Instagram @sarkkuk

lauantai 31. joulukuuta 2016

Jäähyväiset vuodelle 2016

Kulunut vuosi on ollut melkoinen vastakohtien vuosi. Viime vuoden loppupuolella muistan selvästi ajatelleeni, että en jaksaisi enää toista samanlaista vuotta samana toistuvine asioineen. Ajatuksena oli jo tuolloin jollakin tavalla jatkaa opiskeluja, vaikka en ehkä tuossa vaiheessa ollutkaan 100% varma hakevani kouluun sisään (saatikka sinne pääseväni) vielä tulevalle vuodelle. Paljon kuitenkin tapahtui vuoden 2016 aikana. Saavutin elämässäni omia tavoitteitani ja eteen tuli asioita, joita en edes villeimmissä unissani voinut kuvitella kokevani.



Vuosi 2016 on ollut ylä- ja alamäkeä. Olen tavannut mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja ennen kaikkea, vanhoja tuttuja... Osa ihmisistä on jäänyt pysyvästi elämään, osan ollessa pelkkiä nopeita kohtaamisia. Vuoden aikana olen kokenut varmasti kaikki ihmiselämän tunteen kirjot. Olen ollut pohjattoman surullinen ja äärettömän onnellinen. Olen tuntenut ahdistusta, epätoivoa, pelkoa, raivoa, vihaa - toivoa, helpotusta, iloa, onnea, rakkautta. Välillä on mennyt liian lujaa - sitten taas on olen rauhoittunut. Olen tehnyt paljon harkintoja sekä suuria, lopullisia päätöksiä. Toisaalta olen välillä antanut virran viedä mukanaan luottaen vain intuitioon. Olen vetäytynyt, olen ollut utelias. Olen astunut kauas pois omasta kuplastani, oppinut paljon itsestäni ja muista, ja oppiminen jatkuu edelleen.



En kuulemma ole sama ihminen, kuin viisi vuotta sitten. Vaikka kyseinen lausahdus olikin ehkä tarkoitettu loukkaukseksi, minulle se oli suuri kohteliaisuus, En todellakaan ole edes se sama ihminen, joka olin vuosi sitten. Tuntuu, että kuluvan vuoden aikana olen kasvanut ihmisenä ainakin metrin henkisesti, jos se ei fyysiseen olemukseen olekaan vaikuttanut. Kuitenkin on ollut jopa lohduttavaa kuulla, että minussa on kuitenkin olemassa edelleen samoja asioita kuin kymmenen vuotta sitten.



Vähän aikaa sitten olin hyvin skeptinen sen suhteen, että voisiko loppuvuodesta koitua mitään hyvää vai kaatuuko vain lisää ongelmia päälle. Vaati hieman itsetutkiskelua ja uskallustakin, mutta se kannatti. Vuoden viimeinen kuukausi on ollut ihana kuukausi.


Vuoden 2016 voin päättää tyytyväisenä ja todeta, 
että se on ollut paras vuosi.




Hyvää Uutta Vuotta!


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Meidän joulu

Kuten jo mainitsin, kohdistui tähänkin jouluun jonkin sortin stressiä ja suorituspaineita, mutta oikeastaan pakonkin edessä (=mm. aika ei riittänyt), piti joistakin asioista hellittää ja antaa joulun tulla vaan.


Lapset vein isälleen aatonaattona, niinpä ehdin tosiaan itsekin käydä kaupassa, ommella vielä viimeisen lahjaompelukseni lähes valmiiksi ja vieläpä paketoida lahjat. Kiirehän siinä silti tuli. Onneksi aikaa löytyi silti myös serkun kyläilylle ja pienelle kahvihetkelle. Illalla pääsin onneksi vielä itsekin rentoutuun, kiitos telkkarista tulleen Frozen-elokuvan. Istuin kuulkaat ihan rennosti vaan sohvalle teemukin kanssa ja pikkumies kanteli äitille suklaarasiasta konvehteja nopeammin, mitä ehdin ees syömään. Joskus näinkin päin. :P


Aattoaamuna ajatukseni oli nukkua pitkään vaan kuinkas kävikään, heräilin taas viiden aikaan aamulla. Mutta ehdinpä sitten touhuilla taas vähän omia juttujani (esim. päättelemään tunikasta langat) ja keskittymällä siihen omaan päivän tärkeimpään hetkeen eli aamukahvien juontiin. Lapset onneksi nukkuivat pitkään eikä minulla ollut heitä todellakaan kiire herätellä. Vähän ehdittiin katsoa Joulupukin kuumalinjaa ja keitin muka riisipuuroa. Pyh ja pah, sitä ei lapset lopulta edes syöneet, jotain leipää tai lähinnä kai leivänpäällisiä mutustelivat naamaansa. Ja suklaata.

