14. luukku

Joidenkin mielestä on hirveän hankala ostaa (joulu)lahjoja. Jotkut vielä väittää, että se on kallista. En tiiä, mulla ainakin on jo lahjoja ostettuna tai saatuna vähintäänkin puoli-ilmaiseksi varmaan ensi joulunkin tarpeiksi. Mutta aina sitä jotain pientä tulee mielen päälle, ja niin oon käynyt erinäisiä kauppoja parin päivän sisällä katsastamassa. Joku onkin tainnut olla erityisen kiltti tänä vuonna...

LAHJOJA ITSELLENI

Huomasin tässä yhtenä päivänä kadottaneeni nenäkoruni. Missä ja milloin, ei aavistustakaan. Olihan tuo yksilö kiikkunut nenänpielessä jo vuosikausia, eli oli se aikakin jo ostaa uusi. Kaupungilla kävellessäni kuljin Glitterin ohi ja muistin, että jotain piti ostaa - ai niin, se nenäkoru. Glitterissä oli tarjous "Ota 3, maksa 2", eli pakkohan sieltä oli sitten muutakin ostaa. Mukaan lähti helminenäkorun lisäksi hainhammas - viimeisen ehjän kappaleen hukkasin muutama viikko takaperin uimahallissa, varmaan laitoin sen jonkun toisen pyyhepussiin, kun ei sitä enää missään näkynyt. (Ja viikko tämän jälkeen hukkaan meni myös sormus, jonnekkin lumen, jään ja soran keskelle se tipahti enkä pimeässä sitä enää nähnyt). Ja kun kerran sai, niin joulupallona luokses pompin - joulupallokorvikset.

Pikkujoulukausi kun on parhaimmillaan, niin jotain uutta piti tätäkin aatellen kotiuttaa. Vaatetta mulla kyllä on, ja noita koruja nyt ei voi kauheasti käyttää - pienet kädet kun niihin tarraa ja vetää, niin nepäs olikin sitten siinä (joulupallotkin korvissa sai jo ihailevat näppinsä osakseen). Siksi kannattaakin satsata asusteisiin. Musta-hopeiset ylipolvensukat kotiutin pari viikkoa sitten Lindexistä, ja upea hopeinen huivi löytyi Lidlistä.

Ja asusteiden lisäksi, mitä ei naisella voisi koskaan olla liikaa...

Oho, ostin kengät. Tänään matka suuntasi verkkokauppojen poistomyyntiin, ja vaikka ihan kaikkea muuta menin etsimään, niin eihän näitä upeita yksilöitä voinu jättää kauppaan, kun hintaa näille KipKopin Sandy-kengille kertyi niinkin paljon kuin kymppi. Joskus on hyötyäkin tästä minijalasta, jäljellä kun oli enää kaksi paria koon 36 kenkiä ja nehän istui jalkaan kuin nakutettu. (Ja niitä sukkiakin löytyi, eli sen voi vetää yli joululahjatoivelistalta, jos ei ole jo ennättänyt hankkimaan).

Pakkohan se oli laittaa kaikki uusi päälle, kun kerran oli taas mahdollisuus. Nuo kengät oli jalassa muuten tosi hyvät tuolla liukkaallakin kävellä.

Nuppusen kanssa käytiin taas pikkujouluilemassa. Eka kertaa oli ihan oikea jouluruokakin tarjolla.

(Ja muuttoapu varmaan riemastuu, kehtaanko ees sanoa, että löysin kyllä taas lisää lahjoja itselleni keittiötä varten :)) ).

Etsivä siis löytää joululahjat halvalla!

Puistossa

Jo muutamana päivänä on ilmassa ollut syksyn tuntuja ja tuoksuja. Lauantai-iltana yhdentoista aikaan pimeässä ja vesisateessa kotiin kumppareissa lompsiessamme tuntui, että syksy on jo täällä. Sunnuntaisen kävelyreissun toisena taka-ajatuksena (se ensimmäinen siis Ravintolapäivän antimet) olikin yrittää ikuistaa kameralle syksyn merkkejä. Onneksi niitä ei vielä paljon näkynyt, ja ilmeisesti lämpimiä säitäkin on vielä luvassa tälle kesää.

