Näkymätön uhka

Tulihan se sieltä viimeinkin, päätös valmiuslaista ja poikkeusoloista Suomeenkin. Koulut on pääosin suljettu ja varhaiskasvatus ja esikoulu lakkautettu heiltä, jotka pystyvät järjestämään lastenhoidon kotona. Yli 70-vuotiaille on asetettu ulkonaliikkumiskielto. Samalla tästä tuli kollektiivinen asia, koska asia tulee vaikuttamaan tavalla tai toisella joka ikisen elämään, tahtoipa sitä tai ei.

Meidän perheen osalta tämä vaatii vielä enemmän venkslaamista kuin normaalisti. Pieni helpotus arkeen on, että kaikki harrastusmenot on peruttu, niin niihin kuskaamisesta on nyt vapautettu. Mutta työ- ja hoitoaikataulujen järjestämisen suhteen pitää synkronoida kalenterista toiseen. Oman jännitysmomentin elämään tuo se, että aina ei edes aamulla vielä tiedä, pitääkö mennä illalla töihin. Keikkalaisena kutsu kun voi tulla milloin vain. Pahimmassa skenaariossa tilanne voi vielä johtaa siihen, että hoitotyöläiset velvoitetaan olemaan töissä koronaklinikoilla pahimmillaan koko ajan, aamusta iltaan, kellon ympäri. Silloin kai olisi jo toisen aikuisen jättäydyttävä kotiin. Ja sehän ei voi olla vaikuttamatta perheen taloudelliseen tilanteeseen. Sama kuvio toistuu ihan varmasti monessa perheessä tänä keväänä. Lomautuksia on jo tullut ja pienyrittäjät ovat ahtaalla.

Meille ehkä suurin murhe koitui siitä, että kaikkien tapahtumien peruuntumisen myötä eskarilaisen uimakoulu peruutettiin. Eihän sitä ole odotettu vasta kuin viskarista saakka. Ehtivät sentään yhden päivän käydä, jos jotain positiivista asiasta hakee. Mutta onhan se melkoinen pettymys, ettei uimaan pääsekään, kun ensin on odottanut, että sinne pääsee viitenä päivänä viikossa. Toivottavasti asia järjestyisi niin, että uimakoulua päästäisiin jatkamaan myöhemmin keväällä. Tai ylipäänsä, että uimahallit voitaisiin aukaista keväällä, eikä tämä episodi kovin pitkittyisi...

Toisille ihmisille koko tämä tilanne on aiheuttanut suurta ahdistusta, enkä ihmettele ollenkaan. Tokihan on hyvä vitsi se, että miten olla monen lapsen kanssa neljän seinän sisällä kuukauden ajan ja pysyä järjissään. Mutta toisille tämän tilanteen hallitsemattomuus ja se, ettei itse voi vaikuttaa tapahtumien etenemiseen millään lailla luo epäilemättä ahdistusta. Kukaan kun ei voi sanoa, mihin tämä tilanne kehittyy ja millaisena se näyttäytyy viikon tai kuukauden päästä. Vessapaperin hamstraus on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen rationaalisuus ja tunne oman arjen hallinnasta konkretisoituu aivan perusasioiden ja perustarpeiden juurille. Varmasti tilanne luo myös pelkoa, jos itsellä tai läheisellä on perussairaus, sillä heille mikä tahansa ylimääräinen virus voi olla hengenvarallinen ja johtaa tehohoitoon. Aika näyttää, kuinka tämä kevät tästä etenee.

Cancel everything

Parin viime päivän tapahtumat ja varsinkin eilinen kuulostaa kuin jostakin B-luokan kauhuelokuvasta. Virus, joka julistettiin pandemiaksi, valtasi lopulta tämän Peräpohjolankin ja sai aivan valtion tasolta ohjeistuksen, jonka mukaan perutaan kaikki ylimääräinen liikkuminen ja toiminta. Kaupoissa on ollut aivan maailmanlopun meininki, kun sieltä on hamstrattu kotiin vessapaperia ja säilykkeitä monen kuukauden tarpeiksi.

Hassuinta tässä on, että pari viikkoa sitten asialle vielä naureskeltiin, eihän tämä tule koskettamaan Suomea millään lailla - tavallinen flunssa. Nyt samat ihmiset hamstraavat kaupoista käsidesiä, suunenäsuojuksia ja kuivatarpeita. Silti pieni osa ihmisistä aikoo vielä uhmata viranomaissuosituksia ja matkustaa ulkomaille sinne, missä tiedetään virusta erityisesti esiintyvän - sitähän esiintyy nyt oikeastaan kaikkialla.

