Instagram @sarkkuk

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Hiihtokausi avattu

Pakkanen laski viikonlopuksi hetkeksi ja luntakin oli sen verran, että aamusella tuijotin haaveillen ikkunasta ja päätin lähteä päivemmällä kaivamaan sukset kesäunien jälkeen varastosta!


Sain myös isin houkuteltua pihalle Sn kanssa kävelemään. Poikkesin vielä matkan varrelta hakemassa Vallu-koirankin ulkoilemaan.


Hiihtokausi tuli siis avattua näin kevyesti - ei tuossa juuri vastusta ole, kun koira hoitaa vetämisen. :D



Halusin sunnuntaina korjata vastustilanteen ja keksin, että lähdetään porukalla Nallikariin merelle hiihtämään. Fiksattiin vauvapulkkakin kuntoon tätä tarkotusta varten. Siitä puuttu se turvavyö, ja vaikka kaupasta kuin koitin metsästää, niin ei missään ollu sellaista soljella varustettua myytävänä. Jostakin nurkasta löytyi kuitenkin ylimääräinen soljella varustettu vyö vielä leveämpänä, mitä pulkissa yleensä näkyi olevan.


Yritys oli ainakin hyvä. Neiti nukahti autossa eli oli melko velttoa saada se tuohon pulkkaan istuskeleen. :D Rannalla oli ihan järjetön tuuli, jopa minun naama jäätyi parissa minuutissa. Lunta tuolla oli sen verran, että epämääräistä ruskean ja valkosen seasta mössöä oli ranta täynnänsä, sen läpi olisi pitänyt kahlata, että olisi päässyt sukset laittamaan edes maahan...


Eli eikun pois vaan, tyhjä reissu, mutta tulipahan tehtyä. Tympi sitten sen verran tuon jälkeen, että en jaksanu enää lähteä uudestaan ulos. Ens kerran kun merelle lähden, niin katson, että ulkona ei ole yhtään tuulta!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Miinus kaksikymmentä

Elämä on vienyt mennessään, ja taas tuntuu, että yhtään ylimäärästä aikaa ei ole. Miten muut äitibloggaajat pystyy yhdistämään perhe-elämän ja bloggaamisen - jopa päivittäisen postailun - tämä on jokaisen päiväni ihmettelyn aihe, kun iltayhdeksältä oon ihan kypsää kauraa vaipumaan tajuttomana sänkyyn ilman, että mitään kuuluisaa parisuhdeaikaa olisi edes ehtinyt viettämään...

Aika siis vuotaa jonnekkin, mutta jotain hyvääkin oon ehtinyt saada aikaan. Joulun aika (kestäen sieltä joulukuun alusta hyvinkin loppiaisen jälkeen) tuli vietettyä kyllä sellaisen suklaakoukutuksen keskellä, että epäilin jo, pääseekö siitä ikinä irti. Onneksi se kaksi palaa suklaata päivässä sentään on todettu terveydelle hyväksi, minä oon varmuuden vuoksi moninkertaistanu nuo terveyshamuilut. ;)


Ulkona ei tosiaan ole tullut liikuttua kunnolla hyvään toviin, sen on nuo pakkaslukemat varmistaneet. Otsikon mukaisesti on menty parinkymmenen asteen pakkaslukemissa, mutta tämän postauksen aiheena ei suinkaan pitänyt olla sää vaan ihan joku muu.

Viimein oon saanut stopin tehtyä ja etsittyä suklaahimoja korvaavia tuotteita mm. erilaisten lisäravinteiden keskuudesta. Tämä tammikuu on siitä hyvää aikaa, että koko kansan Kuntoon kesäksi -kampanjan myötä on kaikki proteeinijauheet ja -patukat nekin tarjouksessa. (Never say never - niin kuin aijemmin olin sitä mieltä, että yhtään jauhepurkkia en aijo ostaa...)


(Osittaisen) suklaalakon seurauksena vaakalukema ropisi pitkän jumituksen jälkeen taas kohinalla alas päin ja aamulla piti useampaan kertaan taas koittaa, että valehteleeko se puntari, mutta ei: Eilinen treeni teki kai tehtävänsä ja nyt voin sanoa viimein, että vuosien työn tuloksena se kaksikymmentä kiloa läskiä on pois!



