Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

perjantai 29. joulukuuta 2017

Meidän joulu

Nyt on sitten joulunpyhätkin takana päin ja ajatuksetkin siirtyy uutta juhlaa pyörittämään, niin varmasti voi jo alkaa muistella meidän joulun viettoa. Oltiin ihan kotosalla perheen kesken ja minun puolelta sukulaisia tuli meille aattona syömään.


Olin aatonaattona varautunut tekemään ruokiakin, mutta äiti oli hankkinut tai tehnyt jo suurimman osan valmiiksi, niin eipä sitä sitten kovin paljoa tarvinnutkaan keittössä hyöriä. Aamulla leivoin ihanan taateli-toffeekakun (resepti) ja kuorrutin aiemmin tehdyn joulukakun (resepti). Ihan hyvä ettei paljon tarvinnutkaan tehdä, täällä meni sähköt poikki illalla ensin varmaan tunniksi ja sitten kun ne palasivat, niin kohta taas räpsähtivät joksikin aikaa ja vielä jonkin ajan päästä kävivät pois. Punajuurilaatikkoa olin tekemässä ja sehän sitten vähän viivästyi. Keskityin sitten lahjojen käärimiseen, sitä kun pystyi tekemään otsalampun valossakin. Oli kyllä hirveä urakka, vaikka mielestäni en kyllä kovin paljoa ollut lahjoja ostellutkaan... Silti oli tullut näköjään hankittua sitä sun tätä ja kun vielä olin onnistunut ompelemaan ison määrän vaatetta paketteihin, niin kyllähän siinä lopulta meni pitkälle yli puolen yön. Katsoin (kuuntelin) samalla tallennettuja sarjoja TV:stä eli sinällään ihan rentoa puuhaa, vaikka lopussa alkoi jo melkoisesti uuvuttaa ja selkää särkeä lattialla istuminen.


Aattoaamuna päätin vielä alkaa yhden lahjaompeluksen tekoon. Osan sain valmiiksi ja osa jäi odottelemaan vielä. Sitten saikin jo hakea lapset isältään mukaan ja käytiin naapurissa miehen perheen luona syömässä joulupuuroa.


Ehdittiin kotiin vielä katsomaan TV:stä lastenelokuvia, ennen kuin meille alkoi saapumaan vieraita ja aloin ruokavalmisteluita laittamaan. Saa jännitti melkein enemmän, tuleeko mummu vai Joulupukki ensin, mutta ehtivät kuitenkin ennen Joulupukin tuloa. Hiukan ennen Joulupukin tuloa saapui meillä käväsemään naapurista miehen perhettäkin, kun olivat kuulleet, että Joulupukki on ihan kohta tulossa.


Joulupukki saapui puoli viiden maissa. R kun näki Joulupukin, niin meni ihan paniikkiin ja alkoi itkemään. S omien sanojensa mukaan hänkin meinasi alkaa pelkäämään, kun ajatteli ensin, ettei pukilla ole silmiä, mutta ei sitten pelännytkään. Reippaasti S meni pukin apuriksi lahjoja jakamaan, mutta R istui mummun sylissä eikä uskaltanut sieltä edes pukin syliin.





Lahjoja tuli taas melkoiset röykkiöt ja hetki meni lapsilla niitä availlessa. S kyllä näytti tykkäävän kaikista saamistaan lahjoista, monen kohdalla mainitsikin, että tätä mää oon toivonut... Oli tontut kyllä hyvin nyt kuunnelleet toiveita. ;) R meinasi välillä unohtaakin loput pakettinsa, kun keskittyi leikkimään jollakin saamallaan lelulla. Taisi työkalut ja etenkin porakone olla mielekkäin. S taas sai paljon vaatetta (Frozenia), mutta tykkäsi myös esim. muovailuvahasta, barbeista, koruista ja meikeistä.


