä, että yhden leipomuksen tekoon menee se kokonainen päivä vauvan kanssa. Saatiin muuten postista myös se uusi Vauva-lehden mukana tullu kantoliina. Oon jo kaipaillut toista liinaa, toinen kun on hyvä piää vaunuissa ja toinen täällä sisällä. Rengasliina tuo on ja sitominen vaatii vielä vähän harjottelua. Pitäis itse asiassa opetella kokonaan uusi asento, vauva tykkäis katella ympärilleen.


Toistamiseen jo saatu uusi lapsenvahtiaika meni nyt perjantai-aamulle, mikä sattui sitten ihan hyvin. Pääsin käymään taas yliopistolla yhdessä käyttäjätestissä, tällä kertaa tuossa Patiolla testattiin sisätilojen karttasovellusta. Sitten sen jälkeen polkasin vielä lastenvalvojalle. Eilen soitettiin, että paperit on saapuneet Ateenasta (Ulkoministeriön kautta) Ouluun. Kävin siellä minä sitten vetämässä nimmarin isän versioon tapahtuneesta - mikä oli arabiaksi. Kait se jotain sinne oli kertonut :D Iltapäivällä sitten kävin viemässä maistraattiin paperin lapsen tietojen ilmoittamisesta Väestörekisteriin - nimitietojen siis. Siellä se oottelee nyt tuota lastenvalvojien ilmoitusta isyyden vahvistamisesta. Täpärälle menee, mutta eiköhän nämä tiedot ennen nimiäisiä nyt sinne rekisteröidy! Ja nimeä ei nyt voi sitten enää vaihtaa (samana se on pysyny jo sen 3kk)!


(Katoin muuten justiinsa tuon tämän viikon Erilaiset äidit -jakson. Siinä pähkinänkuoressa vähän näitä meidänkin asioihin liittyviä ongelmia...)

Ja kyllästyin nyt totaalisesti tämän kämpän järjestykseen. Oon jo pitkään hautonu mielessäni uutta järjestystä ja kerran jo aloitin, mutta totesin asian mahdottomaksi. Nyt sitte viimein kokeilin jotain uutta, ja tuo tämä pientä tyydytystä hetken aikaa, ja tämä tuo kaipaamaani avaruutta hiukan. Vielä pitäis vaan ratkaista tuon sängyt-hylly-tv -kombon kohtalo, se tässä nimittäin eniten nyppii.


PS. Nyt voinen virallisesti julistaa raskauskilot selätetyksi. Aamulla vaaka näytti lukeman, joka on jo alle sen noin 10-viikkopunnituksen, jonka marraskuussa Suomeen tullessani tein. Nyt on enää omia läskejä kiloja karistettavana.

perjantai 13. syyskuuta 2013

3 kk



3 kk -syntymäpäivän aamuna neiti heräsi tuttuun tapaansa päivänsäteen lailla hymyillen. Täällä onkin pääosin iloinen lapsi, kunhan vain palvelu pelaa. Joskus harmittaa tai tulee tylsää yksinään, silloin äitiä pitää vähän huutaen käskeä ottamaan syliin . Tai hoputtaa antamaan sitä maitoa, kun ei pienet vihjailut tehoa. 3 kk -neuvola meillä on vasta maanantaina, päivitän vaikka tännekkin sitten mittoja. Veikkaan kyllä, että 6 kg paukkuu jo komeasti rikki, niin on neidillä hyvä ruokahalu. 50-koon vaatteille on sanottu hyvästi (yhdet housut menee vielä), ja 56-kokoisista menee enää muutama satunnainen body. Housut sen sijaan on vielä tätä kokoa pääosin. Mutta bodyjen osalta on otettu jo 62-kokoiset käyttöön.