Käytiin siis taas Ainolan puistossa kävelemässä. Näköjään moni muukin lapsiperhe oli samoissa aikeissa, niin paljon tuli vaunuja vastaan ja siellä kahvilan vieressä leikkipuistossa lapsia kirmaili. Tai sitten voi olla, että ylipäänsä nykyään kiinnitän vaan asiaan enemmän huomiota.

En oo seurannut hirveästi Oulun tapahtumia, ja siksi yllätyin melkoisesti, kun puistossa törmäsi edellä kuvattuihin taideteoksiin. Myöhemmin luin, että kyseessä on Oulun taidemuseon järjestämä TÄÄLLÄ! -ympäristötaidenäyttely. Kannattaa käydä kyllä katsomassa, oli hienoja. Ja kannattaa katsoa kartasta noiden taideteosten sijainnit vaikka etukäteen, itse kun kävelin reittiä, jolla ei kaikkia teoksia ollut. Teokset on esillä 8.9. saakka, vielähän tuon reitin ehtisi itsekkin käydä läpi, niin näkisi nuo loputkin.

Vielä oli sortsikelit, ja oon kyllä ihastunut näihin siitä huolimatta, että ne on vähän väljät. Nyt oon haaveillu ostavani lisää sortseja (pitäis kyllä pitää shoppailulakko..) tai vaihtoehtoisesti tuunaavani näitä, jos vain joskus pääsisi kangaskaupassa asti käymään.

Yhden nähtävyyden Oulussa (ja muissakin kaupungeissa kyllä) muodostaa nämä neulegraffitit. Niitä onkin hauska bongailla tuolla kaupungilla kävellessä.

Ja sitten on vielä näitä:

Hylättyjä pyöriä, joita kesäisin ongitaan ylös jorpakoista...

Kallioparkkityömaan seinät, jotka piti maalata uudelleen entisten, jo pilalle menneiden vuoksi...

Lemmenlukkoja, joita roikkuu Pikisaaren siltojen kaiteissa.

Sulauduin hyvin sunnuntaiseen väkijoukkoon kamerani kanssa, paikalla oli nimittäin turisti jos toinenkin. Jotenkin sitä on kai tottunut muutenkin tutkailemaan ympäristöään kameran linssin läpi, kun pienissä asioissa alkaa nähdä kauniita yksityiskohtia. Oulun rumimmatkin puolet näyttää kauniilta, kun niitä hetken aikaa näin katselee.

Synttäreillä

Tasan viikon vanhana neiti pääsi käymään serkkutytön (ja -pojan - syntymäpäivät lapsilla on muutaman päivän välein) syntymäpäivillä ja ensimmäistä kertaa katsomaan sukulaisia.

Äitiä vähän jännitti, miten ensimmäinen hieman pidempi automatka sujuisi, etenkin kun välissä oli tarkoitus tehdä pienet pysähdykset postiin ja kauppaankin. Pahimmassa mielikuvassani tämä pikkunatiainen karjuisi naama punaisena koko automatkan.

Varmuuden varalta syötin neidille kunnon satsin maitoa juuri ennen lähtöä, ja niin tämä vain simahti saman tien, kun hänet turvaistuimeen laitoin, eikä ihan hetkeen silmiään avannut. Tulomatkallakin neiti  simahti, mutta kaupassa ollessani oli hieman aluksi äkissyt ja alkanut sitten imemään tuota istuinvyön pehmikettä :D Kaiken varalta otin tutinkin mukaan, vaikka koitan pitkittää sen käyttöönottoa mahdollisimman kauan, ettei vauvan tarvi sitä turhaan lutkuttaa ainakaan heti aluksi. Tullessani kaupasta laitoin kuitenkin tutin suuhun, ja sen se hyväksyikin ja nukahti taas.