Vasta tämän jälkeen ehdittiinkin vasta syömään. Olihan se jouluruoka taas hyvää, ei oikeastaan ole tullutkaan nyt ennen joulua kunnolla jouluruokaa edes vielä syötyä, kun koulussakin oli tarjolla vain kahta sorttia laatikkoa ja palvikinkkua. Sai siis huoletta syödä mahan täyteen. Lapset nyt tuskin edes maistoivat ruokaa.


Vieraiden lähdettyä loppuilta menikin sitten saunoessa ja uusilla leluilla leikkimiseen. Lapset ei tietenkään olis malttaneet nukkumaankaan mennä. R simahti minun syliin kymmenen kieppeillä ja S malttoi vasta vähän ajan päästä alkaa laittamaan leluja kasaan ja lähtemään sänkyyn. Mutta tuli uni kyllä hyvin äkkiä.


Oli kyllä itelläkin tarkoitus nukkua pitkään vaan niin sitä totutussa rytmissä nousi ylös aikaisin, kun kissakin alkoi melskaamaan uloslähtöä. S heräsi tästä onneksi vasta parin tunnin päästä ja puhui tultuaan kainalooni, että aikoi heti alkaa leikkimään uusilla leluilla. R heräsi vähän myöhemmin ja ensi sanoikseen sanoi, että R pelkäsi Joulupukkia. Liekköhän unetkin sitten pyörineet edellisillan tapahtumissa. Leikkimään kyllä jaksoi hyvien unien jälkeen alkaa heti ja uusista leluista onkin ollut iloa moneksi päivää.



Semmoinen joulu meillä. Tapaninpäivänä menin jo illaksi töihin ja lapset meni siis isänsä luo siksi aikaa. Minulla muutama työvuoro on tälle "lomalle" niin saa nähdä, mitä puuhastelua me lasten kanssa keksitään ja ennen kaikkea ehditään tekemään. Onneksi uuden vuoden kieppeillä on muutama vapaapäivä, niin jospa jossakin ehdittäisiin vielä käymään yhdessä. Jos tuo pakkanenkin nyt hellittää niin tarkenisi vähän ulkoillakin.

torstai 21. joulukuuta 2017

Lukukausi (melkein) paketissa

Kliinisen ensimmäisen harjoittelu sekin jo oli ja meni. Oli kyllä melko kiireiset neljä viikkoa kun yhden kurssin seminaarit ja simulaatiot sekä tentti (tentit) osui vielä samaan saumaan. Eli oon saanut tehdä harjoitteluun työtunteja viikonloppuinakin, vaikka normaalisti ei opiskelijan tarvitsisi viikonloppuna leikkauspuolella harjoittelua tehdäkään. Hyvin jaksoin silti, vaikka kotona ei kyllä iltaisin enää riittänyt energiaa yhtään mihinkään.


Mielenkiintoista oli kuitenkin tutustua myös tuohon perioperatiiviseen puoleen. Moni sitä suuntautumista tietenkin kysyi ja terkaksi edelleen aion valmistua, mutta sanoin loppuarvioinnin yhteydessäkin, että eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä joutuu. Jos siis olisin sairaanhoitaja niin ei tuokaan puoli ihan poissuljettua ole. Erityisesti kiinnostavaa oli tuo anestesiapuoli, vaikka kyllä leikkauksiakin mukava oli katsella. Tuttava kysyi, että ei minua sitten vissiin ällötä se homma ja ei oikeastaan semmoista reaktiota tullut missään vaiheessa vaan enemmänkin olisin halunnut nähdä operaatioita. Vähän kuitenkin rajoitti omaa osallistumista se, että mm. läpivalaisuihin eikä larynx-maskianestesioihin ollut minulla asiaa, vaikka toki paljonhan nuita leikkauksia oli sitten ilman näitäkin. Ei myöskään omalle kohdalle/vuorolle sattunut mitään hätätilannetta eli paljon samantyyppisiä juttuja pääsi loppupeleissä seuraamaan.