EDIT: Mitat 16.9.
Paino 5910 (5300)
Pituus 60,6 (58,2)
Pää 38,2 (37,3)


Vauva on viimeisen viikon aikana alkanut kääntymään mahalleen, kun tämän laittaa hieman kyljelleen (mutta vain oikealta kyljeltään eikä osaa kääntyä toisin päin ). Ja pikku hiljaa alkaa myös pitämään siitä. Eikä tykkää enää pikkavauvan lailla makailla sylissä, vaan kovasti pitää saada jo katsella ympärilleen mieluiten pystymmässä asennossa.


Lelukaaren kolisevimmat lelut on käytössä ja niiden kanssa saatetaan viihtyä niinkin kauan, että äiti ehtii hyvin tehdä ruokaa ja tiskailla. Omat kädet on löytyneet, niitä ja äitin käsiä tuijotellaan välillä huuli pyöreänä. Lattialla leikkimatolla ollessa on joskus päästy potkimalla etenemään taakse päin.


Vauva tykkää jutella jo tosi paljon myös vieraiden ihmisten seurassa. Ja on sanonut jo sanat "ei", "niin" ja "äiti" - no ihan varmasti on! Äitin korva kuulee mitä tahtoo. Eikä siitä gaagaasta kyllä ole pitkä matka muodostaa sanaa siitäkään.. hehheh. Nyt opetuksessa on "Leevi". Jännä nähä sitten, mikä sana sieltä selkeästi ensin sitten aikanaan muodostuu kaiken pöristelyn ja kujertelun päätteeksi. Melko söpö tapaus tämä on muuten kai myös, muidenkin kuin äidin mielestä, kun kaikki ohikulkevat mummut ja papat pysähtyy vauvaa aina ihailemaan ja juttelemaan. :)

 
Vaipoissa siirryttiin puolivahingossa täyskestoiluun (=unohdin ostaa kauppareissulla uusia/isompia vaippoja). NewBorn-koko alkaa olla sillä mallilla, että saisi jo pakkailla laatikkoon odottamaan seuraavaa vastasyntynyttä. Mulla on niin erilaisia ja erimerkkisiä vaippoja sitten muuten käytössä, että ihan sekaisin käytän (NB-), S- ja M- kokoa, vaikka yleisesti tuo M on vielä vähä liian iso.


Maitoa on riittäny vielä hyvin. Rytmi ei ole hirveästi kuukauden takaiseen muuttunut. Aamulla herätään joskus klo 7 (minun jälkeen), joskus klo 9 vähän riippuen siitä, pitääkö vaippaa vaihtaa milloin. Aamupäivällä, päivällä ja iltapäivällä otetaan päiväunet, monesti käydään kaupassa tai muilla asioilla niin, että vaunuissa saa nukuttua hyvät unet. Ilta tissitellään n. klo 19 alkaen, ja jos ei vaipanvaihdossa olla puoli kymmeneltä ja pää tyynyssä viimeistään kymmeneltä, neiti osaa kyllä siitä itse muistuttaa. Öisin heräillään välillä 2, välillä 4-5 kertaa minun vierestä. Äitiyspakkauslaatikon voisikin kohta jo pakata pois - mittasin sen pituudeksi kerran 70 cm. Sitten päästäisiin jo isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan.


Nimen vauva saa parin viikon päästä. Niin tai onhan se jo olemassa, mutta sitten saa sen virallisesti, pidetään nimiäiset ja salassa pito päättyy. ;) Itekki jo ootan että saa jo julkisesti alkaa kutsumaan vauvaa nimellään.. vähän pitää nimittäin sanojaan varoa, ettei se vaan sieltä lipsahtaisi ennen aikojaan.


Itselläni on nyt tämä kolmannen kuukauden kirous päällä. Hiuksista en tiedä, mutta heti raskauden jälkeen mulle kasvo ihanat pitkät kynnet, millasia en oo ikinä ennen omistanut. Nyt ne alkaa olla historiaa, yks kerrallaan on halenneet ja menneet poikki. Koitan napsia vitamiineja ja syödä kalsiumia, ehkä se jotain auttaa - vielä ei tosiaan lattiakaivo pursuile hiustuppoja (kop kop).

