Instagram @sarkkuk

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvää Uutta Vuotta!

Kiitos lukijoille menneestä vuodesta 2014!


Vuoteen on mahtunut monenlaista, mikä lie bloginkin puolelle välittynyt. 
Ihania hetkiä ja totta kai myös niitä vähemmän ihania.

Ensi vuodelle toivon entiseen tapaan, että siitä tulisi edellistään parempi.

Lupauksia en kummemmin tee, mutta jos nyt tavoitteita asettaisi niin aikalailla samat teemat pyörii kuin tähänkin asti.

Vuosi 2015 tulee varmasti olemaan ihana ja siellä tulee olemaan jotain mitä Odottaa! ;)





perjantai 26. joulukuuta 2014

Joululahjat

Joulupukki kävi aattona kantaen selkä vääränä paketteja.


Pakettien availuun meni pari tuntia ja tällaisia sieltä paljastui.












Paljon leluja, kirjoja ja jokunen vaate. Kiitos Joulupukki ja tontut!

Äitikin oli ollu ees joskus kilttinä.



Kosmetiikkaa (Joulupukilta) ja kengät, joita oon useamman kerran käyny hivelemässä, mutta jotka aattelin ostaa vasta alennusmyynnistä. Isi sitten keksi mitä haluan. Lisäksi sain mm. korurasian ja kilokaupalla suklaata. Liköörisisältöiset taitaa jäädä ootteleen taas jouens joulua, mutta eiköhän nuo muut makeanhimoon uppoa.

torstai 25. joulukuuta 2014

Hyvää joulua

Aattokiireet veivät mennessään, nyt ollaan jo paremman puolella. Ruuat onnistui, Joulupukki kävi ja neiti oli ollut oikein kilttinä.




lauantai 20. joulukuuta 2014

1,5 vuotta (18 kuukautta)

 1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk 5 kk  | 6 kk | 7 kk | 8 kk | 9 kk | 10 kk | 11 kk | 12 kk

Puolitoista vuotta pärähti meijän vauvalla ikää viikko sitten, ja pitkästä aikaa teen pienen katselmuksen, mitä meidän typykän elämään kuuluu Kuten jo mainittu, on S aloittanut syksyn mittaan päiväkodin, ja siellä onkin mennyt aivan erinomaisesti. Jos kotona jo osattiin kaikenlaisia uusia taitoja, niin tuolla kuopuksena isompien joukossa niitä vasta kertyykin. Lähes joka päivä neiti hämmästyttää äitiä jollakin uudella asialla, jota tiettävästi ei ole kotoa omaksunut.


Neuvolaa en ole vielä(kään) muistanut varata, kun muutenkin suunnittelin sitä ensi vuoden puolelle. Mutta arvioisin neidin mittojen lähentelevän 80 cm ja painoa reipas kymmenen kiloa, ihan normaalipainoiselta lapselta vaikuttaa. Vaatteista suurin osa on kaksoiskokoa 74/80 ja taas tuntuu, että oisko joku pieni pituuspyrähdys tullut kun yhtäkkia jotku housut tuntuu kutistuneen lahkeista. (Toppapuku piti muuten uusi hankkia koossa 86/92 kun ed. 80 jäi ihan liian lyhyeksi, tuo toiv. menee sitten ensi vuonnakin). Keekä on kokoa 23. Kestovaipat kun meillä on kotikäytössä edelleen, niin aika lailla sama kokoelma on edelleen käytössä kuin puoli vuotta sittenkin. Pk:ssa kertseissä on koko 4.


Viime kuukausikatsauksesta on kehitytty paljon, jos silloin vasta treenattiin kävelyä niin nyt S juoksee jo suuna päänä ympäriinsä. Ja kiipeilee. Ei auta kiellot siihenkään, että neiti haluaa mennä istua töröttämään keittiön pöydälle. Melko hurjapää tuo on muutenkin, kiikkuminen on lempipuuha numero yksi, ja kotona pitää joko toisen tai molempien vanhempien neitiä "kiikuttaa" käsistä ja ympäri - voi sitä mielipahan määrää jos leikki loppuu liian aikasin kesken tai ei just sillä hetkellä jaksa neitiä heijata.


Aurinkoinen tapaus hän on muuten, mutta osaa kyllä olla itsepäinen ja kujeileva varsinkin kun tietää, että joku asia on "ei". Silloin nauraen mennään tekemään just kiellettyä asiaa. Ja tahtonsa on monesti saatava läpi, vaikka mutruhuulten ja tekoitkun kera - jos ei sekään tepsi niin yrittää tuo välillä lyödä ja raapiakkin, mutta semmonen homma on toki kitkettävä alkuunsa.


