Ranuan eläinpuistossa

Olen jo monen vuoden ajan halunnut käydä lasten kanssa Ranualla, mutta aina on kuitenkin tullut reissu syystä tai toisesta jätettyä väliin. Omasta käynnistä Ranuan eläinpuistossa on kuitenkin aikaa jo sen 20 vuotta ja uusia eläimiä on tehnyt mieli mennä katsomaan aina, kun ne ovat olleet ajankohtaisia. Tällä kertaa halusin lapsille kuitenkin jonkun pienen kesälomamatkan tarjota ja suunnittelin reissun niin, että ajeltaisiin Ranualle ja siitä jatkettaisiin mummulaan. Tutustuin nettisivuilla ohjelmaan sen verran, että tähtäsin tulomme aikataulullisesti karhujen ruokintanäytökseen.

Aikataulu piti hyvin kutinsa vaikka melko kiireesti sai taas lähteä matkaan. Ajomatka kesti tasan kaksi tuntia ja ehdittiin juuri sopivasti kiertää polku niin, että osuttiin paikalle jääkarhujen ruokintanäytöksen alkuun. Ihmisiäkään ei ollut liikaa, niin nähtiin hyvin aitojen välistä jääkarhut. Ruskea karhu esitteli meille temppujaan. Lapset kyllä tykkäsi, kun kerrankin näkivät eläimet oikeasti eikä ne olleetkaan vaan jotain satujen mielikuvitusolentoja!

Lapsillakin oli tietysti tässä vaiheessa jo hirveä nälkä ja meillä olikin eväät mukana. Sopiva eväintensyöntipaikka sattui olemaan vieläpä karhuaitausten luona, joten tämä evästauko osui tosi hyvin kohdilleen. Saatiin eväät syötyä, kun ensimmäinen sadekuuro iski päälle ja saatiin sen loppumista odotella hetki katoksessa. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen mankuminen siitä, että milloin me lähdetään pois... Se loppui kuitenkin siihen, kun päästiin uudestaan karhuaitauksille ja tovi katseltiin ja kuunneltiin, kun ruskea karhu makoili kivellä, nuoleskeli sitä ja piti ihmeellistä hyrinää. Pienin retkiläinenkin hihkui karhut nähdessään ihan innoissaan.

Oma tärppi oli nähdä sudet, ja Ranualla olikin uusi susipariskunta, jolle oli lisäksi nimikilpailu käynnissä. Siinä hetki sitten viivyttiin ja yritettiin keksiä susille nimiä. Tässä vaiheessa alkoi toinen kuurosade ja tällä kertaa saatiin niskaamme rakeita. Kiinalaiset turistit olivat toki kokemuksesta innostuneen oloisia. Onneksi jälleen reitin varrella oli katos, jonka alla hetki taas odoteltiin kuuron loppumista ja katseltiin ilveksen nukkuvan kiven vierellä ja ahmojen syöntiä.

Lasten mielenkiinnon pelasti kuitenkin reitin varrelle osunnut temppurata, jolla pääsivät välillä kokeilemaan kekseliäisyyttään. Pidettiin tähän väliin myös kahvitauko, ja jäätelöt maistuivat auringonpaisteessa. Saatiin myös seuraksemme uteliaita oravia, jotka ilmeisen tottuneina ihmisiin melko lähellä juoksentelivat.

Tummia pilviä uhmaten kierrettiin vielä nopeasti hirvieläimet. Melkein meni loppumatka juoksuksi, kun taas saapui sadekuuro. Sekin onneksi loppui ihan niin äkkiä kuin alkoikin ja sain vielä tsempattua lapset katsomaan alkuun välistä jäänyt lintukierros. Lintukierroksen lopussa alkoi lapsilla kuitenkin jo oikeasti mielenkiinto loppumaan - enemmän houkutteli nyt mennä leikkipuistoon leikkimään. Onneksi ehdittiin kuitenkin vielä näkemään eläinpuiston toinen uutuus, manuli, joka ilmestyi pesästään ja nopeasti luikki häkin kauimmaiseen suojaan piileskelemään uteliailta katseilta. Lapset myös piti tässä välissä taas yhden pienen evästauon, ja sen voimin jaksettiin vielä kerran käydä katsomassa hiiriä sekä nyt uimaan uskaltautunutta saukkoa, joka ääntelystä päätellen toivoi meillä olevan itselleen jotain ruokaa.

Lopulta päästiin kuitenkin leikkipuistoon ja sen jälkeen käytiin vielä Fazerin karkkikaupassa ostoksilla. Mitenhän se myymälä tuntui kutistuneen sitten viime kerran vai liekkö tuota itse vain kasvanut... Mentiin ostosten jälkeen vielä uudelleen leikkipuistoon ja Jkin pääsi vähän jaloittelemaan, ettei ihan koko päivää tarvinnut istua kärryissä. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin jälleen satamaan, ehdittiin autolle pilvien rakoillessa kunnes taivas repesi kunnolla ja vettä alkoi tulla ihan kaatamalla. Sopivassa vaiheessa ehdittiin kyllä poistumaan!

Meillä meni kierrellessä ja kaarrellessa lopulta kaiken kaikkiaan viisi tuntia! Lapset olisi mielellään vielä jääneet leikkipuistoon touhuilemaan pidemmäksikin aikaa ja toivoivat jo, että tullaan täällä käymään uudelleenkin. Myös eläimiä oli kuulemma kiva nähdä. Retki meni yllättävän hyvin yksin kolmen lapsen kanssa, vaikka mm. karkkikaupassa sai olla tiukkana, että todellakaan ei kaikkea osteta. Lapsetkin lopulta viihtyivät hyvin, kun pääsivät näkemään eläimiä oikeasti.

Vähän itseä on jälkeen päin jäänyt mietityttämään eläinten kohtalot ja kuinka pienissä elintiloissa he joutuvat aikansa viettämään. Toki Ranuan eläinpuisto on onneksi mukana monissa eläinten suojeluhankkeissa. Lapsille en tässä vaiheessa viitsinyt pitää mitään valistusta aiheesta, riittää, että heille reissu oli positiivinen kokemus ja saivat hyviä elämyksiä ja käsityksiä pohjoisista eläinlajeista.