Omassa mielessäni olin taas ajatellut, että joulusauna olisi illalla, mutta S itse asiassa keksikin, että hän haluaa mennä saunaan "nyt" ja pikaisen aikatauluarvion puitteissa napsautin saunan päälle ja hyvin ehdittiin pikaisesti käydä kylpemässäkin. Sen verran se tosin nakersi suunnitelmia, että en sitten ehtinytkään niille aikomilleni viime hetken ostoksille, kun kaupat sulki ovensa 12.00 ja itsehän olin paikalla 11.58 - eli ei sitten. Ajeltiin sitten vaan minun vanhemmille suoraan. Nakkasipa vaan tympeän ajokelin, kun justiinsa alkoi lunta tuiskuttamaan mutta sievästi koitin ajella.


Minun vanhempien luona oli tarkoitus, että S olisi ollut manttelinperijä ja koristellut joulukuusen. Jaksoi hän vissiin yhden nauhan vetäistä ja pallon ripustaa, mutta kun "tonttu" oli nakannut etukäteen jonkun lahjapaketin ovelle, niin siinä meni se mielenkiinto sitten. Sain sitten minä kuitenkin perinteisesti koristella kuusen.




Facebook muistutteli taas kolmen vuoden takaisista kuvamuistoista, niin olihan se sitten otettava valokuvakollaasi "Nyt ja 3 vuotta sitten". Btw, mahtui Slle päälle tuo jo viime jouluksi ompelemani tunika ja housut, hyvä, että saatiin tunikalle taas käyttöä eikä hyvä (=aikaa vienyt) ompelu mennyt taaskaan ihan hukkaan.



Ehti siinä vähän puuhastella ja syödä jouluruuat, kunnes Joulupukki saapui iltapäivällä. S kyllä niin odotti Joulupukkia, jo pihalle ajaessa kysyi heti, että onkohan se Joulupukki tullut jo mummulle ja koko ajan kyllä tätä odotti. Vaan tavallisesti reipas tyttö saikin jonkun ujouspuuskan ja uppoutui sohvalle sen sijaan, että olisi edes Joulupukin sylissä käynyt. Äiti olisi kans saanut istua pukin syliin, heh heh... Onneksi nuorimmainen kuitenkin meni niin ei äitin tarvinnut.



Joo, eipä voi muuta taas kuin tuumata, että oli meidän lapset ilmeisesti olleet tosi kiltteinä. S autossa vielä muisti mainita, että hän on toivonut Joulupukilta paljon lahjoja. No, ilmeisesti on tontut olleet ikkunan takana kuulolla, kun oli kyllä Sn monet toiveet kuultu. (Lahjoista tulossa oma postaus).




Paketit aukes taas semmoista vauhtia, että en kyllä ehtiny ees seuraamaan, mikä oli keneltäkin mutta tosi ihania juttuja sai kyllä molemmat lapset. Oon vissiin itekki ollut ees vähän kilttinä, kun Joulupukki muisti muutamalla lahjatoiveella minuakin.



Ja jos ei siinä ollut jo tarpeeksi, niin vielä paluumatkalla piti ajella lasten isän kautta, kun tämä halusi antaa omatkin lahjansa välttämättä jouluaattona. Lapset kyllä tykkäsi, kun näki isääkin vielä samalle päivälle, että eipä siinä.



Kotiin päästyä pitikin heti ensitöiksi kolata lunta, että tohti ees ovella asti tallustaa. Lasten piti sitten saada tietysti leikkiä leluilla ja ite sain kävellä vaan perässä saksimassa leluja irti laatikoistaan ja hallitsemalla tuota lelukaaosta edes jonkin verran. En kyllä antanu kaikkia leluja ees heti leikittäväksi, kun sen verran alkoivat jo leviämään ympäri kämppää. Nukkumaanmenoa ei onneksi tarvinnu tänään hirveästi houkutella, kun S vielä sai laittaa yövaatteiksi saamansa Frozen-housut. Ja hampaidenpesu sujui edes kerran joutuisammin uudella Frozen-hammastahnalla. Mitään tuotemainontaahan tässä nyt sitten ei ollut, tahtoipa vaan olla nuo lahjat aika yhden teeman ympärille kietoutuneita... Sain pitkästä aikaa nukuttua yöllä ees suhteellisen hyvät unet ja vaikka aamuyöstä valvoinkin tunnin verran kirjaa lueskellen, niin silti vielä jatkoin unia seitsemän seutuun aamulla.



