Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

lauantai 27. tammikuuta 2018

Rv. 35 ja vielä mennään

Jokunen siellä on jo varmaan ootellutkin näitä postauksia, mutta täytyy myöntää, että aika ja viitseliäisyys on ollut niin kortilla, että en vaan ole saanut aikaiseksi avata kirjoitusarkkuani. Jos ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa tulikin seurattua jokaista oiretta ja liikettä, niin kyllä tämä kolmas raskaus on mennyt paljolti "siinä sivussa", omalla painollaan, eikä ole tullut samalla tavalla enää ihmeteltyä ja mietittyä raskauden kulkua, kuin aiemmin.



Jos nyt vähän pompataan ajassa taakse päin, ihan tuonne kesään saakka milloin kaikki sai alkunsa. Pakko myöntää, että vähän tämä tuli yllätyksenä siinä mielessä, että kaikki tapahtui niin nopeasti. Vaikka vähän olin kuulostellutkin, että jotain voisi tapahtua, niin silti meni itselläkin hetki uskoa, että tärpännyt oli. Olin kesätöissä ja itse asiassa töissä kaikista tarkkasilmäisimmät asiakkaat alkoivat huomauttelemaan jo ennen testin tekemistä, että olenkohan raskaana, kun olen lihonut ihan yhtäkkiä... Ja tämä oli se, mistä itsekin ensimmäisenä aloin aavistelemaan, turvotusta oli ja alavatsa ihan selkeästi ainakin omaan silmään pömpötti. Lisäksi tulivat oudot mielihalut ja ällötys joihinkin ruokiin ja hajuihin eli aika selvät merkit oli ilmassa.

Rv 7 

Ja kun ei kuukautisia kuulunut vaikka vähän aikaa odottelinkin, niin selvähän se oli ja raskaustestin tein lähinnä mielenrauhan vuoksi. Tokihan se oli myös uudelle isukille näytettävä todisteeksi, en tiiä tuliko vähän puun takaa kun en tainnut olla hirveästi maininnut, että näin voisi asiat olla. ;) Mutta positiivinen yllätys kuitenkin taisi olla, kun aamulla herättyään löysi testin pöydältä, vähän aikaa kesti ilmeisesti kuitenkin tajuta, mitä ne kaksi viivaa tikussa tarkoittavat. :)

Oltiin kyllä melko pitkään aivan hissun kissun asiasta, elokuisissa häissä tosin asian laita alkoi valjeta, kun join vain alkoholittomia juomia, mutta ei kovin moni kehdannut vielä kysellä mitään. S tosin aavisteli jotain, kun alkoi kovasti toivomaan pikkusiskoa ja kun vastattava oli, että voihan semmoinen olla tuloillaankin, niin ei tietenkään hän voinut olla asiasta mainitsematta tutuille. Vasta kun käytiin ensimmäisessä neuvolassa elokuun loppupuolella, niin mainittiin asiasta ensin tulevan isukin perheenjäsenille ja siitä sitten sana alkoi leviämään.


Melko äkkiähän tuo alkoi näkyä ja esim. koulukaveritkin olivat mietiskelleet, että liekköhän olen noin yhtäkkiä lihonut ilman mitään varsinaista syytä. ;) Noita kiloja muuten onkin taas tämän raskauden aikana tullut. Alkuraskaudessa tosiaan oli pakko syödä säännöllisesti jotain, ettei olisi tullut huonoa oloa, ja sen huonon olon vuoksi ei voinut eikä kyllä jaksanutkaan liikkua samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi juoksu jäi kokonaan pois, kun ei vaan pystynyt hölskymään. Myöhemminkään ei ole pystynyt liikkumaan samalla tavalla kuin aiemmin ja kyllä se ruokahalukin on kasvanut vaikka melko järkevästi koitan syödäkin. Sokeritesteissäkin kaikki arvot oli hyviä ja tasaisia koko mittauksen ajan.



Mitään muita tympeitä oireita ei onneksi ole ollut. Turvotuksia jonkin verran, varsinkin jos on töissä joutunut seisomaan pitkään tai kävelemään paljon ja jalat on illalla olleet sitten tosi kipeät, mutta seuraavaksi päiväksi onneksi helpottaneet. Liitoskipuja jonkin verran ja sekin on rajoittanut esim. salilla suoritettavia liikeratoja ja painonnostoa, mutta muuten on ihan hyvä olo ollut. Nyt tosin alkaa loppua kohti väsymys painaa enemmän ja tuntuu, ettei mitkään unet riitä vaan iltaa kohti mentäessä ei jaksaisi tehdä enää yhtään mitään.