Neiti on aika lailla kaikkiruokainen, toki välillä on erilaisia päiviä. Herkkua on "maaja" eli marjat, lempiruokaa taitaa olla kanaruuat. S osaa jo melkein itse syödä, harvoin antaa enää syöttää vaan itse urheasti yrittää saada lusikan oikein päin suuhun jo yleensä siinä onnistuen. S juo edelleen oikein mielellään tissimaitoa, vaikkakin se yöimetys saatiin kitkettyä nyt viimein kuukausi takaperin pois, kun äiti alko olla jo vähän väsynyt aikasen töihinheräämisen+yökukkumisten vuoksi. Aikasemmin S osasi vaatia tietyllä öhinällään maitoa, mutta nyt viimein kuuluu jo vaativa "aitoa". On ollut päiviä, että imetetty on 1-2 kertaa, mutta yleensä muutama kerta illassa.


Päiväkotielämän lisäksi meillä ei nyt loppusyksystä ole ollut oikein harrastuksia. Nyt tosin viimein sain itteäni niskasta kiinni ja pitkän jahkailun jälkeen viikko sitten kävin Sn kanssa uimahallissa, vuoden tauon jälkeen. Pienen alkuihmetyksen jälkeen uinti muuttui iloksi, ja varsinkin liukumäen kun tämä keksi, niin sinnehän piti päästä kiipeilemään omin päin (ja äiti-raukka yrittää ehtiä perässä pitämään kiinni). Ehdottomasti siis jätetään tämä harrastuksiin mukaan. Kotona neiti on ahkera lukija, omia kirjoja luetaan paljon ja lisäksi mainoslehtiset, joissa vain on mielenkiintoisia kuvia. Paljon nykyään kiinnostaa myös valokuva-albumit, johon oon kerännyt Sn vauvakuvia, sekä äitin lapsuuskuvat - kuvista S ei tosin usko, että niissä on S itse tai äiti, mutta kaikki muut löytää jo oman nimensä (isi, Leevi, mummu, pappa, sekä tädit&serkut). Piirtelemään on neiti alkanut, paperin lisäksi piirroksilla on tosiaan koristeltu kaikkia muitakin papereita sekä omaa (ja äidin) ihoa jalkapohjia myöten. Mannekiinin uraa harjoitellaan päivittäin sovittamalla erilaisia ja -kokoisia kenkiä ja niillä hipsutellaan ympäri taloa. Musiikki kiinnostaa edelleen, neiti on kova lauleskelemaan tunnettuja sekä omia laulujaan (lempilaulu on Jenni Vartiaisen Eden eli "ai-jai-jaa, ai-jai-jaa, o-oo-oo...") ja tanssijalkaa vipattaa tämän tästä. Tekniikka kiinnostaa myös ja S onkin taitava äidin kännykän käyttäjä. Monet viestit on jo osannut lähettää ja soittaa...


Sanavarasto neitokaisella on jo melkoinen, ja melkein päivittäin tulee jotain uutta. Uusimpia sanoja taitaa olla yömää (syömään), kuokaa (=ruokaa), takaki (=takasi), aitoa (=maitoa), taato (=auto), mummu, pappa, koija (koira), kissa, moi. Muutama kahden sanan "lausekkin" alkaa jo tulla, kuten kuka siejä (=kuka siellä), tuoja on (=tuolla on). Suomalaisia sanoja siis, joitakin sanoo arabiaksikin (esim. minua kutsuu joskus mamaksi). Sen sijaan S ymmärtää hyvin kahta kieltä ja enpä yllättyis yhtään, jos se jo englantiakin ymmärtää, vaikkei sitä hänelle puhutakkaan...


Tutti meillä muuten jäi pois n. 1v4kk ikäsenä, samoja aikoja kun neiti alotti pk:ssa. Sehän oli lähinnä nukuttamisessa yökäytössä, ja yks kaks S päätti että ei enää tuttia halua. Pottajuttuja ollaan edelleen harjoteltu, nykyään erittäin huonolla menestyksellä.