Joulupäivän aamuna sainkin viedä lapset sitten isälleen yökylään ja minä sain vaikkapa nyt sitten lahjaksi ihan omaakin aikaa ja toiveiden toteutumista. Vissiin se jonkun sortin stressinpurku alkaa toimimaan. :)

tiistai 27. joulukuuta 2016

Lahjaksi menneet ompelukset

Nyt kun joulu on ohi, lienee aika paljastaa ompelutyöt, jotka ehdin tehdä ja saada valmiiksi joulupaketteihin. Aika meinasi kyllä loppua kesken. Ideoita oli tehdä enemmänkin, mutta aattoaamuna klo 6 sain tämän viimeisen ompeluksen tehtyä joten ymmärrettävästi siinä nyt ei oikein muuta enää voinut alkaa lisää ompelemaan.

Pienille pojille



Kankaat: PaaPii Design |  Kaavat: Total Owl 98 ja Brave Fireman 74 (Ottobre Design)

2,5 v. kummipoikani sekä hänen 1,5 v. pikkuveljensä saivat traktoripaidat. Hyvä idea oli yhdistää tämä turkoosi pallokuosi traktoreihin ja syksyn messuilta ihan varta vasten tätä ajatusta silmällä pitäen ostin tuota samanväristä resoriakin. Tällä kertaa pitkään työn alla olleet raglanhihaiset paidat onnistui kyllä hyvin, vaikkakin tuo Total Owl kaavana on sellainen, mihin kyllä lisäisin ens kerralla jonkun sentin pituutta.

Koulutytöille





Kankaat: Selia Shop / Raitaresori Nosh | Kaava: Fly Away (Ottobre Design) 158 / n. 130

Ja jos tarkkoja ollaan, niin nämä ei ihan vielä ole tavoittaneet saajiansa, toivottavasti tytöt ei lue tätä blogia... Omalle 10 v. kummitytölle sekä hänen kohta 8 v. pikkusiskolleen kissapaidat. Tyttöjen vaatemakua seuranneeni alkoi tämä lepakkohihainen paita mielessäni olemaan ja kissarakkaina siskoksina en voinut muuta kuin kangasaarteideni joukosta valita juuri nämä kankaat. Pienempään paitaan minulla ei ollut piirrettynä kaavaa, vaan leikkelin paidan jostakin valmiiksi piirtelemieni 158 ja 110 -kaavojen välimaastosta, toivottavasti menisi pitkänhuiskealle tytölle näinkin summamutikassa tehtynä.

Mekkotehtaan Ainoja



Kangas: Pehemiän Rupupussista



Kankaat: Nosh

Pikkusiskolle ja äitille ompelin molemmille tunikat. Samalla kokeilin uutta kaavaa, Mekkotehdas-kirjasta suosittua Aino-mekkoa. Kaavan olen piirtänyt kokoon 36, joka ainakin pituutensa puolesta soveltuu sekä itselle että suunnilleen samanmittaisille siskolle ja äitille. Vaikka mekon kaavoitus onkin melko väljä, niin lisäsin leikatessa näihin kuitenkin hieman leveyttä ja jostakin luin(?), että ainakin mallin hihat on vähän kapeampaa tekoa. Pöllötunikan sain tehtyä juuri sopivasti ajallaan, mutta sinistä tunikaa aloinkin tekemään aatonaattona ja sen tietää, mitä kiireessä tulee... Mitä ilmeisimmin tikkauksiin käyttämäni lanka ei ollut mitään parasta tekoa, koska kaksoisneula alkoi tekemään ihan kunnolla hyppytikkiä. Purin ja langoitin koneen useampaan kertaan, ja syytin välillä jo minulle ennätykselliset puoli vuotta ehjänä käytössä pysynyttä kaksoisneulaa. Lopputulos ei silti ollut ihan parasta, mutta jospa tätä ei kovin tarkkaan kukaan syynäisi. Vaikka tunikoiden mitoituskin oli ihan päästä temmattu, niin äitille näytti ainakin tämä sininen istuvan päälle ja menkööt sitten kotimekkona tai vaikka yöpaitana, jos ei muuten kehtaa pitää. :P 

(Näin ainakin se itsekritiikin määrä kasvaa, mitä enemmän saa aikaiseksi...)