(Sais se paino jo lakata tippumasta, mutta nautitaan nyt kun voidaan - tiiä millon sitä taas läskistyy kun esim. imetys joskus loppuu...)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Pajunkissat pakkasessa

Talvi yllätti autoilijan. Ensin pari päivää sitten jäätyi vesisateessa pihalla seissyt pyörä, ohjaustangon hieman vastaan hangoittelevasta liikkuvuudesta huolimatta pääsin sillä käymään kaupungilla salireissun. Tänään aamulla mittari oli kuitenkin painunut jo -20 asteen tienoille, ja vaikka eilen vielä ajelin lainaooppelilla mutkan, niin tänään oli pakkasasteet sille jo liikaa. Olisi ollut kielikurssia, perhekerhoa ja äititapaamista, mutta ei onneksi mitään niin tärkeää, että olisi suurempaa vahinkoa sattunut.


Rapeasta pakkasesta huolimatta keltainen mollukka loisti taivaalla, ja pakkohan se oli toppa-arsenaalin kanssa painua pihalle tätä ihmettä kummastelemaan.





Uskaltauduin haistelemaan viimein lähimaastoja, kun pitkästä aikaa pihalla näki nokkaansa edemmäs. Samalla uskalsin myös kävellä järven jäällä rantaa myöten - en vielä luota yhtään tuohon järven jään paksuuteen, että keskemmäs lähtisin. Arvata voitte, ettei isi tahtonut ulos tuolla pakkasella, vaikka illasta saikin autoa lähteä katsomaan. En myöskään tohtinut Saa viedä ulos, toppauksista huolimatta en ollu varma, että kestääkö tuommosta kuivaa pakkasilmaa hengittää kovinkaan kauaa. Näytti kuitenkin joku äiti olevan lastenvaunujen kanssa leikkipuistossa, kännykkää räpläillen, toisen taaperon leikkiessä ympärillä...


Mutta voi luontoparkaa. En ole mikään biologi, mutta ei tämmönen yhtäkkinen radikaali säänmuutos voi tietää hyvää kevään ja kesän kasvukaudelle...

maanantai 13. tammikuuta 2014

7 kk


Neiti S on viimeisen kuukauden aikana kokenut monenmoisia muutoksia elämässään.
 
 
Neuvolakäynnithän on nyt tästä eteenpäin parin kk välein, eli virallisia kasvumittoja ei nyt ole. Mutta 62-vaatteet on aika lailla jo käyneet pieniksi, ja osa 68:kin alkaa toisinaan tuntua ahtaalta tai lyhkäseltä. Joitakin S- eli 5-8 kg tarkotettuja vaippoja oon kans joutunut jo pakkaamaan pois, eli näiden perusteella sanoisin, että pituudessa 68 on saavutettu ja painossa 8 kg rikottu.


Täällä on jo hyvän aikaa hakeuduttu konttausasentoon. Nyt viime päivinä on neiti hoksannu liikuttaa tässä asennossa joko toista jalkaansa tai kättään, mutta vielä se on jäänyt yhteen liikkeeseen ja heilumiseen. (Tänään koitti käsilläkin seisontaa, mutta siitä helposti sitten muksahtaa otsalleen lattialle.) Edelleen liikkuminen tapahtuu pakittaen, käsillä työntäen, ja välissä pyörähdetään sitten toiseen suuntaan. Tällä tavalla S pääsee jo melko vilkkaasti paikasta toiseen etenemään, ja ehtii kaikkialle kun silmä välttää.


Liikkumisesta puheen ollen, on neidin pakkomielteenä vieläkin työntyä kaikkiin mahdollisimman pieniin koloihin... Pöydän, tuolin, sängyn, nojatuolin alle on mukava työntyä piiloon, kunnes tulee itku kun tulee stoppi. Jopa sohvan alle on koittanu mennä ja melkein suuttui, kun ei kapeaan rakoon päässytkään!
 