***

Psyykkisen kehityksen kulku
2-7 kuukautta
 Tottumisen ja ehdollistumisen avulla vauva osaa ennakoida tuttujen tapahtumien kulkua syntyneiden tapahtumien skeemojen eli mallien avulla (esim. imetyksen alussa lakkaa itkemästä nälkää hetkeä ennen kuin saa nännin suuhunsa). Vauvan kiinnostus ja kyvyt sosiaaliseen kanssakäymiseen lisääntyvät, ja vastavuoroinen katsekontakti, ääntely ja hymy esiintyvät viimeistään 3 kuukauden iässä. Tunteet kehittyvät: mielipaha jäsentyy suruksi, inhoksi ja kiukuksi; mielihyvä iloksi ja tyytyväisyydeksi; kiinnostus hämmästykseksi ja kiinnostukseksi. Vauvan nukkumis- ja syömisrytmit alkavat vakiintua oman fysiologisen kypsymisen ja vanhempien säätelyn avulla. Muistijäljet tallentuvat edelleen implisiittiseen muistiin. 

*** 


Vielä vähän horoskooppihömppää. Mielenkiinnosta kurkkasin, mitäs tälle meidän lapselle mahdollisesti olisi luvassa. (Tunnistatteko omassa kaksoslapsessanne näitä piirteitä??) Oottakaahan kun tässä ehtisi tehdä ja katsoa tarkemman syntymähoroskoopin, sehän se vasta mielenkiintoista onkin!

***

 Kaksoslapsi:

"...Kaksoslapsen läsnäollessa ei ole syytä lasketella edes valkoisia valheita eikä puhua tunteidensa vastaisesti, sillä hän hallitsee sekä sanallisen että sanattoman viestinnän salat paremmin kuin ikinä osaat kuvitella. Vilkkaudestaan ja nokkeluudestaan huolimatta myös Kaksoslapsi kaipaa ennen kaikkea hellyyttä ja hyvänä pitämistä.
---
Kaksosten universaalinen tehtävä on välittää kosmoksen viestiä ihmiskunnalle niin kirjallisessa kuin suullisessakin muodossa. Tehtäväänsä he suorittavat kirjailijoina, radio- ja Tv-toimittajina, lehtimiehinä tai -naisina, poliitikkoina tai myyntialan ammattilaisina. Sanoillaan ja kirjoituksillaan he näyttävät kanssaihmisilleen kolikon toisen puolen eli todistavat Yingin ja Yangin suurta vastakohtaisuuksien lakia. Sanoillaan ja kirjoituksillaan he näyttävät kanssaihmisilleen kolikon toisen puolen eli todistavat Yingin ja Yangin suurta vastakohtaisuuksien lakia. Voidakseen suoriutua tehtävästään kunnialla he tarvitsevat hyviä opettajia. Voit mielestäni pitää suurena kunniana sitä, että lapsesi valitsi juuri sinut opettajakseen. Asialla on toki kaksosmaisesti toinenkin puolensa, ja siinä tämä roolijako sitten kääntyykin päälaelleen. Jos haluat lapsesi menestyvän tässä kovassa maailmassa tulee sinun olla häntä kohtaan äärimmäisen rehellinen ja kantaa selittelemättä vastuusi silloin kun jätät antamasi lupauksen toteuttamatta. Sinulla on harvinaisen älykäs lapsi, joka varmasti ymmärtää että olet unohtanut hänen syntymäpäivänsä tai huvipuistoon lähdön. Kaksoslapselle tulee antaa esimerkki rehellisyydestä ja omien virheiden myöntämisestä, jotta hän oppisi käyttämään omiakin lahjojaan mahdollisimman menestyksekkäästi..."
Lähde: astro.fi