Näillä siis mentiin pukinkonttiin. Jäi sitten kokonaan ompelukset välistä omille lapsille ja itsellekin olisi monta ideaa suunnitteilla - onneksi tässä on tätä joululomaa sen verran, että josko jokusen ompelun ehtisin vielä tämän vuoden puolella tekemään.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Liikunnat vk. 51 + aktiivisuusranneke

Jouluviikko näkyy myös liikunnan määrässä rauhoittumisen merkeissä.



Ma:

55 min Bodypump

Ti:

20 min Crosstrainer
20 min kuntosalilla jalkoja

Ke-La: -

Su:

1h 10 min Juoksu/Kävely 9 km


"Urheilit 4 kertaa, yhteensä 2 tuntia 45 minuuttia."
heaiheia.com

Toisin sanoen, en ole tällä viikolla ehtinyt muilta kiireiltä liikkumaan niin paljon, mitä ajatus oli. Toisaalta tämä ei varmasti haitaksikaan ole ihan jo pelkästään palautumisen kannalta - myönnettäköön, että en ehkä oo tarpeeksi uhrannut ajatuksia tälle puolelle. Tiistaille sisältyi myös tuo aiemmin postaamani PT:n ensimmäinen ohjauskäynti ja sain mm. vinkkejä treenaamiseen. Hyviä asioita kuulemma teen nyttenkin, mutta enemmän pitäisi juoksun sijaan suosia reippaita, pitkiä kävelylenkkejä ja salilla olisi hyvä keskittyä nyt reisien lähentäjiin ja ojentajiin.



Oon jo pitemmän aikaa käyttänyt jotakin kännykän automaattisovellusta askelmittarina. Mutta en oo siihen ollut tyytyväinen ollenkaan, sillä se ei mittaa askeleita totuudenmukaisesti vaan jättää välillä 2-3kin askelta välistä ja reittikarttaan vetää mutkia suoriksi. Sovellus on linkitetty myös HeiaHeiaan, mutta näköjään ei aina toimi sekään. Oonkin jo pitkään aikonut hankkia jonkinlaisen aktiivisuusmittarin mitään aikaansaamatta. Kun kuitenkin eräs tuttava postasi FB:n myyntipalstalle ilmoituksen, niin kävin saman tien ostamassa tämän rannekkeen itselleni ainakin nyt ens alkuun testikäyttöön. Kyseessä on Honor Color Band -aktiivisuusranneke, joka mittaa mm. liikuntaa ja unen määrää (+ UV-säteily, jota ei näillä leveysasteilla tällä hetkellä kyllä kerry).

Tällä hetkellä oon kyllä ihan tyytyväinen ollut tuohon rannekkeeseen, vaikka tietystikään ei sitä voi 100 % tarkkuudella ottaa. Kuitenkin ranneke kulkee kädessä koko ajan, kun taas vrt. puhelimeen, ei se pääse esim. pöydällä ollessaan mittaamaan koko päivän askelmäärää eli jo siksikin ranneke on parempi. Mielenkiinnolla oon myös seurannut unen määrää ja laatua ja kaitpa tuo nyt edes suuntaa-antava on. Huomattuja epätarkkuustekijöitä olen muutaman hoksannut, esim. vaunukävelyllä tulkitsi minun olleen liikkeellä pyörällä (mistähän se tämän "tiedon" repäisi"?) ja jos yöllä unettomana oon lukenut sohvalla kirjaa, on se tulkinnut minun olleen kevyessä unessa. Kuitenkin lopputuloksena, kun ottaa huomioon todelliset tekijät tilastoja katsoessa, saa tällä nyt paremmin seurattua omia tekemisiään (ja tekemättä jättämisiään).

lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Jouluaatto koitti jälleen, aika oli loppua kesken ja loppuikin sen osalta, että tänä jouluna vähennän ainakin omaa taakkaani enkä ala enää jouluruokapuolesta sen kummemmin stressaamaan. Viimeisen lahjan sain pakettiin aamukuudelta (tai itse asiassa pitäisi kyllä vielä kaupan kautta päivällä ajella). Mutta voiskohan jo sanoa, että antaa joulun tulla.







Omiin toiveisiini ja suunnitelmiini kuuluu viettää tänä jouluna aikaa läheisten ja tärkeiden ihmisten parissa ja keskittyminen hetkeen.