 
Meillä ei tuo vuodenvaihteessa tapahtunut muutto siis olis voinut tulla yhtään parempaan saumaan, nyt on Slla tilaa liikkua ja pyöriä. Ei edellisessä metri x metri -tilassa enää olis mahduttu olemaan mitenkään päin!
 
 
Samassa hötäkässä se isi siis nyt viimein pääsi Suomeen yöllä Ouluun saapuneella lennolla. Kyllähän se S vähän aamulla herättyään ihmetteli, että mikä ihme mies kotona on siihen aikaan aamusta. Hyvä ajankohta siihen nähden, että vielä ei vierasta ketään ja ilahtuu kenestä tahansa ihmisestä, joka hänelle juttelee. Kyllä viraston odotusauloissa tädit neitiä aina ihasteleekin, ja tämä hymyilee takaisin. Meillä käyvä lapsenvahti on jo niin tuttu, että S jo oikein riemastuu tämän tullessa.
 
  
Nyt ei olla hirveesti ehditty sitten harrastelemaan. Vauvauinti on vielä ainakin toistaiseksi jäissä, ja perhekerhokin ollut joululomalla. Kotosalla on sitten leikitty ja puuhasteltu, vaunuilutkin on kyllä jääny turhan vähiin joululomilla. Leikimme leluilla tai katsomme kirjoja, joista S tykkää tosi paljon. Tykkää muuten myös äitin lehdistä, joita äiti ei itse ole ehtinyt lukemaankaan... Lisäksi kaikki johdot ja elektroniikka pitää piilottaa, kun S olisi jatkuvasti näitä härppimässä. MLL perhekahvilatoiminta alkoi viime viikolla, ja vetäjän puutteessa en malttanu seisoa sivummalla, vaan ilmottauduin vapaaehtoiseksi vetäjäksi. Tästä lähin siis perjantai-aamuisin ollaan kahvinkeittopuuhissa ja tavataan uusia lapsia Slle kavereiksi.
 
 
Uusien lelujen lisäksi löysin kirppikseltä viimein pomppukiikun, ja uudessa asunnossa oli tätä varten koukkukin valmiina. Mehän kokeiltiin tätä kiikkua äitikaverin luona vieraillessa just ennen tuota kirppisreissua, ja neiti hoksas heti jutun jujun. Silloin tällöin on sitä nyt käytetty, ja S tykkää hirveästi pomppia siinä. Varsinkin sitten on kivaa, kun isi kiikuttaa tuossa semmosta vauhtia, että äitiä ihan jo hirvittää...
 
 
Soseitten syöminen tosiaan alotettiin vähän ennen puolen vuoden ikää. Melko pian tästä lisäsin jo päivittäiset ruokakerrat siihen viiteen, vaikka ei se ruoka aluksi kaikille kerroilla aina maistunutkaan. Nyt kuitenkin joka päivä huomaa, että S syö enemmän ja enemmän. Itse teen vieläkin noita soseita pääasiassa, hätävaralle oon ostanu jokusen kaupan sose- ja puuropurkin. Aamulla syödään neljänviljanhiutaleista jauhamaani puuroa+Piltti-puurohiutalesekoitusta jollakin hedelmä- tai marjasoseella miksattuna. Lounaaksi liha-kasvissose, välipalaksi hedelmä- tai marjasose, päivälliseksi kasvissose ja iltapalaksi yleensä samaa kuin aamulla. Kaikki tarjotuista yleensä maistuu, jos on nälkä. Jos ei, niin joko kohta koitetaan uudestaan tai sitten jos edes vähän söi, skipataan ja seuraavalla ruualla sitten kyllä uppoaa. Tosin iltapainotteista meillä vielä on tuo syöminen, aamulla maha täynnä maitoa ei varmaan ole niin huutava nälkä. Syöttötuolin hommaaminen vei ruokailut kirjaimellisesti ihan uudelle tasolle, ja mielellään S syö samaan aikaan meidän kanssa - tätä oon tuolle isi-hiirelle koittanu terottaa.


