Instagram @sarkkuk

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lomalla mummolassa

S heräsi torstai-aamuna ja huusi heti yläkerrasta "Äiti pakataan!". Annoinkin Slle sitten vapaat kädet pakkaamisen suhteen, ja mukaan oli lähdössä hänelle itselleen mm. 7 housut, eriparisukat, mekko, paita, pari puseroa - äidille yksi paita, samoin veljelleen ja nukelle löysi yhden paidan. Piti sitten itse vähän muokata tuota matkalaukun sisältöä.


Lähdin siis lasten kanssa torstaina lomareissulle omaan mummolaani Koillismaalle puolenpäivän jälkeen. Olisi lähdetty jo aijemmin, mutta minulle syntyi idea viime hetken "nopeaan" ompeluprojektiin, joka tietysti muuntui niin, että lähdin muokkaamaan kaavaa ja eipä se sitten niin nopea ollutkaan... Tällä kertaa kun menin omalla autolla (joka kesti koko reissun hyvin) niin ei ollut rajoituksia aikatauluihin, koska sai mennä ja tulla oman mielen mukaan. Niinpä en mennessä vielä edes suunnitellut, mikä päivä lähdettäisiin pois.


Menomatkalla S alkoi kyselemään, että missä se mummolan aita on? Ihmettelin, että mikä aita, että eihän mummulla ole mitään aitaa, meillä kotona on aita ja portti. S kimpaantui ja sanoi, että on aita, tyhmä äiti! Mummolassa sitten vasta älysin, kun S sanoi, että tuu äiti, mennään aitaan. AITTA! Äiti ymmärsi väärin. S olikin kovasti odottanut viime kerran visiitin jälkeen, että olisi päässyt aittaan nukkumaan, mutta todettiin olevan vähän liian kylmä lapsille siellä nukkua.




Sää oli lämmin ja aurinkoinen kun lähdettiin, mutta niin roikkui edessä päin koko matkan ajan tumma pilvi ja niinhän se näytti asettuvan juuri meidän määränpäähän. Kun päästiin mummolaan johtavalle tielle, alkoikin sataa. Koko viikonlopun oli jatkuvasti pieniä sadekuuroja, onneksi suurimmilta sateilta vältyttiin ja pääsin uloskin välillä noiden kahden riiviön kanssa. Mummo on tehnyt menneenä kuuna polttopuita talven varalle ja osallistuin minäkin talkoisiin niin, että saatiin lähes kaikki puut pinottua. Halkokasassa vastaan tuli sisilisko ja sammakko, jotka kuitenkin oli nopeita maastoutumaan, etten ehtinyt kuvaa edes näpsäistä.



Ensimmäisen yön jälkeen mummo kaivoi vanhan navetan kätköistä esille pinnasängyn. Ikää tällä tulee kohta 60 vuotta! Siitä lähtien on sängyssä jokainen seuraava lapsi ja lapsenlapsi nukkunut. Nyt siis vuorossa jo lapsenlapsenlapsi. Hyvin oli säilynyt ikäisekseen ja sen verran R siinä "viihtyi", että hetkeksi sai kädet vapaaksi. Tämä kun keksi reissun aikana mm. kiipeämisen taidon ja olisi koko ajan ollut mummon television nappeja räpläämässä sekä syöksyi ulko-ovelle saman tien, kun ovi aukesi. Minun perässä tuli jatkuvasti ja vessaankaan ei päässyt ilman, että ei hirveä huuto alkanut saman tien. Mummo jaksoi juuri ja juuri nostaa Rn lattialta tuonne sänkyyn, mutta jos oikein juntturaksi alkoi niin ei hälläkään käsivoimat riittäny jos R oikein vänkäsi ja heittelehti mihin sattuu.


S odotti kovasti myös omaa mummoaan, joka saapui perjantai-illasta. Reissussa mukana oli myös naapurin koira, jota S mielellään ulkona sitten kävi rapsuttelemassa kun kerran niin kiltti oli (R innostui koirasta myös, mutta koira ei niin hirveästi välittänyt tästä).