***

Vauvastahan on jo "povattu" tulevan vähintäänkin kansainvälinen diplomaatti, eli tähdetkin ovat tähän suotuisissa asemissa. Näyttää samalla kuitenkin olevan myös vanhemmille tehtävää ja kasvun paikka yhdessä lapsen kanssa. Ainakin kuvauksen ominaisuuksiin lapsella on täydelliset lähtökohdat, jos mitään on vanhemmiltaan perinyt. Eli ei nämä horoskooppiennustelmat ihan hömppää taida olla ;)

torstai 12. syyskuuta 2013

Kutsuja

Niin on elämä vienyt mennessään, ettei ole ehtinyt tänne päivittelemään puuhia yhtään. Syksykin on ehtiny tulla tässä välin, sen varma merkki on ainakin pihalla ulkoileva haalarikansa. Ollaan suunnilleen joka päivä/ilta oltu jossakin menossa. Lapsi on tyytyväinen kun palvelu pelaa, niin sen kanssa voi helposti liikkua lähes missä vaan, ja kun on vielä ollut ihanat syyssäät, niin on helposti vielä päässyt menemään.


Tässä parin viikon aikana ollaan nyt rampattu ties missä kutsuilla. Kaikkihan alkoi kaksi viikkoa sitten masulaisten kutsuilla, joissa esiteltiin Tupperia. Mielenkiinnosta kyselin, että mitä tämä homma pitää sisällään, kun siinä Oriflamessa kuitenkin oon vähän aikaa ollut. Illalla menin kuuntelemaan esittelyä, ja sieltä poistuin sitten aloituskassin kanssa. Oon nyt sitten yrittänyt pitää ja sopia kutsuja alustavasti syyskuulle. Jos homma lähtee oikein kunnolla rullaamaan, niin mistäs sen tietää, jos tästä vaikka uusi ura urkenee ;) Vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta hommalta, ja etenkin tämmöselle kotiäidille sopivalta.


Parastahan tässä on se, että tutustuu uusiin, mukaviin ihmisiin. Kun itse astuu sieltä omasta mukavuusalueestaan hieman ulkopuolelle, niin sitä myös kehtaa mennä eri tilanteisiin ja tavata niitä uusia naamoja. Silläpä kävin sitten myös eräillä Me&I -vaatekutsuilla viikonloppuna. Minähän en ole mikään merkkivaatteiden suurkuluttaja, mutta ihan mielenkiinnosta menin katselemaan, mitä siellä olisi esillä. Niinhän siinä kävi, ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut poistua paikalta. Ei tullut se lottovoitto vieläkään, jäi niin moni vaate kaihertamaan mieleen. :I

Pandabody Me&I 86/92 (vähän kasvunvaraa).

Mutta on sitä asiat edistyneet muillakin elämän saroilla. Mullahan oli hirveä valituspostaus jo tulossa, vaan onneksi se jäi pelkälle luonnosasteelle. Näyttää nyt nimittäin siltä, että nämä meidän perheen paperihommat olis pikku hiljaa kohta puolin voiton puolella. Pienen ja nopean sähköpostikyselyn jälkeen ilmeni, että ne isyyspaperit on jo olleet vissiin tovin Ateenassa odottelemassa. Saman tien kyselyideni jälkeen sieltä oltiin yhteydessä isään, ja tämä pääsi nyt alkuviikosta allekirjottamaan paperit. Ne oli kuin olikin käännetty isän äidinkielelle, mikä siis sekin otti hieman aikaa. Nyt mun pitäis vissiin vuorostani taas käydä allekirjoittamassa jotain papereita, mutta en oo saanut nuita lastenvalvojia puhelimen päähän. Se meidän asiaa hoitanut on ollut vissiin kuukauden poissa töistä ja vieläkin siellä vaan vastaaja antaa vanhan poissaoloilmoituksen, eikä tämä toinenkaan ole nyt vastannut puhelimeen. Nyt kun saisin äkkiä niihin papereihini nimen alle, voisi tiedon ilmoittaa Maahanmuuttovirastoon, jossa odotellaan enää vain tätä isyyden vahvistamista. Ja kun saisin allekirjoituksen N-Y-T, niin olisi vielä mahdollisuus, että lapsi ehtisi saada isän sukunimen. Nimiäisten päivämäärä on nimittäin päätetty ja kutsutkin jo lähetetty.