Ollaan syöty soseina mm. perunaa, bataattia, porkkanaa, parsaa, naudan jauhelihaa, kanaa, lohta, banaania, puolukkaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, mangoa, luumua sekä tuoreena että kuivattuna, kuivattua aprikoosia... mitähän vielä. Nk. sormiruokailua ollaan myös alettu nyt kokeilemaan. Ensimmäisenä tarjottua kurkkua oli vielä vähän hankala syödä. Seuraavaksi kokeilin banaania, ja saattoi sitä joku pala mennä suuhunkin saakka lattian sijasta. Kun vaikutti, että asenne on minä itte tuohon syömiseen, niin oon alkanu tarjoilemaan aina sillon tällön käteen sopivia palasia ruokaa. Kokeiltiin mm. banaanipannareita, ja niistä hän vasta tykkäskin! Kananmunasta ekalla kerralla ilmeisesti nousi pientä näppylää poskipäihin, mutta ohi meni. Leivoin myös vauvaleipää, ja sitä S nassuttaa jo mielellään. Kun huomasin, että pinsettiote alkaa kehittyä, niin tarjosin vadelmia, ja niitä näytti olevan kiva poimia suuhun. Sotkusta hommaahan tuo on, mutta sitä varten se äiti vissiin siivoaa...!
 
Ruuan päälle imetän vielä joka kerta. Välillä tosiaan vielä se maito maistuu enemmän ku ruoka. Sillon tällön on tuttupullosta annettu vettä, mutta yleensä S vaan pureskelee sitä tutin päätä, eikä varsinaisesti juo mitään. Monesti sitten vaan suuttuu, kun sisältä tuleekin vettä, eikä maitoa. Oonki aina soseisiin koittanu vähän lisätä vettä sekaan. (Pitäis nyt varmaan seuraavaksi alkaa kokeileen sitä nokkamukista juottamista).


Paljon uusia juttuja lyhyen ajan sisään - ja sen huomaa nukkumisessa. Meillä on menny nuo yöt vähän jo hulinaksi. Nukkumaan mennessä iskee iltavillitys, jolloin sängyssä pitää alkaa heilumaan ja pyörimään ja niitä uusia, opittuja konttausasentoja esittelemään. Nukahtamisen jälkeen saattaa vielä herätä kerran-pari, jos en minä ole vieressä (ja yleensä viime aikoina oon kyllä ollut, kun oon itsekin nukahtanut iltaysin aikaan). Sillon S saattaa alkaa liikkumaan ja kääntyy sängyssä (kerran löysin sen nukuttamisen jälkeen nukkumassa mahallaan jalat tyynyllä). Muutamina viime öinä on herätty taas sen kymmenen kertaa. Välillä se maito kelpaa, tutin jos antaakin, niin sen kanssa menee välillä leikkimiseksi. Välillä kylkiasentoon laittaminen auttaa, joskus puolta vaihtamalla,  joskus pitää antaa sen itte pyörähtää mahalleen nukkumaan, kun ei muu kelpaa. Kait se on se vaihe vaan meillä menossa ja loppuu joskus (jos loppuu). Niin ja arvata tosiaan voikin, että minä nukun edelleen Sn kanssa sängyssä ja isi sohvalla. :D


Päiväunet sen sijaan on vakiinnuttaneet paikkansa, kaitpa se sitten yöhulinoiltansa väsähtää päivällä sen verran. Joskus tosin ei malta nukkua - juuri äsken nukahti musiikkia kuunnellessamme syliini, mutta koitti kyllä niin vängätä omaa nukahtamistaan vastaan. Pihalla kävellessä nukkuu parhaiten, eli pitää alkaa täällä uusilla kulmilla ottaa se vaunulenkkeily taas harrastuslistalle. Parvekkeelle nukuttaminen on to do-listalla, heti kun saadaan tuo itsestään lukkoon jumittuva parvekkeen ovi täällä vaihdettua.


Äkinästä huolimatta ei ole vielä saatu lisää hampaita. Sen sijaan kahta olemassa olevaa on ahkerasti alettu harjailemaan aamuin-illoin ihan suositusten mukaisesti!

