Instagram @sarkkuk

perjantai 29. joulukuuta 2017

Meidän joulu

Nyt on sitten joulunpyhätkin takana päin ja ajatuksetkin siirtyy uutta juhlaa pyörittämään, niin varmasti voi jo alkaa muistella meidän joulun viettoa. Oltiin ihan kotosalla perheen kesken ja minun puolelta sukulaisia tuli meille aattona syömään.


Olin aatonaattona varautunut tekemään ruokiakin, mutta äiti oli hankkinut tai tehnyt jo suurimman osan valmiiksi, niin eipä sitä sitten kovin paljoa tarvinnutkaan keittössä hyöriä. Aamulla leivoin ihanan taateli-toffeekakun (resepti) ja kuorrutin aiemmin tehdyn joulukakun (resepti). Ihan hyvä ettei paljon tarvinnutkaan tehdä, täällä meni sähköt poikki illalla ensin varmaan tunniksi ja sitten kun ne palasivat, niin kohta taas räpsähtivät joksikin aikaa ja vielä jonkin ajan päästä kävivät pois. Punajuurilaatikkoa olin tekemässä ja sehän sitten vähän viivästyi. Keskityin sitten lahjojen käärimiseen, sitä kun pystyi tekemään otsalampun valossakin. Oli kyllä hirveä urakka, vaikka mielestäni en kyllä kovin paljoa ollut lahjoja ostellutkaan... Silti oli tullut näköjään hankittua sitä sun tätä ja kun vielä olin onnistunut ompelemaan ison määrän vaatetta paketteihin, niin kyllähän siinä lopulta meni pitkälle yli puolen yön. Katsoin (kuuntelin) samalla tallennettuja sarjoja TV:stä eli sinällään ihan rentoa puuhaa, vaikka lopussa alkoi jo melkoisesti uuvuttaa ja selkää särkeä lattialla istuminen.


Aattoaamuna päätin vielä alkaa yhden lahjaompeluksen tekoon. Osan sain valmiiksi ja osa jäi odottelemaan vielä. Sitten saikin jo hakea lapset isältään mukaan ja käytiin naapurissa miehen perheen luona syömässä joulupuuroa.


Ehdittiin kotiin vielä katsomaan TV:stä lastenelokuvia, ennen kuin meille alkoi saapumaan vieraita ja aloin ruokavalmisteluita laittamaan. Saa jännitti melkein enemmän, tuleeko mummu vai Joulupukki ensin, mutta ehtivät kuitenkin ennen Joulupukin tuloa. Hiukan ennen Joulupukin tuloa saapui meillä käväsemään naapurista miehen perhettäkin, kun olivat kuulleet, että Joulupukki on ihan kohta tulossa.


Joulupukki saapui puoli viiden maissa. R kun näki Joulupukin, niin meni ihan paniikkiin ja alkoi itkemään. S omien sanojensa mukaan hänkin meinasi alkaa pelkäämään, kun ajatteli ensin, ettei pukilla ole silmiä, mutta ei sitten pelännytkään. Reippaasti S meni pukin apuriksi lahjoja jakamaan, mutta R istui mummun sylissä eikä uskaltanut sieltä edes pukin syliin.





Lahjoja tuli taas melkoiset röykkiöt ja hetki meni lapsilla niitä availlessa. S kyllä näytti tykkäävän kaikista saamistaan lahjoista, monen kohdalla mainitsikin, että tätä mää oon toivonut... Oli tontut kyllä hyvin nyt kuunnelleet toiveita. ;) R meinasi välillä unohtaakin loput pakettinsa, kun keskittyi leikkimään jollakin saamallaan lelulla. Taisi työkalut ja etenkin porakone olla mielekkäin. S taas sai paljon vaatetta (Frozenia), mutta tykkäsi myös esim. muovailuvahasta, barbeista, koruista ja meikeistä.


Vasta tämän jälkeen ehdittiinkin vasta syömään. Olihan se jouluruoka taas hyvää, ei oikeastaan ole tullutkaan nyt ennen joulua kunnolla jouluruokaa edes vielä syötyä, kun koulussakin oli tarjolla vain kahta sorttia laatikkoa ja palvikinkkua. Sai siis huoletta syödä mahan täyteen. Lapset nyt tuskin edes maistoivat ruokaa.