Itse enemmän oon ehkä kuitenkin tekijä-tyyppiä eli voi olla, että pitemmän päälle seisoskelu leikkauspöydän äärellä ei olisi se oma juttu. Jos ajattelee, että pisimmät työurat vois olla sen 30 vuotta niin ite ehkä puutuisin tuontyyppiseen hommaan, enemmän haluaisin olla ihmisten kanssa tekemisissä kuitenkin. Anestesiapuolella heräämössä ja valvomossa tuli harjoiteltua kädentaitojakin sopivasti ja kun ei aikaisempaa kokemusta asiasta ole, niin kyllähän niitä saikin harjoitella ja saa edelleenkin.



Mutta on kyllä nyt täytynyt palautua alkuviikko ja onneksi nyt ei jäänyt kouluhommia enää hirveästi rästiin (toisin kuin viime vuonna, jolloin joululomalla oli sitä sun tätä tehtävää). Yks lääkelaskutentti mulla edelleen silti kummittelee ja oli aikomus käydä se tekemässä, mutta jotenkin ei tällä hetkellä ole yhtään motivaatiota edes ajatella koko asiaa. Mutta pakko varmaan käydä tänään tai huomenna viimeistään taas yrittämässä. Mulla viimeksi meni jotenkin ajatus niiden laskujen kanssa ihan solmuun.. on tässä kuitenkin senkin jälkeen useamman kurssin lääkelaskut menneet läpikin eli jotain nyt kuitenkin pitäis osatakin. Joululoman viettoon pitäisi kans ehtiä, mutta oon heti joulun jälkeen sopinut muutamia työvuoroja eli vierivä kivi ei taaskaan pääse sammaloitumaan...



Alkaa kuitenkin jo jouluvalmistelutkin painaa päälle eli kun yhden stressin saa pois niin toinen jo tulee. Palailen siis varmaan blogin pariin joulun jälestä, jos nyt ei jotain kirjoitustarvetta pukkaa vielä ennen sitä.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Lasten joululahjatoiveet

Joulu tulla jolkottaa jo ihan kulman takana. Hyvän tovin on saanut alkaa jo keksimään, mitä lapsille joululahjaksi. Vanhasta viisastuneena oon aloittanut joululahjojen hankinnan jo hyvissä ajoin, jotta ei sitten viime hetkillä kiireessä tule niistä(kin) stressiä. Isona apuna on myös olleet postilaatikosta tipahdelleet lelukuvastot, joita meillä on yhdessä katseltu ja lapset on samalla bongailleet sieltä kiinnostavia juttuja. Slle kuitenkin sanoin, että kaikkea ei voi saada, että sieltä voi valita kaksi tai kolme parasta juttua ja Joulupukki saattaa sitten ne tuoda. Liekköhän tuo mennyt ihan ymmärrykseen, mutta yritetty ainakin on.

Neljä ja puolivuotias S on edelleen Frozenin lumoissa ja jälleen on niin, että varmasti kaikki Frozen-aiheinen juttu kelpaa. Joulupukillekin esitti lahjatoiveen, että Annaa ja Elsaa haluaa. Viime jouluina on kyllä tullutkin sitä Frozen-tavaraa ihan yllin kyllin, että ei ihan kaiken tarvitse kuitenkaan sitä olla. Häntä kiinnostaa lisäksi ainakin Lego Friendsit, My Little Pony, Barbiet, lisäksi on edelleen ahkera palapelien tekijä, piirtää ja värittää mielellään (erit. tusseilla), tahtoisi tarrakirjan ja käyttää mieluusti myös koruja. Telkkarista on ihastellut myös Ninjago-legoja, että ei kaikkien onneksi tarvitse olla näitä prinsessajuttuja. Muita ikitoiveita on esimerkiksi muovailuvahat, jotka tämän ikäisten kanssa tahtoo mennä aina samaan mustaan möykkyyn ja siitä kadota imurin ja roskien sekaan.




Reilu kaksivuotias R taas on kiinnostunut tyypillisesti pojille kaikista autoista ja muista kulkuneuvoista. Ja lisäksi esim. jonkinlainen parkkitalo tai muu vastaava meiltä puuttuu. Myös rakentelee mielellään legoilla hänkin, ja oon itse sitä mieltä, että legoja ei voi olla liikaa (okei, jossakin toki raja menee) ja ne kestää käytössä onneksi pitkään. R tykkää myös erilaisista työkaluista. Muumit, Ryhmä Hau ja Puuha-Pete on tämän hetken hittejä. Telkkarimainoksesta on myös bongannut Baby Björn-nuken.