lauantai 7. syyskuuta 2013

Piikkejä

Torstaina käytiin ottamassa rokotetutkimuksen 3kk -piikit. Tällä kertaa osasin paikallekkin ajoissa, mentiin nimittäin linja-autolla ja siinähän se klinikka oli melkein heti bussipysäkin vieressä! Autolla kun viimeksi etsin paikkaa sieltä sokkeloista puoli tuntia... (kävellen olisit jo perillä).


Nyt tuolla ei ollut ruuhkaakaan eli päästiin ihan ajoissa vastaanotollekkin. Neiti oli pirteällä tuulella vielä tässä vaiheessa, kun ei tiennyt mitä tuleman piti. Sen verran oltiin ajoissa (tultiin suoraan aamuisesta kevätmasujen tapaamisesta) että ehdin syöttää tytön. Alkaa muuten äiti olla jo melko karaistunut tähän hommaan ja ne puheet "en ikinä imetä julkisesti" tätä kuuluisaa en ikinä -osastoa.. Vieläpä ihan täysin mukavuuden halusta, onhan se paljon helpompaa kun maitobaari on auki 24/7 eikä tarvi säätää minkään pullojen kanssa.


Aluksi otettiin verikoe (koska ollaan osa sitä meningokokkiryhmää), ja siitähän tyttö pillastui. Kovasti piti äitiä potkia kun minä pitelin jalkapäässä neitiä kiinni, ja hirveä kiljuminen käynnissä. Niin kuin si... vauvaa pistettäis!


Seuraavaksi saatiin rotarokote, minkä kanssa meni sitten paremmin nestettä maiskutellen. Mutta sitten taas oli pistoksen aika. Vasempaan reiteen saatiin kuutosrokote, ja siitä se vasta huuto syntyikin niin, että ei meinannut neiti malttaa ees itkuaan lopettaa. Äitin sydän taas ihan rusinoilla, kun vauva katsoo apua pyytävästi kyynelsilmillään... :( Onneksi vauvan muisti on lyhyt, ja kipu sekä paha mieli meni lopulta ohi. Neuvolakorttiin kirjautui taas: "Ihan tyytyväinen neiti!"


Puoli tuntia piti taas odotella välittömien vaikutusten varalta, ennen kuin päästiin lähtemään. Vauva nukahtikin heti vaunuihin ja lähdettiin käymään kävellen matkalla kaupassa, vähän ennakoiden iltaa. Viimeksi neidille nousi kuume, ja varauduin nytkin siihen, että ilta menisi kitinän parissa. Kotiin kun päästiin parin tunnin kaupoissa kiertelyn jälkeen - minkä aikana vaunuissa nukuttiin sikeästi - olikin sitten taas nälkä. Tämän jälkeen vauva nukahti pariksi tunniksi, ja tämä lienee täysin rokotteista johtuvaa uneliaisuutta, ei nimittäin normaalisti nukuta mitään pitkiä iltaunia. Tästä kuitenkin vauva heräsi normaalisti taas syömään ja iltatoimiin, hieman valitti aina kun pistoskohtiin koskettiin. Ei niissä kuitenkaan näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Yöllä herättiin normaalia useammin, tunnin-parin välein ähisemään ja syömään. Mutta mitään itkua tai kitinää ei tällä kertaa syntynyt. Illalla ja aamullakin lämmöt oli normaalit, ja unohdin aamupäivän aikana koko rokotteiden vaikutusten seuraamisen, kun mitään ei kuulunut, ja päästiin lähtemään taas seuraavaan kyläilypaikkaan!