Jos kaikki muu onkin pääosin positiivista, niin se nukkuminen. Ei-vaan-suju. Päiväunet onneksi alko sujumaan, kun pääsi päiväkodissa johonkin rytmiin ja siellä nukkuukin yleensä pari tuntia. Yhden käden sormilla voi laskea ne yöt, että S ois nukkunut omassa sängyssään heräämättä aamuun saakka. Koko 1,5 vuoden aikana siis. Muuten onkin varmasti maailman levottomin nukkuja. Välillä on suostunut nukkumaan omassa sängyssä, kun tunnin (ja välillä toisenkin) on istunu vieressä päätä silittämässä, ja sitten yöt pomppia neitiä asettelemaan takas makuuasentoon, kun herättyään kampeaa ylös sängyssä. Viereen jos ottaa, niin silloin on helpompi saada tietysti takasin nukkumaan ilman, että ite tarvii istua silmät ristissä. Se yöimetys nyt tosiaan onneksi jäi pois, se alko oleen välillä jo sitä, että koko yönä ei saanu tissiä pois suusta. Ja jos ei tässä jo tarpeeksi, on muutaman kerran S saanu niitä yöllisiä kauhukohtauksia (=nukkuessaan huutaa, karjuu, hyppii, lyö, potkii 15-30 min). No, onneksi välillä on vähän tyynimpiä kausia, mutta kyllä monet keinot koittaneena seuraava ratkasu on se täysin oma huone. (Toisin sanoen remonttihommia on tulossa pian).

torstai 11. joulukuuta 2014

Rakas Joulupukki - joululahjatoiveet

Kurkistus meidän joulun lahjatoivelistaan. Neiti toki on vielä hieman liian nuori kirjoittamaan kirjettä Korvatunturille, joten äiti on taas yrittäny arvailla Sn lahjatoiveita.


  











Kuvat: prisma.fi

lego.fi
karkkainen.com
suomalainenkirjakauppa.com
























Kuuma linja Tonttupajaan tietää jo kertoa, että pukinkonttiin on jo sujahtanut jäätelönmuotoiset Lego Duplot sekä leikkikeittiö. Vaikka Ikäsuositus hieman isommille onkin, on neiti päässyt tutustumaan minikeittiön saloihin jo perhekahvilassa isompien puolella ja ilmeisen kiinnostunut on myös äidin kokkailuista. Keittiössä on lisäksi käyttöikää tuleviinkin vuosiin.

Lisäksi keittiöön tottakai on tulossa miniaterinsetti. Mutta siltä varsinaiselta toivelistalta löytyy keittiön muita tarvikkeita, kuten sinne kuuluvat ruuat, joita miniversiona toki saa lisäosana. Muitakin Duploja tai Legoja voisi leikkeihin ottaa.

Ja jos ei neiti kirjoittaa vielä osakkaan,  niin piirtämistä harjoitellaan ahkerasti. Kaikenlaiset piirustusvälineet on siis tervetulleita, jotta kirjat ja äidin lehdet välttyisi enemmiltä "kukka"piirroksilta.

Ja kirjoista puheenaihe, niitä S tykkää lukea ja paljon. Päivässä luetaan useampaa kirjaa moneen kertaan. Suosikkeja on kuvakirjat, joissa on eläimiä, vauvoja, kukkia ja kenkiä. Vielä ei varsinaiseen lukemiseen jakseta keskittyä, mutta niihinkin varmasti aikanaan. Kovat paketit on siis myös toiveissa.

Vaatteita meillä nykykokoon on, seuraava koko olisi 86 ja mennee luultavimmin kesää kohti siirryttäessä



 
fazer.fi


 











Äitillä sen sijaan ei ole erityisempiä materiaalisia toiveita. Suklaata jos joku paketti sisältää, niin hyvä on. Ehkä lahjakortit myös on tervetulleita, jos kerran jotenkin haluaa muistaa. Isompia hankintoja on toki toiveissa (esim. monitoimikone), mutta saa nähdä sujautetaanko ne vielä jouluksi pukinkonttiin vai odotetaanko vielä hankintaa. Jos isi kyselee jotain toivetta, niin ehkäpä joki Escadan uusi tuoksu olisi tervetullut lisä kokoelmiin. Ei-materiaalisia toiveita riittää taas näiden edestä, esim. lapsenvahtiapua kaivattaisiin aina välillä (edes joskus) niin olisi omaa aikaakin joskus.