Viettäkää oikein mukava joulu jokainen omalla tavallanne!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Syyslukukausi pulkassa

Huh huh, joko saa vähän huokaista?


Ilmeisesti edes hiukan, sillä saatiin meille joulunalusviikolle ajastetut ryhmätehtävät palautettua ihan hyvissä ajoin. Toisaalta vielä olisi muutama tehtävä (joita en ole edes aloittanut) tehtäväksi vuoden vaihteeseen saakka, mutta just nyt en jaksa panikoida asialla, vaan ajattelin nyt tehdä nuokin ihan omaan tahtiini miten vaan nyt joulun aikaan ehdin.


Meillä oli vuoden viimeisellä lähiviikolla terveydenhoitajatyön tunnilla tehtävänä valita kuvakorttien joukosta sellainen, joka vastaa parhaiten niitä omia tuntemuksia ja mietteitä näistä opinnoista. Kuvien seassa oli ihan liikaa hymyileviä naamoja... Valitsin sieltä sitten tosi osuvan kuvan itselleni. Lähiaikoina on nimittäin ollut sellainen olo, että saa repiä hiuksia päästä. Aikataulut tuntuu kaatuvan päälle, sitä lukee ja lukee, eikä mitään jää mieleen ja opintojen ohella pitäisi yrittää pitää huolta muustakin elämästä. Liikunta on itsellä auttanut stressiin tosi paljon ja tosi hyvään saumaan otin tuon kuntosalijäsenyyden.  Kuitenkin opintoja koskien olen ollut tyytyväinen. Ala tuntuu omalta ja taannoinen harjoittelujakso vaan vahvisti omalla kohdalla kokemusta siitä, että olen oikealla alalla, ja motivaatio opiskeluun nousi sen myötä.


Meillä sisältyi viimeiseen lähiviikkoon vielä muutama tunti lähiopetusta, simulaatiotunteja, anatomian & fysiologian harjoituksia ja itselläni vieläpä neljä tenttiä. Stressasin noista tenteistä aika paljon ja tosiaan lukiessa ja asioita kerratessa tuntui, että mistään ei tule mitään eikä mitään jää päähän. Viimeisen viikon meninkin koululle ja yritin opiskella siellä, jos vaikka ympäristön muutos olisi auttanut parantamaan keskittymiskykyä. Kyllähän se auttoi jonkin verran, ei ajatukset vaellelleet ihan niin paljon, mitä ne kotona karkailee. Ehdin juuri ja juuri käymään läpi Kansansairauksien videomateriaalin ja aamulla viime hetken paniikkilukeminen johti siihen, että muutama kysymys tentistä hoitui pelkästään tuolla tärppilukemisella. Anatomian & fysiologian kaikkea matskua en millään ehtinyt lukemaan eli se oli myös ihan tärpeistä kiinni. Lisäksi, koska oon aikaisemmin jo opiskellut korkeakoulussa, sain vapautuksen englannin kurssista mutta siihen piti suorittaa suullinen ja kirjallinen näyttökoe. Koko syksyn on kyllä ollut mielessä alkaa tutustumaan siihen enkun matskuun, mutta eipä vaan ole sille löytynyt yhtään sopivaa rakoa,... Sen verran nyt sain siihen luettua, että ehdin käydä läpi kurssin monistenivaskan ja muutaman hoitoalaan liittyvän sanan omaksumaan. Kirjallinen tentti olikin sitten suorastaan helpottavan piece of cake (sattuikin vielä, että pääsin purkautumaan esseeseen aiheesta "Burn out"). Suullisen tentin osuus, joka jäikin sitten viikon viimeiseksi, sujui omalla painollaan eli parin kanssa keskusteltiin vajaa puoli tuntia opettajan kanssa lähinnä näistä meidän opinnoista ja tuntemuksista niihin liittyen. Nyt näyttäisi jopa siltä, että pääsin kaikki tentit läpi eikä edes niin rimaa hipoen. "Pikkuisen" on kuitenkin joutunut asennoitumaan nyt siihen, että näillä lukemisilla on aivan mahdotonta yltää 4-5 arvosanan suorituksiin ja voin myöntää, että kyllä se tätä omaa suorittamisen ja perfektionistin mentaliteettia jäytää ja aiheuttaa noidankehän stressiin, kun en yllä niihin omiin vaatimustasoihini...