Ehdin myös poimimaan mustikoita. Nythän ne oli vasta kypsymässä ja ihan aukeilta ja auringosta löytyi kypsiä. (Löytyi kuitenkin, vaikka mummoni kovasti väitti, että ei niitä ole.) Sainpahan kuitenkin pari litraa pakkaseen. Lähdettiin lammen rannalle, R onneksi nukahti autoon ja nukkui lähes puolitoista tuntia. S oli sen aikaa mummon kanssa ongella. Itsekkin kokeilin vähän aikaa onkimista, joku siinä kävikin matoa koko ajan haistelemassa. Viimein nappasi pieni särki, joka sätki puolelta toiselle niin, että en saanut siimasta kiinni ja niinhän tuo mokoma sitten lammen penkalta ehti luiskahtamaan veteen.



Sunnuntaina ehdittiin tekemään päiväreissu Posion Muikkumarkkinoille. Samalla reissulla vierailtiin sukulaisten luona. Mulla jäi valokuvat ottamatta, kun tuo minun kännykkä ei nykyään lataa kunnolla ja niin oli lähtiessä jo akku vähissä. Karttasovellus imaisi sitten loputkin, vaikka olikin autolaturissa. Ei auttanut, vaan kiinni pysyi loppureissun ajan.


Slla meinasi jo koti-ikävä iskeä, mutta vielä hän mielensä muutti kun tekemistä löytyi ja jäätiin vielä maanantain yli mummolaan. Sateet onneksi väistyi ja päästiin siis ulos kävelylle ja - uimaan! Järvivesi oli kyllä varmasti kylmää (itsehän en sitä edes kokeillut) mutta niin vaan neiti heitti vaatteet rannalle ja kävi läträämässä edes vähän veden kanssa. R tietysti tahtoi myös, kun näki siskonsa leikkivän ja niinpä hänkin sai vähän aikaa "uida" (= tunki hiekkaa ja kiviä suuhunsa).







Niin ja porojahan matkan varrella näkyi kymmenittäin. Sattuipa hauskoja, kun Sn kanssa lähdettin kävelylle ja mutkan takana poikkesin metsään mustikoita poimimaan. S seisoi tien reunassa ja sanoi yhtäkkiä "Äiti polo!" Vähän ihmetellen kysyin "Mitä?!" ja saman tien kun S toisti uudelleen "POLO", näin puiden välistä, miten tiellä seisoi poro ja tuijotti meitä siinä parin metrin päässä. Näin vieraantuntut luonnosta kun olen, ja kun poro vielä vilkuili taakseen, epäilin sieltä tulevan kohta jonkun pororynnäkön meidän päälle ja lähdin S kädestä pitäen kävelemään rauhallisesti pois päin... Poro tietysti alkoi meitä seuraamaan ja mietin, että pitääköhän meidän juosta vai vauhkoontuukohan se siitä ja hyökkää kimppuun! :D No, päästiin mummolan pihaan niin poro kans seisahtui ja alkoi tuijottamaan meitä. Kuulinkin jo kaukaa, että joku isompi auto lähestyi ja kohtahan poro juoksikin metsään, kun roska-auto tuli mutkan takaa. Olipahan kohtaaminen. Sanoin tämän jälkeen Slle tämän riehaantuessa, että kohta se poro voi tulla kurkistamaan ikkunasta ohi mennessä, että mitä tämä oikein huutaa. Kuinka ollakkaan seuraavana päivänä tultiin kävelyltä toisesta suunnasta, ja näin sen saman poron seisovan siinä mummon postilaatikon edessä. Taisi sen verran säikähtää meidän rattaiden rapinaa, että ehti mennä metsän suojaan piiloon, mutta kun vähän aikaa seistiin ja odotettiin, tuli poro vielä esiin meitä katsomaan. Kuulemma se oli siitä mummon talon ikkunan edestä juuri juossutkin eli en minä ihan väärin Slle sanonutkaan.





Psst. Löydettin mummon aitasta myös "tontun kenkä". ;) Kuulemma sekin on vanha, mummon 50 vuotta vanha aarre. Sai molemmat lapset vähän ihmettelemistä - S siitä, miten pikkutonttu oli kengän mummolle hukannut, R taas tyytyi hetkeksi istumaan hiljaa pinnasängyssä pikkusaappaan kanssa touhuten

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!