Koko kesä lasten kanssa

Nyt kun kalenterinäkymä vaihtuu virallisestikin syksyksi, on ihana palata muistoissa viime kesään ja muistella, mitä kaikkea puuhasteltiin. Lapset oli kotona koko kesän eli lähes kolme kuukautta. Pitkään aikaan eivät ole olleet näin kauan, etteivät olisi olleet hoidossa, joten otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti. Kuka tietää, milloin taas seuraavan kerran saadaan lomalla näin pitkään?

Kesäkuu alkoi kuten normaalia, melko vilpoisasti (vaikka toukokuussa taisikin jo hellepäiviä olla). Alkukuusta oli monenlaista projektia meillä kotona, mm. meiltä uusittiin keittiön kaapistot ja lapsille entrattiin pihan vanhaa leikkimökkiä. Seuraavaksi olikin neidin 5-vuotissynttäreiden järkkäämistä ja heti perään puolison äidin 60-vuotisjuhlat, joihin leivoin sinnekin jokusen kakun. Loppukuusta kun ilmat alkoi juhannuksen jälkeen vähän lämpenemään, alettiin mekin panostaa ulkoiluun.

Heinäkuussa koitti vihdoin kunnon helteet. Vaikka moni valitti liiasta kuumuudesta, niin minä kyllä nautin. Varsinkin, kun öisin sai tuulettimen puhaltamaan suoraan sänkyyn, niin sai yöt nukkua myös kunnolla. Ei meillä vauvakaan ollut moksiskaan parin ensimmäisen yön jälkeen. Ihminen onneksi sopeutuu nopeasti lämpötilanvaihteluihin ja minä voisin elää vaikka läpi vuoden tällaisessa ilmastossa. Ei tarvinnut etelän lomista haaveilla kyllä tänä kesänä. Itsekin pääsin sen verran tuulettautumaan, kun voitin Facebook-arvonnasta liput Summerparty-festareille, että käytiin puolison kanssa siellä fiilistelemässä vähän ysäripopin tahdissa. Olipa siinä taas vähäksi aikaa juhlimista ainakin omasta puolestani. Juhlia riitti myös taas loppukuusta, kun meillä juhlittiin mm. 3-vuotissynttäreitä.

Elokuussa ehdittiin vielä leikkipuistoilemaan. Alkukuusta oli myös oman mummuni 80-vuotisjuhlat, joiden järjestelyyn osallistuin kakkuja tekemällä. Elokuun alkupuolella päästiin vielä pari kertaa uimaan, mutta sitten helteet helpotti. Onneksi tutut rutiinit alkoi pikkuhiljaa palailemaan päälle, ja ehdittiin lasten kanssa mm. perhekahvilassakin käymään. Kesän aikana lapset on ehkä eniten kaivanneet leikkiseuraa, jota kyllä välillä onkin saatu vieraiden ja sukulaisten muodossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Loppukuusta aloitettiinkin ihan uudessa päiväkodissa, jossa onneksi oli ainakin meidän neidille ennestäänkin tuttuja leikkikavereita. Itselläni alkoi paluu mm. opiskelujen pariin ja siihen järjestelyyn, miten saan vauvan kanssa kaiken hoidettua.

Kiitos kesä 2018!

Yhden imetyksen loppu

Pitkästä aikaa tämmöistä aihetta ja kun viimein sen voi ääneen sanoa: Meidän imetystaival on toistaiseksi päättynyt. Kovin pitkää taukoahan tässä nyt ei ole luvassa, mutta yhden lapsen osalta taas näin.