Tässäpä tällaisia lelulahjavinkkejä. Lisäksi lapset varmasti tykkäävät erilaisista elämyslahjakorteista sisäleikkipuistoihin tai vastaaviin. S itse on toivonut myös vaatteita. Pehmoisia paketteja meidän perheessä tulee oman ompelukoneen alta, mutta kaikkeen se en minäkään pysty, semmoisille pikkuvaatteille kuin alushousuille tai sukille on aina tarvista. Koviin paketteihin mahtuu lisäksi toki erilaisia kirjoja ja pelejä. Eiköhän näillä jo jonkunlainen lahjavuori saada taas aikaan...


Kuvat: Verkkokauppa.com paitsi Barbie & Delfiini Jollyroom.fi

perjantai 1. joulukuuta 2017

Vuosi kuntoilua ja mitä siitä on seurannut

Näihin aikoihin vuosi sitten kävin pitkästä aikaa kuntosalilla Liikuntapäivät-kampanjan muodossa ja siitä innostuneena päädyin hankkimaan kuntosalijäsenyyden Fressille. Pitää kyllä todeta, että se on kyllä kannattanut. Helposti voisi käydä niin, että sen jäsenyyden hankkii, maksaa melko arvokkaita kuukausimaksuja ja silti se salilla käyminen vaan jää. Näin ei onneksi ole ollut omalla kohdallani, vaan olen ihan varta vasten aikatauluttanut itselleni kalenteriin viikottain edes sen yhden kerran, jolloin on ollut pakko mennä salille. Kesällä kylläkin tuli useamman viikon tauko, kun työharjoittelu, työt sen jatkoksi ja kesälomatouhuilut otti oman aikansa, mutta heti pienen tauon jälkeen jatkoin taas kuntoiluharrastusta edelleen.



Yksi iso motivaattori on ollut PT-valmennus, jossa ensin vuodenvaihteessa oli muutama tapaamiskerta (kuului tutustumispakettina salijäsenyyden kanssa) ja heti siihen jatkoksi otin sitten pidemmän valmennuksen. Sehän itseasiassa jatkui sitten suunniteltua pidempään heinäkuulle saakka, jossa minulle viimeisille kerroille vaihtui PT:kin kun edellinen siirtyi uusiin haasteisiin. PT:n kanssa treenikertoja tuli noin 1-2 x/vk vähän omista aikatauluistani riippuen ja pientä kesätaukoa lukuunottamatta. Monta kertaa olen miettinyt, että kannattikohan tuota nyt ottaa, hintahan noissa on melko suolainen. Kuitenkin vastapainoksi olen kyllä oppinut tekniikkaa ja ihan uusia vinkkejä, jota en ikinä kyllä yksin ollessani olisi voinut oppia, ja saanut tätä kautta myös ihan uutta tekemisen makua salille. Voin myös olla melko varma, että ilman "pakkoa" käydä näissä PT-treeneissä olisi voinut käydä niin, että se alkuinnostus ois jäänyt kaiken muun kiireen jalkoihin ja hyytynyt viimeistään siihen, että en ois osannut mitään. PT on antanut vinkkejä, korjannut tekniikkaa ja antanut kehittyessä uusia haasteita. Ja itse ainakin koen, että parasta missä vaan harrastuksessa on se, että huomaa itsekin kehitystä tapahtuvan ja osaamisen karttuvan.



Erityisesti hurahdin ihan vain kokeilun perusteella BodyPumppiin. Olihan se nihkeää ekalla kerralla, kun ei oikein tiennyt, mitä tehdä, painot oli väärät, ja jokainen lihas jumissa muutaman ensimmäisen kerran jälkeen. Mutta PT:lle sanoin, että tykkään tämäntyyppisestä ja se otettiin huomioon omissakin treeneissä niin, että aika pian hoksasin, mitä siellä BodyPumpissa tapahtuu. Ja sitä kehitystä kyllä tapahtui melko piankin. Kehonkoostumusmittauksista kehityksen huomasi ihan lihaskasvun tasolla ja pumpissa taas sillä, että aika pian sai alkaa lisäämään painoja tankoon. Pikku hiljaa, mutta kuitenkin enemmän.