 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 2/2

Aikaisemmassa postauksessa kävin läpi alkuvuoden 2013 tapahtumat, joita suurilta osin väritti raskausaika. Tässä loppuvuoden mieleenpainuvimmat tapahtumat.



Pikkuneitiä kävi ihastelemassa moni vieras ja isosiskonikin pääsi Tampereelta saakka uutta sukulaista ihastelemaan.
Käytiin vauvan kanssa Oriflamen kesäjuhlissa.
Meidän piti myös käydä lastenvalvojalla selvittämässä avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyysasia, ja paperit lähetettiin Kreikkaan allekirjotettavaksi.
Neiti täytti jo yhden kuukauden.
Minä mahduin jälleen alkuraskauden vaatteisiin, ja uskalsin ostaa uusia housuja.
Käytiin paljon vaunukävelyillä ja samalla poimin paljon marjoja pakkaseenkin saakka.
Otin valokuvia tuleviin nimiäiskutsuihin.
Loppukuusta käytiin mummulassa isomummun luona (ja päädyin tältä reissulta kotiin hirveän vatsataudin kanssa!).


Elokuussa nautittiin ihanista helteistä ja käveltiin merenrannalle.
Osallistuttiin Rokotetutkimukseen ja vauva sai ensimmäiset rokotukset, joista nousi pieni kuume.
Käytiin osallistumassa Ravintolapäivään.
Käytiin poimimassa puolukoita.
Ostin eBaysta neidille nimiäismekon, ja otin valokuvia kiitoskortteja varten.
Serkkutytöt kävi lapsenvahteina, ja äiti pääsi mm. uimaan.
Kävin kehonkoostumusmittauksessa ja päätin ottaa aktiivisemman otteen rasvaprosentin pienentämiseen ja lihasmassan lisäämiseen.
Käytiin siskoni synttäreillä ja tutustumassa Vallu-koiraan.
Alotin Tupper-konsulttina.


Syyskuussa saatiin toiset rokotteet.
Neiti alkoi kannattelemaan päätään mahallaan.
Leivoin nimiäisiä varten tarjottavia valmiiksi, ja sain palovarottimen piippaamaan...
Alotettiin vauvauinti.
Neiti alkoi liikkumaan potkimalla taakse päin.
Ihastelin kaunista ruskaa.
Pidin ensimmäisen Tupper-esittelyn.
Tein kutsut nimiäisiin, kun isyysasia viimein eteni byrokratian rattaissa ja neiti sai isänsä sukunimen.
Käytiin kissanäyttelyssä.
Käytiin Vallun luona kylässä.
Pidin kotona nimiäisjuhlat ja neiti S sai nimen.


Oltiin perhekerhon värikylvyssä ja S teki äitille hienon taulun.
Vauvauinnissa oli kuvaukset, meillä uinti vaan vähän takkuili.
Käytiin vauvakinossa katsomassa elokuvaa.
Juteltiin paljon isin kanssa Skypessä, paperiasioissa oltiin pattitilanteessa.
Saatiin kolmannet rokotteet.
Saatiin ensilumi ja piti kaivaa vielä liian suuret talvivaatteet esiin.
Reissattiin Koitelin koskilla.
Alotettiin sosekokeilu perunalla.
S löysi varpaansa.


Aloin käymään SATSilla ja sain samalla pienen yhteistyön blogiini.
Otettiin Slle passi, ja kun mun yksinhuoltajuus ei kelvannutkaan MMV:lle, niin laitettiin Kreikkaan menemään uudet paperit yhteishuoltajuuden saamiseksi.
Rokotetutkimus päättyi toistaiseksi.
Käytiin taas Vauvakinossa elokuvissa.
Tonttuiltiin äiti-lapsi -tapaamisissa.
Perhekerhossa meistä otettiin ihania valokuvia.
Ihasteltiin kaupungin jouluavajaisia ja valofestivaalia.
S oppi ryömimään pakki päällä.
S sai ensimmäisen ja viikon päästä toisen hampaansa.
Saatiin viimein myönteinen päätös oleskelulupahakemukseen, ja sen seurauksena ajankohtaiseksi tuli etsiä uusi, isompi asunto.


