Instagram @sarkkuk

torstai 30. kesäkuuta 2016

Skidiparkissa

Käytiin Ideaparkin Skidiparkissa heti sen avajaispäivänä lauantaina 11.6. Huolimatta siitä, että aika oli vähän huono, kun synttärivalmisteluita oisi pitänyt tehdä. Minun kuitenkin piti se Frozen-kakkukuva käydä Ideaparkista hakemassa, joten samalla reissulla siis käytiin koko perheen kera. Saattoi isikin hoitaa lahjaostoksensa samalla. Avajaistarjouksessa oli, että 100 ensimmäistä pääsi ilmaiseksi ja pääsyliput oli kaksi yhden hinnalla viikonlopun ajan. Kun saavuttiin paikalle, jouduttiin me jonon päähän, joka ylsi parkkipaikan läpi pyörätielle saakka, Ilmeisesti myös ovet olivat auki ja sisälläkin jonotti porukkaa, joka tapauksessa ne 100 lippua oli varmasti äkkiä menneet. Meidän edellä oli tyttö äitinsä kanssa, ja äiti ehdotti, että jos mekin maksetaan vain yhdestä lapsesta, niin voitaisiin käyttää tuo avajaistarjous hyväksemme. Sehän sopi, säästettiin jokunen euro. Normaali hinta päivärannekkeelle on 9 euroa, alle 1-vuotiaat ja aikuiset lapsen seurassa pääsevät ilmaiseksi. Rannekkeeseen sisältyi viisi polettia, lisäpoletit on euron kappale.




Moni on kysynyt, että millainen se Skidipark on, ja kun jonossa seisottiin ja kävin ovelta vilkaisemassa, palasinkin Slle sanomaan ja kysyjille olen vastannut saman: Se on vähän kuin HopLop, mutta pienempi. Sisäleikkipuisto kuvaa paikkaa hyvin: Skipiparkissa oli monta liukumäkeä, useampi pomppulinna, yksi kiipeilypaikka, joka oli vähän kuin HopLopissa mutta paljon pienempi, sekä muuta härveliä. Lisäksi ulkona oli vielä erikseen muutama juttu.








Skidiparkissa oli vauvoille ihan oma nurkkaus, joten perheen pienempien kanssa onnistuu parkkeeraaminen vaikka tähän ja vauvat voivat melskata pehmopalikoiden kanssa. Nurkasta löytyi mm. liukumäki, pienempi trampoliini pompittavaksi ja pomppulinna, ja kiipeilypaikan pallomereen pääsee taaperokin. Lisäksi pienen karusellin kyytiin uskaltaa varmasti pienempikin istumaan. Ainoastaan se, että pallomeressä sattui meidän perheen "traumaattisin" hetki, kun S meni sisään silloin, kun paikalla oli useampi isompi poika. S yhtäkkiä alkoi itkemään ja selvisi, että oli säikähtänyt yhtä poikaa, joka oli ollut piilossa pallojen alla ja yhtäkkiä sieltä tullut esiin. Isommat myös heitteli noita palloja toistensa päälle tajuamatta yhtään, että paikalla oli myös pienempiä ja varmasti käy kipeää, jos tuommonenki pallo lasahtaa otsaan. (Tuolta pallomerestä muuten sinkoili noita palloja ympäri lattioita, joten sai kyllä varoa jatkuvasti astumasta päälle.)




Polettilaitteita me ei hirveästi testattu. S halusi ratsastaa ponilla, johon käytettiin yksi poletti. No, ilmeisesti kyyti oli sen verran epämukavaa, että kohta S halusi pois eikä kinunnut kyytiin enää uudestaan. Yksi nurkkaus oli varustettu peli- ja autokoneilla, ja niihin näitä poletteja olisi varmaankin saanut kulumaan. Meillä kuitenkin jäi käyttämättä, onhan nuo jo reilusti isompien lasten juttuja.




Meidän lapsen suosikiksi osoittautui tämä, miksi sitä nyt kutsuisi, pomppulinna ehkäpä. Kyseessä oli tuommoinen parikymmentä metriä pitkä luola, jonka sisällä oli jonkinlainen esterata, lopussa piti kiivetä portaat ja laskea liukumäki alas. S meni ensin sisään uteliaasti, vähän arastellen ja tuli pari kertaa poiskin, ennen kuin uskalsi mennä kunnolla sisään. Ensimmäinen matka sujui hitaasti ja kävin jo ihmettelemässä, mihin se jäi. Se onkin tuon luolan huono puoli, sen keskellä ei ole mitään luukkua tai muuta, mistä oikein näkisi, mihin lapsi menee - tai jos hätä tulee, mistä saada lapsi ulos muuten kuin menemällä itse perään hakemaan. Pieni verkolla varustettu ikkuna on, mistä vähän voi tiirata, mitä siellä sisällä on. Vähän huolestuneena uskalsin siis ensinnäkään päästää tuon pari päivää alta 3-vuotiaan ylipäänsä menemään sinne sisään. Kävin siis siellä puolimatkassa huikkaamassa seinän läpi, että äiti on täällä, tule ulos vaan, ja pääsi onneksi kapuamaan ne portaatkin tai oikeammin tikapuut ylös ja lopulta liukumäkeä alas. Mutta kun ensimmäisen kerran oli mennyt, niin seuraavat kymmenen kertaa tai enemmänkin menivät sitten sujuvasti itsenäisesti. Ainoastaan huoletti sitten ne isommat lapset, jotka totta kai meni tuolla suuna päänä eikä osanneet hirveästi varoa näitä pienempiä. Siellä kun sisällä oli esteitä, joista mennä yli ja ali, niin vaarana oli se, että isompi hyppää tai kaatuu pienempien päälle.




