Instagram @sarkkuk

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kesäkiri vk. #2


Kuva

Aloituspv: 14.4.
Paino vk. 2: +-0 kg (+-0 kg)


Jotain hyvää tai huonoa: Paino se vaan junnaa paikoillansa. Hyvä siinä, ettei se nouse ja tarkoittaa sitä, että vaikka oon aikasemmin suklaata syöpötellyt, niin näköjään vaakaan se ei ole tehnyt suurempia vaikutuksia. Huonoa siinä, että jos painoa haluaa nyt tiputtaa, pitäis keksiä keinot, miten se tapahtuu.

Tähän ensimmäisenä asiana tulisi mieleen lisätä liikuntaa, etenkin aerobista. Niin juuri olen tehnytkin, kahden viikon aikana en ole käynyt kuntosalilla kuin kerran, ja muuten ryhmäliikunnoissa. Viime viikolla kävin Speed n' Sportsissa ja joogassa, ja viikkoon sisältyi myös vajaat 3 tuntia kävelyä tai hölkkää.


Pääsiäinen ja nyt tämä vappu sekoittaa minun saliaikataulut kuitenkin totaalisesti. Eilen kuitenkin lueskelin MeNaiset Sport-lehteä, ja sielläpä olikin mielenkiintoinen artikkeli liittyen ylikuntoon ja liikaan liikkumiseen. Oon kuitenkin enemmän ja vähemmän ahkerasti liikkunut nyt puolisen vuotta ilman kunnon lepojaksoa, ja sen eilisen artikkelin luettuani mieleen hiipi ajatus, että olisikohan painojumin ja vetämättömän olon taustalla kuitenkin tämä, että olisi jonkinlaisesta ylikunnosta kyse? Niin tai näin, niin joka tapauksessa nyt tulee ilmeisesti väkisinkin höllennettyä aikatauluja salin puolella, ja jos arkilenkitkin ottaisi päinvastoin kuin ajattelin, niin kävelyn kannalta ja kokeilisi, jos taas viikon-parin jälkeen alkaisi sitä energiaa jälleen löytymään.

Kävelyllä luonnossa: Luontoeläin auringossa.
Mitä tulee ruokapuoleen, niin herkkujen määrä on kyllä vähentynyt ja ainoastaan tiedossa olleet kahvihetket on sisältyneet viikkoon. Ja tottakai silloin kans niitä syödään, kun saa! ;P Mutta kotona en ole yhden yhtäkään suklaata syönyt, siitä huolimatta, että koko ajan koetellaan - pääsiäissuklaat tietysti on olleet puoleen hintaan ja ai että on kysynyt itsekuria niiden edessä.

Se, mitä jo aikaisemman kesäkirikatsauksen kommenteissakin neuvottiin, niin pitäisi vaan ottaa nyt käyttöön. Eli pitäisi kiinni siitä säännöllisestä ateriarytmistä, ja tämä tarkoittaa kohdallani sitä, että muistais pakata laukkuun myös omat eväät, eikä vain vauvan. Tämä monesti unohtuu ja välillä sitä huomaa olleensa puoli päivää syömättä. Siinä on kyllä sitten verensokeri jo niin alhaalla, että kotiinpäästyä pinna kiristyy ja suuhun eksyy helposti se, mikä vaan on heti käden ulottuvilla. Makeanhimon korvikkeena oon nyt palannut jälleen smoothieiden, banaanipannareiden sekä hedelmillä ja marjoilla tuunaamieni rahkojen pariin. Ja muuten mitä huomasin, niin jätän nyt pois myös kaikki proteiinijuomat ym. jos ei tarkoitus niitä ole syödä nimenomaan herkkuina. Join treenin päätteeksi yhden palautusjuoman ja yllättyneenä makeudesta vasta hoksasin katsoa ainesosaluetteloa. Järjettömän määrän sokeriahan se sisälsi, eli jos jokaisen liikuntakerran päätteeksi tuommoisen vetäsis, niin ei ole pian siitä liikunnassa kulutetusta energiasta mikään hyödyksi. Eli ei aina kannattais tuijotella vaan mainostekstejä, vaan oikeasti katsoa, mitä tuote sisältää.




#Syntilista
Ma: Ristiäisissä täytekakkua, pulla, pari keksiä, suolaista piirakkaa.
Ti: Maxim Mansikka-proteiinijuoma
Ke: -
To: 2 hedelmäkarkkia (kaupan kylkiäiset), Vaatekutsuilla keksi, lettuja kera mansikkahillon, kermavaahdon ja Vanilja-halvan, muutama suolakeksi tuorejuustolla.
Pe: Perhekahvilassa pari voileipäkeksiä tuorejuustolla. EDIT 4.5.:"Pieni" unohdus, koitin näköjään unohtaa paheeni. ;) Illalla grillailtiin kavereiden kanssa, eli hiukan grilliruokaa (sis. mm. 1,5 makkaraa, sieniä ja aurajuustoa), RANCH-sipsejä liian paljon, yksi drinkki (jonka jälkeen mies kommentoi minun olevan kännissä, ja kuulemma vaan ryyppään vaan aina kavereiden kanssa...)
La: -
Su: -


