Hailuoto

Meillä aikuisilla sattui kerrankin tälle kesälle pari vapaapäivää samaan aikaan ja sen kunniaksi tehtiin pieni päiväretki Hailuotoon. Oulun länsipuolella sijaitseva Hailuoto on pieni saari, josta löytyy mm. upea hiekkaranta ja saari näytti olevan myös valokuvaajien suosiossa.

Liikkeelle lähdettiin ennen puoltapäivää. Jonoa lautalle oli sen verran, että ei mahduttu ensimmäiseen lauttaan. Onneksi lauttoja menee näin kesäaikaan puolen tunnin välein. Odotusajalla ostin lapsille rannan kioskista jäätelöt, joiden avulla lapset jaksoi vielä vähän aikaa odotella (ja joiden maksu kattoi varmasti osan lauttamatkastakin!). Lauttaa odotellessa yritin googletella tietoa, mitä Hailuodossa voisi tehdä. Ilmeisesti siellä on joskus ollut joku kotieläinpihakin, mutta nettisivujen mukaan toiminta oli loppunut. Emutarhan aukioloajoista oli epävarmuutta, ja museokierroskaan tuskin olisi lapsia kiinnostanut, niin jätettiin kaikki perusnähtävyydet sitten väliin.

Ajettiin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen. Käytiin ensin ihan vain jaloittelemassa ja käveltiin näköalapaikalle, jossa lapsille mieleisintä näkyi olevan kivien heittely veteen. Oli sen verran hyvä poutasää, että kuviteltiin näkevämme Ruotsin rannalta jonkinlainen torni, majakka tai vastaava rakennelma.

Marjaniemen majakkaan olisi päässyt sisäänkin käymään. Aukioloajat taisi olla kuitenkin juuri sillain, että kun tultiin takaisin päin rannalta ja olisi voinut siellä ajatella käyvän, oli majakka jo kiinni. Ehkä joskus ensi kerralla sitten.

Lapset tietenkin eniten halusivat uimaan. Meidän onneksi paistoi aurinko eikä ollut hirveän tuulista, vaikka tuulehaan tuolla toki varmasti aina enemmän tai vähemmän. Kummasti kuitenkin jokainen lapsista uskaltautui veteen, joka oli kyllä oikeasti aivan  j ä ä t ä v ä ä. Itselläni alkoi jo tovin vedessä seisomisen jälkeen varpaat paleltumaan, eikä pikkumieskään halunnut kuin vain rantavedessä lapioida ja kävellä minun kanssa edes takaisin. (Lapio tosin hetken päästä menetettiin, kun ohi kävellyt ruotsalainen perhe noukki sen omaan haltuunsa eivätkä palauttaneet sitä). Isommat onneksi hetken rohkeutta kerättyään vähän räpiköivätkin vedessä.

Meillä oli pientä evästä mukana, jota lapset mutustivat rannalla. Ennen pois lähtöä piti kuitenkin syödä jotain oikeaa ruokaa. Oli jo päivällisaika eikä ainakaan Luotsiravintolassa ollut enää minkäänlaista lämmintä ruokaa tarjolla. Onneksi vaihtoehtoja oli, Majakkapihan Ravintola Halstarissa oli tarjolla savukalakeittoa. Eipä se tietenkään lapsille juuri kelvannut, mutta me aikuiset syötiin sitäkin paremmalla ruokahalulla.

Päivä maalla

Nyt olisi tiedossa kesälomapostauksia! Ollaan oltu jo koko kesäkuu lomalla ja vielä lomailut jatkuu ja vaikka ihana onkin olla öllötellä lasten kanssa ihan vaan kotonakin, niin kyllä noille meidän Duracell-pupuille on pakko keksiä jotain muutakin aktiiviteettia. Käytiin jo pari vuotta sitten Facebookista bongatussa tapahtumassa Ylikiimingin Sortalan tilalla, ja koska kokemus oli positiivinen, niin lähdettiin taas käymään tapahtumassa uusiksi, koska säätiedostuskin näytti pelkkää aurinkoa.

