Kesä

Ajan kulun huomaa konkreettisesti, kun ottaa paljon valokuvia ja luo niiden tallentamiseen kuukausikohtaiset kansiot. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun alan tallentamaan kuvia ja hoksaan, että taas pitää luoda uusi kansio.

Meilläkin alkoi kesäloma. Tai no, konkreettisesti ainoa, jolla varsinaisesti se alkoi, on S, jonka päiväkerho meni kesätauolle, meillä muilla arki kyllä jatkuu samanlaisena ja isilläkin on koko kesä koulua. Tiistaina oli viimeinen kerta, ja  nykyään tyypillisesti viime tingassa sain ostettua kerhotädeille kukat. Samaan aikaan perhekahvilakin julistettiin kesätauolle, mutta toinen alueen perhekahviloista jatkaa vielä kesäkuulle ja meillä on myös tulossa perhekahviloiden "kevätretki" (harkitsin kyllä nimen muokkaamista kesäretkeksi mutta menkööt) ja muuta kivaa yhdistystoimintaa, eli vapaaehtoistyössä ei kellokorttia ole, vaikka vähän voi huilatakkin.

Henkilökohtaisesti itsehän en aijo kesälläkään paljon laiskotella. Tällä hetkellä stressikäyrää kohottaa huomenna perjantaina koittavat pääsykokeet. En päässyt viime hetken paniikilta tässäkään, aloin eilen täyttämään hakupapereita ja tajusin, että en muista lukion päättötodistuksen arvosanoja puhumattakaan sen keskiarvosta. Etsin joka laatikon läpi, mutta muistini mukaan en kyllä ole todistusta nähnyt sitten ylioppilaaksi valmistumisen eli viimeksi 11 vuotta sitten (!). Saa nähdä nyt, pitääkö rimpautella vanhan lukion henkilökuntaa paniikissa vielä viimeisenä päivänä läpi, että olisiko jotain tehtävissä... Lisäksi oon kirjoitellut haastatteluun tulevaa ennakkotehtävää ja muokannut ja lisännyt tekstiä. Nyt sen pitäisi olla tulostusta vaille valmis eli näillä mennään, jos mennään!

Maanantaina meillä oli koulupäiväkin. Olen valinnut kesäksi kaksi sote-alan kurssia, ja niihin liittyen pitäisi alkaa tekemään ryhmätöitä. Asiaa vähän hankaloittaa nyt tuo kerhojen kesäloma eli mulla ei ole nyt senkään vertaa opiskeluaikaa, mitä oli keväällä. Pitää harkita jotakin varamummua hoitajaksi tai ajoittaa koulutyöt ilta-aikaan - ryhmätöiden aikataulut kun vaan ei oo pelkästään minun aikatauluista kiinni niin tämä tulee vaatimaan varmasti isinkin koulupoissaoloja.

Kaiken vastapainoksi on suunnitteilla kuitenkin myös vapaa-aikaa vailla sen kummempia suunnitelmia. Slle olen lupaillut paljon leikkipuistossa käyntiä ja uimista, sekä kavereiden luona kyläilyä, Sitäkin ajatellen, jos syksyllä alkaa koulu, niin nyt on pari kuukautta aikaa vierailla ja käydä leikkimässä sellaistenkin tuttavien luona, joita ei ole aikapäiviin nähty.

Mites teillä lukijoilla, millaisia kesäsuunnitelmia teillä on?

Hauskaa vappua!

Tämän kotiäidin vappusuunnitelmiin ei hirveästi tänä vuonna mahdu. Kiirettä nimittäin pitelee, nyt viimeinen rutistus opiskeluihin ja esivalintakokeeseen lukemiseen (jonka aloitin liian myöhään). Jotain häppeninkiä pitäisi sentään keksiä ja katsoa, suunnistaisimmeko kaupunkiin päin näin vappuaattona. Vappupäivänä olisi oman kylän järjestämä vapputapahtuma, jonne minunkin pitää jalkautua vähintään valtakunnallisen Kevätilo-keräyksen merkeissä lippaan kera.