Näine ajatuksine taas, projekti jatkuu!
Kellään heittää vinkkejä, mitä keinoja painojumiin voisi kokeilla?
(Kaloreita en laske, ihan jo periaatteesta)

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Omenainen uunipuuro

Tässäpä vähemmän kiireisinä viikonloppuaamuina meillä jo hyväksi todettu resepti, jolla saa toivottua vaihtelua aamupuuroille. Resepti on muokattu kotikutoisemmaksi ja n. 10 kk vauvallekkin sopivaksi The Good Morning-blogin uunipuuro-reseptistä. Makuelämyksenä tämä muistuttaa aivan pullataikinaa, ja meillä neitikin on ilomielin tätä popsinut suuhunsa.



1 muussattu, kypsä banaani
1 raastettu omena*
2 dl vettä**
1 dl (pika)kaurahiutaleita
ripaus kanelia ja kardemummaa

- Sekoita ainekset keskenään ja laita mikroon minuutiksi, kuin tekisit mikropuuroa.

- Lisää:
1 kananmuna
luonnonjugurttia ja/tai maitorahkaa

- Sekoita kananmuna puuron joukkoon, laita keskelle jugurttisydän.
- Paista 225 asteessa 20 minuuttia.


Isommalle lapselle/itselleen sekaan voi laittaa vaniljasokeria ja suolaa.

*Omenan voi halutessaan jättää pois/korvata muulla hedelmällä/marjalla. 
**Puolet vedestä voi korvata maidolla.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kevät Koitelissa

Taas on jonkin aikaa mielessä pyörinyt ajatus pienestä maakuntamatkailusta. Kun lauantaiaamun sää valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, ei se voinut tarkottaa muuta, kuin retkipäivää.


Koska myös tuolle isille pitää näyttää vähän tätä suomalaisen luonnon kauneutta, ei parempaa paikkaa näin keväisin ole, kuin Koitelin kosket. Kevättulvia ei tälle vuodelle saatu, kiitos vähälumisen talven, mutta kiva kosken pauhunta tuolla kuului siitä huolimatta.


Pakattiin rattaat auton perään mukaan. Koitelin koskilla on niin hyvät lankkupolut, että niillä pääsi hyvin myös vaunujen kanssa etenemään.


Paikalla oli "yllättäen" myös muita perheitä, nuotiopaikkoja vaikka tuolla hyvin onkin, niin oli kaikki kyllä käytössä. Ei meillä eväitä mukana kyllä ollutkaan (paitsi vauvanruuat toki aina mukana), mutta kyllähän siellä nälkä tuli, kun näki muiden paistavan nuotiolla makkaraa ja vartaita.



Tottakai meille sattui juuri päivän pilvisin ajanjakso, kun tuonne mentiin, eli valokuvat ei ole parhainta laatua. Muutama onnistunut otos siltikin tuli, kun auringon säteet viitsi vähän pilkahtaa pilven raosta. Enhän minä nyt mikään luontokuvaaja ole, kunhan tykkään napsia kuvia kivoista ja kauniista jutuista ja mielellään kuvia mitenkään käsittelemättä, eli hyvää luonnonvaloa se vaatii.



S varmaan oli taas ihan ihmeissään, että mihin se äiti tällä kertaa hänet on tuonut. Mukava silti oli varmaankin tuolta rattaista katella maisemia hänelläkin. Isi myös tykkäsi ja sanoi, että tännehän voisi tulla uudestaan jo seuraavana viikonloppuna ja silloin ottaa nuotiopaistettavia mukaan.





Minä jo niin tohkeissani olin ihanasta kevään tuoksusta, että unohdin jo aivan sen mukanaan tuomat ikävät puolet. Muistui ne taas mieleen, kun näin tämän maa-ampiaispesän ja sen ympärillä kuhisevat pistiäiset. Enpä kauaa viihtynyt samassa kohtaa, muistissa on hyvinkin vielä viimesyksyinen pistos. Yks iljetys yrittikin tulla jo iholle, paniikkihan siitä meinasi iskeä. Hyissss....






Joku oli tullut melomaan ja taistelemaan koskea vastaan. Hyvin näytti sujuvan. :)






Tuolla kyllä viihtyisi retkeilemässä pitempäänkin, varsinkin kun loppuajasta aurinko tuli esiin ja alkoi olla jo lämmintä. Jos nyt Oulun seudulla joku vielä asuu, eikä ole Koitelissa käynyt, niin suosittelen lämpimästi vierailua paikan päälle!


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Buzzador: Vileda® hankaussienet

Olen Buzzador ja pääsin mukaan buzzaamaan Vileda® hankaussienistä.

Kampanjaidea - Haasta Viledan hankaussienet tuotetestissä! Puhdista grillisi, keraaminen lietesi, padat ja pannut kevät- ja kesäkuntoon Viledan hankaussienten avulla."


