Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

torstai 21. joulukuuta 2017

Lukukausi (melkein) paketissa

Kliinisen ensimmäisen harjoittelu sekin jo oli ja meni. Oli kyllä melko kiireiset neljä viikkoa kun yhden kurssin seminaarit ja simulaatiot sekä tentti (tentit) osui vielä samaan saumaan. Eli oon saanut tehdä harjoitteluun työtunteja viikonloppuinakin, vaikka normaalisti ei opiskelijan tarvitsisi viikonloppuna leikkauspuolella harjoittelua tehdäkään. Hyvin jaksoin silti, vaikka kotona ei kyllä iltaisin enää riittänyt energiaa yhtään mihinkään.


Mielenkiintoista oli kuitenkin tutustua myös tuohon perioperatiiviseen puoleen. Moni sitä suuntautumista tietenkin kysyi ja terkaksi edelleen aion valmistua, mutta sanoin loppuarvioinnin yhteydessäkin, että eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä joutuu. Jos siis olisin sairaanhoitaja niin ei tuokaan puoli ihan poissuljettua ole. Erityisesti kiinnostavaa oli tuo anestesiapuoli, vaikka kyllä leikkauksiakin mukava oli katsella. Tuttava kysyi, että ei minua sitten vissiin ällötä se homma ja ei oikeastaan semmoista reaktiota tullut missään vaiheessa vaan enemmänkin olisin halunnut nähdä operaatioita. Vähän kuitenkin rajoitti omaa osallistumista se, että mm. läpivalaisuihin eikä larynx-maskianestesioihin ollut minulla asiaa, vaikka toki paljonhan nuita leikkauksia oli sitten ilman näitäkin. Ei myöskään omalle kohdalle/vuorolle sattunut mitään hätätilannetta eli paljon samantyyppisiä juttuja pääsi loppupeleissä seuraamaan.



Itse enemmän oon ehkä kuitenkin tekijä-tyyppiä eli voi olla, että pitemmän päälle seisoskelu leikkauspöydän äärellä ei olisi se oma juttu. Jos ajattelee, että pisimmät työurat vois olla sen 30 vuotta niin ite ehkä puutuisin tuontyyppiseen hommaan, enemmän haluaisin olla ihmisten kanssa tekemisissä kuitenkin. Anestesiapuolella heräämössä ja valvomossa tuli harjoiteltua kädentaitojakin sopivasti ja kun ei aikaisempaa kokemusta asiasta ole, niin kyllähän niitä saikin harjoitella ja saa edelleenkin.



Mutta on kyllä nyt täytynyt palautua alkuviikko ja onneksi nyt ei jäänyt kouluhommia enää hirveästi rästiin (toisin kuin viime vuonna, jolloin joululomalla oli sitä sun tätä tehtävää). Yks lääkelaskutentti mulla edelleen silti kummittelee ja oli aikomus käydä se tekemässä, mutta jotenkin ei tällä hetkellä ole yhtään motivaatiota edes ajatella koko asiaa. Mutta pakko varmaan käydä tänään tai huomenna viimeistään taas yrittämässä. Mulla viimeksi meni jotenkin ajatus niiden laskujen kanssa ihan solmuun.. on tässä kuitenkin senkin jälkeen useamman kurssin lääkelaskut menneet läpikin eli jotain nyt kuitenkin pitäis osatakin. Joululoman viettoon pitäisi kans ehtiä, mutta oon heti joulun jälkeen sopinut muutamia työvuoroja eli vierivä kivi ei taaskaan pääse sammaloitumaan...



Alkaa kuitenkin jo jouluvalmistelutkin painaa päälle eli kun yhden stressin saa pois niin toinen jo tulee. Palailen siis varmaan blogin pariin joulun jälestä, jos nyt ei jotain kirjoitustarvetta pukkaa vielä ennen sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!