Arvostamme myös kaikkea itse tehtyä tai muuten vain ajatuksella hankittua! Ja jos neitiä nyt haluaa vain muistaa, ei edes lahja ole tärkeä - hänkin varmasti arvostaa yhdessä vietettyä aikaa tavaraa enemmän! :)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Blogiaalloilla hiljaista

Tulin kertomaan pikaisen kuulumiset. Minun läppäri teki viimein täydellisen lakon viime viikolla ja on ollut viikon verran korjauksessa odottamassa tuomiota. Toivon mukaan vehje on korjattavissa juottamalla joku irronnut näytönohjaimen palanen (tms.). Jos ei, niin Joulupukille menee yksi lahjatoive lisää.

Siitäkin puheenollen, monta postausideaa olisi rästissä ja muutama idea myöskin lahjakonttiin, ja näihin tarviin sen oman koneen. Tämä kännykällä näpyttely on hankalaa, neitikin näpytti eilen puhelimeen mm. ennakoivan tekstinsyötön eli joka toinen sana on puuta heinää... eli pitää taas etsiä, mistä sen saa pois...

Eli palaan linjoille kunhan saan toimivan vekottimen!

Sn taiteellinen näkemys Suomen lipusta itsenäisyyspäivän askarteluja tekiessään.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kotona, töissä, päiväkodissa

Nyt kun kotiäitiys, vanhempainvapaiden jakaminen ja äitien työssä käyminen/työttömyys jälleen olleet otsikoissa, niin ajattelin kirjottaa omasta kokemuksestani (näin kun sitä on jo vähän kertynyt).


Itsehän tosiaan valmistuin maisteriksi oltuani noin 5 kk:lla raskaana, ja vaikka silloinkin olisin ollut halukas tekemään töitä edes jäljellä olevat kuukaudet, niin ei edes TE-toimistosta yritetty suositella työn hakemista. Siitä huolimatta lähetin hakemukset pariin paikkaan, ja rehellisyyden nimissä kerroin kyllä olevani raskaana. Ei paljon töitä herunut. Toisin sanoen ei minulla siis ollut töitä mihin palata äitiyslomalta - onnekkaita siis he, joihin sellaiseen on mahdollisuus.


Ajattelin olevani kotiäitinä kunnes lapsi olisi sen 1,5 vuotta ja sitten toivottavasti löytäisin töitä, vaan niin ne vaan elämän realiteetit pisti työnhakuun himpun verran ennen lapsen 1-vuotispäivää. Haku onneksi tuotti tulosta ja pääsin osa-aikatyöhön. Työpaikkaa rajoitti kriteerit, että halusin lapsen pystyvän olla kuitenkin vielä kotihoidossa - käytännössä siis isi jäisi illat kotiin lapsen kanssa ja ite vastaavasti pystyn olemaan päivät lapsen kanssa isin ollessa töissä. En halunnut vielä laittaa lasta päiväkotiin tuon ikäisenä, hädin tuskin vuoden vanhana. (Meillähän ei ole edes mahdollisuutta siihen paljon puhuttuun vanhempainvapaaseen isin osalta, kun Suomessa olosta siihen on olemassa tietyt kriteerit, ja muutenkin olin ite mieluummin kotona lapsen kanssa, eli en ole ihan tuon kaavaillun lakimuutoksen kannalla.) Kun lisäksi isi oli kesällä pitemmällä kesälomalla, niin oltais pian syöty pikkukiviä, jos en olis tuohon saumaan löytänyt minkäänlaista työtä.


Mitään herkkua tuo ei tosiaankaan ollu, kun siihen aikaan mitä yleensä olin jo ollut nukkumassa, heiluin vielä töissä mopin varressa. Aikataulu oli myös niin tiukka ja halusin kuitenkin olla ajoissa kotonakin, että en viittiny ees roudata töihin mitään eväitä ja kyllä se pölyjen huiskutus kuuden tunnin jälkeen alko käymään aika raskaaksi pidemmän päälle iltamyöhällä! Pesti ois jatkunut vielä monta kuukautta, mutta nyt etenkin näin jälkeen päin aatellen, ois käyny liianki raskaaksi jatkaa samassa työssä varsinkin, kun työmatkakin piteni muuton myötä.


Tämän jälkeen olin jonkun aikaa toisissa hommissa vähän pienemmillä työtunneilla, ja ehdin jopa ihmisten ajoissa kotiin. Samaan aikaan aloitettiin myös päiväkotiin tutustelu. Kun kaikki meni hyvin, töitä oli lisää ja Slle löytyi kokopäiväinen hoitopaikka, niin aloitin sitten itse kokopäiväisesti töissä. Nyt kun neiti on jo sopeutunut hyvin päiväkotielämään, oon tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Lapsi oli mielestäni jo tässä vaiheessa tarpeeksi "vanha" hoitoon, vaikka ihan sitä alunperin haluamaani 1,5 v ikää ei vielä saavuttanutkaan. Mutta kerhoilu ym. aktiivinen tutustelu muihin, eri ikäisiin lapsiin on osaltaan varmasti valmistanut isoon ryhmään sopeutumista.


