Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

torstai 27. kesäkuuta 2019

Juhannus

Juhannus, keskikesän juhla, oli ja meni. Oikeastaan tuntuu hassulta puhua keskikesästä, kun omassa mielessä kesä ei ole vielä kunnolla edes päässyt vauhtiin. Suomalaisessa mittakaavassa muutenkin keskikesä ajoittuu jonnekin heinäkuun tienoille. Tai ainakin omassa mielessäni koitan suhtautua asiaan niin, että tästä se kesä vasta alkaa.



Olimme koko juhannuksen ihan vaan kotosalla. Itsekin vielä aattona töissä. Onneksi aattoilta oli vielä sen verran hyväsäinen, että saatiin illalla grillattua. Käytiin töiden jälkeen lasten kanssa pieni kävely-/pyörälenkki, kun olin bongannut teiden varsilta lupiineja ja keksin lähteä niitä poimimaan juhannuskukiksi.






Juhannuspäivä menikin sitten naapurissa papan 60-vuotisjuhlilla. Lapsillakin riitti tekemistä, kun saivat paljon tuttuja ja uuttakin leikkiseuraa.








Lauantai-ilta tosiaan nostatti myrskyn ja koko yö meni paukkeen merkeissä. Sunnuntai-aamukin näytti vielä kamalalta, mutta onneksi iltaa kohti selkeni ja päästiin ulos ja elokuviin. Jäätiin vielä hetkeksi samoilemaan keskustassa ja päädyttiin Kiikeliin. Lapset tietenkin heti halusi läärätä rannalla, kun sen bongasivat. Tästäpä se kesä jatkuu!






keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Leikkipuistoon leikkimään

Sattuipa viime viikolla niin hieno päivä, ettei aamupäivää voinut olla käyttämättä lasten vapaapäivänä heidän kanssa ulkona puuhailuun. Lapsilta jos kysytään, mitä haluaisivat tehdä, niin yleisin vastaus on leikkipuistoon meneminen. Vaihtelun vuoksi käytiin sitten Rajakylässä Talvikkipuistossa, jossa meidän seurueesta vain 1/4 on aiemmin päässyt käymään.





Lapset hoksasi ensin vain huoltorakennuksen yhteydessä olevan vanhemman leikkipuiston, jossa siinäkin kyllä viihtyivät hetken. Mutta kun houkuttelin heitä sillä, että vieressä oli toinenkin leikkipuisto, malttoivat he lähteä ja isompi siinä sitten hoksasikin käyneensä tässä puistossa aikaisemminkin.









Tässä puistossa tekemistä riitti kyllä kaikenikäsille ja sattuipa pari tuttua kaveriakin puistoon samaan aikaan. Ilma ei olisi voinut olla parempi ja puiston omenapuut olivat kyllä nyt kukkeimmillaan. Harmillisesti ruoka-aika alkoi painaa päälle ja minulla iltavuoroon meno, joten leikit saattoivat jäädä vähän kesken. Yritetään kuitenkin päästä täällä käymään vielä toistamiseen tälle kesää ja otetaan kyllä sitten ne eväätkin mukaan.

torstai 13. kesäkuuta 2019

6-vuotias

Ihana, aurinkoinen, iloinen tyttömme on jo kuusivuotias! Käsittämättömältä tuntuu, että parin kuukauden päästä tämä äitin pieni vauva menee jo eskariin.




Kuudessa vuodessa on meidän neitokaisesta kasvanut iso tyttö. S on sosiaalinen, oma-aloitteinen ja omapäinen lapsi, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Lempiharrastuksia ovat uinti, voimistelu ja tanssi, mutta S tykkää myös askarrella, leikkiä poneilla ja barbeilla sekä katsoa puhelimesta videoita ja pelata vaatepelejä. Liikunnallisuuden lisäksi S tykkää musiikista ja laulaa paljon. Muistan vieläkin, miten jo jokunen vuosi sitten päiväkodin kaveri oli kirjoittanut kaverikorttiin, että S laulaa aina - niin hän nimittäin tekee!