Mulla on pitkään kyllä ollut imetystä kohtaan hyvin ristiriitaiset ajatukset. Vaikka koko ajan olenkin ollut lapsentahtisuuden kannalla, niin kyllä vuoden päivät jo ehdin toivoa, että se loppuisi. Varsinkin raskauden edetessä alkoi tulla ns. nursing aversion eli suomeksi, imetys alkaa tuntua vastahakoiselta. Monella tämä tapahtuu luonnollisesti juuri raskauden aikaan (mutta on heitäkin, jotka pystyy jatkamaan vielä tandemimetystäkin). Totta kai siihen vaikutti raskauden fyysiset oireet mutta myös henkisesti alkoi ärsyttää pikku hiljaa koko touhu. Saa imetin pikkuisen reilut 1v 9kk ja se päättyi sitten sen hetkisen raskauden puolivälissä. Niin kuin kävi nyttenkin. Tällä kertaa imetyksen kestona siis huimat 2v 5kk! Viimeiset imetyshetket osuivat joulun alle, jolloin R vielä kävi kokeilemassa, tulisiko kummastakaan mitään ja itsekin totesi ääneen, että ei tule mitään. Yöimetykset meillä jäi pois kokonaan joskus loppukesästä mikä oli helpotus kyllä itellekin ja Rkin on nukkunut yöt (pääosin) katkeamatta sen jälkeen.

Ei sillä, että tuo pieni tissipoju olisi imetystä unohtanut! Harva se päivä huutaa, että tissiä, joko vitsaillen tai sitten kiukkupuuskissaan ihan tosissaan. Melkein olen jo heltynyt kokeilemaan, oisko maidontuotanto taas alkanut, mutta pitänyt kuitenkin pääni tähän saakka.

Uusi vauveli syntyy kohta ja sitten toivottavasti saa taas imettää pitkän tovin. Oon ajatellut, että jos R vielä haluaa, saa hän kokeilla kyllä vielä tissimaitoa mutta saattaa olla niinkin, että imetysote ois jo muutaman kuukauden sisällä unohtunut. Mutta tätäkään asiaa ei voi etukäteen tietää. Vähän pelkään, että R ois sitten vauvaa kohtaan jopa mustasukkainen, mutta jospa se siitä hellittäisi, jos näin käy.

2-vuotissynttärit

Pikkumiehellä oli viikko sitten sunnuntaina synttäripäivä. Alun perin olin ajatellut pitää juhlat silloin, mutta sainkin pitkän työvuoron ko. päivälle, eli suunnitelmaa piti vähän muuttaa. Seuraava vapaapäivä sattuikin heti maanantaille ja kun vieraillekin päivä tuntui sopivan jopa paremmin kuin viikonloppu, niin juhlittiin sitten maanantaina.

Työvuorojen vuoksi piti ajoittaa leipomisetkin useammalle päivälle. Lauantai-iltana tein kakkupohjat, sunnuntai-iltana täyttelin ja maanantai-aamuna leipasin vielä broileripiirakan, juustokakun ja täytin kaksi muuta kakkua. Lisäksi piti maanantaina vielä ajella kaupasta ostamassa tuoreita mansikoita, koska eipä nuita sunnuntaina enää seitsemän jälkeen illasta kaupassa ollut.

Synttärisankarillakaan ei onneksi aika tullut tällä välin pitkäksi. Tämä kaikista moottorikulkuneuvoista kiinnostunut poika pääsi ajamaan traktorilla ja ei tietenkään olisi halunnut enää poiskaan tulla!

Vieraita kutsuin reipas parisenkymmentä ja ihan kaikki kuitenkaan eivät paikalle päässeet, mutta hyvin riitti hulinaa silti iltaan saakka. Tarjolla oli monen sortin keksiä ja herkkuja. Juustokakussa oli kinuskipäärynä-vadelma-vaniljakerrokset, ja muut kakut olivat mokkakakku ja mansikkatäytekakku. Vaikka hyvin kakut kävivätkin kaupaksi, niin jäihän noista itselle silti taas syötävää. Mansikkakakku onneksi on jo tuhottu, mutta voi olla, että muita kakkuja ei pysty kokonaan syömään mitenkään itse pois.

Synttärisankari tykkäsi kyllä saamastaan huomiosta ja kaikista tutuista vieraista, ketä kylässä kävi. Päikkärit pojalla jäivät vartin mittasiksi juuri ennen vieraiden tuloa, joten taattua oli, että molemmat lapset nukahtivat illalla jo kahdeksan jälkeen sohvalle.