Paketti ei olis voinut parempaan ajankohtaan saapua. Mies tässä eräs päivä oli keittiössä, ja senhän tietää, mitä siitä seuraa. Sotkua. Isin bravuuri on keittää (vaiko paistaa?) riisiä, ja aina sama juttu: Pohjaanpalanut kattila. Päästä mies keittiöön, ja siivoa itse perässä. Kattila oli likoamassa astianpesuvedessä päivän, sen jälkeen tiskasin sen, liotin taas ja tiskasin vielä kerran... Lopulta jätin sen vinkkinä vaan vielä veteen likoamaan, eikä siihen kattilaan siltikään kukaan muu tehnyt elettäkään sitä puhdistaakseen. Palanut kökkö ei siis lähtenyt kattilasta irti millään.


Eli kun hain postista Buzzadorin paketin, tiesin heti, mihin Vileda Hankaussientä testaisin. Ja se toimi - kattila oli kuin "uusi". Täysin uutta vastaavaa tuosta yli kymmenen vuotta vanhasta halpiskattilasta tuskin ikinä saakaan, mutta se musta jankki lähti ainakin pohjasta pois!


Hankaussienet toimii siis hyvin tarkoitukseensa, vaan eipä mennyt montaa tuntia, että se sama kattila oli taas saman näkönen... Tällä kertaa apu oli onneksi lähellä, eikä kattilan pesemiseen mennyt kolmea päivää, vaan sain sen taas Vileda-hankaussienellä puhtaaksi. Tämä onkin ollut minulla käytössä tämän jälkeen paljon, esimerkiksi uunipatoja tällä on hyvä hangata, kun niihin uunissa paistamisen jälkeen tuppaa aina palamaan kiinni jotain kökköä.

Testasin Vileda Keraamisen lieden puhdistussientä meidän lieteen, josta enimmin käytettyyn on alkanut kertyä pinttynyttä likaa. Kauaa en hangannut, mutta lopputulos oli silti tyydyttävä. Tämän keltaisen sienen olen sittemmin ottanut aktiiviseen käyttöön osana siivoustoimia, juurikin tuota liettä pyyhkiessä.


Kun nyt testata kerran johonkin piti, niin tulipahan uuniakin nyt kerrankin taasn jynssättyä. Vileda® Power Inox  -hankaussieni sopii erilaisten raudasta valmistettujen tuotteiden puhdistukseen, loistava siis grillaaville ihmisille kesäkauteen. Minulla nyt ei muuta testaukseen kelpaavaa ollut kuin uuniritilä, jota en oo muuton jälkeen puhdistanut. Edellisessä kämpässä hommaan käytin saippuavillaa. Nyt jynssäsin uuniritilää Vileda® Power Inox  -hankaussienellä parisen minuuttia per puoli, ja kyllähän sillä tuo palanut karsta irtosi.



Ainut huono puoli näissä sienissä on se, että kun mulla nyt lojuu tuolla astiankuivauskaapissa näitä erilaisia hankaussieniä, niin mistä muistaa, mikä niistä kuuluu millekkin? Minä ainakin nuo käärepaperit heitän saman tien roskiin, enkä talleta niitä. Parannusehdotuksena oliskin, että sieneen voisi painattaa tai laittaa etiketin kuvan ja/tai tekstin kanssa, että mihin tarkoitukseen sieni on tarkoitettu. Tämä myös auttais tuota miestä varmasti käyttämään sieniä oikeaan tarkoitukseen. Hän oli nimittäin ensimmäisenä tarjoamassa tuota uuniritilöille ym. pinnoille tarkoitettua terässientä, kun tarkoitus oli alkaa siivoamaan jotain ihan muuta.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."

Haluatko sinäkin Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista! 

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Päivä vaatestoksilla

Eilen piti käydä heittämässä puhelin takuuliikkeeseen (eli nyt ollaan sitten ilman älyllistä puhelinta jonkin aikaa) ja ehkä kirppiksellä katsomassa, mutta päräytettiinkin siskon kera ex tempore läheiseen kauppakeskukseen. Niinhän siinä kävi, että en itselle osannut katsella yhtään mitään, vaan jalat vei koko ajan lastenvaateosastolle ihastelemaan niitä kaikkia ihania pieniä prinsessahepeneitä, mitä siellä olikaan. Nude/persikka ja ihanat tyllit taitaa olla tämän kevään hitti. Maltoin mieleni, kunnes pääsin Metsolat-liikkeeseen ja siellä oli rekki täynnä alevaatteita.