Osa suhtautuu virukseen ja karanteeneihin huvittuneena. Eihän parin viikon karanteeni nyt mitään, ylimääräinen loma, josta parhaimmillaan maksetaan vielä ansiopäivärahaa, jos joutuu olemaan poissa töistä. Ihan hyvin voi päiväkodit ja koulut sulkea pariksi viikoksi ja lapset tehdä kotona kotitehtäviä sinä aikana. Samaan aikaan kuitenkin unohdetaan, että yhteiskunta ei pyöri vain heidän varassaan, jotka tekevät toimistotöitä. Kuka istuu kaupan kassalla, kuka hoitaa sairastuneet sairaalassa, kuka vartioi yleistä järjestystä kaduilla jos kaikki toiminta suljetaan? Heikki Valkama ehti jo aiheesta kirjoittamaan: yli puolentoista miljoonan suomalaisen on käytävä töissä huolimatta siitä, mikä virus maailmalla jylläisi. https://yle.fi/uutiset/3-11251506?utm_source=facebook&utm_campaign=yleuutiset&utm_medium=social&fbclid=IwAR0rhhuXpPYlLeN1mFAfgwMm8yUwFFa-T83ucbGELcOhs3x2jTVGkUUInv4

Tietysti kaikki riskiryhmiin kuuluvat ovat kaikista herkimmässä asemassa. Varsinkin, kun virus mitä ilmeisemmin tartuttaa jo oireettomana, on varotoimenpiteet tietysti perusteltuja. Sairaaloiden varautuminen tautiryppääseen on jo täydessä käynnissä. Kuitenkin, jos perusterveet ihmiset kuvittelevat käyttävänsä kahdessa viikossa kahden kuukauden edestä vessapaperia tai etteivät tuona aikana syö muuta kuin hernekeittoa, menee mielestäni touhu jo vähän liiallisuuksiin. Hyvä käsihygienia ja flunssaoireisena julkisten paikkojen välttäminen ovat hyviä keinoja ennaltaehkäistä viruksen leviämistä, joka jokaisen tulisi tehdä. Samoin tarkennetut suositukset matkustusohjeisiin ja ulkomailta töihin paluuseen ovat mielestäni täysin perusteltuja, sillä näinhän juuri virus lähti alunperinkin leviämään ympäri maapalloa - matkailijoiden välityksellä.

Itse vielä viime syksynä haaveilin, että olisin helmi-maaliskuussa loikoillut jossakin aurinkotuolissa, mutta nyt näiden viime aikaisten tapahtumien valossa lieneekin onni potkaissut, ettei matkaa tullut kuitenkaan suunniteltua haaveita pidemmälle.

Kielivalinta

Jouduin ihan ensimmäisen koululaista koskevaa valinnan eteen. Kyllä vain, minun pieni vauva aloittaa syksyllä jo koulun! Sitä varten on eskarilaisten vanhempia alettu vastuuttamaan jo hyvissä ajoin eri tehtäviin. Ensimmäiseksi piti päivittää lapsen perustiedot ja siinä samalla tehdä päätös siitä, millaista uskonnonopetusta lapsi tulee saamaan.

Kuinkahan paljon vanhemmat yhdessä pohtivat näitä asioita? Ei niinkään perustietoja, vaan esimerkiksi uskonnonopetuksen järjestämistä. Meneekö suurin osa lapsista edelleenkin tavan mukaan evankelisluterilaisen opetuksen mukaiseen uskonnon ryhmään, vai valitseeko jo iso osa vanhemmista uskontokuntaan kuulumattomille elämänkatsomustiedon? Kaikille eri uskonnon tunnustajillekaan ei taida löytyä oman uskonnon mukaista opetusta, koska ryhmään tarvitsisi useamman oppilaan. Aika heikosti näistä asioista löytyi asiallista tietoa, kun yritin internetin ihmemaasta sitä etsiä.

Toinen iso päätös oli tehtävä kielen opiskelun suhteen. Ensi vuonna koulunsa aloittaville A1 -kieli kun aloitetaan jo ekaluokalla. Vaihtoehtoja ei ollut mitenkään liikaa - englanti, ruotsi ja saksa - mutta silti aiheutti harmaita hiuksia. Tottahan toki olin ensin englannin kannalla. Mutta kun tytöltä itseltään kysyin, hän halusi oppia ruotsia. "Pystyn sitten puhumaan serkkuni kanssa." Lisätietoa miettimiseen sain, kun osallistuimme kaupungin järjestämään kieli-iltaan. Siellä painotettiin, ettei ehkä englanti olisikaan nykylapsille järkevin A1-kieli, kun sitä lapset oppii sujuvasti jo muualtakin.

Ainakin Oulussa oli tarjolla monipuolinen valikoima muita kieliä sitten B-kielten opiskeluun. Kuitenkin kansainvälistyvässä maailmassa minua jäi surettamaan se, että kuitenkin monen suuremman kielialueen kieli ei valikoimiin kuulu. Varsinkin kielten eurooppasentrisyys jäi päällimmäisenä mieleen. Päteviä kieltenopettajia löytyisi varmasti muillekin kansainvälisille kielille, joita tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa varmasti yhtä suurella todennäköisyydellä, kuin englantia, puhumattakaan ruotsista. Ymmärrän, että kyseessä on varmasti resurssiasia. Ehkä meidän pitää siis tyytyä tähän valikoimaan ja mahdollisesti tarkkailla opistojen kielikursseja, jos haluamme oppia lapsille muita tärkeitä kieliä.