Kaikenlaisia lahjoja tuli sopivasti. Itsehän panostin asiaan jo viikko sitten ostamalla lapsille trampoliinin ja tämä tosiaan oli ikään kuin synttärilahja sitten. Synttärivieraat toivat Rlle monenmoista autoa, kaivuria ja traktoria ja hyvä niin, koska ei meillä ennestään näitä vielä ollutkaan. Lisäksi R sai kirjan, merirosvolaivan, karkkia, parikin jalkapalloa sekä hiekkalelusetin, jota varten (kuulemma) pitäisi alkaa hiekkalaatikkoa tuohon pihamaalle tekemään.


Nyt on kesän synttäriputki onneksi taas vähäksi aikaa ohi, onhan tässä tullut juhlittua monet serkut, pikkuserkut ja vanhat ja uudet sukulaiset läpi parin viime kuun aikana. Seuraaviin omiin juhliin on taas onneksi pitkä aika, sitä odotellessa jos saisi tämän sokeriputken katkaistua. :P

Kesäpäiviä

Tuntuuko kenestäkään muusta, että tää kesä etenee taas pikavauhtia? Ehkä osansa oli sillä, että varsinaisia kesäpäiviä sai odotella pitkälle kesäkuuhun. Ainakin täällä oli kylmät ilmat vielä kesäkuun puoliväliin ja oikeastaan vasta siitä saakka on tuntunut Kesältä.

Sitten taas on nuo omat opiskelutkin kesäkuulla vieneet sen verran aikaa, että ei oo itse edes kunnolla päässyt kesämoodiin. Esimerkiksi viime vuonna (ja toissa vuonna) puistoiltiin paljon lasten kanssa. Ihanaa ois aamulla vaan käydä kaupan kautta hakemassa vähän evästä ja mennä johonkin lähileikkipuistoon tai ajella autolla vähän kauemmaksikin, mutta siihen ei oo nyt kauheasti ollut aikaa.

Onneksi lapset on vähään tyytyväisiä ja pienistäkin lämpimistä päivistä on otettu ilo irti. Lapset ite on kyllä aika hyviä keksimään mieluistaa tekemistä, ja ihan Sn omasta ehdotuksesta pääsi kylpyammekin eräs aamu minun pikkuruiselle takapihalle.

Samaten on kyllä aikomus ollut kyläillä kesällä mahdollisimman paljon. Vielä nyt ei kovin kauaksi olla päästy, mutta lapset tykkää kyllä käydä ihan vaikka "monessa kodissa" käymässä ja yökylässä.

Minulla tosiaan toinen työharjoittelujakso päättyi ja oon sen jälkeen päässyt heittämään vähän keikkatöitä. Ihana tehdä oman alan töitä, vaikka ei vielä mitään vakituista paikkaa olekkaan. Eikä se oikeastaan haittaakaan, tähän elämäntilanteeseen sopii oikein hyvin käydä silloin tällöin töissä ja viettää lasten kanssa vapaapäiviä välissä. Heinäkuussa on päiväkoti kiinni, eli vaatii vähän enemmän hoitojärjestelyitä työpäiville, mutta eihän sitä tiedä syksyn päälle, jos voisi tehdä töitä vähän enemmänkin.

Juhannuskin meni eli päivät alkaa taittamaan kohti syksyä. Toisaalta oon kyllä sitä mieltä, että keskikesän juhlan voisi ihan hyvin siirtää kahta viikkoa myöhemmäksi. Yleensä kun se tuntuu kesältä vasta heinäkuussa ja pitkälle elokuuhun. Onneksi omat koulut alkaa tosiaan vasta elokuun loppupuolella eli vähän voi henkäistä välissä.

Parhaimmat kesäpäivät taitaa olla vasta tulossa, ja suunnitelmissa on reissuja lähelle ja kauas, uimista, retkeilyä ja kaveritreffejä. Vielä jos itse saisi aikaa omille harrastuksille, ompeluita voisi tehdä enemmän ja liikunnatkin on taas niin vähäisiä, että hävettää... Koitan kuitenkin olla aikatauluttamatta liikaa mitään ja muistaa itekkin nukkua välissä. Ainakin viime viikot on menneet ihan väsymyksen piikkiin ja aamulla unta on onneksi riittänyt normaalia enemmän. Kuitenkin pitää muistaa välillä myös vähän rauhoittua ja levätä, niin jaksaa taas.