Olipa vaan outoa ja mielenkiintosta vetää taas päälle housut, jotka ei ole puoleen vuoteen mahtuneet päälle! Ja itse asiassa nekin oli liian isot... Pitäis vissiin housuostoksille päästä! Myös se takki, jonka kaverilta ilmaiseksi sain ja jonka sopivuutta pitkään aikaan epäilin suuresti, mahtui nippa nappa päälle - mutta meni kuitenkin!

Pian se tämä meidän neitikin kirmailee tuolla porukassa mukana, vuoden päästä varmaan viimeistään koittaa jo mykertää perässä. Varmasti näistä pikkuneideistä saadaan innokkaita vauvanhoitajiakin :)

Kun nälkä iski, niin natiainenkin heräsi syöpöttelemään. Julkisella paikalla en oo suunnitellut imettäväni kuin pakon edessä, siksipä nyttenkin varustauduin tuttipullo(i)lla mukaan. Tämä onneksi osaa juoda pullostakin, vaikka totta kai se tissi onkin se parempi vaihtoehto. :)

 Neidillä oli söpö kukkamekko päällä <3

Hyvin ja rauhallisesti siis meni ensimmäinen sukulaisvierailu, joten eiköhän hän pääse toistekin kyläilemään :)

Eräpäivä ja neuvola (rv 40+0)

Täällä vielä ollaan yhtenä kappaleena. Tänään on laskettu aika. Mainittinki jo, että sunnuntai-illasta saakka on ollut vaihtelevaa särkyä vatsassa. Tulee ja menee. Tänään heräsin klo 6, enkä saanut unta enää tuon säryn vuoksi. Muutaman kerran on myös kipeämmin supistellut tämän päivän aikana, mutta ei mitään säännöllistä kuitenkaan. Tulevat miten ja milloin sattuu. Jotain voi siis tapahtua nyt kohta - tai olla tapahtumatta.

Eilen - Rv 39+6

Tänään olikin sitten taas neuvola (Klik: Napa). Kaikki oli kohdillaan. Paino oli taas vähän tippunut, mikä oli yllätys itsellekin - on suklaata (mutta myös esim. pähkinöitä) taas muutama pala maistunut. Mutta vissiin muuten on syöminen ja liikkuminen sitten tasapainossa, kun se ei nuista hetkahdakkaan. Sanoin tuosta särystä ja supisteluista, kuulemma ovat hyviä merkkejä, mutta siitä huolimatta varattiin vielä neuvolakäynti ens viikolle. Jos sinne vielä joutuu, niin siinä sitten tehdään yliaikaisuuslähete. Sf-mitta oli tippunut, eli maha alkaa laskeutumaan. Oon sen kyllä itsekin huomannut, nimittäin napaani en enää näe vaan sekin on tippunut tuon kumpareen alapuolelle. Pää tuntui olevan jo kiinni, eli ei tarvi tilata ambulanssia, jos vedet nyt menee. Mainitsin myös väsymyksestäni, tuntuu ettei nuo yöunet riitä mihinkään. Vaikka parinaki päivänä oon nukkunu n. 9 tunnin unet (katkonaisiahan ne on ku parin tunnin välein pitää herätä vessaan), mitä en ookkaan tehnyt aikoihin, niin päivällä väsyttää ja päikkäritkin oon nukkunut. Tänäänkin aamulla, kun tosiaan heräsin klo 6, join kahvit ja söin aamupalan, nukuin vielä kuitenkin ennen neuvolaa pari tuntia ja heräsin herätyskelloon ihan horroksessa. Otettiin sitten hemoglobiini, vaikkei sille enää mitään tässä vaiheessa mahdakkaan, mutta siitä tämä väsymys ei kyllä johdu. Että jospa sekin jotain lupailis, kait tässä keho alkaa valmistautua tulevaan suureen koitokseen..

