Ainolan puisto

Niinköhän tuo oli, että kesän lämpöpäivät on nyt ohitse ja on nyt siirrytty hieman tyypillisempään Suomen kesään. Muutama viileämpi sadepäivä välissä ei toki haitaksi ole, mutta toivonpa silti, että lämpimiä päiviä tulisi vielä olemaan jatkossakin.

Hieman tuota eilen jo ennakoinkin. Ja koska oli jo hieman viileämpi päivä (n. 22 astetta.. tälle olis viime kesänä jo hurrattu) niin lähdin sitten pienelle kävelylle. Otin kameran mukaan, eli luvassa on melkoinen kuvapostaus.

On se kyllä jännä, että aina sitä vaan tästäkin kaupungista löytää uutta hämmästeltävää ja kummasteltavaa. Enemmän ja vähemmän vakituisestihan olen asunut nyt Oulussa pian "vain" kahdeksan vuotta, vaikka ihan kotikaupungilta tämä on tuntunut jo pitkän aikaa.

Kesän kukkaloistohan on nyt huipussaan, vaikka tuomi kyllä ehti jo tulla ja mennä. Oliskin pitänyt tämä kävelyreissu ajoittaa viime viikkoon, tosin silloin vasta alkoi syreeni kukkimaan, eli plus miinus nolla.

Joka tapauksessa oli kävelyreittini suunta siis Tuiran rannan kautta Hupisaarille ja Ainolan puistoon. Ainolan puistohan on oikea kukkakeidas ja erittäin suosittu mm. piknikin viettopaikkana. Nytkin siellä täällä ihmisiä oli nautiskelemassa eväistään, joku hieman kosteammista ja joku toinen taas ehkä enemmän hengen ravinnosta.

Jos puhutaan kaupungin keuhkoista, niin sitä tämä puisto on varmaan Oululle. Melkoinen sademetsä ja viidakko tuonne kätkeytyykin.

Vinkki: Oulussa voi muuten näin kesäisin harrastaa puistojoogaa. FB:ssä näytti olevan ryhmä, jossa on aikataulut ilmoitettu. Vitosen näytti maksavan kerta.

Kävelyn tosiaan yleensä sanotaan jouduttavan supistuksia. Kyllä mun usko näihin poppakonsteihin alkaa hiipumaan. Mitään normaalista poikkeavaa ei siis tapahtunut, mitä nyt vaan väsähti tuohon löntystelyyn normaalia aiemmin, ehkä muutama nipistys tuntui mutta ennemminkin johtuen tuosta etukuormasta.

Ja vessahätä, se iskee aina viimeistään puolivälissä matkaa. Onneksi museo on juuri siinä hollilla. Sinne olikin minun määränpää numero toinen, katsastamaan mitä siellä on meneillään. Perjantaisin kun on ilmainen sisäänpääsy, niin samallahan tuon kävi aikaa tappaakseen kiertämässä.

Vaihtuvina näyttelyinä museossa oli esillä pienoisnäyttely ylioppilaiden historiasta (mm. ylioppilaspukuja historian saatossa) sekä juuri avautunut Hietasaaren historiasta kertova näyttely. Että sinne vaan Oulun historiasta kiinnostuneet! Itse lähinnä kateellisena ihastelin nuita huviloita, kun livenäkin oon muutamaa vielä jäljellä olevaa tuolla haikaillen huokaillut. Jos/kun minä joskus oman talon rakennutan, niin olkoot kuinka "normaali" vain, niin minä kyllä suunnittelen siihen vaikutteita juurikin tuollaisista huvilarakennuksista!

Sen pituinen se reissu. Kostoksi tästä reippailusta vedin sitten illalla taas ällöttävän määrän karkkia naamaan. Onneksi maha vetelee jo niin äärirajoilla, että ei sinne paljoa mahdu kerralla. Mutta odotan kyllä jo päivää, kun nämä hiilari- ja sokerihimot lakkais...