Hailuoto

Meillä aikuisilla sattui kerrankin tälle kesälle pari vapaapäivää samaan aikaan ja sen kunniaksi tehtiin pieni päiväretki Hailuotoon. Oulun länsipuolella sijaitseva Hailuoto on pieni saari, josta löytyy mm. upea hiekkaranta ja saari näytti olevan myös valokuvaajien suosiossa.

Liikkeelle lähdettiin ennen puoltapäivää. Jonoa lautalle oli sen verran, että ei mahduttu ensimmäiseen lauttaan. Onneksi lauttoja menee näin kesäaikaan puolen tunnin välein. Odotusajalla ostin lapsille rannan kioskista jäätelöt, joiden avulla lapset jaksoi vielä vähän aikaa odotella (ja joiden maksu kattoi varmasti osan lauttamatkastakin!). Lauttaa odotellessa yritin googletella tietoa, mitä Hailuodossa voisi tehdä. Ilmeisesti siellä on joskus ollut joku kotieläinpihakin, mutta nettisivujen mukaan toiminta oli loppunut. Emutarhan aukioloajoista oli epävarmuutta, ja museokierroskaan tuskin olisi lapsia kiinnostanut, niin jätettiin kaikki perusnähtävyydet sitten väliin.

Ajettiin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen. Käytiin ensin ihan vain jaloittelemassa ja käveltiin näköalapaikalle, jossa lapsille mieleisintä näkyi olevan kivien heittely veteen. Oli sen verran hyvä poutasää, että kuviteltiin näkevämme Ruotsin rannalta jonkinlainen torni, majakka tai vastaava rakennelma.

Marjaniemen majakkaan olisi päässyt sisäänkin käymään. Aukioloajat taisi olla kuitenkin juuri sillain, että kun tultiin takaisin päin rannalta ja olisi voinut siellä ajatella käyvän, oli majakka jo kiinni. Ehkä joskus ensi kerralla sitten.

Lapset tietenkin eniten halusivat uimaan. Meidän onneksi paistoi aurinko eikä ollut hirveän tuulista, vaikka tuulehaan tuolla toki varmasti aina enemmän tai vähemmän. Kummasti kuitenkin jokainen lapsista uskaltautui veteen, joka oli kyllä oikeasti aivan  j ä ä t ä v ä ä. Itselläni alkoi jo tovin vedessä seisomisen jälkeen varpaat paleltumaan, eikä pikkumieskään halunnut kuin vain rantavedessä lapioida ja kävellä minun kanssa edes takaisin. (Lapio tosin hetken päästä menetettiin, kun ohi kävellyt ruotsalainen perhe noukki sen omaan haltuunsa eivätkä palauttaneet sitä). Isommat onneksi hetken rohkeutta kerättyään vähän räpiköivätkin vedessä.

Meillä oli pientä evästä mukana, jota lapset mutustivat rannalla. Ennen pois lähtöä piti kuitenkin syödä jotain oikeaa ruokaa. Oli jo päivällisaika eikä ainakaan Luotsiravintolassa ollut enää minkäänlaista lämmintä ruokaa tarjolla. Onneksi vaihtoehtoja oli, Majakkapihan Ravintola Halstarissa oli tarjolla savukalakeittoa. Eipä se tietenkään lapsille juuri kelvannut, mutta me aikuiset syötiin sitäkin paremmalla ruokahalulla.