Siitä huolimatta kävin kyllä eilen salilla mutkan, vaikka kuin väsytti. Nyt tein kyllä ihan pienillä painoilla ja jätin mm. jalkaprässin (sen "naisversion", toinen on se missä maataan melkein jalat kattoa kohti) kokonaan väliin. Ei sitä muutenkaan enää suositella loppuraskaudessa, kun saattaa painaa liikaa kohtua.. varovasti oon sillä tehnyt. Sen jälkeen oli vähän pirteämpi olo. Mutta tänään olis uintipäivä, ja taidan nyt ihan suosiolla jättää sen väliin. Jos on paikat yhtään auki, ja mistä sen huomais, jos ne lapsivedet meniskin sitten siellä uidessa?? Siinäpä ois mukava sitten alkaa uimahallissa synnyttään. Siitä ei tosin enää pitkä matka olis sairaalaan, mutta olis se vähän noloa sinnekin joutua uikkareissa.. :D

Soittelin aamulla sitten sinne Maahanmuuttovirastoon siitä oleskeluluvasta, ja pääsin parin yrityksen jälkeen jonosta läpi. Siis oikeesti. Mulle maaliskuussa sanottiin, että siellä on marras-joulukuun hakemukset käsittelyssä. Viimeksi joku 3-4 viikkoa sitten sanottiin, että siellä on joulukuun hakemukset meneillään. NYT siellä sanottiin, että siellä on taas ne marraskuun hakemukset käsittelyssä. Siis mitä v....??? Tulipa mieleen, että valvookohan joku oikeasti tuolla, että ne ihmiset tekee siellä töitä eikä vaan istu rupattelemassa kahvitauolla?? Miten ne hakemukset voi ottaa kolmen kuukauden aikana takapakkia?! Vai onkohan tää joku uus linja tässä maahanmuuttopolitiikassa, että pitkitetään nyt niiden hakemusten käsittelyä niin ei tänne tarvi ketään vastaanottaa... Ihan käsittämätöntä toimintaa! Kysyin vielä sitten, että mites sen kanssa sitten kun lapsi syntyy, niin kuulemma se todistus kannattaa ehdottomasti sinne sitten toimittaa, kun asia on Väestörekisterissä. Isyyden tunnustamista ei kuulemma välttämättä tarvita (???tarvitaan vai ei tarvita???), mutta että todistus siitä lapsen olemassaolosta kuulemma auttaa asiaa.

Aasin siltana tuosta Väestörekisteristä päästäänkin sitten nimiasiaan. Oon sen verran kyllä perinteitä, mutta myös A:n tahtoa kunnioittava, että kyllä lapselle pitäis isänsä sukunimi saada. Ja sitähän ei ilman tuota tunnustamisasiaa saa. Näillä näkymin myös se nimi pitää antaa ilman, että A pääsee nimiäisjuhliin.. Tai nimihän sinne pitää joka tapauksessa aiemmin ilmoittaa, juhlien ajankohdalla nyt ei niin suurta merkitystä ole, mutta ei tässä nyt sitäkään asiaa viittis kuukausia alkaa panttaamaan. Mutta sukunimeä ei siis saa ennen sitä tunnustamisasiaa hoidettua niin kuin tahto olis. Onhan se vaihtoehto sitten toki sekin, että vaihdetaan sitten yhdellä kertaa koko perheelle sama sukunimi (pieniä mielipiteitä mulla toki tähänkin on) mutta menee senkin kanssa kyllä sitten säätämiseksi. (A toki vois reissata sinne Suurlähetystöön taas ja siellä asian tunnustaa ja täytellä papereita ja sitten niitä taas lähetellään sinne sun tänne... tämäkään nyt ei kuitenkaan välttämättä maksa vaivaa).

Niin että vissiin tässä pitää jotain matkakassaa alkaa syksyksi säästelemään, kun näyttää, että nuo paperit ei etene yhtään mihinkään ennen ku vauva kasvaa jo aikuiseksi...