#cat photobomb
Slle löysin 74/80 kokoa olevan mustan tunikan, joka toivottavasti menee vielä kylmempinä päivinä tälle keväälle, ei välttämättä enää syksyllä, oli aika naftin oloinen kuitenkin. Mutta löysin jotain myös itselleni: Boob-imetyspaidan. Kokoja ei oikein ollut, mutta parempi löysä kuin liian tiukka? Hyviä imetyspaitoja kun on niin hankala löytää, varsinkaan edullisesti (aikaisemmat oon tainnut kaikki ostaa kirppikseltä). (Ja kyllä se S vielä lupsuttaa tissiä varmaan jonkun aikaa, sisko kun ihmetteli, että vieläkö noita tarvii :D ).

Myöhempi kirppisreissu ei tuottanut tällä kertaa tulosta (paitsi löysin kaksi kissapulloa puoleen hintaan, kait sitä sitten joutuu alkaa niitä taas keräilemään?). Seuraava etappi oli kuitenkin vaatekutsut, ja yllätin itseni nyt kerrankin ja tilasin jotain itselleni.
Keyla-mekko L&B
Ihailin tuota mekkoa jo kun sen ensimmäisen kerran näin, ja nyt kun taas tunsin sykähdyksen sydämessäni, niin aivan pakko se oli saada nyt, kun kokoja on vielä jäljellä. Pienin koko on tosiaan jo loppuunmyyty ja tunikoissa molemmat XS ja S, eli jos tuo S ei vaan ole liian suuri, niin se tulee minulle. Kotona kun uskaltauduin isille kertomaan tilanneeni itselleni kalliin mekon, hänpä tuumasi vain ettei se ole kallis lainkaan, ja jopa aikoi sen maksaa. (Itseä kyllä tuo hinta hiukan kirpaisee, onhan se noin 10% minun "tuloista"). Lastenvaatteiden kohdalla maltan vielä mieleni alennusmyynteihin. Saatiin kuitenkin vielä lähtiessä kummitädiltä lahjaksi ihana prinsessamekko ulkomaan tuliaisina.



Ja jotta vaatekaappiin ei varmasti jäisi taas yhtään tyhjää tilaa, sain viimein hakea sen aikaisemman Pompin tilaukseni kotiin saakka. Eli tässäpä viimein paljastus, mitä tuli tilattua niiltä taannoisilta Pomp De Lux-vaatekutsuilta.

Hobart Little T-Shirt (80) ja Lucknow Little Skirt (80) | Pomp de Lux

Eli ei mennyt kenenkään arvaus ihan nappiin, vaikka hyviä arvauksia olikin. Päädyin lopulta valitsemaan jotain mahdollisimman monikäyttöistä, eli mikä menisi sekä arkeen että juhlaan ja erilaisten asusteiden kanssa. Tuosta kun helposti ylä- ja alaosaa vaihtelemalla saa ihan erilaisia asuja aikaan.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kesäkiri vk. #1

Kuva


Aloituspv: 14.4.
Paino vk.1: +-0 kg

Kesäkirihaaste on lähtenyt mukavasti käyntiin. Paino on viikon aikana seilannut ylös ja alas, viikkopunnitus joka unohduksesta johtuen päätyi keskiviikkoaamulle (järkevin punnitusaikahan on muutenkin ke-to), näytti aika lailla plusmiinus nollaa.


Liikuntaa on tullut kivasti harrastettua, vaikka pääsiäisen ajan salin ovet pysyi kiinni ja minulle isin vanavedessä tuli muuta viikko-ohjelmaa suosikkijumppani päälle.  Salilla kävin kerran. Viikonloppuna oli kuitenkin ihanat keväiset ilmat, niin että oli pakko käydä happihyppelyillä hermoja tasaamassa vaunukävelyillä, viimeisimmällä tuli tehtyä pitkästä aikaa kunnon juoksulenkki. Harmi vaan, että mun juoksukengät taisi tulla tiensä päähän, sen verran nimittäin hiersivät jalkaa ja ilmeisesti siksi selkäkin kipeytyi, eli ei ole noista lenkille enää. Jahka tässä rikastuu joskus, niin pitäis ostaa uudet kengät.


Vaikeinta haasteessa on tähän asti ollut sokeri-/herkkukoukun selättäminen, ja nyt aletaan olla voiton puolella. Maanantaina en muistanut asiaa ennen kuin käsi oli jo käynyt pöydällä olleessa suolapähkinäkulhossa ja muutama pähkinä eksynyt suuhun. Tiistaina minua koeteltiin kaupassa, kun irtokarkit oli puoleen hintaan. En voinut vastustaa tarjousta, MUTTA kiusausta pystyin, ja jemmasin karkit ylähyllylle piiloon. Keskiviikkona siivotessani taisin löytää minulta piilotetun karkkijemman... o-ou. Ei pitäisi siivota liian innokkaasti. Ja torstaina koeteltiin taas, kun toisessa kaupassa oli ne hemmetin irtokarkit taas tarjouksessa - miksi juuri nyt??? :D En ostanut mitään. Sen sijaan synttäripääsiäiskakun päälle piti nyt jotain koristusta laittaa, ja niinpä sunnuntaina syömäni vähäsokeristen kakkupalojen seassa meni muutama suklaamunanen harkitusti. KAIKEN KAIKKIAAN vaikeinta oli ensimmäiset kaksi päivää. Maanantaina en muistanut hetkellisesti koko haastetta, ja tiistaina olisi koko ajan tehnyt mieli nälissään napata suuhun jotain pientä ylimääräistä ja suklaapatukkojen kuvat vain pyörivät mielessä. Makeannälkään meni aika paljon hedelmiä ja smoothieita. Mutta kun tämän yli päästiin, niin loppuviikostapa ei sitten oikeastaan tehnyt edes sitä suklaata mieli, ja muutaman palasenkaan jälkeen ei syöminen jäänyt päälle. Tämä kertonee myös jotain riippuvuussuhteen laadusta - kyseessä on vain ikävä tapa, ei oikea addiktio.