Kuusivuotiaana S osaa jo aakkoset ja numerot, harjoittelee aktiivisesti lukemista ja osaa pieniä laskutehtäviä. Pyörällä ajaminen alkaa sujumaan pikku hiljaa ilman apurattaita. S tykkää uida paljon, vaikka pääosin uiminen tapahtuu vielä sukeltelemalla. S odottaa innolla eskarin alkamista sekä sen vanhoja että uusia kavereita. Eskarivuodesta tulee varmasti opettavainen monella tapaa sekä Slle että koko perheelle!

Onnea S 6-vuotta!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

6-vuotissynttärit

Juhlittiin viime viikonloppuna meidän 6-vuotta täyttävän syntymäpäiviä. Olen ensi vklp töissä ja viime viikko oli vielä kesälomaa, eli siksi pidettiin synttärit näin hieman etukäteen. Juhlittiin ensin lauantaina päiväkotikavereiden kanssa ja sunnuntaina sukulaisten ja lähesten kera. Lauantaina kotimme siis täytti kourallinen iloisia viskarityttöjä sekä yksi pieni poika, joka on ottanut esikoisemme ihailun kohteekseen.



Kaikki kutsutut eivät tietenkään paikalle päässeet, nämä kesäviikonloput on siitä aina hankalia kun osa on jo kesälomilla, mökkeilemässä jne. tai sitten sattuu muuten vain sairastelemaan. Mutta järjestelijän kannalta paikalla oli juuri sopivasti lapsia, mahtuivat kaikki juuri ja juuri saman pöydän ääreen istumaan.






Leipomukset tehtiin itse, ainoastaan erittäin herkulliset mokkapalat taikoi pöytään Jn mummi. S sai itse valita, mitä haluaa synttäripöytäänsä ja siihen inspiroi hänen joululahjakseen saamansa Pinky Pie leipoo -kirja. Oli kyllä itselläkin hauska yrittää tehdä kirjan mukaisia leivonnaisia vaikka kaikki ei ihan onnistunutkaan täydellisesti... Perjantaina Oulu oli Suomen kuumin kaupunki ja tunnelmat keittiössä sen mukaiset. Kakkutikkareiden kanssa valui jo tuskanhiki, kun lastenkin nukkumaanmenoaika oli käsillä ja pallot alkoivat sulamaan ja tippuivat tikuista pöydälle. Koristeltiin loput leipomukset lauantaina yhdessä lasten kanssa, lähinnä niin, että minä laitoin koristeet esille ja kerroin, mitä pitää tehdä. Tämä sujui jo paremmin!






Lasten synttäreille en leiponut lainkaan täytekakkua, koska aiempien kokemusten perusteella sitä ei monikaan lapsi lopulta syö. Toki sain ensimmäisen kolauksen leipojan itsetuntooni heti lasten istuessa pöytään, kun ensimmäinen kysymys oli, että missä kakku on. :D Tarjolla meillä oli kuppikakkuja, mokkapaloja, kakkutikkareita, lisäksi Lidlin pikkupitsoja, sipsejä ja popcorneja, suolakeksejä ja -tikkuja, muutamaa erilaista keksiä, pikkupuusteja ja karkkia. Ja tokihan huomasin vasta synttäreiden jälkeen, että se sateenkaarileipomus unohtui laittaa esille kokonaan. Kattaus oli ehkä hieman yliammuttu silti! Kaikista suosituimpia olivat tällä kertaa kuitenkin ehkä popcornit ja Prinsessa-keksit.






Siispä sunnuntain synttäreille leivoin ainoastaan lisäksi täytekakun, vaikka olin myös juustokakkua mielessäni suunnitellut. Näiltä synttäreiltä jäi kuitenkin sen verran yli leipomuksia, että kaksi kakkua olisi ollut jo liikaa.




Kesäinen Frozen-kakku oli ainakin synttärisankarin mieleen! Täytteenä on mansikkamoussea, sillä meidän perheen suosikki on mansikka eli mihin sitä hyvää vaihtamaan. Kaikki vieraat eivät sunnuntainakaan päässeet tietenkään paikalle, mutta siihen nähden tarjoiltavaa oli riittävästi eikä täytekakustakaan lopulta jäänyt kovin suurta palaa jäljelle, vaikka iso kakku olikin.



