Instagram @sarkkuk

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kotiuduttu

Eilen viimein iltapäivästä saavuttiin kotiin! Ensiksikin pahoittelut niille lukijoille, joita eivät vauvajutut hirveästi nappaa - niitä nimittäin täällä tulee lähitulevaisuudessa näkymään niin kauan, kun arki pyörii vauvan ympärillä ja muuta elämää ei ole. Vielä tosin pohdin, minkä verran sitä viittii kirjoitella ja kuvia täällä netin ihmemaassa jossa monenlaista hihhulia pyörii jakaa. Kuten äitinikin sanoi, älä ny kaikkea sinne nettiin laita. Pohdittavaa on mm. toisen yksityisyyden suojan ja intimiteetin kannalta, mutta toisaalta itse ainakin tykkään lukea juuri sellaisia blogeja, joissa ei paljoa kainostella, vaan asiat sanotaan ja näytetään kuten ne suurin piirtein todellisuudessa on. Todennäköisesti vedän häilyvän rajan johonkin tähän väliin.


Toissailtana neiti punnittiin uudelleen, ja paino oli -9,5% alkuperäisestä. Tehtiin kätilön kanssa sitten päätös antaa yöllä vauvalle korviketta, ettei se enää tippuisi vaan meidät voitaisiin kotiuttaa. Onneksi mulla maito alkoi juuri tuona päivänä nousta, kirjaimellisesti, sitä kun ryöpsähti tosiaan ihan yhtäkkiä valumaan. Siinä sitten pumppailin mitä irti lähti. Illalla annoin omat maidot imetyksen päälle. Paljon ei sairaalan toiminnasta ole moitittavaa, mutta kun jokaisella kätilöllä oli vähän omat mielipiteet asioihin. Niinpä yövuoroon tullut kätilö käski käyttämään ensin ne omat maidot ennen kuin saa korvikkeita. Mulla ei sitä nyt enempää ollut, eli yöllä (vauva käskettiin ruokkia max. 3 tunnin välein, toinen äiti viereisessä pedissä kyllä puhelimessaan kovasanaisesti protestoi näitä kaikenlaisia sääntöjä), neiti kyllä onneksi osasi pitää tästä itse huolen ja heräsi aina 2-3 tunnin välein) piti pyytää imettämisen päälle sitä korviketta, jota sain 25 ml. Siitä tosin suurin osa sitten valui toisesta leukapielestä ulos, kun siitä tutista vaan valui sitä maitoa eikä vauva ehtinyt imemään, ja kun en oikein sitä pulloa osannut käyttää. Loput se sitten taiskin pulauttaa ulos juuri siksi, kun niin vauhdilla kaiken nieli. Aamulla pyysin toisen korvikkeen ja erilaisen tutin, mutta muunlaisia ei ollut (muka, niihin omiin maitoihin oli mun mielestä erilainen tutti). Nyt osasin jo vähän hillitä sitä pullon käyttöä, eli vauva sai korvikkeetkin juotua. Aamupunnituksessakin nämä siis näkyi ja paino oli enää -7,5% alkuperäisestä ja juuri yli 3 kilon, mitä kotiuttaminen kuulemma vaatii.

Oma paino sen sijaan laski sairaalassa vietetyn ajan seurauksena hieman puntarista riippuen noin 6-7 kiloa (onko muilla suoritettu joku "virallinen punnitus", mulle ei nimittäin tehty mitään muuta kuin verenpaineen ja kohdun tarkastus?). Yhteensä kiloja raskauden aikana siis kertyi viimeisimmän punnituksen mukaan 12,5 kiloa. Se on hyvä, kun mielessäni haaveilin jättäväni sairaalaan sen viisi kiloa nyt ainakin.


Päästiin siis lääkärin tarkastukseen, kaikenlaisia testejä sitä tehtiinkin. Lähinnä kuunneltiin sydänäänet ja testattiin kaikki vauvan raajat, että miten ne liikkuu. Hyväksi kehui lääkäri tuloksia. Vielä jouduttiin kuitenkin hetken odottelemaan vauvalta otettua verikoetulosta bilirupiiniarvoista, neiti kun osoitti lievää keltaisuutta. Arvo oli 154, eli ihan normaali, ja saatiin lopullinen lupa lähteä kotiin. Kotiin päästiin siskoni kyydillä. Vauva nukkui tyytyväisenä koko tuon pienen matkan hievahtamattakkaan. Kotona oli kuitenkin heti jo nälkä, eli arki alkoikin heti vauvan ehdoilla.


Mitäs sitten tämä toinen vauva eli Leevi tuumasi? No reagoi aivan kuten arvelikin. Monta päivää kun se yksinään on ollut, niin hirveä meteli sillä tietysti oli päällä ja mösähtäneenä meni sängyn alle piiloon. Sitten se hoksasi hajusta ja äänistä jotain outoa ja uutta, ja juoksi vaatekaappiin piiloon. Meteli syntyi myös siitä, kun vauva alko itkeä (kun ei hetinyt ollut se tissi suussa) ja Leevi yhtyi hädissään sängn alla säestäen itkukuoroon. Selkä kyyryssä se ihmettelee tuota outoa otusta joka vei sen paikan sängyssä, ja karkuun juostaan jokaista pientäkin inahdusta. Tänään tosin Leevi uskalsi hänkin (unohti jo varmaan tuon kolmannen pyörän) sänkyyn ja metrin päähän haistelemaan uutta tulokasta. Niin se vaan nyt on nimittäin, että hän on tullut jäädäkseen ja Leevin ei muu auta, kuin asiaan tottua.

2 kommenttia:

  1. kiva että ootte päässeet kotiin. vauva on suloinen <3

    ei mulle ainakaan mitään punnituksia ole tehty synnytyksen jälkeen. eikä senpuoleen mitään muutakaan mittauksia tai tutkimuksia. sairaalassa nopeesti koittivat ennen kotiinlähtöä mahan päältä onko kohtu lähtenyt "palautumaan" (ei sitten hajuakaan mikä se oikea termi tähän nyt mahtaa olla).

    kiloja mulle kertyi raskausaikana +13 (!), nyt kuukausi synnytyksestä niistä on lähtenyt 8kg. Sitä ei tullut katottua, paljonko heti sen synnytyksen jälkeen paino oli pudonnut, mutta veikkaisin aika samoja lukuja. Eipä nimittäin ole tullut laihdutettua/urheiltua synnytyksen jälkeen juurikaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoissa kiloissa siis on menty. Ite toivon, että tää imetys veis kilot mennessään! Ei kuitenkaan vähään aikaan pysty oikein liikkumaankaan...

      Poista

Ilahduta kommentillasi!