Kerhossa on onneksi tällä viikolla vappuiltu. Lapsia on hämmentänyt juhlan kunniaksi nimetyn "kerhotädin" nimen sekoittaminen juhlaan. Omakin taapero kommentoi, että "Ei ole Vappu-juhla! --- vaan S -juhla!"

"Otetaanpa kuva...!"

"...meni jo..."

Idolinsa mukaan (arvaatteko kuka?) S on toivonut jo tovin itselleen pinkkejä hiuksia. Lopulta äitillä välähti, ja lupasin tälle, että vappuna saat pinkit hiukset. S muisti lupaukseni kyllä oikein hyvin ja niin oli kerhoaamuna pakko tonkia minun varastojen uumenia. Sieltäpä löytyikin jo tarpeettomaksi käynyt pinkki peruukki, josta S oli aivan haltioissaan! Sai lapsi pinkit hiukset, jotka totta kai piti saada kerhoonkin mukaan. :)

En ole edes ilmapalloja muistanut ostaa, ja vappumunkkeja en tee syystä että, ei tarvi tuon vararenkaan yhtään enää kasvaa (kenenhän syötäviksi ne herkut aina viime kädessä jää?). Serpentiiniä ehkä saattaa askartelulaatikosta löytyä. Pienistä jutuistahan tämä meidän vappu lopulta kehittyy.

Tonttupolulla

Torstai-aamuna rapeahkon pakkasaamun siivittämänä osallistuimme kerhon tonttupolkuun. Alunperin ajatukseni oli mennä paikalle tuplavaunuilla, mutta aamulla laiskotus voitti ja hurautettiin paikalle aamulla. Keksin, että voinhan laittaa Rn pulkkaan (jotenkin liinassa kantaminen näin talviaikaan ei innosta yhtään). Yhdeksältä aamulla oli vielä hitusen pimeää eli sopivan tunnelmallista tonttuilemaan.

Tämän järjesti oululainen Alakööki. He olivat kyllä nähneet paljon vaivaa eri tonttupisteiden laittamiseen ja muun rekvisiitan kokoamiseen, ihan jäädytetyistä kynttilälyhdyistä lähtien. Pensailla roikkui joulupalloja, siellä täällä puissa pikkutonttuja ja oli kaikkia pieniä yksityiskohtia. Ihanaa, että on joku taho, joka tällaistakin viitsii tehdä.

Siellä täällä oli erilaisia rasteja, joilla piti suorittaa tehtäviä. Ei pienimmät kyllä jaksaneet keskittyä, mutta hyvin seurasivat mukana. Meidän pienin tonttupoikakin nukahti pulkan kyytiin. Tehtävistä jäi mieleen erityisesti rasti, jossa piti tuoksutella purkeista erilaisia joulun tuoksuja ja tunnistaa niitä (mandariini, kaneli...) ja sitten toisella hiipiä hipsutella ja nopeasti sujahtaa paikasta toiseen (johon kommentoinkin, että se meillä kyllä osataan ;D ).

Tonttu oli asustellut leikkimökissä yön. Viime vuoden kävijäkonkari ihmetteli, missä se tonttu on. Oliskohan kauppaan mennyt. Oli jättänyt pöydälle rusinarasian. Viime vuonna oli puoliksi syöty leipä jäänyt pöydälle, niin kiire oli tontulle tullut.

Ihanaa, mutta kymmenen pakkasastetta jäädytti ainakin meidän porukalla varpaat ja sormet. S saikin hirveän kiukku-/itkukohtauksen ja äidilläkin teki kyllä mieli kiukutella.

Illalla käytiin vielä koululla katsomassa serkusten joulujuhlaa, jossa nämä siis olivat esiintymässä. S odotti innolla, että pääsee "kouluun", kun siitä aina puhutaan, ja serkkuja näkemään. Taisi jäädä hyvä kuva koulusta tuon juhlan jälkeen. ;) Serkuksetkin suoritui rooleistaan erinomaisesti.

