Instagram @sarkkuk

perjantai 25. maaliskuuta 2016

8 kuukautta

7 kk6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Näin kasvettiin taas kuukausi ja 8-kk neuvolakin sattui "synttäripäivälle" niin nähtiinpä heti, miten on poika kasvanu.

Pitkäksihän häntä on kehuttu ja melko pötkylä hän on ainakin äidin silmissä ja käsivarsilla kannatellessa. Vaatteissa on käytössä vielä 68 (paitsi nyt pitää kehaista Noshin vaatteiden pitkäikäisyyttä - edelleen 50/56 body menee!).

MITAT 23.3. (suluissa 27.1. 6kk)

Paino 9090 g (8290 g)
Pituus 70 cm (67,6 cm)
Pää 44,9 cm (43,8 cm)


Painoa oli siis tullut vajaa kilo ja pituutta pari senttiä lisää kahdessa kuukaudessa. Käyrät meni hyvin tasaista kasvua keksikäyrän tuntumassa. Pää näköjään menee meillä -1 käyrällä, mikä ei ihme olekkaan kun molemmat vanhemmat on "pienipäisiä".

Seuraa hyvin esinettä ja kuulee molemmilla korvilla hyvin, pää kääntyy äänen suuntaan (tämä kuulemma alkaen 8 kk).


Tuossa vähän aikaa sitten Rhän söi vähän huonommin, kun hampaat teki tuloaan. Niitä onkin nyt jo kaksin kappalein, parin viikon välein putkahtivat. Kolmas tekee vissiin ylös tuloaan. Nyt onkin sitten ollut hyvä hampailla nakerrella ruokia, joita on alkanu uppoamaan isoja määriä. Neuvolantätikin heti kysyi, että sormiruokaillaanko, ja pääasiassa ruuat menee sormiruokana. Aamupuuro (ja vaihtelevasti iltapuuro) kylläkin lusikoidaan, ne muuten valmistan pääasiassa ämmään (äidinmaito) vielä niin siitäpä poika saa vielä lisää superfoodia. Sitten ei aina jaksa itse keskittyä siihen syömään vaan haluaa tulla syötetyksi. Itehän minä ruuat teen 99 % eli "tavallista" ruokaa syö ja melko karkeaakin on jo.


Pinsettiotettakin hän jo tapailee hyvin, Talk-muruilla on sitäkin harjoiteltu ja alkaa jo välillä saamaan pinsettiinkin. Ruuista ei oo tullut mitään reaktioita. Rintamaitoa hän vielä saa eli imetyksellä ollaan edelleen. Vaan nykyisin ei aina malttais oikein keskittyä tähän hommaan, pää seuraa ympärillä tapahtuvia juttuja. Tärkeitä on edelleen kuitenkin aamu- ja iltaimetykset. Öisin nykyään juo pääasiassa vaan 1-2 kertaa ja nekin saattaa mennä vasta aamuyön tunneille.


Nukkuminen on nyt viime aikoina ollut vähän hulinointia. Veikkaan noita hampaita syyksi. Kun ei se maitokaan tepsi enää tainnuttajaksi, yritetty kyllä on vaan ei se yleensä kelpaa sekään. Saa aina napata kainaloon hyssyttelyyn tai vähintäänkin kääntää toiselle kyljelle ja antaa tippunutta tuttia, että rauhoittuu. Ja tämä monta kertaa yössä,


Mehän alotettiin vauvauinti, pikkusen myöhässä noin niinkuin "vauvaksi" ja saa nähdä sukellusreflektin kannalta, vieläkö on. Tää nyt on ollut semmoista äidin ja pojan yhteistä aikaa (isi kun ei oikein perusta uimisen päälle) ja R on kyllä tykännyt tähän saakka kun kaksi kertaa ollaan uimassa käyty.


R on alkanut liikkumaan (koko ajan enevissä määrin) vaikkakin pääasiassa peruuttamalla (kuten isosiskonsakin aikoinaan) ja kieriskellen. Nyt vasta hoksasi, että kun ottaa vaikka maton reunasta kiinni ja vetää, pääsee eteen päin. Polviasentoon hän jo menee ja siinä keinuttelee itseään edes takaisin. Voi olla, että oppiikin konttaamaan ennen ryömimistä? Saa nähdä.


Muuta näin kuriositeettina mainitakseni, ollaan jo aloitettu vähän pottaharjoitteluja. Lähinnä tämmöisellä VVV-tekniikalla (varhainen vessahätäviestintä) olen muutaman kerran saanut h-hetkellä hänet potalle istumaan. Eipä tuon suhteen nyt mitään kiirettä ole mutta mukava oli hoksata, että tämmöinenkin viestintä meillä toimii.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Nalle kiikarissa (Nallikarin Talvikylässä)

Kävin eilen melko ex tempore lasten kanssa "retkellä". Isi jäi kotiin puuhastelemaan jotain kylppärissä, eli kun minun toivomaani opiskeluaikaa ei tullut niin pakko oli sitten lähteä ulos. Mielessä on ollut jo aiemminkin, että käytäisiin Nallikarin Talvikylässä, ja nyt kun ei ollut kuin pari pakkasastetta, niin ajattelin, että käydäänpä siellä mutka ajelemassa.