Mullahan oli jokunen viikko sitten keskusteluaika myös meidän opinto-ohjaajalle ja jotenkin se aika sattui juuri sellaiseen saumaan, että oma elämäntilanne oli kaikista ahdistavimmillaan ja olin henkisesti kyllä siellä omalla aallonpohjallani. Vieläpä sattui vuoden synkin vuodenaika, joka sekin jotenkin veti mielen ajoittain matalaksi. Helpotus olikin sitten vähän puhua näistä oman elämän kuormittavuustekijöistä, vaikka en nyt ihan kaikesta avautunutkaan. :P Joka tapauksessa ohjaaja lohdutteli ja sanoi (kun vielä itse suoraan kysyi, että olenkohan minä perfektionisti ja kyllähän se näin taitaa olla) ties monennettako kertaa painottaen, että pääasia on, että ne kurssit saa suoritettua, eikä arvosanoilla ole mitään väliä vaan asiat tulee opintojen aikana vielä monta kertaa vastaan. Minähän kans vähän hopseilen eli koitan suorittaa opintoja nopeutetussa aikataulussa käymällä joitakin tulevien lukuvuosien kursseja omaan tahtiin. Tähänkin ohjaaja sanoi, että aikaa opiskella kyllä on (koulun puolesta) ja jos itsestäni tuntuu siltä, että ei jaksa, niin pitää olla itselleen armollinen. Ja jos koen, että tarvitsen jotain apua, niin koulullakin on tarjota keskusteluapua ja sen sellaista.


No, sieltä aallonpohjalta kävin ottamassa vaan vauhtia eteen päin eli jos jotain pahaa, niin paljon hyvääkin on tapahtunut vaikka psyykkisiä ponnistuksia se on vaatinut. Yöunet on alkanu lyhenemään ja jos ei omasta puolesta saa nukuttua, niin kotona on kyllä aina joku varmistamassa, että heräilen tai pitää nousta kissaa palvelemaan eli se väsymyskään ei kauheasti auta. Otin kuitenkin opiskelujen vastapainoksi tavoitteeksi keskittyä vastaavasti niitä elämään iloa tuottaviin asioihin eli perheeseen ja läheisiin ihmisiin, omiin harrastuksiin ja yrittämällä elää hetkessä. Näiden opintojen yksi hyvä puoli on se, että siinä samalla kun opiskelee asioita, joita pitäisi myöhemmin opettaa ja valistaa muille, toimii ne myös itselle ohjeistuksena terveellisempään elämään ja hyvinvointiin.


Monimuoto-opiskelun yksi huonoista puolista on se, että koska suurin osa opinnoista tapahtuu etänä, niin kanssaopiskelijoita näkee vain harvoin eikä sillä tavalla synny heti semmoista ryhmäytymistä, mikä normaalisti tiiviissä yhteisössä syntyy. Meille on meidän tuutoropiskelijat koittaneet keksiä koko syksyn jotain yhteistä ohjelmaa, ja lopulta saatiin päätettyä suurimmalle osalle sopiva aika ja paikka. Niin tietysti kävi, että tuokin aika sattui juuri edeltämään meidän tenttiviikkoa ja osui pahimpaan flunssakauteen, eli osa porukasta joutui jäämään kotiin jo senkin vuoksi. Joka tapauksessa meidän lopullinen kymmenhenkin seurue pääsi keilaamaan Oulun keilahalliin. Mullakin on viime keilauksesta aikaa vuosikausia ja oli tosi mukava kyllä tuotakin kokeilla pitkästä aikaa. Mulla oli tässäkin vähän tämmönen kaikki tai ei mitään -tyyli ja syytän kyllä täysin epäsopivia palloja, kun ei siitä oikein omalla kohdalla mitään tullut... ;P Käytiin vielä yhdessä vähän syömässä, mutta sen jälkeen porukka hajautuikin omille teilleen. Suunnitelmissa kuitenkin olisi keväälle järjestää joku vastaavanlainen retriitti vähän paremmalla aikataululla.


Nämä viimeiset neljä kuukautta on kyllä mennyt todella nopeaa. Mutta vaikka välillä onkin ollut vaikeaa, omalla kohdalla johtuen vaan yksinkertaisesti siitä, että liikaa asioita kasautui samaan aikaan kuormittamaan, niin opinnoista oon kyllä tykännyt ja koen kyllä oppineeni ihan valtavasti asioita tämän syksyn aikana. Omaan jaksamiseen liittyen en vaan voi kylliksi painottaa sitä, mikä merkitys omaan hyvinvointiin on esimerkiksi hyvillä yöunilla tai läheisillä ihmissuhteilla. Oman pään tuuletus ja muiden asioiden ajattelu sekä viimeistään tieto ohimenneiden tenttien läpäisystä ovat kyllä auttaneet nyt viime viikkoina tosi paljon.