Synttärisankari sai myös itselleen mieluisia lahjoja. Kaikista paras lienee ollut kummitädin ostama Bloom-keijunukke! Lisäksi erilaiset My Little Pony -hahmot, tarrakirjat ja pehmolelut pääsivät heti leikkeihin mukaan. Vielä lienee muutama synttärivieras tulossakin käymään ja itse vielä annan Slle varsinaisena syntymäpäivänä yhden pienen lahjan, joten juhliminen jatkuu vielä...

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Kesäfestareilla

Eipä olisi voinut Kaikkien kesäfestarit sattua sopivampaan aikaan kuin siihen, että täällä Oulussakin lämpötilalukemat tavoittelee hellelukemia! Iltapäiväksi piti lapsille muutenkin keksiä jotain ajanvietettä ja lähdettiin sitten käymään festareilla. Mukavasti oli väkeä liikkeellä ja lapsille keksitty monenlaista tekemistä, niin ei tosiaankaan tullut aika pitkäksi!









Tapahtumassa esiintyivät mm. Liikkuva Laulureppu ja Janna. En ole minäkään ennen Liikkuvan laulurepun konsertissa ollut, joten oli mukava kuulla muutamia tuttujakin lauluja setistä. Lapsia kiinnosti lisäksi pomppulinna ja poniratsastus, pienimpää ihastuttivat myös koirakaverit. Lisäksi Onnenpyörästä voitettiin karkkia, sipsiä ja pillimehut, jokainen pyörittäjä sai tikkarit ja R voitti lisäksi Jokerista lipun AC Oulun peliin. Pääsee siis kesän aikana katsomaan jalkapallo-ottelua!

Pomppulinnaan meidän keskimmäinen villikko tosin onnistui saamaan porttikiellon, kun ei minun eikä Pomppulinnan vahtijan käskyjä noudattanut. Ihan asiasta sai kyllä kiellon mennä enää pomppimaan ja toivottavasti jatkossa tajuaisi uskoa aikuisiakin, asiasta käytiin kyllä keskustelua moneen kertaan jälkeenkin päin. Muuten lapset tykkäsi tapahtumasta ja onnistuttiin myös lopulta löytämään meidän nurmikentälle hukkunut tutti, kun aikamme etsittiin ja pyörittiin alueella. Olisi ollut harmi se menettää ja automatka takaisin olisi voinut sujua vähemmän hiljaisemmissa merkeissä! 



perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ranuan eläinpuistossa

Olen jo monen vuoden ajan halunnut käydä lasten kanssa Ranualla, mutta aina on kuitenkin tullut reissu syystä tai toisesta jätettyä väliin. Omasta käynnistä Ranuan eläinpuistossa on kuitenkin aikaa jo sen 20 vuotta ja uusia eläimiä on tehnyt mieli mennä katsomaan aina, kun ne ovat olleet ajankohtaisia. Tällä kertaa halusin lapsille kuitenkin jonkun pienen kesälomamatkan tarjota ja suunnittelin reissun niin, että ajeltaisiin Ranualle ja siitä jatkettaisiin mummulaan. Tutustuin nettisivuilla ohjelmaan sen verran, että tähtäsin tulomme aikataulullisesti karhujen ruokintanäytökseen.





Aikataulu piti hyvin kutinsa vaikka melko kiireesti sai taas lähteä matkaan. Ajomatka kesti tasan kaksi tuntia ja ehdittiin juuri sopivasti kiertää polku niin, että osuttiin paikalle jääkarhujen ruokintanäytöksen alkuun. Ihmisiäkään ei ollut liikaa, niin nähtiin hyvin aitojen välistä jääkarhut. Ruskea karhu esitteli meille temppujaan. Lapset kyllä tykkäsi, kun kerrankin näkivät eläimet oikeasti eikä ne olleetkaan vaan jotain satujen mielikuvitusolentoja!




Lapsillakin oli tietysti tässä vaiheessa jo hirveä nälkä ja meillä olikin eväät mukana. Sopiva eväintensyöntipaikka sattui olemaan vieläpä karhuaitausten luona, joten tämä evästauko osui tosi hyvin kohdilleen. Saatiin eväät syötyä, kun ensimmäinen sadekuuro iski päälle ja saatiin sen loppumista odotella hetki katoksessa. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen mankuminen siitä, että milloin me lähdetään pois... Se loppui kuitenkin siihen, kun päästiin uudestaan karhuaitauksille ja tovi katseltiin ja kuunneltiin, kun ruskea karhu makoili kivellä, nuoleskeli sitä ja piti ihmeellistä hyrinää. Pienin retkiläinenkin hihkui karhut nähdessään ihan innoissaan.