Ensimmäinen päivä päiväkodissa meni mallikkaasti, S ei tietenkään edes tajunnut, että äiti ei nyt jääkään leikkimään samaan paikkaan vaan tulee vasta monen tunnin päästä hakemaan. Hyvin oli mennyt silti. Samoin meni seuraavat pari kertaa, iloisesti S vilkutti äitille erotessa. Sitten hän hoksasi homman jujun, ja aloitti erotessa pienen eroitkuntapaisen - eli ei siis edes oikeaa itkua vaan tyytymätöntä natinaa lähinnä. :) Muuten S on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin, autosta pois lähtiessä on aina innokas kun tajuaa, mihin mennään, ja monena aamuna onkin todennut vain "kiikkuu!". Se lieneekin Sn lempipuuhaa, istuisi varmaan koko päivän kiikussa. Aktiivinen lapsi kun on, niin päiväkodissa on tarpeeksi virikkeitä ja puuhastelua päiviin, ja esim. sanavarasto tuntuu karttuvan päivittäin. Pottahommatkin kiinnostaa taas ihan eri tavalla, kun päiväkodissa aktiivisesti tätä harjoitellaan.


Samalla ollaan itse saatu kaivattuja rutiineja päiviin. Lapsikin on alkanut päästä jyvälle mm. paremmasta nukkumisesta (vaikka siinä vieläkin tekemistä on). Vaikka muuten ihana lapsi onkin, on meillä hyvä nukkuminen ollut iät ja ajat ongelma. Ensimmäisiä 45 min päiväunia pk:ssa ihmeteltiin, vaikka se meille normaalia olikin... Nyt neiti tirsottaa hyvinkin jopa 2,5 tunnin päikkäreitä, ja vastaavasti kun on aikainen aamuherätys, saattaa hyvällä lykyllä S nukahtaa yöunille jo yhdeksän maissa (vaikka monesti vielä sinnittelee pitempään ja heräilee n kertaa yössä).


Myös imetys on luonnollisesti vähentynyt, vaikka monesti S vielä illat tuntuu tankkaavan maitoa koko päivän edestä. Nyt kuitenkin muutaman kotona tehdyn poikkavan nukkumisjärjestelynkin vuoksi alan viimein nähdä toivon pilkahduksen myös yöimetyksen loppumisen suhteen, eli imetys on tällä hetkellä vain murto-osa ennen päiväkotielämän aloittamista.

So far so good, näin tiivistettynä.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu

Taas tahtomatta on vierähtänyt pieni ikuisuus viime postauksesta.


Työt, kotityöt, flunssa(t), väsymys, remontti ym. ym. syö kyllä aikaa enkä ehdi tietokoneen eteen istahtaa. Aamuthan olen pyhittänyt dataamiselle, kun S vielä nukkuu, mutta mm. viime viikonloppuna minä olin se unikeko, joka herätettiin, että se niistä omista aamukahvihetkistä. (Ja sen kerran kun sitä aikaa olisi, tietokone lakoaa, taitaa olla uusi läppäri seuraavana ostoslistalla...)


Suuria muutoksia on tosiaan myös tapahtunut. Lähipiiri tämän jo tietää, mutta päivitetääs vielä nyt bloginkin puolella, että ollaan tässä jo hetken oltu omakotitalon omistajia.


Tiedossa on siis pientä pintaremonttia ja hamassa tulevaisuudessa vähän isompaakin. Jos joskus joku huone tulisi viimeistelyt mukaan lukien valmiiksi, ehkä täällä blogissakin tohtisi jonkun remonttipostauksenkin laittaa esille.



PS. Voi hitsin pimpulat, ihan sekin on jäänyt kertomatta että käytiin tuossa joku viikko takaperin Fröbelin palikoiden keikalla! Neitokainen oli kyllä innoissaan, vaikkei ehkä ihan ymmärtänytkään tapahtuman luonnetta. Jammaili innokkaasti musiikin tahtiin.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Hopottajat: Myllyn Paras Voitaikinataskut

Pääsin mukaan Hopottajien kampanjaan, jossa testataan uusia Myllyn Paras voitaikinataskuja.