#Syntilista:
Ma: Pari suolapähkinää
Ti: Ostin kaupasta puolisen kiloa irtokarkkeja - ja piilotin ne!
Ke: Lasi Spritea (EDIT: näin ne unohtuu)
To: -
Pe: -
La: -
Su: Puoliraakakakun seassa muutama pieni suklaamuna (minä söin varmaan neljänneksen kakusta, puolet meni pakastimeen talteen)



Tästä vaan petrataan entisestään!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Meillä nyt ei yleensä mitään traditioita pääsiäiseen liity, mutta kuka tietää, jos tähänkin perheeseen niitä vuosien saatossa alkais pesimään. Ei olla (todellakaan) mitään hartaita uskovaisia. Ite oon aina kuitenkin tykänny pääsiäisestä, oon jotenkin mieltänyt sen sisimmässäni aina Kevään juhlaksi (lapsena toki oli kiva kerätä rasiaan suuri kokoelma pääsiäissuklaamunia). Nyt olikin aivan upea keväinen ilma, kävelyillä on tarttunut jo väriäkin naamaan.


Perhekahvilassa askarreltiin jo viikko sitten pääsiäisoksia. Pajunkissat rymysin tuolta vastapäätä pusikosta, muille askartelijoille niitä meni muutama, mutta lähes kaikki jouduin sitten itse askartelemaan ja kotiuttamaan. Pääsiäismunia jäi virpojille tarkoitetusta pussista yli, mutta olen pysynyt lujana enkä yhtäkään ole Kesäkirin aloituksen jälkeen (vielä?) syönyt! Miksi muuten nuo keltaiset tiput näyttää aina enemmän tai vähemmän kehityshäiriöisiltä?


Näköjään kotiäidin loma on sitä, että silloin ehtii siivoamaan. No, ehdin katsomaan vähän jopa telkkaria. (Ootteko muuten aatellu, että nyt pyörii hirveästi hyviä suomalaisia TV-sarjoja. Häirittee vaan, että kaikissa pyörii samat näyttelijät. :D ) Siivoamista piti harrastaa siksikin, että meille oli tulossa kyläilijöitä. Vissiin vähän kuin minun synttäreitä ja pääsiäistä juhlistamaan. Kuulemma isänikin synttärit meni näillä samoilla juhlilla. S sai mummolta ihania tuliaisia - mm. leluja ja kenkiä. Palikkapelejä (mikähän noiden oikea nimi on) S innostui tutkimaan, heittelemään palaset ympäriinsä ja palasia laittamaan suuhunsa tutiksi. :D Neiti oli muutenkin aivan innoissaan kaikesta saamastaan huomiosta.


Paparazzi sai näköjään minutkin kameraan sillä aikaa, kun tohkeissani häärin keittiössä.


Tämmöisen pääsiäisaterian valmistin. Lammasta uunissa kera kaupan minttuhyytelön (ens kerralla teen muuten hyytelön itse!), uunikasviksia, äitini toi kaupan kermaperunoita, joita isin kanssa yhdessä hieman tuunattiin sipuleilla. Lampaalle sain äidiltäni idean tehdä mokkakastikkeen, josta piti alkaa tekemään toista satsia, kun ensimmäisen jauhot paloi... Toinen satsi maistui minun kätteni jälkeen pelkästään jauhoille, äitini pelasti kastikkeen heittämällä sekaan mielensä mukaan mausteita. Äitini toi mukanaan myös naudan maksaa, joiden paistamisen nakitin isille ja tämä ruoka sai varmaan eniten kehuja koko pöydästä. Keitin kananmunia punajuurivedessä, no se keitinvesi päättikin muuttua kiehumisen aikana ruskeaksi. Vielä värkkäsin pöytään sitruunavettä heille, joilla ei muita juomia ollut.


Kahvipöytään värkkäsin puoliraakakakun, tosin kahvipöytään istahti lopulta enää puolet seurueesta, eli omiksi tarpeiksi jäi kakku taas. Pohja on siis raakakakkuohjeen mukainen, päällä sitruunainen rahkamössö, jonka tekeminen kaipaa jatkossa vielä tuunaamista - jätin siis liivatteet pois eikä kunnon hyydyttämiseen tarvittavia aineita oikein ollut, ens kerralla pitää panostaa enemmän. Päällä ihan vaan tölkkipersikoista soseutettu kuorrute ja suklaamunia (joita muuten löytyi jo lauantaina kaupasta puoleen hintaan). Tarkoitus oli siis tehdä kakku mahdollisimman vähällä sokerilla, nuo muutamat suklaamunat menee siis Kesäkirin #syntilistaan.