Viime vuonna ei ehditty paikalle, joten sieltä ei vertailukokemusta ole, mutta nyt ainakin oli parkkipaikat sijoitettu järkevämmin ja pelto jopa niitetty - viimeksi jouduttiin vaunujen kanssa kahlaamaan pitkässä heinikossa. Kulkuportin paikka oli samalla muuttunut maatilan toiselle sivustalle niin, että parkkipaikat oli heti vieressä eikä tarvinnut kävellä pitkää matkaa.

 Paikalla oli Ponitouhujen ponit ja oltiin paikalla ilmeisesti ihan hyvissä ajoin, kun ei kovin pitkää jonoa ollut vielä ehtinyt kertymään. S halusi ratsastaa ponilla ja R halusi kärryjen kyytiin. Kilttejä poneja oli kaikki ja meilläkin lapset uskaltautui niitä silittämään.

Pihan leikkikentällä lapset leikki mennen tullen ja niin näytti tekevän muutkin lapset. Samalla vanhemmat (ja lapset toki myös) sai syötyä katetussa teltassa tai pihamaalla istuskellen. Meillä jäi nyt tällä helteellä makkarat ja letut ostamatta, mutta hyvät oli kyllä tuoksut.

Maatilan eläimiä tilalla kyllä riitti sankoin joukoin. Ainoa puuttuva eläin oli kissanpennut, joita ei kuulemma tälle kesälle ollut tullut (ja ehkä hyvä näin päin).

Koneitakin oli tilalla yllin kyllin testattavana. Paikalla oli paloauto, jonka ohjaamossa lapset sai kävästä istumassa. Lisäksi saivat ruutailla paloauton vesiletkulla. Meidän pieni konemies kävi kyllä jokaisen mahdollisen traktorin kyydissä istumassa ja pois sai vain kun sanoi, että tuolla olisi toinenkin, jonka kyydissä voi käydä.

Välissä syötiin toki tilan myyntihittiä eli Sortolan jäätelöä. Makuja oli monia, mutta meidän lasten hitti taisi olla suklaa. Sain syödä Rn jäätelön jämät ja tosi suklaisa tuo olikin. Lopuksi alkoi itselläkin tehdä mieli sitä jäätelöä, niin ostettiin toistamiseen uudet jädet. Kotiinkin olisi voinut tilalta ostaa, mutta meillä ei ollut mitään kylmäsäilytystä mukana ja onhan nämä toki melko arvokkaitakin, niin tyydyttiin nyt vaan ihan näihin maistelukokemuksiin.

Mukava tapahtuma oli taas parin vuoden tauon jälkeen ja jos ilmat on ensi vuonnakin näin suotuisat, niin käydään taas uudemmankin kerran.

Marika-tunika (Made in Nokia)

Joskus se aurinko paistaa risukasaankin. Kannatti nimittäin kerrankin olla Facebookissa oikeaan aikaan, kun näin mainoksen pienehköstä kilpailusta. Nokian Neulomon nettisivuilta piti onnistua bongaamaan tuote, jonka sai ostoskoriin onnistuneen poiminnan jälkeen eurolla. Sen julkaisuajankohtapa vaan oli mysteeri!  Kilpailu oli käynnissä viikonlopun ajan, ja joka päivä oli sivuilla uusi tuote - eli kolme mahdollisuutta poimia tunika itselleen.

