Instagram @sarkkuk

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kehonkoostumusmittausten tuloksia

Kävin eilen Fressillä jumpalla ja nythän on ollut valtakunnallinen Liikuntaviikko, niin sen vuoksi tuolla oli ilmaista SECA-kehonkoostumusmittausta. Muistin mittausmahdollisuuden vasta siinä vaiheessa, kun jumppa oli päättymässä. Suositushan olisi olla 2 tuntia liikkumatta, syömättä ja juomatta ennen mittauksia, mutta eiköhän tuo nyt kuitenkin sen verran suuntaa antava tulos ole, että jotain pystyy siitä päättelemään.

Viime kerralla kävin mittauksessa siellä Likkojen lenkillä 1,5 kuukautta takaperin. Mittauslaite oli eri (InBody), mutta pystyyhän niistäkin jotain vertailua tekemään. Ja nyt kun aloin kaivelemaan menneitä mittaustuloksia, niin edellinen taitaa olla helmikuussa 2017.  Muistelin, että olisi tehty tuonkin jälkeen, ilmeisesti tarkoitus olikin tehdä mutta se vähän silloiselta PT:ltä unohtui ja sitten olinkin raskaana, eli en myöskään maininnut unohduksesta mitään kun ei sitä kuitenkaan olisi voitu tehdä. En näköjään ole blogissa sen kummemmin tuloksia avannut, mutta on se jossakin paperipinkassa tallessa, kun jaksaisi etsiä.





1,5 kuukautta sitten rasvamassaa oli 24,7 kg ja lihasmassaa lähes yhtä paljon, 24,8 kg. Rasvaprosentti 35,4 %. Lihastasapainon mukaan kaikkialla kehossa oli lihasta normaalin ylärajalla. Olen oikeakätinen joten oikea puoli hiukan dominoi. Viskelaarirasva eli sisäelinten ympärillä oleva rasva oli 116,7, hieman ylärajalla. InBody-pisteet eli pisteet, jotka kuvaa koko kehon hyvinvointia 72/100 p.






SECA-mittauksessa arvot on hieman erit eli kiloja kun on tippunut niin on niitä lähtenyt tasaisesti sekä rasvasta että lihaksesta... :( Arvot onkin siellä kaikkialla hieman pienempiä. Koko kehon luustolihasmassa 19,5 kg. Rasvamassaa 21,64 kg ja rasvatonta massaa 43,86 kg. Rasvaprosentti 33 %. Tässä mittauksessa viskeraalirasva on ilmoitettu arvolla 0,5 l joka on normaalilla tasolla. Vyötärönympärys 77 cm.

TULOKSET 11.8. - 29.9.2018
PAINO -4,4 kg
RASVAPROSENTTI 35,4 --> 33 %
RASVAMASSA 24,7 kg ---> 21,64 kg
RASVATON MASSA? ---> 43,86 kg
LIHASMASSA (luustolihas) 24,8 kg --> 19,5 kg


Vertailun vuoksi joulukuussa 2016 luustolihasmassa on ollut 20,5 kg ja ja vyötärönympärys 88 cm. Rasvamassaa 18,8 ja rasvatonta massaa 43,92 kg. Rasvaprosentti 29,3 %.

Eli yhteenvetona, kyllä tässä vielä projekti jatkuu! (Ikuisuus)tavoite on saada lihasten puolelle lisää massaa ja tietysti rasvaprosenttia pienemmäksi. Mutta hitaasti hyvä tulee. Osaltaan varmasti vielä vaikuttaa se, että imetän ja aion imettää vielä pitkään, minkä vuoksi mitään dieettejä en aio vetää (enkä kyllä muutenkaan aikois). Niin ja eihän synnytyksestä ole kuin puoli vuotta aikaa, yritän sen kuitenkin pitää mielessä. Vaikka kyllähän se välillä unohtuu, kun miettii, ettei pysty vielä kunnon suorituksiin... Jännä nähdä sitten taas esimerkiksi puolen vuoden päästä, mitä tulokset sitten taas kertoo.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

6 kuukautta

Puoli vuotta on hurahtanut vauhdilla ja meidän minimies on jo kuusi kuukautta vanha! Tässä vaiheessa erityisesti huomaa sen, että taitoja alkaa kertyä huimaa vauhtia.


Mitään edellisestä kertomuksesta hirveästi poikkeavaa ei ole tapahtunut. J on edelleen iloinen pikkumies, joka nauttii muiden huomiosta. Äiti on silti edelleen paras, jos oikein harmittaa niin äiti on se, jonka sylissä murheet häviää.



Me ollaan tässä välissä käyty mm. verikokeissa ja DIPP-tutkimuksessa. Verikokeissa lääkäri halusi selvittää sen, onko täysimetetyllä vauvalla vielä vitamiini- ja rauta-arvot kohdillaan. Lääkäri soitti sopivasti tuloksista juuri puolivuotispäivänä. Muuten kaikki olivat viitearvoissa, mutta varastorauta-arvo alkoi olla matala joten lääkäri sanoi, että melko äkkiä saadaan ottaa liha ruokavalioon mukaan. Vielä meillä olisi kontrolliaika 3 kk päästä, vaikken edelleenkään usko, että sielläkään mitään hälyttävää olisi.



DIPP-tutkimuksessa otettiin myös verikokeita. Edellisistä verikokeista ei ollut löytynyt mitään diabetekseen liittyviä vasta-aineita minun eikä J:n osalta. Tässäkin on seuraava käynti sitten kolmen kuukauden päästä.