 Kampanja lähti osaltani vähän hitaasti käyntiin, koska tätä uutuustuotetta sai kyllä metsästää useammasta kaupasta. Kampanjakirjeessä kerrottiin, että tuotetta löytyy ainakin K-Super- ja K-Citymarketeista, mutta kolmannellakaan katsannalla ei paikallinen Superkauppa ollut ottanut tuotetta valikoimiinsa, eikä sitä löytynyt myöskään paikkakunnan kolmesta muun merkkisestä kaupasta.


Piti siis lähteä kaupungille saakka ostoksille, ja K-Citymarketissa viimein tärppäsi, kun osasi vielä kysyä neuvoa, mistä niitä löytyisi - taskutuotteet kun eivät löytyneet kaupan pakastealtaasta muiden piirakkataikinoiden joukosta, vaan jostakin muusta hyllystä. Hinta oli sopivahko, hieman yli kolme euroa. Tavalliset voitaikinat on siis jonkin verran huokeampia hinnaltaan.


Ajatuksenani oli tarjota sekä suolaista että makeaa kavereille, mutta myönnettävä on, että kun sellaisia ei ole, niin taskuista teki kyllä hyvin täyttävämmän iltapalan / pienen päivällisen perheelle.



Kaikki nyt ei taaskaan mennyt kuin Strömsössä. 


 Tein suolaisia taskuja varten itsetehdyn jauheliha-tomaattitäytteen, johon käytin kaksi ja puoli tomaattia. Apulainen maisteli omatoimisesti yhtä tomaattia, joten onneksi löytyi vielä yksi tomaatti lisää. Kuorrutin kaikki taskut ennen uuniin laittamista juustoraasteella.


Innokas apukokki oli käynyt pyöräyttämässä uunin asteet vähemmälle en tiedä missä vaiheessa, eli suositeltua paistoaikaa piti pidentää. Norm. paistoaika olisi ollut 15-20 minuuttia, ja nämä oli sitten puolisen tuntia uunissa. Tämän seurauksena olipa vähällä, ettei taskut palaneet, ja johtuen kai epätasaisesta paistolämpötilasta, eivät nämä juurikaan kohonneet.


Siispä muutamasta yksilöstä oli taskua hyvin vaikea saada auki, seurauksena että koko tasku repesi kahdeksi levyksi. Täytettäkin jäi muuten puolet yli. Taskut oli onneksi hyvän makuisia, ja pienimmäinenkin tykkäsi syödä ainakin nuo täytteet välistä (tasku taisi päätyä sylin ja osittain lattiankin kautta äidin syötäväksi).






Makeita taskuja valmistin banaani-suklaa"vaahdon" kera. Ei onnistunut tämäkään ei. Olin alunperin ajatellut laittaa banaanit ja suklaat uuniin taskun sisään sulamaan, mutta tarkemmin ohjetta tavattuani huomasinkin, että taskut täytetään vasta paiston jälkeen.


Siispä banaanit oli kylmiä, suklaan sulatin mikrossa ja niin, kun ei kermavaahtoa ollut ja sekoitin sen jugurttiin, niin plörinäksi meni... Ja tosiaan kuorrutin kaikki taskut juustoraasteella - myös nämä makeat siis, ja tämänhän tajusin vasta täyttäessä. No, ei se maku tästä kärsinyt. Vaan makeita tekeleitä ei siis maistanutkaan muut kuin minä itse, ja jäi tästä seuraavallekin päivälle iltapalaa syystä, että aika makeaa oli.



Suosittelen voitaikinataskuja käytettäväksi sellaiselle, jolla ei ole aikaa itse väkertää taikinaa. Erinomainen vaihtoehto vaikka nyt isänpäiväksi, ja varmasti luonnistuu myös joululeivontaan, jos tavalliset tortut kyllästyttää. Kannattaa myös ostaa samantien kaksi pakettia, jos ensimmäinen satsi sattumalta menisikin vähän pilalle. Täytevaihtoehtoja on lukuisia ja vain mielikuvitus on rajana.

Jos haluaakin nähdä oikein kauniita luomuksia, kannattaa käydä katsomassa muiden tekemiä leivonnaisia ja niistä otettuja kuvia instagramilla hästägillä voitaikinataskuhopo.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Haluatko mukaan Hopottajien testaajaksi? 
Mukaan voit liittyä minun kauttani klikkaamalla linkkiä ja rekisteröitymällä mukaan!
> Hopottajiin