Instagram @sarkkuk

torstai 30. kesäkuuta 2016

Skidiparkissa

Käytiin Ideaparkin Skidiparkissa heti sen avajaispäivänä lauantaina 11.6. Huolimatta siitä, että aika oli vähän huono, kun synttärivalmisteluita oisi pitänyt tehdä. Minun kuitenkin piti se Frozen-kakkukuva käydä Ideaparkista hakemassa, joten samalla reissulla siis käytiin koko perheen kera. Saattoi isikin hoitaa lahjaostoksensa samalla. Avajaistarjouksessa oli, että 100 ensimmäistä pääsi ilmaiseksi ja pääsyliput oli kaksi yhden hinnalla viikonlopun ajan. Kun saavuttiin paikalle, jouduttiin me jonon päähän, joka ylsi parkkipaikan läpi pyörätielle saakka, Ilmeisesti myös ovet olivat auki ja sisälläkin jonotti porukkaa, joka tapauksessa ne 100 lippua oli varmasti äkkiä menneet. Meidän edellä oli tyttö äitinsä kanssa, ja äiti ehdotti, että jos mekin maksetaan vain yhdestä lapsesta, niin voitaisiin käyttää tuo avajaistarjous hyväksemme. Sehän sopi, säästettiin jokunen euro. Normaali hinta päivärannekkeelle on 9 euroa, alle 1-vuotiaat ja aikuiset lapsen seurassa pääsevät ilmaiseksi. Rannekkeeseen sisältyi viisi polettia, lisäpoletit on euron kappale.




Moni on kysynyt, että millainen se Skidipark on, ja kun jonossa seisottiin ja kävin ovelta vilkaisemassa, palasinkin Slle sanomaan ja kysyjille olen vastannut saman: Se on vähän kuin HopLop, mutta pienempi. Sisäleikkipuisto kuvaa paikkaa hyvin: Skipiparkissa oli monta liukumäkeä, useampi pomppulinna, yksi kiipeilypaikka, joka oli vähän kuin HopLopissa mutta paljon pienempi, sekä muuta härveliä. Lisäksi ulkona oli vielä erikseen muutama juttu.








Skidiparkissa oli vauvoille ihan oma nurkkaus, joten perheen pienempien kanssa onnistuu parkkeeraaminen vaikka tähän ja vauvat voivat melskata pehmopalikoiden kanssa. Nurkasta löytyi mm. liukumäki, pienempi trampoliini pompittavaksi ja pomppulinna, ja kiipeilypaikan pallomereen pääsee taaperokin. Lisäksi pienen karusellin kyytiin uskaltaa varmasti pienempikin istumaan. Ainoastaan se, että pallomeressä sattui meidän perheen "traumaattisin" hetki, kun S meni sisään silloin, kun paikalla oli useampi isompi poika. S yhtäkkiä alkoi itkemään ja selvisi, että oli säikähtänyt yhtä poikaa, joka oli ollut piilossa pallojen alla ja yhtäkkiä sieltä tullut esiin. Isommat myös heitteli noita palloja toistensa päälle tajuamatta yhtään, että paikalla oli myös pienempiä ja varmasti käy kipeää, jos tuommonenki pallo lasahtaa otsaan. (Tuolta pallomerestä muuten sinkoili noita palloja ympäri lattioita, joten sai kyllä varoa jatkuvasti astumasta päälle.)




Polettilaitteita me ei hirveästi testattu. S halusi ratsastaa ponilla, johon käytettiin yksi poletti. No, ilmeisesti kyyti oli sen verran epämukavaa, että kohta S halusi pois eikä kinunnut kyytiin enää uudestaan. Yksi nurkkaus oli varustettu peli- ja autokoneilla, ja niihin näitä poletteja olisi varmaankin saanut kulumaan. Meillä kuitenkin jäi käyttämättä, onhan nuo jo reilusti isompien lasten juttuja.




