Instagram @sarkkuk

perjantai 28. lokakuuta 2016

Nosh-kutsuilla

Pääsin viimein osallistumaan Noshin vaatekutsuille ystävän luona. Nykyisen huonon tapani mukaan olimme kymmenen minuuttia myöhässä, vaan jos sen saisi anteeksi sillä, että matkalla koukkasin hakemassa kirppisryhmästä ostetut kankaat. Kankaat löytyi kyllä parahiksi, kun olin Noshin mustavalkoista midiraitaa suunnitellut ostoslistalle ja nyt sain sen edullisesti kotipaikkakunnalta tuttavalta ostettua.





Koska kävin aiemmin elokuussa Nosh-kutsuilla lastenvaateuutuuksien perässä, niin vaikka kuinka kutkutti, en keskittynyt nyt ollenkaan lastenvaatteiden esittelyyn. Olin jo mielessäni laatinut ostoslistaa kangaspuolelle, "pieni tilaus" mielessäni. Ja oikeastaan menin sitten katsomaan, onko tuo uusi Moto-jakku kaiken hypetyksen arvoinen. Ilmeisesti, sillä puuteriroosasta väristä oli kaksi pienintä kokoa jo loppuunmyyty. Eli sitä piti sännätä ensimmäiseksi testaamaan.






Vaatekaapissa on jakkujen aukko joten ostospäätös oli sillä tehty, vaan pohtimista tuotti tuo värivalinta. Kuvissa sovituksessa on puuteriroosa jakku kokoa XS ja musta M, ja tuo XS oli ehkä aavistuksen liian piukka, kun taas M löysähkö mutta ei sekään liian suuri varsinkin, kun kuulemma aavistuksen saattaa pesussa kutistua ja tuotetta suositellaan kuosittelevaksi pesun jälkeen. Mielipidekierroksen jälkeen, päädyin lopulta kuitenkin käytännöllisempään mustaan koossa S.




Piti sitten sovittaa kokeilun vuoksi muutamaa muutakin juttua. Ennakkokuvissa tuo Virta-mekko ei näyttänyt juuri miltään, mutta ihastuin tuohon kankaaseen. Päällä mekko kokoa S mikä on sen verran löysähköä mallia, että olisin voinut valita siitä koon XS. Makuuni olisi kuitenkin voinut olla istuvampi, tässä on suora leikkaus. Harkitsin jo kankaan tilaamista. Sovitin vielä mokkaa HUMU-puseroa sekä mokanvärisiä tregginssejä ja kuten ennakkoon naisten vaatemallistosta ihastelin, niin tuo mokka oli kyllä ihana sävy ja tämä asukokonaisuus sellainen, että jos lottovoiton nyt saisin niin tietäisin mitä ostaisin. Oikeastaan ostoslistalle olin suunnitellut farkkucollegesta itselleni housukangasta ja tämä sovitus sinetöi sen, että tilasin mokanväristä farkkucollegea JA koska nyt pikkujoulukautta kohti mennään, ajattelin ompelevani oman HUMU-mekon tästä mokkakankaasta!


Ostosten summa ylitti lopulta VIP-rajan. Vähän oli VIP-tuotteissa uupeloa ja niitä aikani selattuani tilasin Slle sitten edullisen peruspaidan, Miniraita-puseron. Paitoja oikeastaan vaatekaapista puuttuukin kaiken mekkopaljouden keskellä.



Olikohan tässä sitten etukäteisjoululahja itselleni? Veronpalautuksia odotellessa... Ompelukone tulee sauhuamaan taas näiden jälkeen.

Mitä te muut olette löytäneet itsellenne Noshin uudesta naistenvaatemallistosta?

torstai 27. lokakuuta 2016

Fructolax - vatsasi hyvinvoinnille

Pääsin mukaan pitkästä aikaa Hopottajien kampanjaan. Tällä kertaa pääsin testaamaan Fructolax-kuutioita, joiden luvataan edesauttavan vatsan hyvinvointia. Kuutio on luonnollinen ravintolisä, joka sisältää mm. viikunaa 7,35 g, raparperia 496 mg, guarkumia 4900 mg ja taatelia 200 mg /kuutio (lue TUOTESELOSTE). Käytännössä kuutio on annos kuitupitoisia hedelmiä tiiviinä puristeena ja viikunat ja taatelit ovat kyllä Suomessa aliarvostettuja terveyspommeja. Viikunassa yksistään on ruuansulatusta edistävää kuitua 9,3 g (vastaavasti taatelissa vain 6,4 mg)  / 100g. Lähde Raparperissa sen sijaan on laksatiivisia vaikutuksia. Lähde 


Fructolax-kuutioiden vaikutuksen sanotaan kohdistuvan suolentoiminnan mekanismeihin. Sen luvataan auttavan mm. tilapäisessä ummetuksessa.  "Kuutiot ovat 100% luonnollisia eivätkä ne sisällä keinotekoisia väri- tai säilöntäaineita. Tuote on laktoositon ja saattaa sisältää pieniä jäämiä gluteenista. " Tuote on täysin luonnonmukainen ja sitä valmistaa kotimainen Harmonia Life Oy. Yrityksen nettisivujen mukaan "Harmonian tuotevalikoimaan pääsee vain tieteellisesti tutkitut, ammattilaisten kehittämät tai kokemusperäisesti hyväksi todetut tuotteet."