Kuva

Toisin sanoen, puhelinta sai ollakkin vahtaamassa aamusta iltaan ja siltikin se saattoi lipsahtaa ohi muiden ollessa ripeämpiä. Ajattelin nyt kuitenkin koittaa ja aina tilaisuuden tullen kävin päivittämässä sivun ja kurkkimassa tuotteet, näkyiskö siellä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ja viimein illansuussa, lapset sattui juuri käymään ulkona ja istahdin sohvalle puhelin kädessä selailemaan - siellä se nyt oli! Sydän pamppaillen näpyttelin tuotteen ostoskoriin, tein jonkun virheen, näpytin uudelleen, syötin osoitetiedot ja nekin taisi mennä kerran väärin mutta sain kuin sainkin tuotteen maksettua ja vahvistuksen sähköpostiin. Ja uskomatonta oli vielä se, että tämä kyseinen tunika oli lempivärissäni - vähän pelkäsin, että se olisi oranssi tai joku muu ei-niin-mieluinen väri. JES! Muutama muukin näytti olevan samalla sekunnilla näppäimillä, niinpä luvatun yhden tuotteen sijaan valmistukseen taisi mennä pari enemmän mutta kaikki he, jotka olivat tuotteen maksaneet, saivat omansa.

Ennakkotilattuun tuotteiden valmistuksessa ja postituksessa oli "pientä" viivettä, mutta minua asia ei juurikaan ole vaivannut. Ehkä olisi enemmän harmittanut, jos tuote olisikin ollut täysihintainen? Joka tapauksessa on Neulomon Facebook-sivujen kautta saanut nähdä kuvia tuotantoprosessista: "Tuossa se minunkin tunika nyt on leikattuna ja odottaa ompelua".

Viimein kolahti sähköpostiin viesti, että tuote on postitettu ja siitä osasin odottaa tunikan saapuvan postiin parissa päivässä.

Valitsin tuotteen koossa XS. Neulomon tuotteet on valmistettu Suomessa Nokialla ja suunniteltu suomalaisille naisille. Tunika on myös väljän mallinen ja tämän tiesin ottaa huomioon kokoa valikoidessa. Toisin sanoen otin pienimmän mahdollisen koon.

Olenhan minä pieni pituuteni puolesta eli tunika on minulle auttamatta mallia mekko. Kun vertaan tuohon ylinnä olevaan tuotekuvaa, arvioisin mallilla olevan pituutta minua ainakin 20 senttimetriä enemmän. Minulla tunikan alareuna tulee polvitaipeen alapuolelle ja tällaisenaan näyttää ylläni melkoiselta kaavulta. Taskut asettuu omaan makuuni hieman liian alas, niiden suuaukko tulee reilusti lantion alapuolelle. Toisaalta tunika on hyvän mallinen muuten, on rennon väljä ja peittää vartalon muhkut sisäänsä, itsepähän olen vaan niin tappi.

Vyöllä tai sukkahousujen kanssa mekko asettui jotenkuten kohdilleen, mutta en silti voinut olla ottamatta nuppineuloja kokeeksi esiin. Toisin sanoen näyttää siltä, että pätkäisen helmasta reippaasti 10 cm pois ja ompelen siihen uuden käänteen. Taskut asettuisi juuri helman yläpuolelle eikä siis taskupussi pilkistelisi alta esiin. Neulomon Facebook-sivujen mukaan tunika on nyt myös kaavoitettu XXS- ja XXXS-kokoisille eli myöskin mini-Marikoita on tulossa!

En ole vielä päässyt näkemään muita tunikoita livenä, mutta Nokian Neulomon tuotteita, mukaan lukien Marika-tunikat mm. mustana ja sinisenä saa ostettua Prismoista. Nokian Neulomolla on myös käynnissä ennakkotilaus uuteen mallistoon. Tuotteet luvataan saapuvaksi reilusti ennen joulua - sittemmin on Neulomo palkannut riveihinsä paljon uusia ompelijoita. He myös etsivät edelleen lisää ompelijoita tehtaaseen. Käynnissä on myös kampanja, jossa etsitään malleja 3XL-5XL -kokoisten vaatteiden kuvaukseen.

Ihanaa, että on täysin kotimainen yritys joka vieläpä kampanjoi tavalliselle naiselle sopivien vaatteiden puolesta!