Kyllä tuo meidän typykkä olis tahtonut lavalle kans! Vielä pitäis puoli vuotta odottaa, että pääsee tanssikouluun, mikä lie esiintyjä tästä vielä kuoriutuukaan.

Uusia taitoja

On se kiva, että kerhossa oppii uusia asioita. Tänäänkin on näköjään Neiti Uhmis oppinut joltakin uusia sanoja ja ihan koko lauserakennekkin on korjaantunut.

S aikaisemmin: " S haluaa ei syyä."
S tänään: "Mää en halua, mää en halua, mää en halua..."

Tavallinen tiistai

Herään kuuden maissa vauvan ähinään. Syötän hänet, ja kuulen miten isin herätyskello soi jo toista kertaa toisessa huoneessa, kellon täytyy olla jo jonkun verran yli viiden. Vauva sylkee tissin pois sujsta, laitan tutin. Ähinä jatkuu silti, käännähdetään siis 180 astetta ja syötän toisen tissin. Vilkaisen kelloa, käyn vessassa, isin herätyskello soi kolmatta kertaa ja vasta silloin tämä kuuluu nousevan. Selailen Facebook-päivitykset, lähetän viestin josko isi toisi minulle kahvia. Seitsemän jälkeen toisesta huoneesta kuuluu peittojen kahinaa ja "äiti!". S nousee ja tulee minun ja Rn viereen. Höpisee haluavansa katsoa TiTiNallea, mutta nukahtaa kohta veljen viereen. Isi tuo minulle kahvit ja lähtee kouluun. Kerrankin ehdin rauhassa juoda kupillisen ja lukea muutamasta blogista uudet postaukset. Lapset nukkuvat vielä, puen ja menen alakertaan tekemään Slle kerhoeväät.

Kahdeksalta alkaa yläkerrasta kuulumaan vauvan itkua ja Sn huuto "R itkee!". Vaihdan Rlle vaipan ja vaatteet, samoin puen hieman vastahakoisen Snkin tämän kommentoidessa, että palelee. Ohjaan neidin aamupalapöytään murokupin äärelle ja puen Rlle ulkovaatteet. S saa aikaiseksi vain leikkiä leluilla, eli kerhoon joutuu tyhjin vatsoin. Puen nopeasti Sllekin ulkovaatteet, mittari on pakkasen puolella, pitäisi olla jo menossa. Onneksi auton ikkunat ei ole jäässä niin ei mene siihen aikaa. Heitetään S kerhoon, saa ajella kesärenkailla varovasti. S jää iloisesti kerhoon syyslomatauon jälkeen hihkuen kavereiden jälleennäkemisestä.

Tämän jälkeen on "äidin omaa aikaa" eli suuntaan R kaukalossa lähikauppaan ostamaan perhekahvilaan eväät ja samalla kotiinkin parit pikkujutut. Tunti on vielä aikaa, päätän poiketa toiseen kauppaan katsomaan, olisiko siellä käsityölehtiä ja halvempaa kurkkua. Kirjastossakin näytti lehdet olevan joko lainassa tai hankinnassa, ei jaksaisi sinne lähteä penkomaan ja varailemaan. Onneksi käsityölehtiä löytyy kaupan lehtihyllystä, selailen niitä hetken miettien, mille olisi tarvista. Päädynkin ostamaan pari eri lehteä ja lisäämään yhden tilauksen joululahjatoivelistaan! Kurkkukin löytyy. Yleensä menisin tässä välissä vielä käväseen kotona, mutta aikaa on niin vähän ja esittelijäkin on tulossa aijemmin kahvilaan, niin menen sinne jo vähän ennalta käsin, ehkä ehtisin lukemaan nuo uudet lehdet.