Kuutioita suositellaan otettavaksi puoli-yksi kuutiota nukkumaan mennessä. Yötä vasten siksi, että normaalisti elimistön ruuansulatus tehostuu levossa. Olen syönyt muistaessani kuution iltaisin ennen nukkumaanmenoa runsaan veden kera. Koska kuutio imee vettä, se turpoaa. Tämä on tuntunut vatsassa, sillä noin viisi minuuttia kuution pureskelun jälkeen tunsin vatsani olevan aivan täysi. En heti tajunnut yhteyttä näihin, kun ajattelin vain, että miten nyt tulikaan niin ähky olo - kunnes muistin juuri syöneeni yhden kuution. Siispä tätä ei kannata nauttia suoraan aterian tai iltapalan päätteeksi tai vaikutus on päinvastainen: saat vatsasi kipeäksi. Toinen vaihtoehto on nauttia vain puoli kuutiota kerrallaan, mitä itsekin aloin sittemmin noudattaa. Muutaman kerran otin kuution testimielessä aamulla unohdettuani ottaa sen illalla ja oli sitten kuutioiden vaikutusta tai ei, niin vatsa toimi kyllä iltapäivällä.


Pääsin testaamaan kuutioita myös miniloman aikana ja tämä oli siitäkin hyvä, että reissussa vatsani ei aina toimi ja turvottaa. Näin kävi nytkin jopa siinä määrin, että kolmevee kysyi, miksi äitillä on iso massu (totuus tulee lapsen suusta!). Jälleen testimielessä söin tällä kertaa puolitoista kuutiota yhteensä päivän aikana, kunnes seuraavana päivänä vaikutuksen vasta huomasi.



Miltä se maistuu? Ensipuraisulla kuutio maistu hedelmäiseltä, kuivatulta viikunalta. Sivumakuna ehkä hieman palaneen tuntuinen. Koko kuution syöminen kerrallaan vaatii melkoista jauhamista, puolikasta suosittelen siksikin kerrallaan. Pelkästään maun vuoksi näitä ei söisi.

Toimiiko se? Vähän olen kuulostellut, tuntuuko tuo vatsa jotenkin erilaiselta. Ainakin se toimii, mutta vaikea tietysti arvioida, onko se pelkästään kuutioiden aikaansaamaa vai satunko nyt muuten vain syömään ylipäänsä hyviä kuituja. Reissussa kuutiot toimi tupla-annoksella ja pienellä viiveellä.

Milloin käyttäisin? Normaalia ruokavaliota noudattavalle Fructolax-kuutiot eivät ole välttämättömyys. Mutta jos muuttaa ruokavaliotaan radikaalisti, reissailee ja tietää kärsivänsä ns. vieraskoreasta vatsasta, tai ruokavalioon tulee joku muu muutos, saattaa näistä kuutioista löytyä tilapäinen apu. Matkalle kuutiot on helppo ottaa mukaan ja sujauttaa vaikka taskuun. Pitkäaikaiseen käyttöön näistä ei ole, eikä näitä toisaalta ole järkeä ottaa myöskään ns. varmuuden vuoksi, jos ruuansulatus toimii. Normaalissa ruokavaliossa kuitupitoinen ravinto ja esimerkiksi hedelmät ja marjat ajanevat saman asian.

Fructolaxia saa hedelmäkuutioina, tablettina ja Tuplatehona. Sitä voi ostaa sekä apteekeista että esim. hyvinvointituotteiden verkkokaupoista. Listan tarkemmista myyntipaikoista näet täältä. Keskimäärin kuutioiden hinta on 12,90 €.

Nyt lukijoillakin on mahdollista kokeilla tuotetta tilaamalla ilmainen Fructolax-näyte tästä. http://bit.ly/2bFIPOw
Kommenttiboksiin voitte jättää vaikka omat tuotearvostelut. :)


lauantai 22. lokakuuta 2016

Marika-tunika (Made in Nokia)

Joskus se aurinko paistaa risukasaankin. Kannatti nimittäin kerrankin olla Facebookissa oikeaan aikaan, kun näin mainoksen pienehköstä kilpailusta. Nokian Neulomon nettisivuilta piti onnistua bongaamaan tuote, jonka sai ostoskoriin onnistuneen poiminnan jälkeen eurolla. Sen julkaisuajankohtapa vaan oli mysteeri!  Kilpailu oli käynnissä viikonlopun ajan, ja joka päivä oli sivuilla uusi tuote - eli kolme mahdollisuutta poimia tunika itselleen.