Oma tärppi oli nähdä sudet, ja Ranualla olikin uusi susipariskunta, jolle oli lisäksi nimikilpailu käynnissä. Siinä hetki sitten viivyttiin ja yritettiin keksiä susille nimiä. Tässä vaiheessa alkoi toinen kuurosade ja tällä kertaa saatiin niskaamme rakeita. Kiinalaiset turistit olivat toki kokemuksesta innostuneen oloisia. Onneksi jälleen reitin varrella oli katos, jonka alla hetki taas odoteltiin kuuron loppumista ja katseltiin ilveksen nukkuvan kiven vierellä ja ahmojen syöntiä.



Lasten mielenkiinnon pelasti kuitenkin reitin varrelle osunnut temppurata, jolla pääsivät välillä kokeilemaan kekseliäisyyttään. Pidettiin tähän väliin myös kahvitauko, ja jäätelöt maistuivat auringonpaisteessa. Saatiin myös seuraksemme uteliaita oravia, jotka ilmeisen tottuneina ihmisiin melko lähellä juoksentelivat.








Tummia pilviä uhmaten kierrettiin vielä nopeasti hirvieläimet. Melkein meni loppumatka juoksuksi, kun taas saapui sadekuuro. Sekin onneksi loppui ihan niin äkkiä kuin alkoikin ja sain vielä tsempattua lapset katsomaan alkuun välistä jäänyt lintukierros. Lintukierroksen lopussa alkoi lapsilla kuitenkin jo oikeasti mielenkiinto loppumaan - enemmän houkutteli nyt mennä leikkipuistoon leikkimään. Onneksi ehdittiin kuitenkin vielä näkemään eläinpuiston toinen uutuus, manuli, joka ilmestyi pesästään ja nopeasti luikki häkin kauimmaiseen suojaan piileskelemään uteliailta katseilta. Lapset myös piti tässä välissä taas yhden pienen evästauon, ja sen voimin jaksettiin vielä kerran käydä katsomassa hiiriä sekä nyt uimaan uskaltautunutta saukkoa, joka ääntelystä päätellen toivoi meillä olevan itselleen jotain ruokaa.




Lopulta päästiin kuitenkin leikkipuistoon ja sen jälkeen käytiin vielä Fazerin karkkikaupassa ostoksilla. Mitenhän se myymälä tuntui kutistuneen sitten viime kerran vai liekkö tuota itse vain kasvanut... Mentiin ostosten jälkeen vielä uudelleen leikkipuistoon ja Jkin pääsi vähän jaloittelemaan, ettei ihan koko päivää tarvinnut istua kärryissä. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin jälleen satamaan, ehdittiin autolle pilvien rakoillessa kunnes taivas repesi kunnolla ja vettä alkoi tulla ihan kaatamalla. Sopivassa vaiheessa ehdittiin kyllä poistumaan!



Meillä meni kierrellessä ja kaarrellessa lopulta kaiken kaikkiaan viisi tuntia! Lapset olisi mielellään vielä jääneet leikkipuistoon touhuilemaan pidemmäksikin aikaa ja toivoivat jo, että tullaan täällä käymään uudelleenkin. Myös eläimiä oli kuulemma kiva nähdä. Retki meni yllättävän hyvin yksin kolmen lapsen kanssa, vaikka mm. karkkikaupassa sai olla tiukkana, että todellakaan ei kaikkea osteta. Lapsetkin lopulta viihtyivät hyvin, kun pääsivät näkemään eläimiä oikeasti.

Vähän itseä on jälkeen päin jäänyt mietityttämään eläinten kohtalot ja kuinka pienissä elintiloissa he joutuvat aikansa viettämään. Toki Ranuan eläinpuisto on onneksi mukana monissa eläinten suojeluhankkeissa. Lapsille en tässä vaiheessa viitsinyt pitää mitään valistusta aiheesta, riittää, että heille reissu oli positiivinen kokemus ja saivat hyviä elämyksiä ja käsityksiä pohjoisista eläinlajeista.