Instagram @sarkkuk

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Hopottajat: Myllyn Paras Pyöreä suklaataikina

Pääsin mukaan Hopottajien kampanjaan, jossa tällä kertaa aiheena oli testata Myllyn Paras -tuotemerkin valmiita Pyöreitä suklaataikinoita. Piti taas vähän etsiä tuotetta eri kaupoista, kun ei lähikaupasta löytynyt. Tuotetta sai kuitenkin keskustan K-Citymarketista pakasteosastolta. Hintaa oli n. 2.30 €/pakkaus.



Sopivasti sattui synttärini kampanjajaksolle, ja kun en muuta jaksanut alkaa kehittelemään niin leivoin näistä nopean synttärikakun itselleni.

Käytin kakkuun kaksi pohjaa, jotka paistoin erikseen uunissa kakkuvuoassa. Pohjat oli helppo laittaa valmiiksi pyöreän muotonsa vuoksi ihan vain painelemalla. Ensimmäinen pohja olisi saanut olla uunissa hiukan kauemmin kuin 15 minuuttia, toisen jätinkin vielä lisäajalle jälkilämmölle n. 20 minuuttia yhteensä, ja se olisi saanut taas olla pari minuuttia vähemmän. Kostutin kakkupohjat tavallisella maidolla, väliin laitoin vadelmista ja hyytelösoketista tehdyn "hyytelön" (sokeria olisi saanut kyllä laittaa paljon enemmän oikeanlaiseen koostumukseen) sekä kermavaahto-rahkaseoksen. Päälle kermavaahtoa ja suklaanonparelleja.



Omaan makuun kakku oli aivan liian makeaa, toisin sanoen joko toinen kakkupohja olisi saanut jäädä pois tai sitten välissä olisi pitänyt olla jotain sokeroimatonta. Heti syötynä pohja oli vielä melko rapsakkaa reunoista, mutta kaksi päivää myöhemmin oli pohjat sopivasti kostuneet ja mehevän suklaista.



Tulen käyttämään näitä suklaapohjia myös jatkossa. Näitä olisi kätevä ostaa pakastimeen valmiiksi, tarvittaessa näistä saa tehtyä tarjottavat nopeasti ja vaivatta. Kokeiltavia reseptejä on esimerkiksi yksinkertaisesti suklaakeksit, pohjassa olevat suklaahiput kun tekisi niistä hyviä ihan vain sellaisenaan.



www.hopottajat.fi/suklaataikina


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kevätpäivä

Olipa pitkästä aikaa touhukas lauantai. En enää puolenpäivän aikaan jaksanu olla sisällä, niinpä lähdin Sn kanssa ulos ja kun tämä niin innokkaaati halus kävelemään ja kömpi rattaisiin, niin käytiin heittämässä sitten tunnin kävely.



Sopivaan aikaan kun olin liikkeellä, niin S sippasi kävelyn aikana päiväunille. Kotiin päästessä jätin vähäksi aikaa nukkumaan rattaisiin, ja ehdin lapioida lumet pois hiekkalaatikon päältä. Jospa se nyt sulais jo ennen juhannusta.

Lähdin sitten ajelemaan keskustaan. Käytiin kattomassa jalkansa murtanutta pappaa sairaalassa, ja kun keskustassa oltiin, menin Sn kanssa syömään Nallikariin. Sillä aikaa kun ooteltiin ruokaa, S ehti leikkinurkkauksessa hieroa tuttavuutta muihin lapsiin. Ristikkoperunat ja kurkunviipale ketsupin kanssa sekä vesimelonin pala maistui, ennen ku piti päästä takas leikkimään = juoksemaan pitkin käytäviä nauraa räkättäen äitin koittaessa saada kiinni.


Kun meno oli niin villiä, niin lähdettiin pois. Leikkipuistossa näkyi olevan liuta lapsia eli ajattelin, että siellä S saisi purkaa energiaa, mutta kun ehdittiin paikalle, oli kaikki lapset justiinsa lähteneet. Laskettiin sitte yksiksemme liukumäkeä ja kiikuttiin hetken aikaa.





Lähdettiin kotiin kun äitini soitti tulleensa kylään. Juotiin kakkukahvit, kakun tein pari päivää aiemmin Hopottajien kampanjassa mukana olevilla Myllyn Paras Suklaataikina -pohjilla. Kun mummu lähti, oli S jo sen verran rättipoikki, että nukahti äitin viereen sohvalle.