S onkin saanut tälle viikolle paljon lahjoja. Kummitädiltä saatiin viikolla mm. sandaalit, lakki (jota on pidettykkin jo), helistin (sai suosiota! :) sekä nalle. Äidiltäni saatiin vielä pupu. Nyt ei unikavereista ainakaan ole pulaa, jos se neiti alkais pikkuhiljaa viihtymään sängyssään pehmojen kanssa.


Sain se minäkin jonkun lahjan. Onneksi en viikolla ostanut niitä kaulakoruja, joita kattelin. Hopeinen kissariipus pääsikin heti käyttöön, ja pronssidelfiinikin varmasti jossakin vaiheessa. Menkööt sitten vaikka perintönä myöhemmin Slle.

Tänään onkin sitten luvassa ihanan pienen pojan kastejuhlat eli suunniteltua herkuttelua luvassa!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kesäkiri

Nyt otetaan loppukiri kesäksi.


Pieces of Miracles -blogin Essi haastoi lukijansa kahdeksan viikon Kesäkiri-haasteeseen. Yllytyshulluna mun on ehkä pakko osallistua tähän. Hihkaisinkin heti kommenttiboksiin olevani mukana. Tämä 8 viikkoa osuu sikäli hyvään väliin, että kesällä noita juhlia on tiedossa varmaan joka viikonlopulle, eli sitten löysätään ja kunnolla.

Jo seuraavana päivänä alkoi mietityttää, luistanko sittenkin hommasta... Seuraavina päivinä kun aamulla homman aloitin, niin jo illasta meni suunnitelmat ihan reisille. Virpojille ostetut suklaamunat houkutti kummasti pöydän reunalla. Meillä kävi kaksi naapurin muksua virpomassa, sinne niitä munia sai menemään kourallisen, mutta kourallinen jos ei useampikin meni sitten kyllä tämän äidin suuhun päivän mittaan. *Hups* Mutta se oli semmoinen viimeinen herätys - tälle napsimiselle on pakko tehdä jotain, eli kovat keinot käyttöön. Kesäkunto, here I come!


TAVOITTEET

Aloitus: Viikko 16, 14.4.2013.

Ruoka:

Minun tavoitteet ei niinkään liity laihduttamiseen, vaan enemmän elintapojen fiksaamiseen. Ruokapuolella vois pitää viimein tehdä jotain tälle joulunalusesta päälle jääneelle suklaa-addiktiolle.

Mikään ehdottomuus ei kuitenkaan koske tätä herkuttelua, eli synttärit ym. juhlan aiheet otetaan huomioon ja herkkuja syön niissä hyvällä omatunnolla, mutta mitään ylimääräisiä iltaherkkuja ja napsimisia ei tähän kesäkiriin kuulu!

Liikunta: 

Sopivasti on kalenterissa taas ilta-aikaisin aukkoja. Tavoitteena olisi saada viikkoon kuusi tuntia liikuntaa - sisältäen kaksi salikertaa sekä pyörä-, kävely- ja juoksulenkkejä. Aerobista pitäisi lisätä enemmän. Nykyisellään tuntuu, että tuota läskiä alkaa taas kerääntymään ei-toivottuihin paikkoihin, ja jos kyseessä oliskin lihas, niin en sitäkään halua liikaa. Onneksi kevätaurinko houkuttelee ulos tuoksuttelemaan raikasta ilmaa, ja eräs päivä iski hirveä hinku lähteä vesisateen jälkeen juoksemaan ulos (no en mennyt sitten kuitenkaan).

Paino:

Jos painon suhteen jotain tapahtuu, niin olkoon se noin kahden kilon kiristys tässä taas paikallaan. Se luultavasti meneekin omalla painollaan, kun vain kiinnitän huomion noihin edellämainittuihin seikkoihin.


Katsotaan, jos ehtisin jotain viikkokatsauksia tekemään. Tämä sisältäen siis ne hyvät ja pahat jutut, Nimim. Syntilista tässä karttuu...

torstai 17. huhtikuuta 2014

Vanhenemispäivä

Taas kolahti yksi numero lisää ikää eilettäin. Ei vielä tunnu missään - vuoden päästä on sitten se ikäkriisin paikka. Minähän olen henkisesti vielä parikymppinen. ;)


Päivä ei kummemmin ole poikennut muista. Heräsin aamulla kuuden kieppeillä ja sain juoda aamukahvit rauhassa netissä roikkuen, ennen kuin S heräsi ja alettiin aamupuuhiin. Puuro ei taaskaan kelvannu, myöhemmin suostui ottamaan muutaman lusikallisen ja lopulta järsi vähäsen näkkäriä. Aamulla luin eräästä blogista reseptin siemennäkkäreihin, ja itselleni nopeasti pyöräytin "taikinan" ja laitoin uuniin tunniksi. Nyt on jo puoli peltiä tuhoutunut... Tällä aikaa tiskasin eiliseltä kertyneen tiskivuoren. Päiväruoka, loput pottu-lohisoseesta, sentään kelpasi hyvin, taitaa olla yksi Sn lempiruuista. Samalla sain ite syötyä viikonloppuna tekemääni kesäkurpitsalasagnea.


