Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Päivä maalla

Some on nykyään kätevä ehdottelemaan erilaisia lähellä sijaitsevia tapahtumia, tai joihin joku tuttu on menossa. Niinpä huomasin Facebookista kiinnostavan viikonlopputapahtuman. Sortolan maatila Ylikiimingissä järjestäisi Päivä maalla -viikonlopun. Siitä huolimatta, että tapahtuma järjestetään jo kuudennetta kertaa, en ole siitä aikaisemmin kuullutkaan. Säätiedotus taas lupaili lauantaille hellettä ja sunnuntaille sadetta, joten selvää oli, kumpana päivänä retkeiltäisiin. Suurempia kesälomasuunnitelmia kun ei ole, niin tämmöiset lähiseudun tapahtumat on hyvä tapa viettää vähän minilomaa.

Matkaa meiltäkin tuli autolla ajellen kaikkinensa vajaa 50 km ja kolme varttia - sopiva päiväreissun matka. Lähdettiin liikkelle puolenpäivän maissa, eli vähän ennen yhtä oltiin maatilalla paikalla. Väkeä oli tullut varmaan ympäri Oulua, ja tapahtuma oli niin suosittu, että kaikki läheiset paikat ja pellot oli käytössä parkkitilaksi. Myöhemmin tapahtuman järjestäjä arvioi, että tänään oli paikalle tullut 500 autoa!






Maatilalla lapset sai tutustua maatilan koneeseen, ja esillä oli varmaankin kymmenkunta erilaista ja -kokoista traktoria sekä muuta maataloustöihin liittyvää konetta (joiden nimeä en edes yritä tässä arvailla). Lisäksi paikalla oli paikkakunnan palokunnan kalustoa "tulipalokiireen" niin puuttuessa. Lapset olisi niihinkin päässyt tutustumaan ja istumaan, mutta S ei halunnut niin käytiin vain nämä nopeasti katsomassa.

Lisäksi pihalla sai tutustua maatilan eläimiin. Aitauksessa oli sikoja, vuohi, vasikoita, lampaita ja karitsa, erilajisia kukkoja, kanoja ja tipuja, kalkkunoita, ankkoja, kissa ja kissanpennut. Lisäksi pellolla oli lehmiä ja hevonen sekä poni, joilla pystyi käymään kärryajelulla ja suorittaa vapaaehtoisen kauramaksun.






Päivä oli lämmin ja puolipilvisestä säästä huolimatta varmaankin hellelukemia tavoiteltiin, ja puolenpäivän aikaan eläimet lepäilivät pihatoissaan. Sen sijaan neljän maissa pois lähtiessämme olivat vähän virkistyneet, ja olivat nousseet jaloilleen ja tulleet rapsuteltaviksi. Meidän lapsukaiset vähän eläimiä jännitti eikä uskaltaneet koskea, itse sen sijaan rapsuttelin ainakin vasikan nokkaa.






Tapahtumassa oli siis pitkästi toistatuhatta kävijää, ja puolenpäivän aikaan ryysis oli taattu ja joka paikkaan oli jonoa. Mekin siis tullessa hevosajelu skipattiin ja oikeastaan ehdinkin jo sen unohtaa. Pois lähtiessä oli tietysti hepat jo työnsä tehneet, eipä ne nekään tuntikaupalla jaksa rinkiä vetää, niin jäi "ratsastus" Sn harmiksi nyt väliin.







Hiukan näissä maisemissa iski palo maalaismaisemiin ja maatilan emännäksi. Tämmöistä pientä, perinteistä Suomi-nostalgiaa parhaimmillaan!





Kaikille eläimille ei kannattanut sormeaan antaa nokittaviksi. Häkin seinässä varoiteltiin äkäisestä kukosta, ja maatilalla asuva tyttö sanoikin kukon häntä joskus kopaisseen.









Jos isot eläimet jännittikin, niin pienet sen sijaan kiinnosti myös perheen pienimmäistä, joka alkoi hihkumaan kissan nähtyään. Kissalla olisi ollut viisi pentua, mutta ne lepäilivät lavan alla ja ainoastaan niistä yksi uskaltautui vähän esittäytymään. Kani oli toinen Sn suosikki, ja tämä kantelikin pupulle muiden lasten kanssa mielellään voikukanlehtiä syötäväksi.

Ja kun kerran oltiin, ei millä tahansa maitotilalla vaan JÄÄTELÖtilalla, niin totta kai sitä nyt piti syödä sitä jäätelöä. Kahteen otteeseen. Tötterökiskalle niin ikään oli hirveät jonot, mutta jonon pystyi ohittamaan ostamalla pakastinaltaasta purkkijäätelöä. Ostinkin kerralla perheannoksen, puoli litraa mustikkasorbettia ja maistui kyllä todella hyvälle ja oikealle mustikalle. Mutta kun nyt kerran maitotilalla oltiin, niin jäi sitten harmittamaan, että ei sitä maitojäätelöä tullut maisteltua niin ennen lähtöä ostin Slle vielä kinuskinmakuisen tötterön ja siitäkin riitti tasajaollisesti osansa koko perheelle. Loppupäivästä ei enää sitä jonoakaan ollut.








Myös muita lähiruokaa myyviä tahoja oli esitteillä ja lisäksi Suomen suurin meijeri oli maistattamassa uutuusmehujaan ja jugurttia. Lisäksi lapset saivat kokeilla lypsytaitojaan ja muistoksi tästä sai lypsydiplomin sekä lehmämagneetin. Diplomi jo kertaalleen jäi johonkin ja pelastin sen talteen, S otti magneetin mukaansa. Kotona sitten tavaroita purkaessa muistuipa mieleen se, kun S magneetti kädessään näki leikkimökin ja ampaisi sinne leikkimään ja innokkaasti kahvia keittelemään niin, että vilahdus vain kävi. Sen jälkeen en tullut nähneeksi enkä edes muistaneeksi koko "lehmäkuvaa". Vähän tätä jäin harmittelemaan, eikä S itse muistanut minne kuvan laittoi, mutta epäilen sen sinne leikkimökkiin jääneen.






Lisäksi asiaankuuluvasti pystyi paikan päällä juomaan kahvit, ostamaan lettuja tai makkaraa (tai syömään omia eväitä) ja leikkipaikkakin pihalla oli, missä lapset innostui leikkimään.






Me vietettiin paikan päällä siis kolme tuntia. Kiireelliselläkin aikataululla kannattaa mukaan varata vähintäänkin puolet tuosta, mutta kiireettömästi katsellessa, leikkiessä ja jäätelöä syödessä tuo kolme tuntia oli juurikin passeli. Sää suosi kyllä lauantain retkeilijöitä, selän takaa erään mieshenkilön kommenttia lainatakseni ilma oli oivallinen. Tapahtuma oli kyllä mahtava ja pääsinkin antamaan eräälle järjestäjistä henkilökohtaisesti positiivista palautetta siitä, kuinka mahtavaa on, että he tällaista järjestävät.




Käykää ja ihastukaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!