Jonkun verran on pitänyt laukkoa ylimääräisissä ultrissa. Ensin lääkäri alkoi seuramaan pientä munaisten puolieroa, seuraavalla kerralla ero oli kaventunut, mutta sitten kohdun verenpaineet olivat koholla ja napanuora mahdollisesti kiersi jonkin matkaa istukan seinämän kautta ja sitä halusi jäädä seuraamaan. Nyt viime käynnillä näistä ei ollut näkyvissä oikeastaan mitään, eikä näkynyt sitäkään pientä kalkkikertymää, joka alku-ultrassa näkyi sydämessä. Tällä kertaa jäätiin kuitenkin seuraamaan, kun reisiluun mitta oli himpun alle 10 % kasvurajan edelliseen verrattuna... Mua itteeni on alkanut vaan tympäseen noissa käydä, kun mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole ja minkä noille tekee, vaikka jotain pientä siellä näkyisikin. Tuntuu vaan, että erikoislääkärit liian tarkkaan seuraa ja ite pitää järjestää kaikki aikataulut uusiksi, että pystyy irrottautumaan työharjottelusta kesken päivän noihin seurantakäynteihin...



Tänään siis viikot 34+3 ja vielä pötkylä majailee yksiössään. Oon kyllä luottavaisin mielin, ettei hetkeen ole ulos tulossa. LA on siis 8.3., kymppiviikolla, ja meillä olisi seuraavalla viikolla koulua... Vielä olen siinä toivossa, että voisin osallistua opetukseen tuolla viikolla, mutta eipä sitä etukäteen tiedä. Jos kalenterin kanssa olisi tämän asian kanssa kulkenut, niin olisihan tämän voinut ajoittaa pari kuukautta myöhemmäksi, että olisi saanut kevään kouluhommat pakettiin. Mutta eipä näitä asioita voi aina itse näin tarkasti ennustaa. Hyvissä voimin kuitenkin vielä tällä hetkellä mennään eteenpäin seuraavat max. 2 kuukautta!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Joulupaketteihin valmistuneita vaatteita lapsille

Niin se vuosi taas vaihtui ja minullakin oli jo aiemmin tarkoitus kirjoitella, mutta ensin iski laiskuus ja sitten flunssa... Sitkeä flunssa onkin enkä muista, milloin olisi viimeksi ollut näin väsynyt. Harmittaa jättää työharjoittelustakin päiviä väliin, varsinkin kun aikataulu on muutenkin vaan tiukka, mutta minkäpä tälle voi. Mieluummin parannun kotona kuin tartutan eteenpäin vaikkapa johonkin vanhukseen.

Blogiin voisi summata vuotta ja mitä näitä nyt on aina vuoden alkajaisiksi, mutta näköjään myös ompelupostauksista on aikaa.


Mainitsinkin jo aiemmin, että ompelin joulupaketteihin ison kasan vaatetta. Instragrammin puolella seuraavat ovatkin ompelukseni jo nähneet, mutta laitetaan nyt vielä kertaalleen myös tänne blogin puolelle, jos joku lukija inspiraatiota tai muuta innostusta vaikka saisi. (?)



Aloitin jouluompelut hyvissä ajoin jo marraskuun puolella ja ensimmäiseksi tein tämän setin Slle Noshin joustocollegesta. Siinä vaiheessa kun paketoin niin tajusin, että olisihan noita housuja saanut jo pidemmäksi tehdä... S on taas syksyn aikana ottanut kasvupyrähdyksen ja jälleen tuntuu, että alkaa housut käydä lyhyiksi. Toivottavasti nyt sen verran kuitenkin kasvu vähän hidastuisi, ettei ihan heti tarttisi näitä polvihousuiksi jättää. Tunikassa on tilkku Juhla-kankaasta, josta itselleni tein viime vuonna tunikan.



Oon jo pitemmän aikaa halunnut käyttää OB:n Owl Princess -tunikan kaavaa johonkin ja niinpä teinkin oikein herkulliset tunikan kangasmessuilta ostamastani muffinssikakku-kankaasta. Saatiin taannoin eräältä Sn kaverilta joitakin vaatteita ja siksikin vähän ajattelin, että ompelen toisen tunikan myös Sn kaverille. Tunikat onnistui hyvin, mutta kaavasta voisi sen verran mainita, että ensi kerralla lisään näihin kyllä pituutta.