Meidän lapsen suosikiksi osoittautui tämä, miksi sitä nyt kutsuisi, pomppulinna ehkäpä. Kyseessä oli tuommoinen parikymmentä metriä pitkä luola, jonka sisällä oli jonkinlainen esterata, lopussa piti kiivetä portaat ja laskea liukumäki alas. S meni ensin sisään uteliaasti, vähän arastellen ja tuli pari kertaa poiskin, ennen kuin uskalsi mennä kunnolla sisään. Ensimmäinen matka sujui hitaasti ja kävin jo ihmettelemässä, mihin se jäi. Se onkin tuon luolan huono puoli, sen keskellä ei ole mitään luukkua tai muuta, mistä oikein näkisi, mihin lapsi menee - tai jos hätä tulee, mistä saada lapsi ulos muuten kuin menemällä itse perään hakemaan. Pieni verkolla varustettu ikkuna on, mistä vähän voi tiirata, mitä siellä sisällä on. Vähän huolestuneena uskalsin siis ensinnäkään päästää tuon pari päivää alta 3-vuotiaan ylipäänsä menemään sinne sisään. Kävin siis siellä puolimatkassa huikkaamassa seinän läpi, että äiti on täällä, tule ulos vaan, ja pääsi onneksi kapuamaan ne portaatkin tai oikeammin tikapuut ylös ja lopulta liukumäkeä alas. Mutta kun ensimmäisen kerran oli mennyt, niin seuraavat kymmenen kertaa tai enemmänkin menivät sitten sujuvasti itsenäisesti. Ainoastaan huoletti sitten ne isommat lapset, jotka totta kai meni tuolla suuna päänä eikä osanneet hirveästi varoa näitä pienempiä. Siellä kun sisällä oli esteitä, joista mennä yli ja ali, niin vaarana oli se, että isompi hyppää tai kaatuu pienempien päälle.




Tuonne labyrinttiin S uskaltautui myös vähän itsenäisesti menemään, kun liukumäet houkutti. Tässä kuitenkin oli muutama semmoinen isompi nousu, että itsenäisesti niitä ei pienempi pääse kiipeämään. Ja siinä missä esim. HopLopissa aikuinen voi hyvin kiipeillä mukana, niin tuo on kuitenkin niin pieni, että aikuinen olisi siellä yksinkertaisesti vain tiellä. S ei myöskään itse uskaltautunut tunnelista menemään vaikka kuinka alhaalta vakuutin, että kyllä sieltä ulos pääsee. Liukumäet kuitenkin oli sen verran mukavia, että laski niitä useaan kertaan.





Pomppulinnoissa oli valinnan varaa, näitä sisällä oli useita. Meidän neiti kävi kyllä jokaisesta uteliaasti katsomassa, mutta aina jos pomppimassa oli isompia lapsia, hän ei tahtonut mennä sekaan. Onneksi sattui kerran niin, että isommat lähti justiinsa pois, niin S pääsi hänkin sisälle pomppimaan.


Lisäksi olisi päässyt ajelemaan autoradalla, ja tämä oli kyllä niin suosittu, että jatkuvasti olivat autot varattuja. S pääsi vähän kokeilemaan ja istumaan, mutta meillä ei vielä tuo polkeminen suju, niin että Slla meni mielenkiinto sitten siihen, kun työntää muka olisi pitänyt.


Ulkona olisi sitten ollut mahdollisuus veneillä, mutta kävin toteamassa vieressä, että meidän muksulle en tuota edes näytä, koska olisi kyllä heti pää edellä vedessä. En muista tai tullut huomioineeksi, olikohan tarjolla pelastusliivejä, mutta kovin pieniä ja uimataidottomia en kyllä noihin veneeseen laittaisi. Isommille lapsille tuo varmasti on mukava piste.


Summa summarum, paikka oli oikein viihtyisä ja meidän neiti olisi kyllä viihtynyt kauemminkin, vaikka koko päivän. Plussaa onkin tuo ranneke, eli välissä voi käydä vaikka shoppailemassa ja tulla myöhemmin päivän päätteeksi leikkimään uudelleen. Skidiparkissa oli myös kahvio ja jotain jäätelö- ym. myyntiä, mutta Ideaparkissa on myös monta ravintolaa ja kahvilaa, joissa käydä välillä tankkaamassa. Me käytiin ostoksilla ja syömässä Raxissa, mutta aikataulu oli tosiaan tänä viikonloppuna vähän tiukka, niin ei menty uudelleen kuin sen verran, että S kävi pomppimassa yhdessä linnassa ja sain sitten vasta jonkun syyn turvin hänet lähtemään ulos ja kotiin. Poletteja meillä jäi vielä käyttämättä neljä, en tiedä mitä niille nyt tekisi, pitänee käydä paikalla uudelleen ja rällätä itse vaikka niillä autopeleillä.