Vieraiden lähdettyä loppuilta menikin sitten saunoessa ja uusilla leluilla leikkimiseen. Lapset ei tietenkään olis malttaneet nukkumaankaan mennä. R simahti minun syliin kymmenen kieppeillä ja S malttoi vasta vähän ajan päästä alkaa laittamaan leluja kasaan ja lähtemään sänkyyn. Mutta tuli uni kyllä hyvin äkkiä.


Oli kyllä itelläkin tarkoitus nukkua pitkään vaan niin sitä totutussa rytmissä nousi ylös aikaisin, kun kissakin alkoi melskaamaan uloslähtöä. S heräsi tästä onneksi vasta parin tunnin päästä ja puhui tultuaan kainalooni, että aikoi heti alkaa leikkimään uusilla leluilla. R heräsi vähän myöhemmin ja ensi sanoikseen sanoi, että R pelkäsi Joulupukkia. Liekköhän unetkin sitten pyörineet edellisillan tapahtumissa. Leikkimään kyllä jaksoi hyvien unien jälkeen alkaa heti ja uusista leluista onkin ollut iloa moneksi päivää.



Semmoinen joulu meillä. Tapaninpäivänä menin jo illaksi töihin ja lapset meni siis isänsä luo siksi aikaa. Minulla muutama työvuoro on tälle "lomalle" niin saa nähdä, mitä puuhastelua me lasten kanssa keksitään ja ennen kaikkea ehditään tekemään. Onneksi uuden vuoden kieppeillä on muutama vapaapäivä, niin jospa jossakin ehdittäisiin vielä käymään yhdessä. Jos tuo pakkanenkin nyt hellittää niin tarkenisi vähän ulkoillakin.

torstai 21. joulukuuta 2017

Lukukausi (melkein) paketissa

Kliinisen ensimmäisen harjoittelu sekin jo oli ja meni. Oli kyllä melko kiireiset neljä viikkoa kun yhden kurssin seminaarit ja simulaatiot sekä tentti (tentit) osui vielä samaan saumaan. Eli oon saanut tehdä harjoitteluun työtunteja viikonloppuinakin, vaikka normaalisti ei opiskelijan tarvitsisi viikonloppuna leikkauspuolella harjoittelua tehdäkään. Hyvin jaksoin silti, vaikka kotona ei kyllä iltaisin enää riittänyt energiaa yhtään mihinkään.


Mielenkiintoista oli kuitenkin tutustua myös tuohon perioperatiiviseen puoleen. Moni sitä suuntautumista tietenkin kysyi ja terkaksi edelleen aion valmistua, mutta sanoin loppuarvioinnin yhteydessäkin, että eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä joutuu. Jos siis olisin sairaanhoitaja niin ei tuokaan puoli ihan poissuljettua ole. Erityisesti kiinnostavaa oli tuo anestesiapuoli, vaikka kyllä leikkauksiakin mukava oli katsella. Tuttava kysyi, että ei minua sitten vissiin ällötä se homma ja ei oikeastaan semmoista reaktiota tullut missään vaiheessa vaan enemmänkin olisin halunnut nähdä operaatioita. Vähän kuitenkin rajoitti omaa osallistumista se, että mm. läpivalaisuihin eikä larynx-maskianestesioihin ollut minulla asiaa, vaikka toki paljonhan nuita leikkauksia oli sitten ilman näitäkin. Ei myöskään omalle kohdalle/vuorolle sattunut mitään hätätilannetta eli paljon samantyyppisiä juttuja pääsi loppupeleissä seuraamaan.



Itse enemmän oon ehkä kuitenkin tekijä-tyyppiä eli voi olla, että pitemmän päälle seisoskelu leikkauspöydän äärellä ei olisi se oma juttu. Jos ajattelee, että pisimmät työurat vois olla sen 30 vuotta niin ite ehkä puutuisin tuontyyppiseen hommaan, enemmän haluaisin olla ihmisten kanssa tekemisissä kuitenkin. Anestesiapuolella heräämössä ja valvomossa tuli harjoiteltua kädentaitojakin sopivasti ja kun ei aikaisempaa kokemusta asiasta ole, niin kyllähän niitä saikin harjoitella ja saa edelleenkin.



