Kovin suurena yllätyksenä tämä ei tullut, kun asiaa hetken sulatteli. Onhan tämä tuskallinen alamäki jatkunut jo parin vuoden ajan, alkaen siitä "nuorennusleikkauksesta", joka ravintolan kohdalla päätettiin aikanaan toteuttaa. Kovin harva oli lopputulokseen tyytyväinen. Tämän jälkeen tätä rahaa niellyttä mokaa koitettiin paikata ties millä keinoin - mm. poistamalla snooker-pöytiä, laittamalla sisäänpääsymaksu, heikentämällä ruokalistaa - kuten arvata saattaa, tehden uskollisimmistakin asiakkaista tyytymättömiä. Tähän saakka moni asiakas, vanhimmat varmasti toistakymmentä vuotta, ovat kuitenkin pitäneet Caioa kantapaikkanaan. Itselläni yhteistä historiaa paikan kanssa kertyi lähes kahdeksan vuotta, ja uskollisesti olen tällekin keväälle noissa Tietovisoissa ravannut. Mutta näköjään kaikki päättyy aikanaan, ja niin kävi myös tälle paikalle.
Eilen Caio oli siis viimeistä kertaa auki. Alkuillasta päädyttiin taas istuskelemaan ja grillailemaan kaveriporukalla, minä omenakivennäisveden (ja jättijäätelön) kera. Onpa muuten helteitä pitänyt, eikä tosiaan tavallinen hanavesi riitä enää janoon, vaan pitää ottaa jo kovemmat nesteyttäjät käyttöön. Istuttiin siis iltaa, ja siskon poikaystävä oli saanut ongittua hauen, jonka emäntämme sitten maustoi ja grillasi. Rikoin varmaan taas tuhannetta kertaa jotain ruokakieltosäännöstöä, mutta hyvää oli hauki on kala! Ei tosin käynyt pienessä mielessäkään ottaa tästä herkusta kuvia.
Pienestä väsystä huolimatta kävin minäkin muiden mukana sitten katsomassa paikan viimeiset hetket. Olihan tuo paikka täynnä, mutta ei siellä ollut minkäänlaista muuta ohjelmaa, kuin hanojen ja kaappien tyhjennystä. Ei edes musiikkia. Join pitkästä aikaa tuopin olutta (alkoholiton) ja se sai riittää. Lähdin puolen yön jälkeen kotiin, ennen kuin muuttuisin kurpitsaksi (vai miten se stoori oikein menikään).
Tälle päivälle on sitten podettu helteiden ja valvomisen aiheuttamaa väsymystä. Lähes kolmessakympissä oli lämmöt tänään ja pilvisyyden ansiosta ilma on trooppisen hiostava, ja siltä se myös tuntuu. Vaikka kuinka rakastan lämpöä, niin nyt pitää munkin valittaa tätä tukalaa oloani. Kuvittelin, että helpottaa sulkeutua tänne kämpän sisään, mutta kun iltapäivällä sisäilma tuntui jo niin painostavalta, että hyvä kun happea sai, niin pakko oli lähteä ulos.
Onneksi vaistoni osui oikeaan, eikä Nallikari beach pettänyt. Siellä kävi ihana merituuli koko ajan, ja huolimatta parista inisevästä sääskestä tuntui, että sai koko päivän edestä happea.
Mutta en silti valita (ainakaan kovin pahasti), ei tätä lämpöä kestä kuitenkaan kauaa, eli parasta nyt vaan nauttia varastoon saakka tästä ihanasta auringosta!
(Toivottavasti
SArkku! Meikä ei silloin joskus tajunnut katsoa kun olit jättänyt komsua meikän blogin puolelle että its ekirjoitat myös omaa.. Ja että sullekkin tulee VAUVA!! <3 Itseasiassa kuulin joltain (olisko ollut meijän Henna?) että olet raskaana. :) How cool. Nyt bongasin sun blogin kideblogien fb-sivulta ja kävin tietty tykkäämässä vaikka en oo vielä lukenut tätä mutta noh.. Luotan sinuun. :)
VastaaPoistaKaikkea hyvää odotukseen ja voit odottaa meikeltä typeriä kommentteja jatkossa tänne nyt kun löysin. :D
Sinällään tosiaan tyhmä tämä kommenttiloota, että ei tosiaan heti nää sinne nimimerkin taakse, että jos kommentoija on linkannu oman bloginsa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D
PoistaKiitoksia paljon! Ois muuten ollu kiva sillon nähä sua kun olit käymässä, vaan aina tuppaa nuo tiet ja aikataulut menemään ristiin. Kommentoida saa kyllä aiheesta ja aiheen vierestä niin paljon kuin jaksaa! :D