Vietettiin itsenäisyyspäivää ruokaillen ja pikkujouluiltiin.
Laitoin kämppää jouluasuun.
Saatiin taas uusi annos lunta.
Kävin kaverin 30-vuotissynttäreillä.
Alettiin syömään pikkuhiljaa soseita.
Blogissa oli joulukalenteri, joka kaiken muun kiireen keskellä vähän kosahti alkuperäisistä ideoistaan.
Isi tuli vihdoin kotiin pienen lentolippuselkkauksen ("ei oo") jälkeen!
Vietettiin Sn ensimmäistä joulua.
Muutettiin uuden vuoden alla.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Liikunnat joulukuu

Vuoden pohjanoteeraus liikuntojen osalta. Kävi mielessä, että kehtaako tällaista julkaista blogissa ollenkaan, mutta toisaalta, pahemminkin voisi olla. Eli tässäpä säälittävät liikkumiset joulukuun ajalta.


Ehkä joku kävelylenkki on saattanut jäädä kirjaamatta, mutta voin kyllä myöntää, etten mitään ylimääräsiä kävelyjä oo juuri tehnytkään, eikä kymmenen minuutin pyrähdys lähikaupassa ansaitse tulla näissä huomioiduksi.

Salilla oon pyrkinyt käymään sen kerran viikossa, yleensä lapsenvahdin katsoessa Saa. Kun oon nyt kunnolla päässyt tuon saliohjelman makuun, niin kyllä sitä tällä vähäiselläkin punttien nostelulla on saanut ihan näkyviä tuloksia aikaan tuonne muskeleiden suuntaan. Oon myös kuukauden aikana saanut nostaa painojen kilomäärää, eli se jos jokin kertoo jotain.


 Toisen viikkoliikunnan oon tehnyt ryhmäliikuntatunneilla ilta-aikaan Sn ollessa MiniSatsissa. Joulukuussa näissä jumpissa ei tosin tullut käytyä kuin kolme kertaa! Ensimmäinen kerta SatsCorePulsessa, jonne päädyin puolivahingossa toisen jumpan peruunnuttua. Tuo jumppa oli melkoinen turhat luulot pois -meininkinen pieniä lihasliikkeitä ja aerobista yhdistävä aika kokonaisvaltainen treeni, ja tykkäsin ihan hirveästi - siinä oli paljon samoja liikkeitä, mitä sisältyy minun saliohjelmaankin. Harmittaa, että tämä oli vain korvaava tunti eikä säännöllisessä viikko-ohjelmistossa. Toisen kerran kävin seuraavalla viikolla Champsissa, ja hyvä sekä tehokas sekin oli, mutta oisin ite kaivannu vielä enemmän sellasta kunnon sykettä nostattavaa meininkiä mukaan. Aatonaattona kävin Sh'bamissa, jossa minulla oli taas kaksi vasenta jalkaa mukana. Noissa rytmillisissä jutuissa minulla pitää aina olla muutama kerta alla, että ne liikkeet lähtee sujumaan oikeaoppisesti.

Joulu sekotti oman liikuntarytmin totaalisesti sekä omien että salin aikataulujen vuoksi (mm. joulupäivänä oisin ollut ihan valmis lähtemään jo salille, jonka ovet olivat vielä kiinni) - onneksi tuo isi kuitenkin tuli kotiin ja vahti Saa sen aikaa, että pääsin käymään kuitenkin salilla silloin, kun ehdin välipäivien aikaan. Kaiken päälliseksi muutto vei ne pienimmätkin ajanrippeet vuodenvaihteen alla, eli jos ei pakkaamista ja tavaran roudaamista (jonka muuttoapukin pääasiassa hoisi) lasketa, niin liikuntasaldo on tältä ajalta pyöreä nolla! Lisäksi, kun lasketaan päälle ne kaikki syödyt joulusuklaa(rasia)t, niin eipä ihme, kun paino jumittaa (vaan onneksi ei nouse kuitenkaan).