Pyykkäsin lakanoita, kun sain inspiksen laittaa ne ulos aurinkoon&tuuleen kuivumaan. Sain ne vasta puolilta päivin, Sn ottaessa pienet päiväunet, ulos narulle kuivumaan. Sitten viikkailin muutamia kuivuneita pyykkejä kaappiin. Jossakin viikkausten lomassa onnistui S saamaan taas sormensa laatikoiden väliin, teki varmasti kipiää. Alettiin tekemään lähtöä ulos, uskaltauduin päästämään hetkeksi Sn lattialle ilman vaippaa - virhe! Mattopesua siis luvassa. Isäni soitti synttärionnittelut.

Oli aikomus lähteä puolen päivän jälkeen kaupungille, mutta myöhästyttiin taas hyvin ja lopulta piti taas oottaa seuraavaa bussia niin, että oltiin kaupungilla vasta kahden kieppeillä. Bussia ootellessa Slla meni hermot, ja lopulta jouduin kaappaamaan hänet syliin rattaista. Pääsipähän S taas istuskelemaan bussiin ja "maisemia" katsomaan. Käväsin puhelinliikkeessä, kattomassa oisko siellä ollut jotain hyviä tarjouksia. Isi antoi minulle jo aijemmin synttärirahaa, että voisin esim. ostaa uuden puhelimen. Sain kuitenkin liikkeestä kehotuksen koittaa laittaa tuon oman Samsungini takuuseen, eli koitan sitä nyt ensin ja katson sen jälkeen, millaisen luurin tarvetta olisi. Eksyin sitten myös erääseen vaateliikkeeseen katsomaan lasten ja naisten vaatteita - tällä kertaa ei mikään kolahtanut. Seuraava etappi olikin sitten koruliike, josta hyörinän ja pyörinän jälkeen viimein päätin mm. ostaa itselleni lahjaksi hopeiset korvakorut, arvoasiakkaana kun sai alennusta ostoksista. Kaikkea ihanaahan siellä olisi ollut, mutta ei tuu nuita entisiäkään niin pidettyä, kun ei oo missä pitää, eli turhaanpa sitä mitään ostaisi vaan rasiaan pölyttymään. (Nämä sen sijaan ajattelin ottaa käyttöön heti ensi viikolla.)


Slla oli jo nälkä, mentiin erääseen Rotuaarin kahvilaan. Se olikin sen verran täynnä, ettei mieluista istumapaikkaa löytynyt, ja S hermostui, kun yritin lähteä tiskille. Jätin siis kahvit ostamatta, kun ei kerran pöytiin tarjoilua ole (yksi asioista, joita ulkomailta Suomeen ikävöi välillä), enkä päässyt sitten vessaankaan, kun sekin olisi monen mutkan takana. Neljältä päästiin jatkaan matkaa, vielä tuli yksi mutka matkaan kun matkan varrella poikkesin pieneen Second Hand- putiikkiin ja sieltä löytyi isille pari kivannäköstä paitaa. Sitten omasta aikataulustani myöhässä viimein pääsin SATSille. MiniSatsissa ei ollut ketään muita, eli S sai omaa privaattihoitoa. S oli ihan innoissaan, kun huomasi, minne tultiin. :) Itse menin salin puolelle, rääkkäsin tällä kertaa jalkoja. Noin tunnin päästä hain Sn pois, tämä ei ensin edes huomannut tuloani, kun niin keskittyneesti puuhaili legojen kanssa.



Mentiin bussipysäkille, taas sellaiseen väliin, että saatiin vartti odottaa sopivan bussin tuloa. Siltikin piti jäädä aikaisemmalla pysäkillä pois ja kävellä vielä kilometrin verran kotiin. Kotona oltiin varttia yli kuusi. Kotona oli vastassa "synttärimaljat" - Spritea (EDIT: Nyt jo pullon tyhjennettyään paljasti, että Spriten sekaan oli lorautettu vodkaa - ja minä kun luulin tulleeni hulluksi, kun sen limsan pohjat maistui niin pahalta.) Yritän olla pienoisessa sokerilakossa, mutta parempi tääkin kuin viinit, eli en sanonut mitään tästä muotoseikasta. Isi oli ostanut minulle kaksi ruukkukukkaa sekä tulppaaneja. Ihania, mutta harmittelin taas sitä, että onnistun aina vaan tappamaan kaikki kukat. Postista oli saapunut pääsiäis- ja synttärionnittelut mummoltani. Lisäksi Kelalta "mukavaa" synttäripostia - toista kirjettä en edes vielä avannut, ettei päivä menisi sen vuoksi pilalle. Isi kysyi, oisinko halunnu ulos syömään, mutta tälle illalle olin jo tarpeeksi väsynyt, ja menis tosi myöhään, että oltais takas kotona, niin päätin, että käydään sitten viikonlopun aikana.