Kuva

Toisin sanoen, puhelinta sai ollakkin vahtaamassa aamusta iltaan ja siltikin se saattoi lipsahtaa ohi muiden ollessa ripeämpiä. Ajattelin nyt kuitenkin koittaa ja aina tilaisuuden tullen kävin päivittämässä sivun ja kurkkimassa tuotteet, näkyiskö siellä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ja viimein illansuussa, lapset sattui juuri käymään ulkona ja istahdin sohvalle puhelin kädessä selailemaan - siellä se nyt oli! Sydän pamppaillen näpyttelin tuotteen ostoskoriin, tein jonkun virheen, näpytin uudelleen, syötin osoitetiedot ja nekin taisi mennä kerran väärin mutta sain kuin sainkin tuotteen maksettua ja vahvistuksen sähköpostiin. Ja uskomatonta oli vielä se, että tämä kyseinen tunika oli lempivärissäni - vähän pelkäsin, että se olisi oranssi tai joku muu ei-niin-mieluinen väri. JES! Muutama muukin näytti olevan samalla sekunnilla näppäimillä, niinpä luvatun yhden tuotteen sijaan valmistukseen taisi mennä pari enemmän mutta kaikki he, jotka olivat tuotteen maksaneet, saivat omansa.


Ennakkotilattuun tuotteiden valmistuksessa ja postituksessa oli "pientä" viivettä, mutta minua asia ei juurikaan ole vaivannut. Ehkä olisi enemmän harmittanut, jos tuote olisikin ollut täysihintainen? Joka tapauksessa on Neulomon Facebook-sivujen kautta saanut nähdä kuvia tuotantoprosessista: "Tuossa se minunkin tunika nyt on leikattuna ja odottaa ompelua".


Viimein kolahti sähköpostiin viesti, että tuote on postitettu ja siitä osasin odottaa tunikan saapuvan postiin parissa päivässä.



Valitsin tuotteen koossa XS. Neulomon tuotteet on valmistettu Suomessa Nokialla ja suunniteltu suomalaisille naisille. Tunika on myös väljän mallinen ja tämän tiesin ottaa huomioon kokoa valikoidessa. Toisin sanoen otin pienimmän mahdollisen koon.



Olenhan minä pieni pituuteni puolesta eli tunika on minulle auttamatta mallia mekko. Kun vertaan tuohon ylinnä olevaan tuotekuvaa, arvioisin mallilla olevan pituutta minua ainakin 20 senttimetriä enemmän. Minulla tunikan alareuna tulee polvitaipeen alapuolelle ja tällaisenaan näyttää ylläni melkoiselta kaavulta. Taskut asettuu omaan makuuni hieman liian alas, niiden suuaukko tulee reilusti lantion alapuolelle. Toisaalta tunika on hyvän mallinen muuten, on rennon väljä ja peittää vartalon muhkut sisäänsä, itsepähän olen vaan niin tappi.




Vyöllä tai sukkahousujen kanssa mekko asettui jotenkuten kohdilleen, mutta en silti voinut olla ottamatta nuppineuloja kokeeksi esiin. Toisin sanoen näyttää siltä, että pätkäisen helmasta reippaasti 10 cm pois ja ompelen siihen uuden käänteen. Taskut asettuisi juuri helman yläpuolelle eikä siis taskupussi pilkistelisi alta esiin. Neulomon Facebook-sivujen mukaan tunika on nyt myös kaavoitettu XXS- ja XXXS-kokoisille eli myöskin mini-Marikoita on tulossa!

En ole vielä päässyt näkemään muita tunikoita livenä, mutta Nokian Neulomon tuotteita, mukaan lukien Marika-tunikat mm. mustana ja sinisenä saa ostettua Prismoista. Nokian Neulomolla on myös käynnissä ennakkotilaus uuteen mallistoon. Tuotteet luvataan saapuvaksi reilusti ennen joulua - sittemmin on Neulomo palkannut riveihinsä paljon uusia ompelijoita. He myös etsivät edelleen lisää ompelijoita tehtaaseen. Käynnissä on myös kampanja, jossa etsitään malleja 3XL-5XL -kokoisten vaatteiden kuvaukseen.

Ihanaa, että on täysin kotimainen yritys joka vieläpä kampanjoi tavalliselle naiselle sopivien vaatteiden puolesta!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Sukupuoli(ttuneisuude)sta

Some ja keskustelupalstat täyttyi tällä viikolla tämän NYT-liitteen uutisen jälkeen: Suomen peruskouluihin on tulossa tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaan kouluissa ja päiväkodeissa lapset kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti eli sukupuolitietoisesti. He, jotka eivät uutista tai tasa-arvosuunnitelmaan perustuvaa tasa-arvo-opasta lukeneet, riensivät sanomaan, että enää ei saa sanoa tyttöjä tytöiksi eikä poikia pojiksi. Kärkkäimpien kommmenttien ja provojen mukaan nyt lapsista kasvatetaan sukupuolettomia, naisista tulee miehiä ja miehistä naisia, ja koko maailma menee sekaisin.


