Neuvolan kotikäynti

Eilen heti maanantai-aamusta meillä oli jo neidin ensimmäinen neuvolakäynti, joka tehtiin kotikäyntinä. Neuvolassa saa itse periaatteessa valita, haluaako että tulee kotiin, mutta pienen kanssahan on paljon helpompi aluksi, että sieltä tullaan käymään kotona, kuin että itse lähtisi neuvolaan (varsinkin talvella). A:kin ihmetteli, että meillä on viiden tähden palvelu :) Eli yksi kiitoksenaihe taas Suomen parjatulle terveydenhoitojärjestelmälle!

Meidän vakiterkkari on kesälomalla, joten meitä tulikin tapaamaan hänen sijaisensa, joka oli oikein mukava. Ensin jutusteltiin synnytyksestä ja minun palautumisestani ja sain ison nivaskan luettavaa, esitteitä ja muuta lippulappua, joita nyt ei kuulemma ole tarkoituskaan päntätä, mutta että onpi varalta mistä asioita tarkistaa, jos siltä tuntuu. Lopuksi kokeiltiin vielä, miten minun kohtu on palautunut - sehän oli jo sairaalasta lähtiessä ihan hyvällä mallilla - ja kuulemma on jo navan alapuolella muutaman sentin, mitä se nyt sitten ikinä meinaakaan.

Neiti taas nukuskeli melkein koko käynnin ajan, eli hänet pitikin sitten herätellä tarkastuksia varten. Ei hän niistä ollut moksiskaan. Kokeiltiin samoja juttuja kuin osaston lääkärikäynnillä, eli refleksit eli nk. heijasteet. Näitähän on mm. kämmenien ja varpaiden tarttumaote, mahallaan makuulla pään kohottelu, säikähdysheijaste (toteutettiin vauva käsistä pitäen "tiputtamalla", jolloin pitäisi levittää raajansa), kävelyheijaste (vauvaa pidellään pystyssä ja hänen tulee ottaa kävelyaskelia) jne. Hyvin sujui, vaikka kävelemään sai taas vähän houkutellakkin unenpöpperöistä. Täti myös kehui kuinka hienosti saatiin vaippa vaihdettua ilman, että vauva olisi sitäkään vastustellut (siis lähinnä sitä riisumista). Sitten vauva laitettiin "säkkiin" ja punnittiin vaa'alla, ja hyvin on näköjään oltu ruoka-aikaan paikalla: Paino on noussut reilu 400 g sairaalan lähtöpainosta ja on siis jo 160 g enemmän kuin syntymäpaino.

Vähän näyttäisi siltä, että suussa olisi jonkin verran sammasta. Äitini neuvo oli juottaa vauvalle pieni vesitilkka - täti taas ohjeisti, että kieleen topsipuikolla sokeritonta puolukkamehua, kivennäisvettä tai sitruunamehua, joista jälkimmäinen voi olla aika epämukava makukokemus. Eilen koitin tuota puolukkamehua ettiä kaupasta, mutta mistähän himskatista sitä saisi sokerittomana?! Etsintä siis jatkuu.

Seuraava neuvola meillä on kolmen viikon päästä.

Isomummu lähetti sievän kortin.

Ja kuten kuvista näkyy, niin alkujärkytyksen jälkeen on Leevikin alkanut sopeutumaan uuteen tulokkaaseen. Muutaman kerran on pitäny älähtää, kun tyhmä kissa on yrittäny kävellä vauvan päälle! Nyt se sentään jo tajuaa kiertää vauvan ja vauvan peiton kaukaa, ja uskoo kans, ettei vauvan sänkyyn mennä - siihen oonki keksiny hyvät portit, ettei se pääsis ees yrittämään. Mutta kyllä edelleen pitää vahtia ja olla silmät selässäkin, ettei tuo kissa keksi jotain omia ilveitään.