Ainolan puisto

Niinköhän tuo oli, että kesän lämpöpäivät on nyt ohitse ja on nyt siirrytty hieman tyypillisempään Suomen kesään. Muutama viileämpi sadepäivä välissä ei toki haitaksi ole, mutta toivonpa silti, että lämpimiä päiviä tulisi vielä olemaan jatkossakin.

Hieman tuota eilen jo ennakoinkin. Ja koska oli jo hieman viileämpi päivä (n. 22 astetta.. tälle olis viime kesänä jo hurrattu) niin lähdin sitten pienelle kävelylle. Otin kameran mukaan, eli luvassa on melkoinen kuvapostaus.

On se kyllä jännä, että aina sitä vaan tästäkin kaupungista löytää uutta hämmästeltävää ja kummasteltavaa. Enemmän ja vähemmän vakituisestihan olen asunut nyt Oulussa pian "vain" kahdeksan vuotta, vaikka ihan kotikaupungilta tämä on tuntunut jo pitkän aikaa.

Kesän kukkaloistohan on nyt huipussaan, vaikka tuomi kyllä ehti jo tulla ja mennä. Oliskin pitänyt tämä kävelyreissu ajoittaa viime viikkoon, tosin silloin vasta alkoi syreeni kukkimaan, eli plus miinus nolla.

Joka tapauksessa oli kävelyreittini suunta siis Tuiran rannan kautta Hupisaarille ja Ainolan puistoon. Ainolan puistohan on oikea kukkakeidas ja erittäin suosittu mm. piknikin viettopaikkana. Nytkin siellä täällä ihmisiä oli nautiskelemassa eväistään, joku hieman kosteammista ja joku toinen taas ehkä enemmän hengen ravinnosta.

Jos puhutaan kaupungin keuhkoista, niin sitä tämä puisto on varmaan Oululle. Melkoinen sademetsä ja viidakko tuonne kätkeytyykin.

Vinkki: Oulussa voi muuten näin kesäisin harrastaa puistojoogaa. FB:ssä näytti olevan ryhmä, jossa on aikataulut ilmoitettu. Vitosen näytti maksavan kerta.

Kävelyn tosiaan yleensä sanotaan jouduttavan supistuksia. Kyllä mun usko näihin poppakonsteihin alkaa hiipumaan. Mitään normaalista poikkeavaa ei siis tapahtunut, mitä nyt vaan väsähti tuohon löntystelyyn normaalia aiemmin, ehkä muutama nipistys tuntui mutta ennemminkin johtuen tuosta etukuormasta.

Ja vessahätä, se iskee aina viimeistään puolivälissä matkaa. Onneksi museo on juuri siinä hollilla. Sinne olikin minun määränpää numero toinen, katsastamaan mitä siellä on meneillään. Perjantaisin kun on ilmainen sisäänpääsy, niin samallahan tuon kävi aikaa tappaakseen kiertämässä.

Vaihtuvina näyttelyinä museossa oli esillä pienoisnäyttely ylioppilaiden historiasta (mm. ylioppilaspukuja historian saatossa) sekä juuri avautunut Hietasaaren historiasta kertova näyttely. Että sinne vaan Oulun historiasta kiinnostuneet! Itse lähinnä kateellisena ihastelin nuita huviloita, kun livenäkin oon muutamaa vielä jäljellä olevaa tuolla haikaillen huokaillut. Jos/kun minä joskus oman talon rakennutan, niin olkoot kuinka "normaali" vain, niin minä kyllä suunnittelen siihen vaikutteita juurikin tuollaisista huvilarakennuksista!

Sen pituinen se reissu. Kostoksi tästä reippailusta vedin sitten illalla taas ällöttävän määrän karkkia naamaan. Onneksi maha vetelee jo niin äärirajoilla, että ei sinne paljoa mahdu kerralla. Mutta odotan kyllä jo päivää, kun nämä hiilari- ja sokerihimot lakkais...