Hesarin klikkiotsikko oli rakennettu raflaavasti ja siinä se onnistui. Itselläkin meni välittömästi tunteisiin, ja se kirvoitti tämänkin tekstin. Olen itsekin tätä postausta muokannut siitä alkuperäisestä sen jälkeen, kun viitsin tutustua tuohon suunnitelmaan ja oppaaseen. Samalla tuli tutustuttua muutenkin aiheen piiriltä mielenkiintoisiin tutkimuksiin ja julkaisuihin ja tästä aiheesta saisin vaikka kokonaisen oman blogin pystyyn (niillä postausideoilla, mitä jatkuvasti opiskellessa saan, kohta täytyy harkitakin). Koitin kuitenkin lähestyä aihetta omakohtaisilla esimerkeillä ja mietteillä, ettei ihan luennoksi mene.



Mistä siinä suunnitelmassa oikeasti on kysymys?  Tasa-arvosuunnitelmassa ei sanota, että tytöt eivät saisi olla enää tyttöjä tai pojat poikia.Opetussuunnitelmassa sana "sukupuolineutraali" on korvattu sanalla "sukupuolitietoinen". Tämmöisillä palikka-aivoilla kuin minullakin on, koko ajatus tuntuu lähtökohtaisesti lähes vastakohdalta - ensin sukupuolet unohdettin, nytkö niistä pitäisi olla tietoinen - mutta ei kuitenkaan saa luokitella sukupuolien mukaan? Hämmentävää. Ohjelmassa kuitenkin täsmennetään, että tarkoitus on purkaa sukupuolistereotypioita. Lähtökohtaisesti on hyvä, että tuollainen kaikkia sitova opas on ja että sen tarkoitus on nimenomaan kaikkia koskeva tasa-arvo. Osalta tuon uutisen, tai pelkästään sen otsikon nähtyään saattoikin mennä koko jutun pointti ihan ohi. Toisin sanoin muotoiltuna kyseessähän on lapsilähtöinen kasvatus - kohdataan jokainen lapsi yksilönä.

"Kukaan ei ole sanonut, ettei poikia saisi kutsua pojiksi, eikä opetushallitus voisi tällaista säätääkään. Opas on virikemateriaalia, jota voi käyttää, jos kouluilla ja opettajilla ei ole omia ajatuksia aiheesta, kertoo opetusneuvos Satu Elo Opetushallituksesta STT:lle." Kaleva.



Miten tämä sukupuolitietoisuus (tai tietämättömyys) ilmenee nykymaailmassa? Asenteiden tasolla törmää päivittäin erilaisiin, varsin ristiriitaisiin käsityksiin sukupuolista ja niiden eroista. Siitä huolimatta, että elämme hyvin länsimaalaisessa kulttuurissa ja Suomi on yksi tasa-arvoasioiden edelläkävijä, on silti sukupuolten välillä asenteellisia JA rakenteellisia eroja, isoja ja pieniä. Omakohtaisena esimerkkinä voin sanoa, että eipä tuolla raksatyömailla ole juuri naishenkilöitä näkynyt, ja meidän noin 30-henkisestä opiskelijaryhmästä ei yksikään ole mies. Monet harrastuspaikat on sukupuolittuneet. Ei Snkaan kolmivuotiaiden tanssiryhmässä ole yhtään poikaa. Pari viikkoa takaperin kuuntelin radiosta järkyttävää selostusta siitä, miten heppapoikia kiusataan jopa fyysisen väkivallan muodoin! Asenteita, mutta myös syviä rakenteellisia ongelmia joiden purkamiseen olisi hyvä löytää keinoja.

Vaatetus määrittää edelleen hirveän vahvasti sukupuolta, vaikka nykynaiset saavatkin vapaasti pukeutua jo housuihin. Ei tarvitse mennä kauaakaan taakse päin historiassa, että naisen ainoa hyväksytty asu oli mekko tai hame. Eräässä ompeluryhmän keskustelussa kysyttiin, voiko pojille tehdä legginssit? 95% vastaajista oli sitä mieltä, että kyllä voi. Pieni osa sanoi, että ei sellaisenaan, mutta jollakin muunnoksella niin, että ne ei varsinaisesti näytä legginsseiltä vaan housuilta. 1% oli sitä mieltä, että ei missään nimessä ikinä laittaisi pojalle legginssejä eikä varsinkaan sukkahousuja. Tämä keskustelu tuli taas mieleeni, kun äsken viikkasin pyykkejä vaatekaappiin. Rlle lajittelin koriin sievästi sekaisin pinkkejä ja rusetillisia sukkahousuja, jotka on jääneet Slta pieneksi ja sopii nyt hänelle. Tai viime viikolla eräässä kerhossa, eräs äiti (terveisiä vaan, jos satut lukemaan :) sanoi ihasteluuni pojan uudesta hienosta takista, että se on hänen isosiskonsa vanha takki, kun ei muuta nyt sattunut löytymään. Vastaukseksi kerroin, että meillä kyllä on Rlla Sn vanha pinkki ulkopuku. En ala parin kuukauden vuoksi uutta hankkimaan, kun eihän nämä lapset itse sen värin päälle ymmärrä. Tästä taas päästään parin viikon takaiseen tapahtumaan, kun lasten isä sanoi hankkineensa erältä tuttavaltaan Slle uuden ulkoilupuvun. Ihmettelyyni siitä, miksi ihmeessä, hän selitti, että ainakin se on pinkki - ei Sn tarvitse liikkua poikien puvussa. Puvussa, jonka ostin kirppikseltä vuosi sitten ajatuksella ostaa joku väri, joka sopisi myöhemmin myös Rlle, ja löysin harmaa-turkoosin puvun. Vastaukseksi pidinkin lyhyen monologin siitä, millä ihmeen perusteella hän väittää sinistä poikien väriksi varsinkin, kun Slla on myös sinisiä mekkoja. (En saanut tähän vastausta). No onpa kuitenkin useammin kuin kerran tultu minulle kommentoimaan, että tämä isompi on varmaankin poika ja pienempi tyttö. Ihan vain vaatteiden värin perusteella.