Ja tosiaan, WHO:n imetyssuositus täyttyi ja kuusi kuukautta täysimetystä saatiin täyteen. Puolivuotissynttäripäivänä aloitettiin kiinteiden syönti sitten sormiruokaillen, tarjolla oli kurkkua ja porkkanaa. Ei me pelkästään sormiruokailun varassa aiota olla, mutta pitää taas itsellä verestää muistoja, mitä kaikkia herkkuja sormiruokailijoille voi tarjota. Kohta käy niin, että J:llä onkin parhaimmat ruuat meidän ruokapöydässä. ;)

tiistai 11. syyskuuta 2018

Nosh-kutsuilla

Jälleen saa kirjoittaa yhdestä suosikkiaiheistani eli Noshin vaatteista. Ystävä järjesti Nosh-kutsut ja huolimatta kiireisestä aikataulusta, olihan se käytävä (ihan jo pelkästään sukulaisiakin samalla kertaa tapaamassa). Tahtoo olla, että ystäviä ei ehdi niin usein näkemään niin se on mentävä silloin, kun kutsu käy.


Minulla ei ollut mitään tilaamisen tarvetta. Noshan lopetti yllättäen kankaiden myynnin pari viikkoa takaperin ja piti kankaiden loppuunmyynnin, jota minäkin tietysti aamuseitsemältä olin kärkkymässä. Vaikka sivut tökki ja osa kankaista ehti häipyä ostoskorista jo ennen kuin kassalle pääsi, niin kotiin matkusti silti useamman kilon kangaspaketti... *hups*. Että ei todellakaan ole nyt kankaista pulaa.


Mutta onhan ne Noshin vaatteet aina ihania ja mukava oli hypistellä ja sovitella. Nyt on kuitenkin taas semmosia rahareikiä tulossa, että ei kyennyt millään antamaan houkutuksille periksi. Sen sijaan on oikeasti tarvetta housuille ja alepuolelta tilasin sitten yhdet housut ja perusarkeen käytettäväksi tunikan. Näihin se oli jäädä, kunnes edustaja heilautti jotain vaatekappaletta ja kun sitä ihastelin, hän ilmoitti tuotteen olevan kaupasta kohta jo loppuunmyyty ja että hän voisi myydä mallikappaleensa pois... No sitä sitten kun päällä ihastelin niin viimein löytyi Noshilta taskutunika, joka ei näyttänyt teltalta päällä. Eli tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä kutsuilta kotiin, vaan sain viedä mukanani roosan Pisara-tunikan Suhasu-kankaasta.


Lapsille en nyt ostanut mitään, kun noita kankaita riittää kyllä ommeltavaksi. Mutta nyt on itsellä taas tyylikästä päällepantavaa, eihän tämä imetys ikuisesti kestä.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Koko kesä lasten kanssa

Nyt kun kalenterinäkymä vaihtuu virallisestikin syksyksi, on ihana palata muistoissa viime kesään ja muistella, mitä kaikkea puuhasteltiin. Lapset oli kotona koko kesän eli lähes kolme kuukautta. Pitkään aikaan eivät ole olleet näin kauan, etteivät olisi olleet hoidossa, joten otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti. Kuka tietää, milloin taas seuraavan kerran saadaan lomalla näin pitkään?











Kesäkuu alkoi kuten normaalia, melko vilpoisasti (vaikka toukokuussa taisikin jo hellepäiviä olla). Alkukuusta oli monenlaista projektia meillä kotona, mm. meiltä uusittiin keittiön kaapistot ja lapsille entrattiin pihan vanhaa leikkimökkiä. Seuraavaksi olikin neidin 5-vuotissynttäreiden järkkäämistä ja heti perään puolison äidin 60-vuotisjuhlat, joihin leivoin sinnekin jokusen kakun. Loppukuusta kun ilmat alkoi juhannuksen jälkeen vähän lämpenemään, alettiin mekin panostaa ulkoiluun.















Heinäkuussa koitti vihdoin kunnon helteet. Vaikka moni valitti liiasta kuumuudesta, niin minä kyllä nautin. Varsinkin, kun öisin sai tuulettimen puhaltamaan suoraan sänkyyn, niin sai yöt nukkua myös kunnolla. Ei meillä vauvakaan ollut moksiskaan parin ensimmäisen yön jälkeen. Ihminen onneksi sopeutuu nopeasti lämpötilanvaihteluihin ja minä voisin elää vaikka läpi vuoden tällaisessa ilmastossa. Ei tarvinnut etelän lomista haaveilla kyllä tänä kesänä. Itsekin pääsin sen verran tuulettautumaan, kun voitin Facebook-arvonnasta liput Summerparty-festareille, että käytiin puolison kanssa siellä fiilistelemässä vähän ysäripopin tahdissa. Olipa siinä taas vähäksi aikaa juhlimista ainakin omasta puolestani. Juhlia riitti myös taas loppukuusta, kun meillä juhlittiin mm. 3-vuotissynttäreitä.









Elokuussa ehdittiin vielä leikkipuistoilemaan. Alkukuusta oli myös oman mummuni 80-vuotisjuhlat, joiden järjestelyyn osallistuin kakkuja tekemällä. Elokuun alkupuolella päästiin vielä pari kertaa uimaan, mutta sitten helteet helpotti. Onneksi tutut rutiinit alkoi pikkuhiljaa palailemaan päälle, ja ehdittiin lasten kanssa mm. perhekahvilassakin käymään. Kesän aikana lapset on ehkä eniten kaivanneet leikkiseuraa, jota kyllä välillä onkin saatu vieraiden ja sukulaisten muodossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Loppukuusta aloitettiinkin ihan uudessa päiväkodissa, jossa onneksi oli ainakin meidän neidille ennestäänkin tuttuja leikkikavereita. Itselläni alkoi paluu mm. opiskelujen pariin ja siihen järjestelyyn, miten saan vauvan kanssa kaiken hoidettua.

Kiitos kesä 2018!