Mutta on kyllä nyt täytynyt palautua alkuviikko ja onneksi nyt ei jäänyt kouluhommia enää hirveästi rästiin (toisin kuin viime vuonna, jolloin joululomalla oli sitä sun tätä tehtävää). Yks lääkelaskutentti mulla edelleen silti kummittelee ja oli aikomus käydä se tekemässä, mutta jotenkin ei tällä hetkellä ole yhtään motivaatiota edes ajatella koko asiaa. Mutta pakko varmaan käydä tänään tai huomenna viimeistään taas yrittämässä. Mulla viimeksi meni jotenkin ajatus niiden laskujen kanssa ihan solmuun.. on tässä kuitenkin senkin jälkeen useamman kurssin lääkelaskut menneet läpikin eli jotain nyt kuitenkin pitäis osatakin. Joululoman viettoon pitäisi kans ehtiä, mutta oon heti joulun jälkeen sopinut muutamia työvuoroja eli vierivä kivi ei taaskaan pääse sammaloitumaan...



Alkaa kuitenkin jo jouluvalmistelutkin painaa päälle eli kun yhden stressin saa pois niin toinen jo tulee. Palailen siis varmaan blogin pariin joulun jälestä, jos nyt ei jotain kirjoitustarvetta pukkaa vielä ennen sitä.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Lasten joululahjatoiveet

Joulu tulla jolkottaa jo ihan kulman takana. Hyvän tovin on saanut alkaa jo keksimään, mitä lapsille joululahjaksi. Vanhasta viisastuneena oon aloittanut joululahjojen hankinnan jo hyvissä ajoin, jotta ei sitten viime hetkillä kiireessä tule niistä(kin) stressiä. Isona apuna on myös olleet postilaatikosta tipahdelleet lelukuvastot, joita meillä on yhdessä katseltu ja lapset on samalla bongailleet sieltä kiinnostavia juttuja. Slle kuitenkin sanoin, että kaikkea ei voi saada, että sieltä voi valita kaksi tai kolme parasta juttua ja Joulupukki saattaa sitten ne tuoda. Liekköhän tuo mennyt ihan ymmärrykseen, mutta yritetty ainakin on.

Neljä ja puolivuotias S on edelleen Frozenin lumoissa ja jälleen on niin, että varmasti kaikki Frozen-aiheinen juttu kelpaa. Joulupukillekin esitti lahjatoiveen, että Annaa ja Elsaa haluaa. Viime jouluina on kyllä tullutkin sitä Frozen-tavaraa ihan yllin kyllin, että ei ihan kaiken tarvitse kuitenkaan sitä olla. Häntä kiinnostaa lisäksi ainakin Lego Friendsit, My Little Pony, Barbiet, lisäksi on edelleen ahkera palapelien tekijä, piirtää ja värittää mielellään (erit. tusseilla), tahtoisi tarrakirjan ja käyttää mieluusti myös koruja. Telkkarista on ihastellut myös Ninjago-legoja, että ei kaikkien onneksi tarvitse olla näitä prinsessajuttuja. Muita ikitoiveita on esimerkiksi muovailuvahat, jotka tämän ikäisten kanssa tahtoo mennä aina samaan mustaan möykkyyn ja siitä kadota imurin ja roskien sekaan.




Reilu kaksivuotias R taas on kiinnostunut tyypillisesti pojille kaikista autoista ja muista kulkuneuvoista. Ja lisäksi esim. jonkinlainen parkkitalo tai muu vastaava meiltä puuttuu. Myös rakentelee mielellään legoilla hänkin, ja oon itse sitä mieltä, että legoja ei voi olla liikaa (okei, jossakin toki raja menee) ja ne kestää käytössä onneksi pitkään. R tykkää myös erilaisista työkaluista. Muumit, Ryhmä Hau ja Puuha-Pete on tämän hetken hittejä. Telkkarimainoksesta on myös bongannut Baby Björn-nuken.