Ikärajoja kun nyt joku varmasti miettii, niin sanoisin, että meidän juuri 3-vuotta täyttävälle paikka oli siinä ja siinä itsenäisesti mentäväksi. Raxissa ollessamme itse asiassa kiinnitin huomioita siellä olevaan kiipeilypaikkaan (jonne S totta kai riensi välittömästi nähtyään), että siinä suositusikäraja oli 3 vuotta. Yksilölliset erot toki siis huomioiden sanoisin kuitenkin, että jos saa alle 3-vuotiaan pysymään tuossa pienten nurkkauksessa ja pomppulinnat kiinnostaa, ja autolla polkeminen sujuu, niin silloin paikka on hyvä, mutta että noihin kiipeilypaikkoihin ja kyseessä olevaan luolaan ikäsuositukseni on 3+vuotta ja esimerkiksi tuonne ulkoaltaaseen en alle 4-vuotiasta tai uimataidotonta itse laittaisi. Ja isompien lasten kohdalla olisi hyvä, jos vanhemmat voisi vähän ohjeistaa siihen, että paikalla on myös pienempiä eli vähän huomioida sitten tämä käytöksessään.


Onko lukijoissa joku, joka on käynyt Skidiparkissa (Oulussa tai muualla), mitä mielipiteitä se teissä herätti?

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

3-vuotisneuvola

Kävin Sn kanssa 3-v. neuvolassa viikko sitten. Isi jäi kotiin Rn kanssa niin saatiin käydä ihan rauhassa keskenämme. Varasin ajan meidän "omalle" terkkarille, S kun oli mukana Rn neuvolakäynnillä viimeksi, niin varmasti muistaisi saman tädin.

S sai tehdä kaikenlaisia pieniä testejä. Aluksi testattiin, miten ymmärtää sanoja ja yhdistää ne kuviin. Esimerkiksi "Näissä kuvissa on tukka, sukka ja kukka, näytä mikä näistä on sukka". Yleensä S ehti jo kertoa, mitä kuvissa on, ennen kuin terkkari edes aloitti. Kommentoikin, että nämä taisi olla hänelle lasten leikkiä! Sai myös piirustella, piti piirtää suora viiva ja hyvinhän se tämän osasi. Samaan paperiin piirteli vielä ympyröitäkin. Epäilin, että onkohan kerhossa teettäneet näitä piirustustehtäviä, kun välillä on kotiin tuotu tämmösiä piirustuksia.

"Ethän sinä enää vaippoja käytä?", kysyi terkkari, meillähän ei ole vaippoja ollutkaan käytössä kohta vuoteen ollenkaan. Lisäksi ruoka- ja uniasioista kysyi. Mainitsin, että syö välillä vähänlaisesta, joka toinen päivä suunnilleen enemmän ja sitten taas ei oikein maistu. Aamupuuro ei aina kelpaa, vaihtoehtoisesti tarjotaan esim. Talk-muruja tai leipää. D-vitamiinin annosta muistutti, taas se on minulta unohtunut edellisten loputtua. Uniasiat meillä on aina olleet vähän hankalia, viimekin yönä sai jonkun huutokohtauksen ja lähti sängystä vaeltamaan. Varsinaisia kauhukohtauksia ei ole ollut, mutta levoton on ja puhuu tai huutaa monina öinä, kerran-pari viikkoon. Mutta sen kummemmin ei huolia kuitenkaan ole kummankaan suhteen.

Lisäksi kokeiltiin karkeamotorisia taitoja: varpaillaan kävelyä, yhdellä jalalla seisomista ja tasajalkaa hyppimistä. Ei kauaa pysynyt kyllä yhdellä jalalla pitämättä kiinni, mutta sen hetken kuitenkin, että näki sen onnistuvan. Palloa heitti ja otti kopin taitavasti - tästä täytyy antaa pisteet isille, vasta osti uuden jalkapallonkin, jonka kanssa on ulkona pelailleet.

Näkö testattiin sekä lamppukokeella (valoheijaste) että taulusta kuvia katsoen (kaukonäkö). Kuulo samoin testattiin kauempaa kuiskauskokeella (terkkari kuiskasi eläinten nimiä ja piti osoittaa kuvasta oikea eläin).



Pituutta koitettiin mitata ensin seinää vasten seisomalla, mutta kovin oli hankalaa seisoa pää suorassa ja jalat yhdessä seinässä kiinni. :D Vielä saatiin siis suorittaa pituusmittaus makuulteen ja se toi äskeiseen melkein viisi senttiä lisää. Pitkäksi tytöksi kehui, onkin taas viime aikoina housujen lahkeet käyneet lyhkäsiksi, eipä mikään ihmekkään. Painoakin oli saanut mukavasti (keväällä vähän itse seurailin neidin painonnousua, kun tuntui syövän niinku pikkuhiiri, ja sieltäkin on reipas kilo tullut lisää). Päänympäryskin oli kasvanut. Käyrillä kasvu meni erittäin tasaisesti, pitkänajan seurannassa kaikki asettui normaaliin kasvuun.