Uskaltaisinko jopa sanoa, että mieliala on tällä hetkellä innostuneen positiivinen. Ehkä rohkenee jo olla hieman toiveikas sen suhteen, että ensi vuosi voisi alkaa ihan hyvissä merkein ja kevään pitkälle kesään jatkuvat opiskelut tulisi sujumaan vähän paremmalla mielialallakin. Ainakin valoa on luvassa vähintäänkin pitenevien päivien mukana.

Tsemppiä muillekin työn ja opiskelujen parissa ahertaville!

torstai 22. joulukuuta 2016

Kehonkoostumusmittauksen tulokset (2 kk)

Pari kuukautta ehti vierähtää viimeisestä kehon kuntokartoituksesta, josta kirjottelin täällä. Kävin siis lokakuussa Fressillä tutustumiskäynnillä ja sen aikana tehtiin SECA-kehonkoostumusmittaus. Sain nyt taas sellaiseen saumaan sovittua PT:n kanssa tapaamisen, että puolivahingossa tasan kaksi kuukautta ehti olla näissä mittauksissa väliä.


Fressille jäseneksi liittymisen yhteydessä otin tarjouksessakin olleen TEHO-paketin, johon sisältyy PT:n ohjaus. Viimeksi pari vuotta sitten, kun minulla oli PT:n laatima ohjelma, niin tykkäsin siitä ja tuloksia tuli. Joten tällaiselle noviisille on kyllä ihan hyvä olla tuommoinen palvelu näin alkuun olemassa.


Niin kuin mainitsin, niin jotta näistä mittauksista nyt mitään hyötyä olisi, niin oon minä koittanut tässä välissä jotain tehdäkin. PT alkoi hieman empimään jo, kun sanoin, että edellisestä mittauksesta on niinkin vähän aikaa, mutta oli kyllä tosi hyvä, että tilannetta kuitenkin kartoitettiin ja verrattiin tuohon edelliseen. Näinpä myös omin silmin sen, että kyllä siellä jotain tapahtuu.


Pituutta en valitettavasti ollut kasvanut vaikka miten koitin ryhtiäkin ojentaa, ennemminkin suunta on kutistumaan päin... :D Toinen silmiinpistävä juttu oli viskeraalirasvan nousu(!), joka oli aika huomattavaa. Piti sitten yhdessä tuumin vähän pohtia, että mitä sitä oikein on tullut viime aikoina tehtyä! Olen kuitenkin syönyt suhteellisen terveellisesti, vaikkakin säännöllisyyteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota sekä siihen, että ylipäänsä muistaa syödä. Kahvia tulee juotua ihan liikaa, ja vähän ennen näitä mittauksiakin join pienen kupin. Vettä pitäisi vastaavasti muistaa juoda yhtä paljon. Vaikka paljon sitä meneekin, niin esimerkiksi koulupäivinä sen juonti helposti jää vähiin. Vyötärönympärys oli samaten noussut ja olen kyllä itsekin huomannut pientä turvotusta viime aikoina olevan... Arvatenkin isoin syy taitaakin sitten löytyä tuolta viime aikojen juhlimisen puolelta, ei sitten vissiin useamman peräkkäisen viikonlopun riennoista palautuminen ole vielä onnistunut... Toisekseen mietittiin minun liikuntatottumuksia, ja pääosin olen nyt käynyt Bodypumpissa ja juoksemassa. PT kehottikin hieman hillitsemään juoksemista ja sen sijaan suosia pitkiä, reippaita kävelylenkkejä, sillä juokseminen polttaa rasvaa kuitenkin hieman eri tavalla (päivittäiset hiilihydraatit) mitä taas reipas kävelylenkki.

Nestetasapaino oli kunnossa, ja sen suunta on parempaan päin. Toisin sanoen solut voivat hyvin ja imevät hyvin nestettä ja ravintoainetta, eli siitä ainakaan turvotus ei johdu.