Tässäpä tällaisia lelulahjavinkkejä. Lisäksi lapset varmasti tykkäävät erilaisista elämyslahjakorteista sisäleikkipuistoihin tai vastaaviin. S itse on toivonut myös vaatteita. Pehmoisia paketteja meidän perheessä tulee oman ompelukoneen alta, mutta kaikkeen se en minäkään pysty, semmoisille pikkuvaatteille kuin alushousuille tai sukille on aina tarvista. Koviin paketteihin mahtuu lisäksi toki erilaisia kirjoja ja pelejä. Eiköhän näillä jo jonkunlainen lahjavuori saada taas aikaan...


Kuvat: Verkkokauppa.com paitsi Barbie & Delfiini Jollyroom.fi

perjantai 1. joulukuuta 2017

Vuosi kuntoilua ja mitä siitä on seurannut

Näihin aikoihin vuosi sitten kävin pitkästä aikaa kuntosalilla Liikuntapäivät-kampanjan muodossa ja siitä innostuneena päädyin hankkimaan kuntosalijäsenyyden Fressille. Pitää kyllä todeta, että se on kyllä kannattanut. Helposti voisi käydä niin, että sen jäsenyyden hankkii, maksaa melko arvokkaita kuukausimaksuja ja silti se salilla käyminen vaan jää. Näin ei onneksi ole ollut omalla kohdallani, vaan olen ihan varta vasten aikatauluttanut itselleni kalenteriin viikottain edes sen yhden kerran, jolloin on ollut pakko mennä salille. Kesällä kylläkin tuli useamman viikon tauko, kun työharjoittelu, työt sen jatkoksi ja kesälomatouhuilut otti oman aikansa, mutta heti pienen tauon jälkeen jatkoin taas kuntoiluharrastusta edelleen.



Yksi iso motivaattori on ollut PT-valmennus, jossa ensin vuodenvaihteessa oli muutama tapaamiskerta (kuului tutustumispakettina salijäsenyyden kanssa) ja heti siihen jatkoksi otin sitten pidemmän valmennuksen. Sehän itseasiassa jatkui sitten suunniteltua pidempään heinäkuulle saakka, jossa minulle viimeisille kerroille vaihtui PT:kin kun edellinen siirtyi uusiin haasteisiin. PT:n kanssa treenikertoja tuli noin 1-2 x/vk vähän omista aikatauluistani riippuen ja pientä kesätaukoa lukuunottamatta. Monta kertaa olen miettinyt, että kannattikohan tuota nyt ottaa, hintahan noissa on melko suolainen. Kuitenkin vastapainoksi olen kyllä oppinut tekniikkaa ja ihan uusia vinkkejä, jota en ikinä kyllä yksin ollessani olisi voinut oppia, ja saanut tätä kautta myös ihan uutta tekemisen makua salille. Voin myös olla melko varma, että ilman "pakkoa" käydä näissä PT-treeneissä olisi voinut käydä niin, että se alkuinnostus ois jäänyt kaiken muun kiireen jalkoihin ja hyytynyt viimeistään siihen, että en ois osannut mitään. PT on antanut vinkkejä, korjannut tekniikkaa ja antanut kehittyessä uusia haasteita. Ja itse ainakin koen, että parasta missä vaan harrastuksessa on se, että huomaa itsekin kehitystä tapahtuvan ja osaamisen karttuvan.



Erityisesti hurahdin ihan vain kokeilun perusteella BodyPumppiin. Olihan se nihkeää ekalla kerralla, kun ei oikein tiennyt, mitä tehdä, painot oli väärät, ja jokainen lihas jumissa muutaman ensimmäisen kerran jälkeen. Mutta PT:lle sanoin, että tykkään tämäntyyppisestä ja se otettiin huomioon omissakin treeneissä niin, että aika pian hoksasin, mitä siellä BodyPumpissa tapahtuu. Ja sitä kehitystä kyllä tapahtui melko piankin. Kehonkoostumusmittauksista kehityksen huomasi ihan lihaskasvun tasolla ja pumpissa taas sillä, että aika pian sai alkaa lisäämään painoja tankoon. Pikku hiljaa, mutta kuitenkin enemmän.