Olen kyllä myös nähnyt ompeluryhmässä ihania pinkkejä poikien mekkoja, joita lapset siis itse ovat pyytäneet. Mutta toki omassakin vaatekaapissa äkkää kyllä heti, mikä hylly on Rn vaatteille ja mikä taas Slle. Sitä pinkin ja sinisen vallitsevuutta eri hyllyillä ei näköjään voi välttää, vaikka miten koittaisikin pysytellä värineutraalina. Kauppojen vaateosastolla olen muutaman kerran törmännyt ongelmaan: Miksi täällä on näin vähän valikoimaa lastenvaatteissa? Käännähdys ja kiertely muutaman vaaterekin ympärillä: Ahaa, täällä onkin jaoteltu pipot/hanskat/sukkahousut/alusvaatteet tyttöjen ja poikien vaatteisiin eri osastoille- siis värin perusteella punaisiin ja sinisiin - kun itse olin etsimässä mahdollisimman neutraaleja värejä taas siitä näkökulmasta, että meillä samaa vaatetta käyttää molemmat sukupuolet. Siispä olen valinnut väreistä ne, jotka omaa silmää eniten miellyttää ja sillä hetkellä se voi olla ihan yhtä hyvin sininen kuin pinkki - ei kaksivuotias osaa vielä määrittää omia värimieltymyksiään.


Lasten suusta ei juurikaan vielä ole tullut asioita, jotka olisi liitetty varsinaisesti sukupuoleen. Vaikkakin eräässä Sn suosikkileffassa, Risto Räppääjä ja Viilea Venla, hyvin painokkaasti sanotaan, että "Nää on tyttöjen juttuja" ja kyllä S on tuon lauseen toistanut hyvin painokkaasti useamman kerran. Luulenpa kuitenkin, että vailla sen suurempaa ymmärrystä sen varsinaisesta merkityksestä. Mutta kyllä hänkin on jo alkanut omaksumaan ympäristön kulttuurinormeista asioita sitä mukaa, mitä hän muiden käyttäytymisestä oppii. Kyllä edelleen tytöille suunnataan niitä prinsessajuttuja ja pojille taistelujuttuja - vaikka viimeksi eilen illalla S halusi alkaa taistelemaan, kuten ilmeisesti muutama poika hänen ryhmässään. ;)



Missä vaiheessa sitten lapsi huomaa sukupuolien välillä olevat erot? Kyllä parivuotias alkaa jo miettimään ihmisten fyysisiä ominaisuuksia ja näiden erojen pohtiminen on luontaista oman identiteetin ja seksuaalisuuden määrittelyssä. Sukupuolierojen pohtiminen kuuluu lapsen seksuaaliterveyden piiriin. (Tästä aiheesta kannattaa tutustua esim. Raisa Cacciatoren sivustoon sekä tähän kirjallisuuskatsaukseen.) Varsinkin me kun harrastetaan uimista, on tämä asia herättänyt jo jonkin verran pohdiskelua - miksi joku kaveri menee uimahallissa tuonne toiseen pukuhuoneeseen? Olen selittänyt, että se on isien, setien ja poikien puoli. Hämmentävää tuleekin sitten, kun ns. tyttöjen puolella onkin (äidin/mummon) mukana joku poika, tai kun joku tyttö meneekin isän/papan kanssa poikien puolelle. Viimeksi juurikin viime kerralla uimahallissa tämä asia herätti kysymyksiä ja kävinkin siinä itse myös miettimään, että kun on ihmisiä, jotka kovasti ajaa sukupuolettomuutta, että kuinka he sitten suhtautuvat tähän pukuhuoneasiaan - tulisiko kaikille olla yhteinen pukuhuone ja suihkutilat sukupuoleen katsomatta? Miksi jo lapsille opetetaan, että tyttöjen täytyy pukeutua koko ylävartalon peittävään uimapukuun, mutta pojat tarvitsevat vain uimahousut? Olisiko sukupuolettoman kulttuurin mukaista, että kaikki pukeutuisivat vain uimahousuihin? Tai miksi ylipäänsä pukeutua ollenkaan, lämmön kannalta kun uimahousutkaan eivät ole mikään pakko.