Voi kun oiskin elämä näin idyllistä, mutta vissiin se on liikaa vaadittu. Joku lalli teki parhaansa ettei S saanut nukuttua pitempään, tai kukaan muukaan.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Ultraäänikontrolli (+sokerirasituksesta) 27+5

Kävin siis keskiviikkona uä-kontrollissa sen edelliskertaisen löydöksen vuoksi. Onneksi menin ajoissa, sillä pääsin sisään 10 min etuajassa - kerranki näin päin. Ilman kummempia höpötyksiä alettiin ultraamaan ja pää löytyikin heti vasemman alavatsan puolelta hyvällä näkyvyydellä. Eikä siellä mitään poikkeavaa enää näkynyt, vaan ihan kuin kuuluukin oli pleksus kystat molemmat hävinneet.

Ultrattiin vielä pikaisesti koko vauva läpi, ei alettu sen enempää mittaamaan kun rakenneultrassa saatiin jo kaikki, mutta lääkäri otti kuitenkin mittoja ylös. Näytti edelleen kaikki olevan paikalleen. Lapsivettä oli normaali määrä ja kohdunsuuta oli kuulemma vielä hyvin jäljellä (toisin sanoen hyvin etenee raskaus). Painoarvioksi tuli 1188 g, hieman keskikäyrän yläpuolella (mikä nyt oli ihan odotettavaa edellisen sf-mitankin perusteella). Nyt mittojen perusteella LA olisi 4.7., mutta eihän sitä enää tässä vaiheessa muuteta (ja tuo kasvuhan voi raskauden aikana muutenkin mennä suuntaan ja toiseen).



Saipahan kuitenkin ylimääräisen katselmuksen pikkukaveriin, Isukki oli ultauksessa melkein mukana - istui autossa, kun ei kehdannut tulla likaisilla työvaatteilla sisään. Sielläpähän sitte kököttääpi, jos ei sen vertaa kiinnosta. Näytti muut olevan pariskuntana tuolla liikenteessä.




Sokerirasituksessa tosiaan kävin pääsiäistä ennen, ja sain juotavaksi mukillisen makeaa vadelmanmakuista litkua. Parin tunnin odotusaika meni hyvin, ei tullut huonoa oloa tai muutakaan. Tulokset tuli nettipalveluun jo samana iltana, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa, ihan oli normaalit kaikki kolme arvoa. Melkein oli samatkin kuin edellisessä raskaudessa.

Ei siis ole sf-mitta tai reipas painon nousu mistään muusta kuin kai itsestäni kiinni. Verrattuna edelliseen raskauteen, on mahankin koko kuukautta edellä. Mutta toisaalta viime kerralla masuasukki oli tyttö ja nyt odotellaan siis poikavauvaa eli on kait ihan luonnollista että isompi asukki siellä nyt onkin!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen mummolassa

Oltiin siis pääsiäisen vietossa mummolassa, eli minun mummolla. Neljän sukupolven naisväki samassa pirtissä. Minua tosiaan vaivasi pieni flunssa lähtiessä, torstain vastaisesta yöstä saakka oli kurkku kipeä, ja vaikka illalla se tuntui jo hellittävän, niin kipu oli kahta kauheampi pe-aamuna. Sopivasti tabletteja ja juotavaa niin kipu sen verran helpotti, että tunsi ittensä ihmiseksi. Sen lisäksi tosiaan autosta hajosi vinkkari, eli ei ihan parhaat lähtökohdat loman alulle, mutta päästiinpä kuitenkin perille.


Vaikka tulo- ja menomatkalla satoi vettä ja räntää ja jotain siltä veliltä, oli säiden valtiatar lomalaisten puolella ja saatiin nauttia yks päivä jopa ihanasta auringonpaisteesta. Vielä lauantaina minun nenä alkoi valumaan niinku seula, mutta sunnuntaina alkoi sekin olla tiessään ja pääsi reippailemaan kunnolla ulos aurinkoon.





Innostuin väsäämään jopa pienen lumiukon, mutta pikkuapurin mielestä lumiukon porkkana kuului hänen syötäväkseen, eikä hiiletkään saaneet koristaa ukon naamaa, niin jäi ukko vähän rumilukseksi.





Kävin tosiaan pikkuneidin johdolla heittämässä sunnuntai-aamusta pikkuruisen kävelylenkin, ennen mummun kanssa pulkkailua. Itte kävin tässä välissä vähän hiihtelemässä, ja hanki oli täydellisen kova hiihtämistä varten yöpakkasten jäljiltä. Iltapäivällä kävin vielä vetämässä neitiä pulkalla, eikä enää luistanutkaan niin hyvin mäessä. Illalla käytiin vielä yks kävely, neiti istu pulkassa ja minä vedin, ja kun koitin samaa kelkanjälkeä mennä pellolla, niin jalka uppos jo kymmenen senttiä, äkkiä se hanki muuttuu.



Kokeili myös S ensi kertaa hiihtämistä! Minun suksilla ois ensin yrittäny mennä, mutta isomummun vanhanmallin sukset oli sopivasti hollilla eli saatiin kenkäkin sukseen kiinni, ja sillä pari metriä harjoteltiin. Selkeästi heti kiinnosti, kun näki että äitikin hiihti! Ens talveksi sitten omat sukset jalkaan!