Jos aloitinkin vuosi sitten sillä, että alavartaloteeniin kesti laittaa juuri ja juuri yli 10 kiloa, hauispainot oli 2 kg ja rinnalla työnsin pinnistäen ja ponnistaen n. 8 kg, niin nyt melko kevyesti menee alavartalossa tuplat alusta ja rinnallekin nousee jo pienissä sarjoissa 15 kg. Lihasten kannalta painoja voisi olla enemmänkin (loppukeväästä ehdin jo hetken käyttää isompiakin painoja, mutta sitten vähän peruuttelin), ehkä nyt maltan olla niitä lisäilemättä. BodyPump-ohjelmien vaihtuvuus myös takaa sen, että justiinsa kun tuntuu, että nythän tämä käy helposti, niin ohjelma ja sitä myötä sarjat vaihtuu ja uusia haasteita tulee niin, että taas on seuraavana päivänä lihakset kipeenä.



Salilla oon itsenäisesti käynyt lopulta melko vähän, kyllä se kuitenkin tarvi jonkun motivoimaan ja käskemään viereen, että saan puristettua itestäni irti kaiken. Siksi oon tykännyt enemmän ryhmäliikunnoista ja onhan siinä vähän kilpailuviettikin mukana. ;) Salilla mieluiten käytän juoksumattoa tai CrossTraineria, jossa voi keskittyä taas toisentyyppiseen (aerobiseen) treeniin sen lihaskunnon vastapainoksi. Etenkin nyt taas märillä ja kylmillä keleillä oon alkanut tykästyä juoksumattoon ja saanut juoksukuntoakin ylläpidettyä, vaikka viime talven veroisiin juoksusuorituksiin en tässä elämänvaiheessa ylläkkään. Ehkä vuoden päästä tästä taas?



Kuntoilla voi monen syyn vuoksi, osalle se on elämäntapa, osalle hyvinvointi- ja terveysjuttu, jollekin ehkä taustalla on painon pudotus. Ehkä itselläkin jälkimmäisin on ollut joku takapiru olkapäällä, mutta melko vähän se on motivaatiota lopulta kasvattanut. Varsinkin kun aika pian huomasi, että lihaskunnon vuoksi paino lähtikin vähitellen nousuun enkä ihan oman hyvinvoinnin vuoksi jaksa mitään ruokavaliodieettejä.  Kesällä heti kun oli tuo tauko liikuntaan, niin se paino kyllä nousi saman tien ja oikeastaan sainkin sen vasta kuriin, kun aloin jälleen liikkua enemmän. Omalta tuntumalta voisin sanoa, että painon ylläpitoon tarvitsen 2-3 kunnon hikitreeniä viikkoon ja aina se ei ole mahdollista näissä ruuhkavuosissa. No, vuoden aikana painoa on nyt kertynyt reippaasti yli 15 kilon, tällä hetkellä tosin sen nousu on ihan suosituksissa kun muistaa katsoa vähän, mitä syö ja jos tosiaan ehtisi liikkumaan edes sen kaksi kertaa viikossa. Eiköhän ne kertyvät ehdi pudottelemaan sitten myöhemmässä vaiheessa taas. ;)



Omiin tavoitteisiin oon kyllä päässyt siinä, että kyllä tästä on ihan elämäntapa tullut. Harmittaa, kun ei salille ja treenaamaan ehdi ja väkisin yrittää keksiä sille edes jonkun aikaraon. Oon löytänyt oman mieluisan liikuntalajin ja muitakin vaihtelun vuoksi kokeilen. Enpä siis voi muuta kuin suositella kaikkia liikkumaan oman mielenkiinnon mukaan!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Koulujuttuja

Huh, tuntuu kyllä taas kaikensa antaneelta näiden koulutehtävien ja tenttien suhteen.



Meillä oli nyt kaksi peräkkäistä etäviikkoa sen vuoksi, että meillä oli paljon harkkatunteja ja ryhmät on jaettu parhaimmillaan kolmeen eri ryhmään ja useammalla kurssilla siis näitä harjoituksia ja simulaatioita. Itse pääsin vielä vähällä, kun kävin jo viime vuonna mielenterveys- ja päihdetyön kurssin - toisaalta lisänä oli toisen vuosikurssin työpajoja, että plus miinus nolla. Koulussa on taas parhaimmillaan istuttu aamukasista iltakuuteen useampana päivänä peräkkäin. Enkä ihan kaikkiin päässyt osallistumaankaan, kun oli näitä päällekkäisyyksiä oman ja toisen vuosikurssin opetuksen kanssa. Pitää siis jättää osasuoritukset johonkin toiselle ajankohdalle.