Mitat 22.6.2016 (suluissa 8.6.2015)
Pituus 97,5 cm (87,5 cm)
Paino 14,6 kg (12,04 kg)
Pää 47,5 cm (46,2 cm)



Hammaslääkäristä meiltä kyseltiin - viime vuonna ohjeistettiin, että 3-vuotiaana olisi seuraava käynti ja nyt kysyttiin, käytiinko viime vuonna. Tässä on kuulemma käytännöt nyt vaihdelleet. No, koska siis viime vuonna jäi väliin, niin nyt pitää varailla ja oon aatellut, että saisin lapset käytettyä sitten samalla kertaa ja jos itsekkin kävisi yhtä aikaa. Rokotteita myös tutkittiin, mehän ollaan saatu niitä kattavasti noissa rokotetutkimuksissa ollessamme. Jäi minulle ja vissiin terkkarillekkin epäselväksi, että mitä kaikkea me seuraavalla käynnillä sitten tarvitaan, mutta sepä nähdään sitten vuoden päästä.

Minun opiskelusuunnitelmista ja päivähoitokuvioista taas vähän aikaa juteltiin. Niistä kun ei vielä tiedä, mutta päivähoitovalmisteluthan on jo tehty varmuuden vuoksi ja tuttuun päiväkotiin menevät, jos opiskelupaikka aukeaa. Siellä on useampia tuttuja kavereita, S oikein odottaa, että sinne pääsisi.

S muisti viime käynniltä, että terkkarilla oli tallessa palapelejä ja niitä innoissaan alkoikin tekemään. Lisäksi tarroja halusi ottaa useamman ja niitä liimailla, vähän piti rajoittaa, että jäisi muillekkin lapsille.

Opiskelujen puitteissa mulla on ollut sellainen Lapset puheeksi-menetelmäkoulutus nyt työn alla, ja etukäteen odotin, putkahteleeko sieltä samoja kysymyksiä esiin, mitä nyt ollaan itse harjoiteltu ja haastateltu tuttavia kurssin tiimoilta. Neuvolakäynnin jälkeen ajattelin, että ei siellä ehkä niitä nyt tullutkaan, mutta illalla kun aloin asiaa miettimään, niin kyllähän se terkkari vaan samoja teemoja käsitteli, vaikka mitään varsinaista kysymyskaavaketta ei nenän edessä ollutkaan.


PS. S sai "kokeesta" eli lomakkeesta, jota terkkari täytti, täydet pisteet eli kaikki suoritukset ja kehitys oli parhaimmalla mahdollisella tasolla.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kaupunkiretkipäivä

Instagram-tilini seuraajat jo näkikin, että käytiin pari viikkoa sitten meidän perhekahvilan kevätretkellä Oulussa Ainolan puistossa. Päivä oli niin kiva ja lapset tykkäsi leikkiä puistossa, eli keksin siitä, jos toinenkin kerta kesän päälle lähdettäisiin tänne retkelle. S oli myös ihan innoissaan linja-autolla matkaamisesta niin lisäksi ajattelin, että retkelle voitaisiin lähteä paikallisbussilla. Näin kun Suomen kesä tiedetään, niin suunnitelmissa oli retkeillä heti sopivan sään tullen ja torstai-aamuna ilman enteillen hellettä ja säätiedotuksessa luvattiin jo seuraavia sateita, niin päätin toteuttaa retkipäivän heti. Paikallisliikenteen nettisivuja katselin ja googlettelin ja tulin siihen johtopäätökseen, että linja-autoon pääsisi lastenvaunuilla ilmaiseksi. Viime kerran oon kuitenkin mennyt vaunujen kanssa linja-autossa joskus kaksi vuotta sitten? Puolessa tunnissa oltiin syöty puurot ja bussipysäkillä, kun kerran tunnissa noita dösiä näytti näin kesäaikaan kulkevan.