Paino oli noussut ja tätä kehityskulkua oonkin tässä useamman viikon aikana vähän harmitellut. Painoindeksiin PT kuitenkin sanoi, että sitä ei kannata tuijottaa. Tuli myös esiin, että opiskelen TH:ksi ja samaa tuumattiin, että koko painoindeksi on nykyään melkoisen vanhentunut mittari. Kuitenkin positiivista oli se, että rasvamassan osuus oli vähentynyt 400 g ja rasvattoman massan osuus puolestaan kasvanut lähes kahdella kilolla. Koko kehon luustolihasmassan nousu oli 1,3 kg. Kehitystä on tapahtunut molemmin puolin kehoa ja esimerkiksi vasemman ja oikean käsivarren osuudet ovat nyt melko tasaisia.



Rasvamassan indeksi oli hyvin kehittynyt niin, että lihasmassa on lisääntymässä päin ja rasvamassa vähenee. Samoin solumassa on lisääntynyt. Vaihekulman tulisi olla mahdollisimman lähellä 100 % ja sen nousu oli nyt 56 -> 85 %. Toisin sanoen elimistön ja koko kehon kunto on huomattavasti parantunut.


Katsottiin PT:n kanssa myös vähän minun kehon lähtötasoa noin niinkuin lihaskunnon perusteella ja aika äkkiä hän sieltä äkkäsikin sen heikon kohdan, jota itsekin vähän jo osasin odottaa. Toisin sanoen keskivartalololla lantion alue ja etenkin syvät pakaralihakset on nyt se minun kehon heikoin kohta ja niitä taidetaan tästä lähteä vähän kohentamaan. Eli pylly piukaksi jne. :D Tääkin on semmonen seikka minkä oon itse havainnut, esim. kyykkyliikkeissä tasapaino ei pidä eikä liikeradat mene ihan niin kuin pitäisi. Kun lihakset ei pidä, niin polvet kääntyy. Kiertoa tulee ja pitemmän päällehän tuollainen vääränlainen asento tulisi rasittamaan polvia ja  niveliä.


Semmoiset tulokset siis kahdessa kuukaudessa! Kehitys on kuitenkin oikeaan suuntaan ja kuulemma olen tehnyt ihan oikeita asioita tässä välissä. Nyt ilmeisesti pitää itsellä vähän kiinnittää huomiota tuohon liikunnan laatuun, eli vähemmän rehkimistä ja enemmän pitkäkestoista liikuntaa, palautumista unohtamatta. Stressiä on kans sisältynyt näihin viime viikkoihin ja toivon mukaan nyt alkais sekin puoli helpottamaan. Veden juontia pitäisi entisestäänkin lisätä ja muutenkin katsoa vielä tarkemmin, mitä sitä suuhunsa laittaa.



keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Minun joululahjatoiveeni

Jos nyt ylipäänsä jotain lahjaksi toivoisin ja Joulupukille kirjottaisin, niin jotain pientä juttuahan sitä saattaisi toki olla mielessä...



Automatkoille: Kaija Koo - Sinun naisesi

Moniin vuosiin en ole ostanyt yhtään CD-levyä, mutta nyt olisi mielen päällä hankkia autostreoon tykitettäväksi Kaija Koon uutuuslevy, jonka kappaleet on kyllä iskeneet ja Spotifysta tullut kuunneltua läpi monta kertaa.


Opintoihin: Stetoskooppi

Meidän hoitsuopintoihin sisältyy sen verran opintoja ja harjoitteluja, joihin kuulemma kannattaa hankkia ihan oma stetoskooppi.


Kotiin: Teenkeitin

Yksi uudenvuoden lupaus voisi olla koittaa vähentää kahvinjuontia. Menin tuossa taannoin hajottamaan vanhan teenkeittimeni ja sen jälkeen on kyllä teen juonti vähentynyt.


Lukemista: Tunne lukkosi

Tällä hetkellä self help -kirjalistan kärkipäässä oleva teos on suosittu Kimmo Takasen Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden kahleista, jota oon tuloksetta jo jonottanut  kirjaston varauslistalla.


Harrastuksiin: NOSH-lahjakortti

Aivan varmasti tulee tilattua jatkossakin vaatteita ja kankaita Noshilta sekä itselle että lapsille, eli tämä olisi takuuvarmasti mieluinen ja käyttööntuleva lahja.




Mutta vielä ja ennen kaikkea olisi vielä pieni toive...

"Lahjaksi aikaa,
lahjaksi sydän"

Suvi Teräsniska - Elämäni miehiä




Tämmöinen pieni toivomuslista tällä kertaa, oiskohan tässä sitten yhdessä kaikki menneet ja tulevat synttärilahjatoiveetkin.