Tuonne labyrinttiin S uskaltautui myös vähän itsenäisesti menemään, kun liukumäet houkutti. Tässä kuitenkin oli muutama semmoinen isompi nousu, että itsenäisesti niitä ei pienempi pääse kiipeämään. Ja siinä missä esim. HopLopissa aikuinen voi hyvin kiipeillä mukana, niin tuo on kuitenkin niin pieni, että aikuinen olisi siellä yksinkertaisesti vain tiellä. S ei myöskään itse uskaltautunut tunnelista menemään vaikka kuinka alhaalta vakuutin, että kyllä sieltä ulos pääsee. Liukumäet kuitenkin oli sen verran mukavia, että laski niitä useaan kertaan.





Pomppulinnoissa oli valinnan varaa, näitä sisällä oli useita. Meidän neiti kävi kyllä jokaisesta uteliaasti katsomassa, mutta aina jos pomppimassa oli isompia lapsia, hän ei tahtonut mennä sekaan. Onneksi sattui kerran niin, että isommat lähti justiinsa pois, niin S pääsi hänkin sisälle pomppimaan.


Lisäksi olisi päässyt ajelemaan autoradalla, ja tämä oli kyllä niin suosittu, että jatkuvasti olivat autot varattuja. S pääsi vähän kokeilemaan ja istumaan, mutta meillä ei vielä tuo polkeminen suju, niin että Slla meni mielenkiinto sitten siihen, kun työntää muka olisi pitänyt.


Ulkona olisi sitten ollut mahdollisuus veneillä, mutta kävin toteamassa vieressä, että meidän muksulle en tuota edes näytä, koska olisi kyllä heti pää edellä vedessä. En muista tai tullut huomioineeksi, olikohan tarjolla pelastusliivejä, mutta kovin pieniä ja uimataidottomia en kyllä noihin veneeseen laittaisi. Isommille lapsille tuo varmasti on mukava piste.


Summa summarum, paikka oli oikein viihtyisä ja meidän neiti olisi kyllä viihtynyt kauemminkin, vaikka koko päivän. Plussaa onkin tuo ranneke, eli välissä voi käydä vaikka shoppailemassa ja tulla myöhemmin päivän päätteeksi leikkimään uudelleen. Skidiparkissa oli myös kahvio ja jotain jäätelö- ym. myyntiä, mutta Ideaparkissa on myös monta ravintolaa ja kahvilaa, joissa käydä välillä tankkaamassa. Me käytiin ostoksilla ja syömässä Raxissa, mutta aikataulu oli tosiaan tänä viikonloppuna vähän tiukka, niin ei menty uudelleen kuin sen verran, että S kävi pomppimassa yhdessä linnassa ja sain sitten vasta jonkun syyn turvin hänet lähtemään ulos ja kotiin. Poletteja meillä jäi vielä käyttämättä neljä, en tiedä mitä niille nyt tekisi, pitänee käydä paikalla uudelleen ja rällätä itse vaikka niillä autopeleillä.

Ikärajoja kun nyt joku varmasti miettii, niin sanoisin, että meidän juuri 3-vuotta täyttävälle paikka oli siinä ja siinä itsenäisesti mentäväksi. Raxissa ollessamme itse asiassa kiinnitin huomioita siellä olevaan kiipeilypaikkaan (jonne S totta kai riensi välittömästi nähtyään), että siinä suositusikäraja oli 3 vuotta. Yksilölliset erot toki siis huomioiden sanoisin kuitenkin, että jos saa alle 3-vuotiaan pysymään tuossa pienten nurkkauksessa ja pomppulinnat kiinnostaa, ja autolla polkeminen sujuu, niin silloin paikka on hyvä, mutta että noihin kiipeilypaikkoihin ja kyseessä olevaan luolaan ikäsuositukseni on 3+vuotta ja esimerkiksi tuonne ulkoaltaaseen en alle 4-vuotiasta tai uimataidotonta itse laittaisi. Ja isompien lasten kohdalla olisi hyvä, jos vanhemmat voisi vähän ohjeistaa siihen, että paikalla on myös pienempiä eli vähän huomioida sitten tämä käytöksessään.


Onko lukijoissa joku, joka on käynyt Skidiparkissa (Oulussa tai muualla), mitä mielipiteitä se teissä herätti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!