Olinpa vähän sitten öönä, kun puolivälissä matkaa linja-auto pysähtyi ja kuski huikkasi, että vyöhykeraja oli mennyt ja meidän pitäisi maksaa, jos meinattiin mennä keskustaan asti. Eihän mulla tietenkään käteistä ollut (tämäkin on meidän paikallisliikenteen "hieno" uudistus, että linja-autossa ei käy pankkikortti) ja mietin jo, että mitähän tästä tulisi matkaa käveleskellä loppumatka kaupungille. Kuski hetken tuumasi ja sanoi, että tämän kerran päästään ilmaiseksi. Olin kyllä vähän närkästynyt, kun tosiaan olin noita nettisivuja tavaillut eikä siellä mitään mainintaa asiasta kyllä ollut. Kävelinkin saman tien tuonne infopisteeseen antamaan asiasta palautetta. Sieltä jostakin lukivat, että asiasta kyllä mainitaan, mutta edelleen kun itse asian sivuilta etsin ja luen, niin kyllä ihan selvästi tulkittavissa on se, että matka on ilmainen. No se ja sama sille nyt, kun en toista kertaa enää kyllä aijo linja-autolla mennä, näin meillä kannustetaan yksityisautoiluun.


Päästiin siis kuitenkin kaupungille ja kerran kun täällä oltiin, niin katseltiin vähän ympärillemme ja mentiin torille. Landelta siis terve ja vissiin muutenkin näytettiin aivan turisteilta, kun bussiaikatauluja katsellessani pysähdyttiin ihan kysymään, että tarvitsenko apua...




S oli sen sijaan ihan innoissaan ja hyppeli ja kiipeili portaissa menemään. Ei siis tarvinnu sen kummempaa ohjelmaa itse edes keksiä. Lähti kuitenkin kohti leikkipuistoa mielellään. Matkalla kävin pitkästä aikaa "pähkinäkaupassa" ja saatiin vähän meidän retkieväsvarastoakin täydennettyä. Ostin mm. punajuurista ja keittobanaaneista tehtyjä sipsejä ja nyt harmittaa, että en ostanut enemmän, niin käteviä nuo oli.









Kotikaupungin läpi kulkiessa tuli kyllä semmoinen olo, kuin olisi oikeasti turistina ihan oudossa kaupungissa. Milloinhan viimeksi olen kaupungilla edes käynyt? Liian kauan sitten, oli nimittäin kuin olisin astunut jostakin aikakoneesta ulos ja tullut tulevaisuuteen. Koko kaupunkihan on myllätty viimeisen vuoden-parin aikana perusteellisesti auki ja uusia rakennuksia on noussut joka paikkaan. Kallioparkki eli "kivisydän" on jo ollut jonkun aikaa auki, mutta vielä en ole päässyt tuota näkemään ja samoin kauppakeskus Valkia aukaistiin joku aika sitten ja nyt kävelin ensimmäistä kertaa sen läpi katsomassa, miltä se nyt sitten lopulta näyttää. Nämä molemmat hallitsee aika suurelta osin Oulun ydinkeskustaa niin alue on kyllä muuttunut melkoisesti.

Huolimatta siitä, että olin siis vähän pihalla kaikesta, niin eksymättä päästiin kuitenkin loppuretkikohteeseemme eli Ainolan puistoon. Isillä oli koulupäivä ja hänen koulupaikkansa sijaitsee ihan puiston vieressä. Soitin hänelle, että siellä oltaisiin ja kun heillä loppui koulupäivä aikaisemmin, liittyi isi seuraamme. S ihmetteli, että miten isikin tuli meidän mukaan. (Jälkeenpäin S nimesi puiston "isin koulun leikkipuistoksi").







Bussilla kun oli mentävä takaisin, niin piti kävellä automaatille mutka. Tietysti oli nämäkin järjestelyt muuttuneet, eikä lähin automaatti sijainnutkaan enää siellä missä se ennen muinoin oli ollut, vaan piti vielä mutkan takaa mennä. 5,80 e maksoi siis suuntaansa meillä tämä matka, samalla rahalla nopeammin pääsisi omallakin autolla ja voisi ajaa juuri sinne, minne haluaisi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta tosiaan enpä taida ihan vähään aikaan käyttää joukkoliikennettä, kun siitä väkisin on tehty näin vaikeaa. Tällä kertaa pääasia oli kuitenkin, että lapset tykkäsi ja viihtyi, eli suosittelen tämmöistä pienen budjetin päiväreissua vaikkapa muillekkin tehtäväksi.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

11 kuukautta

10 kk9 kk | 8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Vuosi sitten tähän aikaan alkoi olla jo melko odotuksen täyteiset päivät. Olihan laskettuun aikaan vielä vähän matkaa, mutta kun eräs kanssaodottaja synnytti juhannuksen jälkeen, alkoi itselläkin olla konkreettisesti jo mielessä, että hetkenä milloin vaan. No jos olisin tiennyt, että vielä kuukauden verran saisin ihan hissuksiin odotella, niin olisihan tuota ehtinyt mitä vaan.