Alkuvuoden haaveissa liikunnan suhteen on mahduttaa viikkoliikuntoihin toinen salikerta sekä aloittaa taas pitkät vaunulenkit / juoksuharrastus (ja jos lunta tänne joskus saisi, hiihtolatukin menee vähän matkan päässä). Mitään en kuitenkaan varsinaisesti lupaa, kaikki ylimääräinen lasketaan nyt vaan plussaksi.




Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu

maanantai 6. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 1/2

Tähän väliin koostetta vuoden kohokohdista, puoli vuotta kerrallaan eli tässäpä kevätmasu13 -tapahtumat.



Mahan kasvatus jatkui, kaikki kertynyt jouluturvotus ei ollut silkasta suklaan syömisestä.
Ostin ensimmäiset mammavaatteet eli kaksin kappalein H&M Mama -housuja.
Kävin hiihtelemässä kirpakassa pakkassäässä.
Viimeistelin gradua.
Majailin vielä siskoni tykönä.
Loppukuusta kävin rakenneultrassa, tässä vaiheessa julkaisin blogissakin kuvia, joista jo lukijat viimeistään pystyivät päättelemään tuon mahankasvatusprojektin syypään. ;)

Loppukuusta postitin Kreikkaan täytettäväksi oleskelulupahakemuspaperit.

*   *   *


Muutin omaan kämppään, jonne Leevi seurasi heti perässä.
Pääsin mukaan Demola-projektiin värkkäämään nettisivudemoa.
Kävin laskiaisena ihmettelemässä opiskelijoiden mäenlaskumeininkiä.
Makeanhammasta kolotti useaan otteeseen.
Kävin osana terveystutkimusta suorittamassa testejä, joista sai palkkioksi mm. känkyn, joka jäi viimeiseksi moneen kuukauteen.
Loppukuusta vihdoinkin valmistuin filosofian maisteriksi.

*   *   *


Sain äitiyspakkauksen postista.
Leivoin valmistujaistarjottavia, jotka ei kaikki ihan menneet niin kuin Strömsössä...
Pidin valmistujaiset.
Pyöräilin edelleen joka paikkaan.
Maha paisui paisumistaan, tässä vaiheessa uskalsi rohkeimmat jo udella sen syytä.
Kävin hiihtelemässä merellä keväthangilla.
 
A pääsi käymään Ateenassa luovuttamassa oleskelulupahakemuksen kuun puolivälin paikkeilla.

*   *   *


Aloin vauvanvaate ja -tarvikehankinnat mm. kirppiksiä koluamalla.
Vielä alkukuusta pääsi hiihtämään.
Täytin vuosia.
Avattiin grillikausi vappuviikolla.
Kävin Humanistisen killan brunssilla sekä muissa vappuhulinoissa, mm. opiskelijoiden marssilla ja uittoja katsomassa.

*   *   *

"Valmistuin" sekä Oulun yliopiston alumnilähettilääksi että Demola-projektista.
Napa pullahti ulos.
Voitettiin pari erää Caion tietovisassa ja niistä saaduilla lahjakorteilla oli hyvä käydä syömässä (aina kuntosaliurakan päätteeksi) HA.
Pääsin hiusmalliksi.
Kesähelteet koitti aikaisin, ja viilensin kumpuni kanssa oloa merenrannalla.
Aloin sisustamaan vauvalle omaa soppiansa.

Lähetin oleskelulupahakemukseen kaveriksi kiireellisyys-pyynnön tulevaan synnytykseen vedoten - tuloksetta.
*   *   *


Käytiin heittämässä jäähyväiset kantapaikassamme Caiossa (joka olikin myöhemmin uudelleensyntyvä).
Viilensin tukalaksi käyvää oloani edelleen rannalla makoillen ja kirjoja lueskellen.
Viimein koitti eräpäivä - 13. päivä vk 40+2 syntyi pieni prinsessamme.
Viikon vanhana käytiin vauvan kanssa jo serkkujen synttärijuhlilla.
Olla öllöteltiin kotosalla vauvan kanssa tutustellen.
Oleskelulupahakemus odotti edelleen jonossa käsiteltäväksi pääsyään.