En ees muista mitä kaikkea meillä onkaan ollut, tenttejä ainakin. On saanut taas aikaisin herätä aamulla, että ehtisi ees vähän kertaamaan juttuja ennen itse tenttiä, eipä näistä lukemisista muuten ole tullut oikein mitään. Ensimmäisenä taisi olla lääketieteellisten aineiden tentti, jossa pääasiassa geriatriaa ja psykiatriaa Vaikea monivalintatentti, mutta ilmeisesti jotain nyt on ainakin jäänyt mieleen (erit. psykan puolelta) kun sain jopa ihan hyvän arvosanan. Patologian ja patofysiologian tenttiin oli kovimmat paineet, kun ehdin menneellä viikolla juuri ja juuri tekemään edes kurssin tehtävät ja aamulla ennen tenttiä kertaamaan sieltä alkupäästä kaksi kuukautta sitten opiskeltuja juttuja. Vielä kun kuultiin, että tentti olis niin vaikea, että puolet tulisi saamaan siitä suorilta hylsyn, niin ei ollut kovin itsevarmat tunnelmat kellään... Siihen nähden oon siis onnellinen, että tentti meni kuin menikin läpi. Kaikki EKG:t, happo- ja emästasapainot yms. taisi silti mennä päin honkia ja se henkilökohtaisesti harmittaa, kun nuo vaan ei mene jakeluun. Jospa se käytäntö sitten opettaisi nämäkin....




(Ikääntyneiden) toimintakykyyn liittyen meillä oli myös Mahdollistava koti -työpaja, jossa saatiin tutustua erilaisiin apuvälineisiin ja kokeilla niitä itse. Piti mm. tehdä voileipä ja kuoria omena/appelsiini käyttäen vain yhtä (ei-dominoivaa) kättä ja pukea sukka käyttäen erilaisia apuvälineitä siihen. Meillä on tuleva Ikääntyneiden harjoittelutunti sitten keväällä, paitsi että itse käyn sen alta pois heti tammikuussa, eli näihin asioihin törmää sitten kotihoidon puolella.



Mielenkiintoista oli myös viime viikolla tulevan vuosikurssin tunneilla, kun Naisten ja lasten hoitotyössä käytiin läpi mm. äitiyskorttia (äitiysneuvolan A ja O!) sekä erilaisia lasten sairauksia. Tavallan etenkin tuo äitiyskortti on tuttua juttua, vertailtiin kuitenkin vanhaa ja tätä uudempaa äitiyskorttia ja joitakin eroavaisuuksia (lisäyksiä) korteissa on. Eikä sitä sillain pysähdy sen äitiyskortin kanssa miettimään, miksi näitäkin asioita kysellään. Mutta niin monella perussairaudellakin on suuri vaikutus raskauden kulkuun ja sikiön kasvuun, että terkkarin pitää ne tietää. Nyt osaa itse sitten vähän taas eri silmällä lukea omaakin korttia.



Lisäksi meillä on ollut simulaatiotunteja HAL-nuken kanssa sekä Kliinisen että Ikääntyneen hoitotyön kursseilla. Ja kliinisen hoitotyön tenttiin sisältyi käytännön koe johonkin akuuttitilanteeseen liittyen neljän hengen ryhmissä. Kaikkia varmasti nuo jännitti enemmän tai vähemmän ja nyt piti yhdistää se kaikki teoriatieto käytäntöön eli sai kyllä miettiä hoitajan näkökulmasta, mitä pitää tehdä ja miksi. Käytännön koe lopulta läpäistiin ja arvosana siitä olisi hyvä, jos oltaisiin tästä saatu numero. Nyt saatiin kuitenkin se vain hyväksytysti läpi johtuen siitä, että meillä on ollut hirveästi sijaisia opettamassa ja osa on opettanut asioita ja toimintatapoja vähän erilaisen käytännön mukaan. Varsinainen tentti oli monivalintatentti ja luottamus olis, että se ois mennyt edes läpi kun jotakin kuitenkin voin sanoa tienneeni varmasti oikein. Mutta vähän lisäsi itseluottamusta kuitenkin ja hyvä lähteä heti kliinisen harjoitteluun.



