Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

tiistai 28. toukokuuta 2019

Hevisaurus huutaa Räyh!

Muutama kuva Hevisauruksen keikalta. Jälleen saapui Hevisaurukset tänne meidän kulmille ja kun Slla oli synttärijuhlille meno, menimme tällä kertaa Rn kanssa kahdestaan. Keikka oli Kempeleen Zemppi Areenalla ja oli siinä ja siinä, ettei R olisi muuttanut mieltään keikalle menosta ja halunnut sittenkin mennä vieressä olevaan Leos Leikkimaahan... Sain kuitenkin puhuttua niin, että Rkin keikalle osallistui!







Keikka oli jälleen tunnin mittainen. 20 min jälkeen alkoi R kyselemään, milloin se loppuu... Saatiin ostettua hänelle kuitenkin tikkari ja vaihdettiin istumapaikkaa katsomon puolelle, jossa R lopulta kiinnostui jälleen keikasta. Sitten joku hoitokaveri hoksasi Rn ja loppuajan pojat juoksivat yhdessä salissa ja mossasivat menemään. Onneksi oli iso sali ja tilaa sen verran liikkua. Nyt R on jälleen kysynyt, milloin mennään taas Hevisauruksia katsomaan! Kerroin, että eivät he ihan jatkuvasti täällä keikkaa heitä mutta katsotaanpa asiaa taas sitten, kun näille nurkille eksyvät...

maanantai 27. toukokuuta 2019

Kevätlukukauden loppu

Voikohan jo lopulta sanoa tämän kevätlukukauden osalta, että kouluhommat olisi jokseenkin tehtynä. Tämä kevät on ollut kyllä yksi elämäni kiireisimmistä ajanjaksoista! Mutta nyt sen verran helpottaa, että ehtii jopa välissä anakin yhden blogipostauksen kirjoittamaan.



Kouluhommia oon puskenut täysillä eteen päin ja käyttänyt niihin aika lailla kaiken vapaa-aikani. Tämän kevätlukukauden aikana tein neljä harjoittelua, yhteensä 15 viikkoa. Siihen päälle rutistettiin vielä meidän opinnäytetyö siihen pisteeseen, että saatiin se vielä esitettyä tälle keväälle. Hommaa siinä toki piisaa vielä kesän ajallekin, jolloin suunniteltiin tekevämme raportti loppuun. Lähiopetusviikkoja koulullakin on väliin mahtunut, ja minulla alkoi muutama teoriakurssi, joita en vielä aiemmin ole pystynyt käymään ja jotka siis syksylläkin vielä jatkuvat.



Tammikuussa pieninkin lapsista lähti päivähoitoon ja minä tekemään rästiin jääneitä harjoitteluita. Toki kyllä oman ryhmän aikataulun mukaisesti. Tämän kevään opetussuunnitelmaan kuuluivat aikuisten, lasten ja naisten harkat. Lisäksi kävin viime syksynä kouluterveydenhuollon teoriat ja pääsin siksi tekemään vielä kouluterkan harkan hops-opintoina. Viihdyin kyllä hyvin kaikissa harjoitteluissa ja käteen jäi hirveästi oppia.




Muutama väliviikko sattui koulu- ja harkkaviikkojen välissä olemaan. Samanaikaisesti tipuin kuitenkin opintotuen piiriin, joten noina viikkoina oli pakko tehdä muutama työpäivä. Tämäkin onnekkaasti järjestyi niin, että niitä töitä sattumalta oli tarjolla ja pääsin niitä tekemään. Mielelläni olisin tehnyt hieman enemmänkin töitä, mutta tarjottuja keikkapäiviä ei noin vain joka päivälle ollutkaan. Ja myönnetty opintotuki taas asettaa raamit tulorajoille. Mutta sainpahan sitten toisaalta keskittyä rästiin jääneisiin koulutehtäviin.


Syksylle jää siis enää pari teoriakurssia ja kolme harkkaa. Harkkapaikkojen saaminen on kyllä ollut melkoista selvittelyä ja vähällä oli, etten jäänyt kokonaan ilman paikkoja. Sain kuin sainkin kuitenkin hankittua yhden paikan, mutta edelleen on yksi harkkapaikka ja -ajankohta kysymysmerkin alla. Oon siis jo luovuttanut ajatuksesta valmistua ensi jouluksi... Toiveissa olisi saada tuo jäljelle jäänyt harkka käytyä heti alkuvuodesta, koska sen jälkeen minulla on pakko mennä töihin. Eli jännittäviä aikoja tiedossa sen suhteen, jääkö valmistuminen nyt sitten hamaan tulevaisuuteen yhden harkkapaikan tähden.



Omaa aikataulua on tämän tiiviin opiskelutahdin vuoksi täytynyt priorisoida ja tosiaan enpä ole juuri vapaa-aikaan ja harrastuksiin ehtinyt tänä keväänä panostaa. Telkkaria en ole juurikaan katsonut kolmeen kuukauteen ja ompelukone pölyttyy pöydällä. Laitoin salikortinkin jäähylle, kun viikonloppuaamunakin heräsin aikaisin eikä lopulta ollut intoa uhrata useampaa tuntia aamusta siihen, että lasten kanssa matkattaisiin salille. Valitettavasti elämäntilanteissakin on ollut monenlaisia pieniä ja suurempia muutoksia tässä kevään aikana ja vaatineet koko perheeltä jonkin verran enemmän tsemppausta ja itseltäni välillä melkoista sinniä, että mielekkyys kaikkea kohtaan on säilynyt.



Välillä on kyllä totta puhuen täytynyt miettiä, mitä järkeä kaikessa on, kun pinna kiristyy ja stressi on painanut, mutta pakko se vain on luotsata eteen päin. Onneksi motivaatio opiskelua kohtaan on kuitenkin pysynyt korkealla, kun on ollut niin palkitsevia oppimiskokemuksia. Nyt haaveilen pienestä lomasta, jotta aikaa jäisi vähän itselle ja kotitöille - ja ennen kaikkea perheen yhteisiin juttuihin! Sitten alkaakin jo kesätyöt.



Kesätyöpaikan saantikin vaikutti aluksi olevan vähän kiven alla, mutta onnekkaasti sain hyvän paikan ja innolla odotan niiden aloittamista! Tämä tosin meinaa sitä, että lapset menee vuoropäivähoitoon kesän ajalle, mikä on suurin miinus koko hommassa. Täytyy tehdä johonkin väliin järjestelyitä, jos lasten ei tarvitsisi ihan koko kesää viettää hoidossa. Ja onhan elokuussa taas pari viikkoa vapaata ennen uuden harjoittelun alkamista. ja sinne on monenlaista suunnitelmaa pyörinyt mielessä. Mutta sinne asti ei vielä tässä vaiheessa jaksa miettiäkään, päivä kerrallaan.