*   *   *


JatQ ...

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Joululahjat

Palataanpas hetkeksi vielä jouluun ja joululahjoihin. Meille tämä kyllä on vielä ihan ajankohtainen aihe, koska viimeiset paketit avattiin vasta eilen uuden vuoden aaton kunniaksi!


Joku lahja on blogissakin jo aikaisemmin vilahtanut...




Avattiin osa lahjoista ensin meidän porukoiden luona. Ensimmäisestä paketista paljastui ajankohtaiseen tarpeeseen tullut purulelu-helistin -yhdistelmä. Justiinsa kun olin meidän purulelun mennytkin hukkaamaan... (missähän tuo lie edelleenkään on).


Omien lahjojen valokuvaaminen jäi, mitähän sitä sitten saikaan... ainakin saunaan liittyvä toivelahja ja suihkuverho ja muutama kynttiläjuttu taisi pukinkontissa olla. Lisäksi S sai violetin fleecehuovan, korurasian, olikohan vielä jotain muuta pientä...


Unohin vallan ostaa Leeville lahjan, onneksi postimies pelasti tilanteen ja Leevikin sai lahjan.


Kotona meitä odotti toinen lahjakasa, ja neiti otti tilanteen haltuun ja ilmeisesti rakastaa lahjoja. Siihen malliin ainakin pyöri niiden seassa. :)


Kummitädiltä ja -sedältä neiti sai ihanan mittarimatosen, jota S jaksoi ihastella.


Toinenkin purulelu tuli, kun ostin itse tämän lahjaksi. (Ja vielä samana iltana tämä ja yksi toinenkin purulelu ehtivät jo mennä hukkaan, ja täällä epäiltiin jo vakavasti kummituksen olevan katoamisten takana... löytyihän ne sitten seuraavana päivänä, toinen pakastimen pohjalta ja toinen pakastimen alta...)


Kummitäti oli lisäksi ilmeisesti aivan itse neulonut tämän aivan ihanan suloiset neuletakin ja -housut!


Ja minulle samaa settiä olevat villasukat lempivärissäni. Lisäksi suklaata. :P


Siskoni poikaystävän äiti oli täällä muutama viikko sitten käymässä, ja hänkin halusi neidillemme ostaa jotain. Valitsin sitten Kappahlista ihanan tunika-housut -setin (74) sekä asuunkin mätsäävät hauskat sukat.


Minä en oikein tiennyt, mitä ostaa lahjaksi tärkeimmälle - kuitenkin nuita pieniä suurempia hankintoja olin jo hommannut (esim. vauvapulkka) tai hommaisin sitten uuteen kotiin (mm. syöttötuoli). Kirppiskäynnillä mukaan tarttui kuitenkin semmoisia aarteita, että laitoin ne Slle sitten joulupaketteihin. Puhuva MyLittle -poni, Pöllö -lelu (joka nyt tarkemmissa tuotetiedoissa osoittautui riikinkukko-helistimeksi :D ), Nalle Puh -pehmeä mittanauha sekä koottava kukka-rengaslelu.


Uuden vuoden aaton kunniaksi tosiaan jatkettiin pakettien avaamista. = Muuttotohinoissa lahjakassi kulkeutui jo uudelle asunnolle, unohtui ja sitten päätin siirtää pakettien avaamisen rauhallisempaan ajankohtaan.


Äitille lahjakortti, joka varmaan ilahduttaa neitiäkin...
 







Ihana Kissakaverit-kirja, jota neiti innostui heti tutkimaan! Voivat sitten yhdessä isin kanssa opetella värejä suomeksi.


Lisäksi Puput-kirja (pupu on muuten sattumoisin myös arabiaa) sekä Prinsessa-valokuva-albumi, josta neiti seuraavana aamuna oli jo aamupalaksi "lukenut" yhden sivun... :D


Lisäksi minulle kokoelma tei, joista tuota Pakuriteetä juonkin parasta aikaa.


EDIT: Vielä makoisat polkkakarkkikorvikset.


Kiitokset vielä kerran kaikista ihanista lahjoista tontuille ja Joulupukille!