R on viimeisen kuun aikana muuttunut jotenkin valtavasti ja todettava se on, että vauvaa meillä ei kohta enää ole. Fyysisesti ei tässä kuukauden aikana ole välttämättä juurikaan kasvanut, mutta ulkonäöltään alkaa vauvan pyöreys olla poissa ja R alkaa näyttää jo isolta pojalta ja saada ihan omia piirteitä.


Hiekan ja kivien syöminen on tosi jännää. Hiekkalaatikolle kun pääsee, niin siitä vaan kauhotaan nyrkit täyteen hiekkaa ja mikä parempi, jos vielä kiviä löytyy. Ymmärtää kyllä käskyt "Ei suuhun!", "Pois!", "Anna äitille!" ja toisinaan puklauttaakin imeskeltyjä kiviä käteeni. Mutta annappa, jos lattialta löytyy Sn sinne jättämää muovailuvahaa, sitä ei pois saa. Kakanpesujutut meillä onkin välillä jännittäviä hetkiä - mitä tänään (tai eilen) onkaan tullut suuhun kauhottua...


Motoriset taidot on kehittyneet niin, että viime kuun jälkeen on opittu ottamaan askeleita tukea vasten ja pari kertaa on aivan vahingossa, tajuamatta itsekään, seisonut hetken aikaa ilman tukea. Kiipeilemään oppi aivan varkain, kun lähti itsekseen yläkerran portaita kapuamaan minun perässä ja olikin jo puolivälissä, kun hoksasin mennä katsomaan, mitä ihmettä siellä huudetaan. Kiipeilyä harrastetaan sitten milloin mihinkin ja huippua on pienten esteiden yli mönkiä ees taas.


Kaikkea olisi mahdottoman kiva purkaa, ja minun astiakaapit järjestetään uuteen uskoon mielellään monta kertaa päivässä. Myös lehdet saavat kyytiä, ja jos oikein luvan kanssa vielä saa, niin legotornien purkaminen se vasta mukavaa on.


Päiväunien nukkuminen on vähentynyt entisestään. Nykyisellään riittää joko kaksi kertaa noin puolen tunnin-tunnin mittaiset unet, tai jos puolenpäivän aikaan nukkuu tunnista maksimissaan kahteen, niin toisia unia ei sitten enää nuku. Yöunille meno on nykyisin melko hyörintää, ja parhaiten nukahtaa jos isi hoitaa sen puolen. Pääosin on nukkunut hyvin, mutta hampaiden tulo puolestaan herättää monta kertaa yössä.


Hampaita siis tosiaan tuli kerralla kaksi muutama viikko sitten, ylhäälle kulmahammas ensin verta valuen ja heti perään toinen yläetuhammas. Nyt kun tätä kirjoitan, niin on hampaita kyllä taas tulossa, mutta siis tasan 11-kk -päivänä pystyi sanomaan, että lähipäivinä tulee ylös taas lisää.


Melkoinen tissimaakari poika vielä on, ja edelleen tärkeää on se yömaito ja aamuhömpsyt. Vieraassa ympäristössä ei kyllä enää keskity maidon juomiseen, mutta sitäkin enemmän sitten kotona rauhassa. Ja varsinkin nyt, kun on hampaiden tulo tehnyt kipeää, on tuo tissillä olo tuntunut olevan taas tärkeää ja öisinkin helpottaa pojan oloa. Varsinkin kun ei hampaiden tulolta oo aina oikein syönytkään, niin onpahan saanut ainakin mahantäytettä. Syöminen muutenkin on välillä ollut hankalaa, kun kaikki pitäis saada tehdä itse ja syöttäessä lusikkaa huidotaan sivuun tai pöydältä ruuat viskellään lattialle.


Juttelee myös paljon. Mitään selvää sanaa ei tule, mitä nyt vahingossa joskus joltakin kuulostaa. Mutta kovasti yrittää välillä seurustella ja tykkää leikkiä muiden lasten seurassa.

Semmoinen vauva meillä oli. Seuraavaksi tuleekin jo 1-vuotispäivä, mihin tämä aika taas oikein meni?