Kouluissa ja varhaiskasvatuspuolella ohjeistuksen tarkoitus oli osoittaa, että tytöt voivat leikkiä autoilla, olla hyviä matematiikassa ja pelata palloa ihan siinä missä pojatkin saavat leikkiä nukeilla, tykätä äidinkielestä ja vaikkapa ommella, jos he siitä ovat kiinnostuneita. Lasta ohjataan kohti hänen omia mielenkiintonsa kohteita - jos poika haluaa leikkiä vain autolla ja tyttö nukeilla, niin sekin on fine, ei ketään myöskään arvitse pakottaa pois niistä oman sukupuolensa stereotypiosta.



Entä sitten ne kulttuurierot? Suomalaisessa kulttuurissa kun on perinteisesti aika häilyvät rajat olleet sukupuolten välisessä kanssakäymisessä. Vaikka melko patriarkaalisesta yhteiskunnasta voi meilläkin puhua, on monet seikat historian saatossa johtaneet siihen, miksi yhteiskuntamme on kuitenkin kehittynyt niin, että naisilla on (lähes) yhtä paljon valtaa kuin miehillä. Suomen kouluissa tasa-arvokasvatus on mielestäni toiminut hyvin jo omilta kouluajoiltani enkä kyllä muista tulleeni syrjityksi pelkän sukupuoleni perusteella. Ehkä nyt kaivataan enemmän sitä terottamista, varsinkin kun maailma kansainvälistyy, että Suomessakin nainen voi olla presidentti eikä äidin tarvitse olla se, joka jää lasten kanssa kotiin työ- ja elastusvastuun jäädessä isälle.



Sitten on vielä se kuilu sukupolvien välissä. Joillekin iäkkäille ihmisille voi olla selkärankaan iskostettu se, että toisen sukupuolen seurassa nyt vain on tiettyjä käyttäytymissääntöjä, kuten että herrasmies avaa oven naiselle. Monet eivät ymmärrä ollenkaan sitä pahastumisen määrää, joka seuraa siitä, kun he kutsuvat nuorempaa naista tytöksi - voihan olla, että joku iäkkäämpi nainen on vähän mielissäänkin siitä, että kun häntä nyt näin tytötellään? Kun taas nuoremman sukupolven naiset ottavat tämän suurena henkilökohtaisena loukkauksena ja kiusaamisena sen suhteen, kuinka heidät näin poljetaan lapsen tasolle osoittaen, ettei henkilöllä ole minkäännäköistä osaamista, kykyjä tai muutenkaan tasavertaisia ominaisuuksia tytöttelijän kanssa. Tai ihan yhtä lailla "pojattelijan". Tai millä tahansa muulla kuin omalla nimellä puhuteltuna, kun asiayhteyteen vedetääna arvohierarkia. Nykynuorisolle tällaisia asioita ei tulevaisuudessa ehkä tule edes vastaan. Henkilöä kutsutaan hänen oikealla nimellään, yksilöinä, ja piste.


Voisin kirjoittaa aiheesta kilometrin mittaisen jutun, mutta lopetetaan nyt tähän. Sen sijaan lukijat voi kyllä jatkaa ajatuksia kommenttiboksiin.


Linkkivinkkejä aiheesta ja sen vierestä:

Nyt.fi 18.10.2016 Kouluissa ei pitäisi enää turhaan puhutella ihmisiä tyttöinä ja poikina
Kaleva 18.10.2016: Väärinymmärrys aiheutti nettimyrskyn koulujen tasa-arvo-ohjeesta
Sexpo: Opetushallituksen tasa-arvo-oppaan arvostelu on aiheetonta
Tohtori.fi: Tyttöjen ja poikien kehityserot
T. Kuokkanen, Sukupuoliarkeologia, Muinaistutkija 1/2008.

torstai 20. lokakuuta 2016

Imetysviikko (Osa kestävää kehitystä)

Kansainvälistä imetysviikkoa vietetään elokuussa, mutta Pohjoismaissa on oma imetysviikkonsa 17.-23.10. (viikko 42) - toisin sanoen, Suomessa on kaksi imetysviikkoa. Tänä vuonna imetysviikon teemana on kestävä kehitys.

Sen lisäksi, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, kehittäen mm. vauvan luonnollista puolustuskykyä (=vastustuskykyä) ja sisältäen kaikki hänen tarvitsemansa ravintoaineet kasvuun, se myös säästää perheeltä pitkän pennin (vrt. korvikkeet), eikä kuormita ympäristöä (vrt. muu ravinto). Suomessa suositus on imettää 4-6 kuukautta - toisin sanoen terveille vauvoille suositellaan kuuden kuukauden täysimetystä ja lisäruokien aloittamista noin puolen vuoden iässä pieninä makuannoksina. Osittaisimetystä suositellaan muiden ruokien ohella 12 kk ikään saakka ja mielellään pitempäänkin.