Pojille piti toki myös saada vaatetta. Pidempään on kangashyllyssä marinoitunut pieni pala Noshin mokkaa myrskyä, ja nyt kun siihen sopivasti sain vielä palasen yksiväristä mokkaa ja tilasin myös farkkucollegena samaa sävyä, oli setti valmis. Farkkucollegessa käytin jo hyväksi havaittua Noshin Baggy-kaavaa ja paita on muokattu Noshin peruspaidan kaavasta.



Vielä samalla periaatteella Noshin joustocollegesta housut, joihin on Noshin Baggy -kaavaa muokattu siltä osin, että takakappale on ommeltu vain yhdestä kappaleesta.



Kangasmessuilta myös ostin PaaPiin vihreitä autoja ja nyt poltteli tehdä näistä paidat. Tein samalla kolme vähän erilaista versiota, raidalliset meni lahjaksi lasteni pikkuserkuille. Raitakankaat on Noshin trikoota, mutta vihreää kangasta "jouduin" tilaamaan vielä PaaPiilta, kun semmoinen visio pääsi iskemään kesken ompelun. Raitaresori myös PaaPiilta.




Settiin sopi mielestäni hyvin PaaPiin Jussi-kankaasta tehdyt housut. Tuota kangasta oon kans hillonnut, kun oon miettinyt, mitä siitä tekisin... Nyt päätyi viimein housuiksi ja mielestäni tuli kyllä ihanat. Housuissa oon käyttänyt kahta eri kaavaa, Rlle oma versio ja toiset taisi olla jälleen Noshin Baggyista muokatut ja lahjaksi kummipojalleni.



Mulla itse asiassa piti jo ompelut jättää näihin, mutta vähän vielä oli aikaa ja inspiraatio iski taas, kun katselin kangashyllyjä.  Olen tuosta kkoirakankaasta jo aikonutkin tehdä aiemmin tunikan ja sieltä kankaiden sisältä löysin myös jo kadottaneeni, aiemmin piirtämäni Owl Princess -kaavan... Sopivasti oli hyllyssä minttua kangasta mutta kun nyt näihin piirtelin lisää sitä pituutta, niin eihän se pala enää mihinkään riittänyt ja tunikan värejä mallaamalla jatkoin niitä pinkillä joustocollegella. Ihan hyvä setti tuli mielestäni.



Tämän tunikan alunperin ei pitänyt edes olla mikään joululahja, mutta nyt kun se on kauan jo ollut ompelupöydällä keskeneräisenä, päätin sen viimein viimeistellä... Joskus ostin Verson Puodin palalaarista tuota aprikoosia Paratiisin puutarhaa ja kaavoja mallaillessa en saanut hihoja mitenkään sopimaan kankaalle. Siispä piti odotella uutta reissua Puodille ja sieltä onneksi vielä löytyi pätkä samaista kangasta. Tämä on siis ihan puhtaasti tilkuista kasattu. Resorit sopii mukavasti sävyyn, ovat siis Paapiilta.




Vielä ehdin sen verran, että jouluaaton aamuna ehdin ommella pikkuruiset housut koossa 62. Ensimmäistä kertaa tilasin Story of Roolta kankaita ja vieläpä yllätyspaketin muodossa, ja sain kyllä hienon paketin. Nämä housut ehti vielä pukinkonttiin, aloin tehdä myös näihin sopivaa mekkobodya mutta sen kanssa tuli aika vastaan ja sain sen valmiiksi sitten vasta joulunpyhien jälkeen.




Nämä viimeiset ei varsinaisesti lastenvaatteita ole, nukkevauvalle kuitenkin. Muutamasta valmisnukenvaatteesta jäljensin kaavat ja ompelin muutamat vaatteet tilkuista. Ihan hyviä tuli, mutta toki aiemmin kun olis jo suunnitellut, ois näihin voinut hankkia ihan omat kankaansakin. Mutta näin ensikertalaiseksi ihan hyviä, ärsyttävää nyhräämistähän tuo toki on. S oli ihana kun avasi tämän paketin, niin sanoi, että Joulupukki on varmaan kuullut, että meille tulee vauva ja nämä on sille.  💗


Nyt on hetkeksi lapsille kyllä taas vaatetta. Seuraavan kerran ompelen heille sitten kesävaatetta. Sillä välin voisi aloittaa taas tyhjentämään noista kankaista, mistä oon ajatellut itselleni jotain. Niitäkin kuitenkin jokunen on kertynyt...