Isiltä sain motkotukset, kun en ollut siivonnut kotona, koska oli minun syntymäpäiväni. Täh? Minä olin salaa toivonut, että sillä aikaa olisi koti olisi hohtanut puhtauttaan - oli sentään tavarat ojennuksessa, vaikka isi oli kuulemma väsynyt työpäivän jälkeen, eikä jaksaisi tehdä enää mitään sen jälkeen. S kitisi jo, aloin tälle lämmittämään ruokaa, samalla tein itselleni salaattia ja isille lämmitin eilistä lohipastaa. Tässä välissä Sn vaippa piti vaippaa, eihän se tietenkään ole isin tehtävä, koska hän on väsynyt. Vaipanvaihdon jälkeen syötin Sn ja sen jälkeen imetin. Seitsemän jälkeen pääsin viimein tekemään oman salaattini loppuun ja isillekkin evästä. S söi vielä vähäsen meidän kanssa - tomaatti kelpasi, kesäkurpitsaa ei isi antanut antaa, kun S kuulemma tukehtuu siihen. Sen sijaan isi syötti Slle omaa ruokaansa lusikallaan, ja olis vielä antanut tälle purkkitonnikalaa. Tässä vaiheessa annoin taas isille ohjeistusta siitä, että vauvalle ei suolaa mielellään yhtään, eikä varsinkaan, jos sitä on ruuassa yli 1%. Häntäpä ei kuulemma lääkärin sanomiset liikuttaneet yhtään, koska hän on Sn isä ja voi antaa lapselleen mitä haluaa, koska S haluaa syödä hänen lautaseltaan. Hampaatkin kuulemma vielä vaihtuu, eli ei haittaa, jos niihin tulee jotain. (???!!!!) Minäkin kuulemma voin sitten syöttää tälle ihan mitä haluan - niinpä isin ilme ei värähtänytkään, kun annoin Slle palan suklaata syötäväksi. (Vuoden Paskamutsi -titteli on nyt virallisesti lunastettu). Koska isi niin kovasti nyt halusi hoitaa Sn syömiset, annoin hälle luvan hoitaa tästä hetkestä lähtien Saa aamuun saakka. Siirryin omaan huoneeseen, lähinnä odottamaan, kauanko tätä hoitamista kestää. Viiden minuutin jälkeen joku kävi ovella katsomassa, mitä teen. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen viimein isi tuli Sn kanssa, koska minun täytyy ottaa hänet, koska S haluaa maitoa. Kehityskeskustelun lopputulos oli taas se, että Afrikassa lapset syö hiekkaa, ja elää silti 90-vuotiaaksi - eikä meidänkään isovanhemmat missään lääkäreissä ole käyneet ja on eläneet silti 90-vuotiaiksi.

Imetin siis vielä Saa, mutta eihän hän nyt oikeasti enää janoinen ollut, maha täynnänsä. Sen jälkeen S halusi vielä vähän leikkiä. Isi leikki sillä aikaa, kun hain lakanat ulkoa narulta. S löysi tennispallon lelukorista. Saatiin sentään päivälle päätöksenä mukava leikkimishetki perheen kera, kun S tykkää ja osaa jo hienosti pomputtaa ja heittää palloa. S oli taas nälkäinen, kello kävi jo puolta kymmentä, kun syötiin iltapuuro. Tällä kertaa se maistui hienosti. Sitten olikin jo iltapesujen aika - yritin Saa istuttaa potalla, mutta mitään ei tullut. Otettiin uus hammasharja käyttöön, kun entinen lensi aamulla jonnekkin lattialle. S halusi pestä hampaansa itse, enkä minä saanut koskeakkaan harjaan. Samalla muistin, että olipa jäänyt oma suihkukin taas välistä, ja märällä tukalla en ala nukkumaan. Ja omaan vaistoon pitäis luottaa - laitoin taas Sn sen verran ilman vaippaa lattialle, että kävin viemässä peiton isille, ja sillä aikaa oli matossa taas uusi lammikko... Laitoin Slle yövaatteet, samalla keräilin lattialta sinne päätyneitä vaatteita, tavaroita ym. Sn ollessa hetken pinnasängyssä. Sieltä alkoi kuitenkin semmonen kitinä, että hänet oli pakko ottaa viereen sängylle juomaan maitoa. Jossakin vaiheessa havahduin, että olin itsekin nukahtanut - ja jatkoin uniani.



Semmoinen synttäripäivä, ihan tavallinen arkipäivä.