Oma imetyshistoriani pähkinänkuoressa: En tiennyt imetyksestä juuri mitään ennen ensimmäistä omaa lastani. Monessa suhteessa olen oppinut kantapään kautta ja vielä toisenkin lapsen kohdalla oli osa imetysasioista vielä täysin luulon varassa. Oma kokemus + muiden kokemukset ja vinkit ovat omaa imetyshaluani lisänneet ja olen nykyään vahvasti imetysmyönteinen - en kuitenkaan imetysfanaatikko. Ensimmäistä lasta täysimetin 5,5 kuukautta (tämä oli katketa silkkaan tietämättömyyteen, mutta lapsi tiesi paremmin sen, että ei halunnut syödä vielä soseita 4 kk iässä), yöimetys lopetettiin 1v 4 kk (= tulin raskaaksi), imetys loppui lapsentahtisesti 1 v 9 kk. Toista täysimetin 5kk 30 pv ja edelleen osittaisimetän, myös öisin, nyt 1 v 3 kk ikäistä lasta. Itselleni imetyksestä on tullut niin sydämen asia, että jo se saa kirjoittamaan näin tärkeästä aiheesta.



Kun nyt tässä kerran kirjoitan, niin otollinen tilaisuus oikaista samalla muutama yleisempi myytti imetyksestä  ja vähän imetysfaktaa:

Imetyksestä hyötyy sekä äiti, että lapsi. Sen lisäksi, että rintamaito on biologisesti kehittynyt vastaamaan vastasyntyneen vauvan ravitsemuksellisia tarpeita, ihan tutkitusti siitä on hyötyä myös äidille mm. vähentäen riskiä sairastua rintasyöpään. Puhumattakaan niistä hormoneista - mm. endorfiineista ja muista mielihyvää tuottavista hormoneista, joita äiti saa vuorovaikutuksessa vauvan kanssa. Osalla hormoneista voi toki olla ikävätkin vaikutuksensa, esim. D-MER, joka saattaa aiheuttaa negatiivisia ja ahdistuneita tuntemuksia imetystä ennen ja sen aikana.

Maito ei lopu yhtäkkiä. Ei, jos olet perusterve äiti, eikä sinulla siis ole todettu harvinaista sairautta, joka jollain tapaa estäisi maidontuotannon rintarauhasissa. Vauvan itku tai hulinointi ei merkkaa sitä, että maitoa ei tulisi ollenkaan, vaan yleensä kyse on maidon "lisätilauksesta", joka ajoittuu vauvan tiettyihin kasvukausiin. Yksinkertaistaen, vauvan tiheä rinnan imeminen antaa niille signaalin tuottaa lisää maitoa ja tämä tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Yksi "hulinakausi" ajoittuu neljän kuukauden ikään, jolloin virheellisesti saatetaan ajatella vauvan tarvitsevan lisämaitoa, vellejä tai ruokia. Vauva ei myöskään tarvitse vettä, vaan maidon neste riittää kyllä - vesi vain vie tilaa ravinteikkaammalta aineelta. Pahimmassa tapauksessa lapsen suolisto menee pilalle liian aikaisin aloitetun ruuan vuoksi ja siksi olisi hyvä, jos lisäruokien aloittamisesta voisi keskustella ensin vaikkapa neuvolassa terveydenhoitajan kanssa.

Maito ei koskaan muutu sokerilitkuksi. Ns. vanhan kansan uskomusten mukaan maidosta ei ole enää tietyn ajan jälkeen mitään ravitsemuksellista hyötyä. Tämä uskomus saattaa olla peräisin suoraan lehmien maidontuotannosta. Ihmislapsella maidon kysyntä vastaa sen määrää ja maito täyttää lapsen ravitsemukselliset tarpeet tämän iän mukaisesti. Syystäkin kehitysmaiden imetyssuositus on 2-vuotiaaksi ja sitä kauemminkin on suositeltavaa imettää. Suomessa nuo ravitsemukselliset arvot eivät ole sen vähempiarvoiset, vaikka muutakin ravintoa meillä toki on saatavissa. Itse ajattelen näin, että rintamaito on lapsen superfoodia parhaimmillaan ja varsinkin näin flunssakautena ei lapsi voisi parempaa lääkettä saada, kuin rintamaito.

1v 2kk ikäisen maito

Usein ajatellaan, että lapsen ei tarvitsisi myöskään juoda maitoa öisin. Tässä asiassa jokainen perhe tehkööt omat ratkaisunsa omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Omaksi parhaakseni olen nähnyt sen, että vauva / lapsi nukkuu vieressäni joko "sivuvaunussa" (= pinnasänky sijoitettuna toinen laita avoinna omassa sängyssä kiinni), josta vauvan saa puoliunessa kopattua rinnalle ja molempien unet jatkuu. Itse olen kyllä hyvä nukkuja ja lukuunottamatta noin kahta ensimmäistä imetysviikkoa, jollon rintoja särki ja hormonit myllersivät yöt läpi, olen nukkunut kuin tukki vauva tissiä imien. Kuitenkin äidin oksitosiinitasot on öisin äidin rentoutuessa korkeimmillaan, eli maitoa tulee enemmän ja se on ravinteikkaampaa.