4-vuotiaan synttärit

Heipähei taas, pitkä aika jälleen vierähtänyt viime postauksesta. Kyllähän se vaan niin on, että työharjottelut+kirjoitustehtävät siihen päälle niin ei kyllä ainakaan omasta päästä irtoa enää yhtään ylimäärästä ajatusta puhumattakaan siitä, että eipä ole ollut aikaa edes kurkistaa blogin puolelle. Mutta nyt siis harjottelujakso on takana päin ja ehkä saan joltakin aamulta nipistettyä hieman aikaa blogillekin.

Kaiken maailman juhlia tässä on kesäkuun aikana tapahtunut (alkaa tämä kuukin käydä viimeisiä päiviään, mihin se aika häviää?). Aloitetaan nyt sitten vaikka meidän neidin 4-vuotissynttäreistä. Neitokainen täytti neljä vuotta kaksi viikkoa sitten ja itse synttäripäivänä annoin tytölle lahjan heti aamulla ja iltapäivällä ostin ihan kaupasta pienen kakun ja pienet kakkukahvit juotiin isän luona, kun S sitä itse toivoi. Lahjoja neiti sai kyllä pitkin viikkoa ja varmaan luulee vieläkin, että niitä tulee harva se päivä (varsinkin, kun vielä kaverisynttärit on tulossa!). ;) Frozen-puuhapakkauksen sai minulta ja seuraavana päivänä sai uima-altaan pihalle ja vaikka sää ei tuolloin ollut mikään kovin lämmin, niin testattavahan se oli. Nyt sais vaan tulla ne kunnon helteet niin päästäis polskimaan pihalle!

Mutta varsinaisesti juhlistettiin synttäreitä sitten pienellä porukalla seuraavana viikonloppuna. Lapset oli isänsä luona yön niin, että sain sitten rauhassa tehtyä kauppaostokset, siivota ja alkaa kakkuvalmistelut. Neiti toivoi itselleen mitäs muuta kuin Frozen-kakkua ja toiveita oli muitakin, mutta toisen kakun päätin tehdä sitten raparpereista, kun niitä satuin menneellä viikolla poimimaan. Vielä piti juhla-aamulle kiertää kaupan kautta hakemassa kakkuun kynttilät, koska S mainitsi, miten haluaa sitten puhaltaa kynttilät kakun päältä (kuten on nähnyt muillakin synttäreillä tehtävän) ja minähän en ollut tullut ees ajatelleeksi asiaa.

Kakut oli tosiaan kääretorttupohjalla leivottu täytekakku, välissä itse tekemääni mustikka-vadelmamarmeladia ja kermavaahtoa ja päällä sitten samanlainen kakkukuva, joka oli viime vuonnakin! Ei S onneksi asiaa muistanut mutta muutama tarkkasilmäinen vieras kylläkin. ;) Ens vuonna pitää etsiä jo toisenlainen kuva. Raparperi-mansikkakakku oli yhdistelmä kahdesta resetistä omalla sovelluksella, gluteeniton pohja käytettiin uunissa ja sen päällä on raparperihilloke ja mansikkajugurtti-mousse. Vatkasin kahden päivän aikana 1,5 litraa kermaa näihin ja ei ois haitannut, jos ois ollut vähän lisääkin! Suolasia en nyt sitten tehnyt ollenkaan, kun aika lapsipainotteisesti mentiin. Karjalanpiirakoita, keksiä, sipsejä, popcornia, suolatikkuja, karkkeja ja vesimelonia oli lisäksi tarjolla ja ihan hyvin näillä pärjäsi.

Synttäripäivänä oli onneksi ihan kiva ilma niin sai lapset juoksennella vähän tuossa pihallakin ja taloyhtiön leikkipuistossa vähän leikkiä. Suurimmilta haavereilta vältyttiin vaikka ainahan sitä jollakin kopsahtaa ja kolisee...

Seuraavana päivänä ajettiin vielä kylään mummulle & papalle ja S sai lisää lahjoja, Frozenia melkein pelkästään kaikki. Kaikista mieluisin oli kuitenkin Bratz-nukke, jonka kanssa nukuttiinkin seuraavana yönä.