Museopäivä Haukiputaalla

Osana Oulun Päivät -ohjelmistoa järjestettiin lauantaina Haukiputaan kotiseutumuseolla uudistuneen näyttelyn kunniaksi museopäivä. Lähdin lasten kanssa museolla käymään aamupäivällä ennen aikaisemman postauksen varsinaista käyntikohdettamme maatilalla. Vetonaulaksi museopäivään oli paikalle tuotu mm. lampaita sekä perinteisten käsityötaitojen näyttäjiä.

Lampaat oli söpöjä. Pikkumiehen kärräsin ihan lampaan viereen, jotta tämä saisi siihen tutustua - lammas kävikin häntä nuuskuttelemassa ja R säikähti niin, että itkuhan siitä pääsi. Sai siis tutustua lampaisiin vähän kauempaa.

S innostui silittämään ja ruokkimaan lampaita, jotka lepäilivät aitauksessaan. Hetken aikaa menikin hyvin. Sitten valkoinen lammas sanoi kovalla äänellä "BÄÄ" ja R tätä säikähtäen alkoi itkemään. Menin Rn luokse ja lammas sanoi uudelleen "Bää". Sitä säikähti vuorostaan S, ja kolmas "Bää" oli selvästi meidän lapsille liikaa, kun molemmat itki ihan hysteerisesti. Kypsän aikuisen tavoin, kaksi itkevää lasta minun hameen helmoissa en voinut muuta kuin nauraa...

Suunnan muutos onneksi sai lapset rauhoittumaan ja käytiin sisällä museossa. Nolona tunnustan, että en oo täällä käynyt aikaisemmin niin en osaa sanoa, mitä museossa oli uudistettu. Jostakin luin, että sisällä on 2000 esineen kokoelma eli aika hyvin on saatu tähän pieneen rakennukseen esineitä talteen.

Suurin osa esineistöstä käsitteli perinteisiä käsityötaitoja, maataloutta, kodin välineistöä ja esim. huonekaluja. Yläkertaan meni mahdottoman jyrkät portaat eli esteetön paikka ei ole. Itsekin sain vähän henkeä vetäistä, kun R toisella käsivarrella peruuttelin niitä alas ja samalla koitin ohjeistaa Saa, miten pääsee tulemaan ne tippumatta. Yläkerrasta löytyi mm. lasten leikkikaluja. Voitte kuvitella, miten tuo meidän kolmevuotias ois niillä halunnut leikkiä! Kärrytkin on samanlaiset, mitkä meillä kotona on ja hetihän S sanoi, että haluaa niillä leikkiä. Siellä oli myös mm. puinen pieni potta! Löytyipä nurkasta vielä vanha Singerikin.

Mielenkiintoinen oli museon kauppa, joka on ihan oikea vanhan ajan Lehessuon kauppa Martinniemestä. Yritin samalla Slle opettaa vähän historiatietoutta vaan tokkopa hän vielä ymmärsi eroa, mikä on tämän pienen kyläkaupan valikoiman ja meidän perusmarketin välillä. Vaan aukkopa se oli minunkin historiatietämyksessä, mainitsin Slle seinällä olevat Pinokkion ja Aku Ankan kuvat ja rouva sanoi niiden olevan muisteja eli kiiltokuvia. Niistähän tuo S ois myöskin ollut kiinnostunut, kun sanoi itselleen haluavansa sellaisen kuvan. :)

Olikin jo aika päivittää omaa kotiseututietoutta ja rasti ruutuun taas käytyjen museoiden luetteloon. Kotiseutumuseo Haukiputaalla sijaitsee ihan keskellä kylää kirkon vieressä ja on auki nyt heinäkuussa arkisin muina päivinä paitsi maanantaina klo 10-16 ja lauantaisin klo 10-13. Ainakin täällä Oulun seudulla nyt kesäaikaan museoilla on monenlaisia tapahtumia, joten suunnitelmissa on käydä tälle kesälle vielä parissa muussakin museotapahtumassa lasten kanssa.

Miten blogin lukijat, tuleeko käytyä omalla paikkakunnalla sijaitsevissa museoissa tai käyttekö yleensäkin museoissa vaikkapa matkoillanne?