R herää kun päästään sisälle ja pitää tietysti syöttää heti. Esittelijäkin soittelee, mistä pääsee sisälle ja samaan aikaan hänen kanssa alkaa kahvilakävijöitä tulemaan. Enpä sitten ehdikään kuin alkaa laittaan tarjottavia vaan esille. Siinä ei mene onneksi kauaa, ehdin hetken itsekin istahtaa ja syödä leivät ja kuppi kahvia kylkeen. Sitten ehdin vähän penkoa askartelukaappia ensi kertaa ajatellen ens kerran isänpäiväaskarteluja. Syötän Rn, lähden hakemaan Sn kerhosta. R on tällä välin muiden kaitsettavana eikä ole nukahtanutkaan, kun takasin tullaan. Laitan Slle leipää, tämä kuitenkin syö vain keksejä ja vaeltaa muualle niitä syömään. Itse korjailen tavaroita pois, tällä välin S omatoimisesti vessassa käydessään kippaa potan sisällön pitkin lattiaa. Vielä pitää Rllekin vaihtaa vaippa, ja väsyneenä alkaa kitisemään siinä kun S pitää pukea. Mukava kerhotäti siinä onneksi tulee keinuttamaan Rn koppaa samalla niin, että tämä nukahtaa ja päästään ulos kellon lyödessä jo yli puolenpäivän.

Jäädään vähäksi aikaa pihalle leikkimään, S ihmettelee jäätyneitä lammikoita, siellä olevaa kastematoa, ja kukkapenkkiin maalattuja kivileppäkerttuja (noita pitäisi kyllä askarrella itsekin). Muutaman kerran mielenkiinto keskittyy liukumäkeä laskemaan, sitten pitää ihmetellä iltapäiväkerhoon tulevia lapsia. Kun he ovat menneet sisälle, päästään "pomppukiikkuun" eli äitille vähän lisää käsitreeniä lasta kiikuttaessa. Vielä ehditään kiikkumaankin, ja ihmettelemään seinällä olevia suuria lamppuja, jotka S ensin nimeää tontun ikkunoiksi ja sitten puhelimiksi, kunnes lopulta hoksaa että isoja lamppujahan ne on.

Tultiin kotiin, ja siinähän se oli pöydällä aamulta jäänyt puolityhjä kahvikuppi - mikroon vaan. Puuhailin jotain yläkerrassa, S halusi katsoa Pyjamabanaaneja telkkarista, mutta eipä siinäkään kauaa viihtynyt vaan tuli yläkertaan härnäämään Leeviä - alakertaan siis mars takaisin. Unohtuihan se kahvikin siinä - lämmitin uudelleen. Eilen tehdyn porkkanapiirakan kanssa meni siinä sivussa samalla vähän keittiön pöytiä siivoillen (miksi on niin monta leipäpussia taas esillä?!). Sllekin annoin palan piirakkaa, ja hän alkoi kokkaileen siitä omassa keittiössään jotain. Yritin lukea lehtiä, mutta S vaati seisomaan vieressä kun hän "teki ruokaa", siinä samalla viikkailin sitten kuivuneet vaipat pyykkitelineeltä pois. Sitten piti pomppia pomppuponilla Sn kanssa. Tämä sanoi väsyttävän, mutta ei malttanut rauhoittua päiväunille vaan hyppäsi ikkunaan katsomaan, näkyykö tonttuja

Kun ei unet maittaneet, niin sulatin mansikoita syötäväksi, nämä sentään kelpasi. Muistin tulevaa kirppistapahtumaa ajatellen, että ylimääräisiä lehtiäkin olisi eli siivoilin lehtihyllyjä. S halusi lisää mansikoita, laitoin mikroon sulamaan. Sitten tulikin isi jo kotiin kellon ollessa kolme. Rkin kohta jo heräsi. Mansikat ei enää kelvanneetkaan, niinpä tein smoothieta. S maistoi vähän, halusi isin syliin, ja nukahtikin siihen viimein. Yritin taas niitä lehtiä lukea, mutta isillä olikin muutama tilausjuttu, joita piti käsitellä (= tuossa kosmetiikkafirmassa missä oon edustajana). Isi jäi Rn kanssa alakertaan ja minä karkasin ompelemaan. Ei olis kuin resorit leikellä ja ommella, mutta ompelukone oli taas vastahakoinen eikä alkanu yhteistyöhön, vaan katkoi lankaa joka toisen sentin jälkeen. R nukahti mutta heräsi kohta taas, että maitoa piti saada. Sain housut jo valmiiksi ja vielä piti toinen resori purkaa, kun ei saumat sattuneetkaan kohilleen. Mutta valmista tuli viimein ja lopputulokseen olin tyytyväinen (vaikkakin kankaaseen oli jo jostakin pesitynyt pari reikää! miten on mahdollista??)