Lääkelaskutenttejäkin on taas ollut, osa on mennyt läpi ja osa taas ei... Miten se voikaan olla niin vaikeaa, mutta ekan tentin sössin ihan vaan siinä, etten muistanut laskukaavaa, miten muuttaa tipat millilitroiksi ja seuraavassa tentissä olikin Marevan-laskuja ja annostusten muuttelua eikä siitä ole vielä tullut edes arvostelua, eli voi olla, että se jos menee uusintaan niin sitten menee kyllä joulun alle. Näköjään näitä laskutenttejä ei pääse pakoon millään eli pitäis vaan enemmän laskea.




No kaikista jännittävin juttu oli itselle kuitenkin suoniverinäytteen otto. Viimeksi kun se kanylointi ei oikein onnistunut (onneksi muuten sai taas tätä harjoitella elvytysharjoituksissa!) niin sekin pisti jännittämään, että meneekö taas ohi suonen. Lisäksi jännitti myös se oma pistäminen, mutta nyt ei kyllä tuntunut koko pistoa ollenkaan (onneksi parikseni sain henkilön, joka oli tehnyt näitä vähän aikaisemminkin): Oma pistäminen meni kuitenkin ihan hyvin ja pistin vielä toista opiskelukaveria avonäytteenottotekniikalla eikä vertakaan roiskunut kovin paljon. :D Eli so far so good, kun nyt vielä harjoittelun aikana saisi sen kanyloinnin onnistumaan.



Melkein olisi kouluhommat taputeltu nyt kuitenkin ohi. Huomenna alkaa se kliinisen harjoittelu, mutta välissä pitää vielä tulla yhdellä viikolla koululle tuota Naisten ja lasten hoitotyön kurssia suorittamaan ja siihen liittyen joku ryhmätyö pitäisi alkaa tekemään. Samalla viikolla olisi vielä yksi tentti, jonka saa onneksi tehdä kotitenttinä eli paineet sen suhteen ei ole kovin valtavat, vaikka jotain asioita pitää lueskellakin vielä. Oman ryhmän kanssa meillä ei ole opetusta kuin vasta neljän kuukauden päästä maaliskuun puolivälin jälkeen eli pitkä harjoitteluputki on tässä välissä. Mutta sanotaanko, että suurimmat paineet tältä vuodelta on ohi ja kunhan joululoma koittaa, niin en aijo miettiä kouluasioita ollenkaan.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Lumo valotaidefestivaali Oulussa

Kiirettä on pitänyt, kaksi työntäyteistä kouluviikkoa ja tentit siihen päälle niin ei ole paljon tarvinnut tekemistä keksiä. Kouluviikon päätteeksi oli kuitenkin mukavaa tekemistä, kun kävimme MLL:n hallitusporukan kanssa vähän pikkujouluilemassa elokuvan ja syömisten merkeissä. Elokuvaksi valikoitui mikäs muu kuin Yösyöttö ja hilpeyttä herätti erityisesti leffan kohtaus MLL:n perhekahvilasta. Elokuvan jälkeen käytiin syömässä ja sitten lähdettiinkin Oulun keskustaan ihastelemaan Lumo Light Festival -valotaideteoksia.



Ensimmäisenä suunnattiin katsomaan The Whale - valaan uintia Pokkisen väylällä, kaupunginkirjaston vieressä. Kuvista nyt ei pimeällä tietenkään tullut oikein mitään, Sopivasti ehdittiin paikalle, ei ihan alusta saakka ehditty uintia näkemään mutta puolentunnin esitys kyllä riittää tämän valaan uinnin näkemään. Ihan mielenkiintoinen, onpahan jollakin ollut ainakin mielikuvitusta tätä rakennellessaan.







Seuraavaksi tiemme vei kohti Kaupungintaloa. Vieressä Valveellakin olisi ollut Colours-teos, mutta sinne ei nyt tällä kertaa menty. Kaupungintalon takana sen sijaan riitti tilaa ihastella sen seinään heijastettuja muuttuvia värejä Colored Mosaic-teoksessa. Minulle tosin selvisi vasta myöhemmin, että yleisö itse sai värittää taloa haluamillaan väreillä. Hienoja värejä oli vaikka mitä ja erityisen ihana tuo piparkakkutalo, josta kaupunki vois painattaa vaikka joulukortit.