Jos aloitinkin vuosi sitten sillä, että alavartaloteeniin kesti laittaa juuri ja juuri yli 10 kiloa, hauispainot oli 2 kg ja rinnalla työnsin pinnistäen ja ponnistaen n. 8 kg, niin nyt melko kevyesti menee alavartalossa tuplat alusta ja rinnallekin nousee jo pienissä sarjoissa 15 kg. Lihasten kannalta painoja voisi olla enemmänkin (loppukeväästä ehdin jo hetken käyttää isompiakin painoja, mutta sitten vähän peruuttelin), ehkä nyt maltan olla niitä lisäilemättä. BodyPump-ohjelmien vaihtuvuus myös takaa sen, että justiinsa kun tuntuu, että nythän tämä käy helposti, niin ohjelma ja sitä myötä sarjat vaihtuu ja uusia haasteita tulee niin, että taas on seuraavana päivänä lihakset kipeenä.



Salilla oon itsenäisesti käynyt lopulta melko vähän, kyllä se kuitenkin tarvi jonkun motivoimaan ja käskemään viereen, että saan puristettua itestäni irti kaiken. Siksi oon tykännyt enemmän ryhmäliikunnoista ja onhan siinä vähän kilpailuviettikin mukana. ;) Salilla mieluiten käytän juoksumattoa tai CrossTraineria, jossa voi keskittyä taas toisentyyppiseen (aerobiseen) treeniin sen lihaskunnon vastapainoksi. Etenkin nyt taas märillä ja kylmillä keleillä oon alkanut tykästyä juoksumattoon ja saanut juoksukuntoakin ylläpidettyä, vaikka viime talven veroisiin juoksusuorituksiin en tässä elämänvaiheessa ylläkkään. Ehkä vuoden päästä tästä taas?



Kuntoilla voi monen syyn vuoksi, osalle se on elämäntapa, osalle hyvinvointi- ja terveysjuttu, jollekin ehkä taustalla on painon pudotus. Ehkä itselläkin jälkimmäisin on ollut joku takapiru olkapäällä, mutta melko vähän se on motivaatiota lopulta kasvattanut. Varsinkin kun aika pian huomasi, että lihaskunnon vuoksi paino lähtikin vähitellen nousuun enkä ihan oman hyvinvoinnin vuoksi jaksa mitään ruokavaliodieettejä.  Kesällä heti kun oli tuo tauko liikuntaan, niin se paino kyllä nousi saman tien ja oikeastaan sainkin sen vasta kuriin, kun aloin jälleen liikkua enemmän. Omalta tuntumalta voisin sanoa, että painon ylläpitoon tarvitsen 2-3 kunnon hikitreeniä viikkoon ja aina se ei ole mahdollista näissä ruuhkavuosissa. No, vuoden aikana painoa on nyt kertynyt reippaasti yli 15 kilon, tällä hetkellä tosin sen nousu on ihan suosituksissa kun muistaa katsoa vähän, mitä syö ja jos tosiaan ehtisi liikkumaan edes sen kaksi kertaa viikossa. Eiköhän ne kertyvät ehdi pudottelemaan sitten myöhemmässä vaiheessa taas. ;)



Omiin tavoitteisiin oon kyllä päässyt siinä, että kyllä tästä on ihan elämäntapa tullut. Harmittaa, kun ei salille ja treenaamaan ehdi ja väkisin yrittää keksiä sille edes jonkun aikaraon. Oon löytänyt oman mieluisan liikuntalajin ja muitakin vaihtelun vuoksi kokeilen. Enpä siis voi muuta kuin suositella kaikkia liikkumaan oman mielenkiinnon mukaan!