Tunteroinen siihen meni ja Skin jo heräsi. Hetken aikaa yritettiin katsoa telkkaria yhdessä, vaan aina oli joku jotakin vailla ja isillä meni vuorostaan hermot, kun ei saanut keskittyä omaan telkkariohjelmaansa. Aloin sitten laittamaan ruokaa, eli lämmittelin toissapäivän makaroonilaatikon, S siihen tuli heilumaan ja kohta näin kun tämä pomppasi ja juoksi minun luo itkien - meni koskemaan kuumaan paistinpannuun eli tietäähän sen, että kipeää teki. Onneksi ei käynyt pahasti, kylmää vettä ja voidetta päälle.  Syötiin kun minun telkkariohjelma (Salkkarit) kuului jo pyörivän taustalla, vartin päästä S jo unohti, kummassa kädessä pipi olikaan. S myös onneksi söi jo jotain. Sitten oli taas Rn vuoro syödä, ehdin minäkin sentään loppuohjelman katsomaan. S puuhaili omiaan ja halusi katsella mm. vanhoja valokuviaan.

Sitten kello tuli yhdeksän eli meidän nukkumaanmenoaika. R nukahtikin jo minun syliin ja sain laitettua sänkyyn vaan heräsi taas. Sen verran kuitenkin, että ehdittiin vaihtaa yövaatteet ja pestä hampaat. Väsyneenä alkoi R kuitenkin huutamaan, eli piti laittaa valot kiinni. S halusi vielä maitoa ja laastarin. Ehtihän se kello jo kymmeneen, S kömpi minun ja Rn viereen ja sain laulaa tuutulaulun, että R rauhottui ja nukahti. Skin ihmeen nopeasti suostui nukkumaan. Jossain vaiheessa isi kävi hakemassa Sn ja meni tämän kanssa toiseen huoneeseen. R heräsi yöllä neljä kertaa. Viimeisen syötön kohdalla kello oli "jo" yli viiden, kävin vessassa, isin herätyskello soi (tuloksetta yksi, kaksi, kolme kertaa...). En saanut enää unta vaan tästä alkoi uusi päivä....

Pieni kerholainen

Saatiin siis Slle kerhopaikka kaupungin avoimen varhaiskasvatuksen puolelta. Vieläpä siitä lähimmästä mihin hain, matkaa noin kilometri meiltä. Kerhopaikka on kolme kertaa viikossa kolme tuntia. Käytiin viime viikolla tutustumassa kerhoon muiden uusien lailla. Paikalla oli myös yksi jo tuttu tyttö eli kavereita Slla riittää.

S tykkäsi kovasti paikasta. Tunteroinen tuolla oltiin ja hän lumoutui uusista leluista täysin. Hiirikodissa teki ruokaa hiirille ja nalleille, löysi myös minikissan ruokakuppeineen. Vielä syötti nukkevauvaa valmistaen keittiössä ruokaa. Voitte kuvitella, mikä huuto syntyi, kun piti pois lähteä. Houkuttelin ja maanittelin ties millä keinoilla, ja lopulta sain kantaa raivoavan ja potkivan lapsen poikittain sylissä kantaen ulos ja autoon ilman kenkiä.