Tällä kertaa päästiin siis vähällä. Mutta kuukauden päästä olisi taas koko kolmen pistoksen+rotan pompsi luvassa, saas nähdä miten sitten taas käy.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Elokuun liikunnat

Kooste liikunnoista koko elokuulta, kun ei ole aikaa ollut kirjoittaa viikkokatsauksia. Vähän kortilla tosiaan välillä on tuo aika, ja sen käyttäminen on välillä vähän valintojen kysymys. Bloggailu helposti söisi sen ajan mm. tuolta liikkumiselta. ;)

Kuten kuvasta näkyy, koko elokuussa kertyi liikuntaa 36 tuntia. Se on hyvin se.
Vertailun vuoksi heinäkuulta tuntimäärä oli 28.

Pääosin on tullut harrastettua vaunukävelyä, ja oon koittanut välttää bussin käyttöä ja valita sen sijaan aina kävelyn. Kun vaan pääsee lähtemään liikkeelle tarpeeksi ajoissa, niin se kyllä onnistuu. Jos/kun olen muistanut, olen kävellyt iltalenkin liikuntapuiston kautta. Siellä saa juuri tehtyä pikaisen kymmenen-viidentoista minuutin treenin, ennen kuin vauva herää vaunuissa (hänkin taitaa olla liikkuvaa sorttia).

Vk 32-34 heiaheia.com

Muutama erityinen liikuntakerta mahtuu kuitenkin joukkoon. Eräs lauantai sain lapsenvahteja kolmin kappalein ja päätin käyttää oman aikani uimiseen. Käytinkin sen tehokkaasti, koska vesijuoksun ja uinnin päätteeksi jäin vielä vesijumppaan. Ja pyöräilin tosiaan ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Joo, on siinä synnytyksessä vissiin jotain lihaksia joutunut käyttämään...

Olen siis saanut ilmaisjäsenyyden pariksi kuukaudeksi BabyFit-palveluun.. Tässä taas näkee, että aika tulee vastaan, koska en vaan oo ehtinyt tutustua siihen vieläkään kunnolla. Yhden vauvajumppavideon sain katsottua ja tehtyä. Siinä olikin hyviä liikkeitä, ihan peruskyykkää, hauiskääntöjä, punnerruksia jne. Yhden kerran kun koitin videota katsoa, se toimi niin hitaasti (liekkö vika omassa koneessa vai palvelussa?) että katsomatta jäi. Joka ilta olis tarkotus tehä joku liikesarja, mutta aina tulee vastaan jotain muuta tekemistä, ja vauvalla etenkin tuo ilta-aika on tuommoista tankkaamista yötä varten, että ei siinä oikein sitten ehdi, jos meinaa käydä iltakävelylläkin vielä.


Ja jos on muuta ohjelmaa vielä, niin siinä yksinkertaisesti ensimmäisenä karsiutuu se liikunta pois, kuten kävi viime viikolla. Viikonloppuna tätä sitten yritin paikkailla, ja esim. sunnuntaille kertyi sitten pelkkää kävelyä kolmisen tuntia (ja noin 12 kilometriä)!

Kävin tosiaan siellä kehonkoostumusmittauksessa, kuten aijoin. Se nyt ei tuonut tullessaan mitään kovin yllättävää, ja olin tuloksiin ihan tyytyväinen. Mittaaja erityisesti kehui viskeraalisen rasvan tasoa. Lihaksia on molemmilla puolilla tasapainoisesti, ja rasvamassaa oli vähemmän, mitä pelkäsin. :D Painoa pitäisi tiputtaa muutama kilo ja vastaavasti lihasta kasvattaa suunnilleen saman verran, jotta saisi ihannetulokset. Ei siis mitään maata mullistavaa, vaan vähän pieniä säätöjä jos saisi tehtyä, niin se onnistuisi. Kävin itse asiassa ostamassa kahvakuulankin juuri ennen mittauksia, eli tekosyy, että salille ei jouda, joutaa nyt romukoppaan...