Vielä ehittiin maanantai-aamulle käydä pulkkamäessä ja minä hiihtämässä. Nyt ei vaan jalat meinannu totella ollenkaan, sukset meni ristiin ja ite kompuroin ja kaaduin kerran mahtavasti polvilleni tielle, mustelma näyttää olevan toisessa polvessa.

Semmonen pääsiäinen meillä! Sopivasti tuli liikuttua ja liikaa syötyä. Neidillä tuntui olevan mukavaa mummujen kanssa, ja pulkassa ois istunu vaikka koko loman. Niinhän tuo nyt kotona sippasi minun syliin jo ennen iltakahdeksaa, eli selkeästi touhuttu on!

Ai niin, pakko vielä kertoa hauska oivallus. Neiti näki illalla kun isomummu vaihtoi yöpaitaa päälle, ja sieltä vilahti kaksi tutun näköistä kapistusta. Siinä sitten kuiskaili "maitoa, maitoa" ja hyppäsi sängystä ylös mummun luokse kipittäen, että onkohan sitä maitoa tarjolla. Ei tainnut olla. :D

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä

Lähdettiin perjantaina pääsiäislomalle. Ei saisi alkaa mitään manailemaan, arvatkaa miten kävi kun äiti kysyi, että onhan ne tuulilasinpyyhkimet autossa kunnossa jos vettä sataa... Vastahan nuo on korjattu ja uusittu. Ja nyt kerran pyyhkäisi ja kuskin puolelta meni rikki! Ei auttanut mitkään korjausyritykset, ja matkalla vettäkin satoi... Onneksi sen verran näki ja sade loppui, että perille päästiin.






Lisää sitten pääsiäisen jälkeen.

Hyvää pääsiäistä!

torstai 2. huhtikuuta 2015

Liikunnat maaliskuu

Liikuntakärpänen se jatkoi surinaansa lähestyvän kevään alla (en allekirjoita väitettä, että nyt ois mikään takatalvi, ainakin Oulun seudulla maaliskuu on kyllä ihan täyttä talvea vielä!).


Yks aktiivisuuteen suoraan vaikuttanut asia oli tuo kaksiviikkoinen aikuisten uimatekniikkakurssi, jonka puitteissa kävin uimassa kolme kertaa viikossa. Opittiin vapaa-, rinta- ja selkäuinnin perusteet. Nyt voi sanoa, että enhän minä ennen tuota kurssia osannu uida laisinkaan! Jos opit on sieltä 7-vuotiaan kesäuimakoilusta, niin voitte kuvitella, mitä se on ollu. Tärkeimpänä itelle opin hengitystekniikan, eli uimaan pää veden alla. Hankaluuksia tuotti alkuun suuhun menevät (etu)hiukset, eli sen verran piti välineitä hankkia, että uimalasien lisäksi ostin uimalakin! Uimatyyleistä ite suosin vapaauintia, siinä on silti edelleen hiottavaa eikä rintauinnin potkutkaan suju ihan ammattilaisten lailla. Kunnon uimataito vaatii siis paljon harjoittelua!



Harmiksi en oo päässy kurssin jälkeen treenaamaan ku kerran, kalenteri on ollu täynnä kaikkea muuta ohjelmaa. Ja hei, meidän kurssilla oli parikin naista, jotka ei aijemmin oo tykänny uida laisinkaan ja nyt tekniikat opittuaan puhkuivat intoa aloittaa uimaharrastus. Eli suosittelen tuollaista kurssia aivan kaikille!


Hiihtämässäkin oon taas käynyt kun totesin latujen olevan vielä aivan hiihtokelpoiset. Pusersin jo 10 kilsan lenkin ja kun sekin jo tuntui helpolta, lisäsin matkaa ja hiihdin tuon ladun pätkän päästä päähän ja takaisin, 12 km. Oli kyllä tahmeaa plussakelissä pehmeässä lumessa, olin jo parin kilsan kohdalla väsyny. Sisulla mentiin ja kun vielä rankaisin itteeni ed. illan sipseistä niin pakko oli mennä! Tahmeaan oloon (=sykkeet pilvissä) saattoi vaikuttaa myös lähestyvä flunssanpoikanen, koko viikon on kurkkukipu tehny tuloaan ja nyt viime yönä se iski kunnolla!


Saa nähdä oliko hiihdot siinä vai vieläkö pääsiäisenä ehtis hiihdellä vähän pohjoisempana Koillismaan maisemissa. Ajellaan esim. Syötteen ohi, jos terveenä oon ja sää suosii niin vois vaikka siinä tehdä pienen pysähdyksen ja happihyppelyn.