Kävimme kerhossa kerran vielä aloituskeskustelussa. Esille nostin mm. alkaneen tavan lyödä ja töniä toisia lapsia. Leikeistä suositumpia on nykyisin kotileikit, ja askarrellakin hän haluaisi kovasti. Kerhossa käydään kerran viikossa ulkona, jossa S viihtyy kiikkuen ja mäkeä laskien myös.

Nyt on tämä viikko kerhoiltu. Eipä tarvinnu aamulla neitiä paljon houkutella nopeasti pukemaan, kun sanoin menevämme kerhoon. "Hiiri ja nalle ja kissa ja leijona", oli toiveikas vastaus - lelut muistissa. Ekana päivänä olin vauvan kanssa mukana. Ei oltu kuin reilu tunti, menin avaamaan perhekahvilan ja otin Sn mukaan, kun paikalle oli tulossa pari kaveria, joiden perään S on paljon kysellyt.

Toisena päivänä jätin Sn jo yksin. Ei edes heiheitä sanonut, kun meni jo kavereiden kanssa leikkimään. Evääksi oli syönyt leipää (jotka hirveässä kiireessä aamulla hänelle mukaan pakkasin - isi oli ottanut Sn eväsrasian ja sitä tietysti yritin etsiä joka paikasta, uusi piti ottaa käyttöön). Myöhemmin kyselin, mitä oli tehnyt. "Askarrella, muovia - vauvalle ruokaa" eli ilmeisesti muovailuvahalla oli askarrellut ja nukkeja syöttänyt". :) Jo iltapäivällä olisi mennyt kerhoon uudestaan.

Kolme päivää meni kyllä nopeasti. Taas hakiessa oli neidillä kova vertailu tyttökaverin kanssa, kummalla on enemmän pipiä. Ylpeästi kertoi myös käyneensä itse pissalla.

Huomaa kyllä Sn tykkäävän kerhoilusta. Tämä neiti kun on sen verran sosiaalinen ja aktiivinen tapaus, että kaipaa seuraa ja puuhastelua. Kerhossa niitä on molempia, puhumattakaan taas uusista taidoista, joita ryhmässä oleminen kehittää.

Arki alkoi

Eilen alkoi paluu arkeen meillä itse kullakin. Isillä viimein alkoi kauan odotettu koulutus, jossa hän on seuraavat lähes puolitoista vuotta. Samalla minä saan totutella kotona oloon kahden pienen lapsen kanssa, ilman toista käsiparia ja syliä jeesimässä.

Viime viikolla kuitenkin soitettiin, että S sai kuin saikin sen kerhopaikan ihan tuosta meidän läheltä, kilometrin päästä. Siellä olisi siis kolme päivää viikossa kolme tuntia. Tänään on tutustuminen, niin tiedän sitten enemmän käytännön seikoista.

Tänään starttaa myös perhekahvilat, joista lähimpään alan taas vetäjäksi. Se on tiistai-aamuisin, päällekkäin tuon Sn kerhon kanssa eli sekin pitää nyt sumplia, miten toteutan, kahvila kun loppuisi klo 12 ja Sn kerho jo 11.30 eli onnistuuko hakeminen jne. Jos ei, niin sitten jätetään vaan tuo tiistaikerhio pois, kyllähän se S siellä kahvilassakin viihtyy leikkien, vaikka minulle lisätyötä teettääkin. Onneksi kävijät siellä on kuitenkin aktiivisia ja auttaa järjestelyissä ettei yksin tarvitse kaikkea tehdä.

Eilen ehdittiin leikkipuistoonkin. Viime viikolla alotin vaunulenkkeilyn, kahtena päivänä käveltiin tuonne keskusleikkipuistoon 2km suuntaansa. Vähän oli vielä siinä rajoilla, että kannattikohan vielä, paikkoja kyllä jomotti tuon jälkeen ja lepo(=sade)päivät tuli tarpeeseen. Tänään kuitenkin kävely sujui ongelmitta, eli kyllä sen puoleen toipuminen on onnistunut.