Tuo Talvikylähän on nyt ainakin pari vuotta (no, ainakin - tarkistus eli tämä talvi on jo kahdeksas) pyörinyt tuossa Edenin edustalla, ja joka talvi vähintään kerran mekin on nyt siellä käyty. Viime talvena ekaa kertaa Talvikylä oli siirretty Ravintola Nallikarin edustalle, jossa onkin paljon tilaa. Mutta oikeastaan vasta tälle talvelle olen nähnyt aiheesta enemmän markkinointia, ja mainitaanpa tuo myös talvisena huvipuistona (MediaOulu 2015).




Viime käynnin jälkeen oli jopa parkkipaikkaa fiksattu, ja nyt tuonne mahtui kunnolla autollakin tulemaan. Lisäksi ainakin nyt hiihtoloman kunniaksi paikalla oli monenlaista aktiviteettia. Perinteisten husky- ja porovaljakkojen lisäksi paikalla oli pari islanninhevosta. Lisäksi kelkka-ajelua, minimotocrossit (ikäraja 5 v.) ja "rengasmäki" sekä hoijakkaa. Paikalla oli kyllä paljon porukkaa.








Slle lupasin poniratsastuksen, eli pitkästä jonosta huolimatta odotettiin omaa vuoroa ja S pääsi ratsaille. Hieman liian pieni oli jalustimiin eli sain mennä mukaan pitämään kiinni, ja vähän S jännittikin että tipahtaa.


Saman reissun varrella käytiin vielä kyläilemässä siskoni luona.



S oli tästä meidän pikkuretkestä ihan innoissaan, ja kotona isille sanoi käyneensä "Kiikarissa... siellä Nalle Kiikarissa!" :) Haluaisi jo, että mentäisiin katsomaan hevosia uudelleen ja renkaalla laskemaan koko perheen kera ja lupasinkin jo, että mennään vielä tälle talvelle käymään.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Ikiomat Anelmaiset ♥

Juuri kun pääsin hehkuttamasta edellisessä postauksessa noita pörrösukkia, kiikutti postipoika minulle lahjan.




Kiitos sukista kuuluu isosiskolleni. ♥ "Tilaustyönä" sisko minulle nämä pyynnöstäni on kirjaillut. Tuli kyllä aivan minun näköiset. :)




Tässä menee nimittäin minun kädentaitojen ja kärsivällisyyden raja, mutta isosisko on viime aikoina pyöräytellyt sukkia. Näissä oli kuulemma sopivasti haastetta ja mukava oli ollut tehdä.





Näistä tulee nyt minun ns. paremmat villasukat. Nämä on kyllä sellaiset, että näissä kehtaa mennä vaikka hääjuhliin! :D


Joko lukijoilta löytyy omat tämänhetken muotisukat, vai onko joku, joka ei ollut tästä ilmiöstä vielä kuullutkaan? :)

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Pörrösukat

*Lukijan toivepostaus*

Kalenterissa kääntyi jo maaliskuun sivut ja ihanasti on kevätaurinko alkanut jo pilkistää taivaalta. Silti täälläkin oli vain muutama päivä sitten pakkaslukemat tippuneet taas -20 -asteeseen... Toivon kovasti, että nyt mentäisiin jo kevättä kohti ja kylmät ilmat ois jo menneen talven lumia. Uunia on saanut lämmittää ja villasukissa hipsutella jo ihan tarpeeksi. Liitetään tämä IKÄKRIISI vielä tähänkin, mutta viime aikoina olen tullut todenneeksi, että ilmeisesti ääreisverenkierto alkaa heikentymään, koska jatkuvasti etenkin varpaat on jäässä.


Joulupukki toi minulle viime jouluna joululahjaksi paritkin pörrösukat. Erityisen viehtynyt olen ollut näihin lempivärilläni sävytettyihin Puman pörrösukkiin. Lukija toivoi minulta postausta näiden tiimoilta ja postaus on jäänyt tekemättä siksikin, että jatkuvasti pyykkikoneesta tulee ulos vain toinen sukka. >)


Nämä Puman pörrösukat on varustettu liukuesteillä ja meidän laattalattialla nämä on kyllä ehdottomat. Ei pääse heti liukastumaan. Juuri tuon ominaisuuden vuoksi nämä on ylivertaiset verraten muihin vastaaviin sukkiin. Lämpimät ovat ja miellyttävän tuntuiset jalassa.


"Aito ja Alkuperäinen Kotimainen Pörrösukka: Sidosteen 1970-luvulla keksimä ja kehittämä aito ja alkuperäinen Pörrösukka© on kestänyt aikaa ja kehittynyt ajan mukana. Se on ehtinyt ihastuttaa ja ilostuttaa monet isot ja pienet jalat lämmöllä ja ylellisellä pehmeydellään. Pörrösukka on alun perin suunniteltu tuomaan lämpöä ja hyvää mieltä pimeisiin ja viileneviin iltoihin. Sukkien muhkea ja ylellisen pehmeä rakenne syntyvät vuosikymmenten ammattitaidolla ja kokemuksella edelleen Tampereen tehtaalla. Aidon ja alkuperäisen Pörrösukan löydät vain Sidoste-merkin alta!
Pörrösukat ovat haluttu pehmeäpaketti myös pukinkonttiin. Tuotteessa yhdistyvät lämpö, ylellisyys, Suomalainen työ ja laatu." Lainaus: Prisman verkkokauppa


Ainoana sukkien miinuksena sanoisin ohjeistetun pesulämpötilan, joka on 40 astetta. Järjestäänkin sukkia pitäisi pystyä pesemään 60 asteessa. Tarrapohjat on vielä kestäneet pesua, mutta kuten näkyy, on materiaali jo nyppääntynyt. Se tosin ei käytössä haittaa, vaan on lähinnä esteettinen pulma.