Äidinmaito ei myöskään aiheuta hampaiden reikiintymistä. Ei edes yöaikaan. Maidon sisältämä sokeri on maitosokeria eli laktoosia, joka ei yksinomaan aiheuta hampaiden reikiintymistä sillä reikiintymistä aiheuttava bakteeri ei osaa käyttää laktoosia niin hyvin hyödykseen, kuin esim. bakteeria. Päinvastoin äidinmaidossa on antibakteerisia ominaisuuksia (esim. laktoferriini), jotka tappavat bakteereita, myös suussa. Jos kuitenkin esim. lapsen ravinto sisältää paljon muuta sokeria. hampaita ei pestä, ja hampaiden reikiintymiselle on otolliset perintötekijät, niin reikiintymistä voi syntyä - mutta imetyksestä se ei johdu. (Lue lisää imetys.fi -sivuilta!)


Ja myös osittaisimetys ja pullosta annettu äidinmaito on imetystä! Pisarakin äidinmaitoa on lapsen parhaaksi. Eikä loppupeleissä se, saako lapsi ravinnon rinnasta, pullosta vai korvikkeesta, ole hyvän äidin mittari, kunhan lapsi on terve ja voi hyvin!


22.10.2016 Oulun seudulla järjestetään Imetystori-tapahtuma Kempeleessä. 
"Imetystori -tapahtuma kauppakeskus Zeppeliinissä la 22.10 klo 11-13. Tervetuloa mukaan keskustelemaan imetyksestä! Imetystori järjestetään yhteistyössä PPSHP:n, Oulun läänin kätilöyhdistyksen sekä Imetyksen tuki ry:n kanssa." Imetys.fi



Lisää luettavaa ja linkkivinkkejä: 

Imetyksen tuki ry -nettisivusto
PPSHP - Tietoa imetyksestä
THL - Imetyssuositukset

Facebookissa (Huom! Osa ryhmistä suljettuja):

Imetyksen tuki ry Facebookissa
Oulun Imetystukiryhmä Facebookissa
Pohjois-Suomen imetystuki Facebookissa
Taaperoimettäjät Facebookissa


Ajatuksia ja kommentteja saa jättää kommenttiboksiin. :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Valokuvauspäivä

Päiväkodin valokuvauspäivä. Piti tämänkin miettiminen sitten jättää viime tippaan, vaikka kuvauksesta ilmoitettiin hyvissä ajoin jo reilu kuukausi sitten. Rlle sentään vähän mietin ja valkkasin vaihtoehtoisia vaatteita vaatekaapin ns. parempien vaatteiden joukosta ennakkoon. Silti aamulla fiilispohjalta (= kiireessä) puin pojalle vaatteet päälle, lopputuloksena mielestäni kiva kokonaisuus. Noshin tähtibody, joka vielä koossa 62/68 mahtui nipin napin päälle. Vähän tämmöistä käyttötarkoitusta varten tuon kesän alesta ostinkin, onhan tuo ollut vissiin kerran päällä synttärijuhlissa. Samoin Noshin Box-housut, jotka on tarkoituksella jättänytkin paremmiksi housuiksi eikä nekään ole ollut kuin pari kertaa päällä. Tykkään kyllä tuosta kuvionnista ja harmittaa nyt vietävästi, etten aikoinaan ostanut tuota kangasta.



Mutta sitten ne tytön vaatteet. Vaatekaappi on täynnä mekkoja, niinpä en edes yrittänyt ottaa projektiksi uuden tekoa, vaan saa joku sieltä kelvata ikuistettavaksi. Illalla kolmatta kertaa mutisin jo, että niin mitkähän vaatteet sitä valitaan ja keksin sitten pari hyvää vaihtoehtoa. Näistä annoin Sn tehdä itse päätöksen - haluaako hän laittaa perhos- vai kissamekon?


S valitsi perhosmekon, jonka ompelin hänelle kesällä. Ilokseni mutta epäonnekseni, sillä tämä on lyhythihainen perhoshihoilla eli vaatii alleen siis jonkin pitkähihaisen. Ainoa hyvä vaihtoehto olikin sitten pyykkikorissa, tomaattikastiketta hihassa. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin penkoa kangasvarasto läpi ja löytyihän sieltä lopulta se kangas, josta oon jo aikonutkin tämmöisen pitkähihaisen paidan tehdä. Noshin puuterinväristä ribbiä oli juuri semmoinen pala, josta riitti tähän puseroon. Onneksi kaavakin löytyi kansiosta valmiina, eikä muuta kuin niks naks.






Vähän tämän ompelemisen järjellisyyttä taas kyseenalaistin, kun enhän  minä millään illalla ehtinyt sitä loppuun tekemään ja aamulla olin puoli kuudelta kiinni ompelukoneessa... Lopputulos onneksi oli päälle kelpaava!

Alkaa olla taas se vuodenaika, että valon määrä ei riitä ei millään ja kuvat on sitä luokkaa. Yritäppä siinä sitten napata kuvia ikiliikkuvista kohteista...




Toivottavasti päiväkodin valokuvaaja onnistui minua paremmin!!