Lyhyt reitti oli vielä käydä Madetojan puistossa katsomassa Callitriche-teosta, jossa eriväriset valot vaihtuivat ja teokseen sisältyi vielä musiikkia. Tästäpä saimme hyvän idean koristaa vaikkapa omat pyykkinarumme led-valoilla... ( :D ).

Lumo-valofestivaali jatkuu vielä marraskuun lopun ajan ja joulukuunkin puolella riittää tapahtumia aina itsenäisyyspäivään saakka. Eri puolilla kaupunkia valaistaan historiallisia rakennuksia, maamerkkejä ja järjestetään tapahtumia näihin liittyen. Pitää itselläkin yrittää jossakin vielä lähteä käymään. Viime vuonna jätin välistä ja vähän kyllä nyt harmittaa. Jospa sitä vielä johonkin tapahtumaan ehtisi tulevina viikkoina.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Ompeluksia tytölle

Kylmien kelien tullessa ja lasten kasvaessa on taas täytynyt ommella tarpeeseen vaatetta. Slla on kesän aikana tullut venyttyä pituutta sen verran, että varsinkin housuja saa tehdä koko ajan lisää. Slla alkaa myös olla vähitellen oma mielipide pukeutumiseensa, ja esimerkiksi ei suostunut pukemaan vihreitä housuja jalkaan, kun se on ihan tyhmä väri. Pinkillä värillä siis on ollut kysyntää, mutta onneksi muutkin värit kelpaavat, esimerkiksi toivomuslistalla oli keltainen mekko, jonka sain surautettua pienistä tilkunpalasista.



Sn housuihin olen joskus piirtänyt kaavan jostakin Ottobre Designin numerosta koossa 98. Nyt etenkin pituutta housuihin kaivattiin lisää, joten piirtelin uuden kaavan vanhan pohjalta lähinnä lisäämällä senttejä kaavan ala- ja yläosaan vain hieman leveyttä laventaen, vastaten kokoa 104. Tosin näin talvea kohden olen tehnyt leggareita ajatuksella, että myös alle mahtuisi sukkahousut eli himpun verran leveämmillä saumavaroilla olen sitten kankaat leikellyt. Enemmän pitäisi trikoon sijasta silti tehdä näitä joustocollegesta.



Keltaisen mekon kaava China Girl (Ottobre Design 4/2014) on jo aiemmin toimivaksi testattu. Minulla oli tuota keltaista Prinsessa Takkutukka -kangasta tosiaan vain pieni tilkku, joka riitti juuri mekon yläosaan. Kangas on ollut myynnissä vissiin jo kauan aikaa sitten, Leena Rengon käsialaa, mutta itselleni jonkun tilkkusäkkiostoksen myötä kotiutunut.



Myös yöhousuja piti ommella, kun ei neidille löytynyt kaapista enää yhtään sopivia. Kaava sama kuin muissakin housuissa, mutta hieman olen leventänyt, jotta olisi yöksi vähän väljempää päälle. Kankaatkin oli sellaisia, että en niille oikein muuta käyttöä keksinyt.



Kuva: Kuva-Ahti


Ja päiväkotikuvaukset kun oli, niin neiti toivoi itselleen mekkoa, jossa olisi kultaa ja pinkkiä. Oulun Kädentaitomessut pelastivat ylimääräiseltä kangaskauppakäynniltä, kun sieltä löytyi aiemminkin jo haaveilemaani Verson Puodin Yksisarvinen-trikoota sekä Nappinjan pisteeltä pinkkiä kangasta, jossa oli kimalteita. Mekon kaava on Funny Faces koossa 110 (Ottobre Design 1/2014) ja sen verran reilu oli kuitenkin vielä, että varmasti menee myös myöhemmin mekko käyttöön.

Muitakin ompeluksia Slle on jo valmiina sekä idea-asteella, mutta tässä vaiheessa vuotta taidan jemmata nuo Pukinpajaan. Sen sijaan Rlle olen myös ahkeroinut uutta vaatetta syksyn aikana ja niistä voisin tehdä ihan oman postauksen, ettei tämä paisu taas kilometrin mittaiseksi.