Pikkuneitimme viimeisiä vauvakuukausia viedään, ja se näkyy jo monessa kehityksessä. En edelleenkään ole mitään kotimittauksia tehnyt, mutta veikkaan neitimme painon lähenevän 9 kiloa, ja pituutta alkaa varmaan olemaan jo se lähemmäs 74 cm. Joka päivä olen nyt saanut jonkun 68-vaatteen - etenkin lyhyeksi käyviä housuja - pakata odottamaan seuraavaa käyttäjää, ja 74-koon vaatteet odottaa pyykkikorissa käyttöönottopesuaan, eiköhän ne jo mahdu vaatekaappiin käyttöön. Parit vaipat meillä on pitkästä aikaa jäämässä pieneksi.
Muistin ostaa jopa potan tuossa eräs päivä, ja heti ensimmäisen kerran kun muistin ottaa sen aamulla käyttöön, tiesi S heti mitä varten se on. Fiksu tyttö - äiti sen sijaan ei, koska heti seuraavana päivänä potatus unohtui. Jatketaan siis rutiinien käyttöönottamista, että äiti oppisi asian...
S on hyvän aikaa jo seisoskellut, alussa tietysti varovaisemmin ja muutaman kopsahduksen jälkeen alkaa jaloissa olla voimia seisoskella jo pidempiä aikoja ja joka paikkaan pitää tietysti päästä kurkistelemaan. Pari kertaa on vahingossa irrottanut kädet pöydästä ja ihmetellyt, kuinkas sitten, mutta aktiivisesti ei vielä ilman tukea seiso. Askelia ottaa eteen sen yhden seisoessaan, vielä ei ole menojalka alkanut siis vipattaa.
Musiikki, laulaminen ja tanssiminen on neidin ehdottomia lempiharrastuksia. Musiikista menee myös pyykkikoneen, imurin ja esim. vatkaimen äänet, niidenkin tahdissa on aivan hyvä tanssia. Laulujen mukanakin aletaan jo lauleskelemaan, viimeksi suosiota herätti joku Nelosen mainoksen tunnari. S on keksinyt myös itse Kukkuu!-leikin, piiloutumalla verhojen taakse ja sieltä sitten verhon takaa kurkistelemalla.
Sanoja tulee koko ajan uusia ja enemmän. Viime aikoina on toisteltu hirveästi joo / joo,joo:ta. Muutama arabiankin sana on taas eksynyt sekaan. Neitin kanssa voi käydä hyvinkin jo keskusteluja, tosi järkeviähän niistä tulee, kuten tässä eilen, kun kadonneeseen sukkaan vastaukseksi tuli lopulta se, että Leevi oli ottanut sukan pois jalasta. Oman nimenkin tunnistaa jo hyvin, ja alkaa tuo Ei-käskykin menemään pikkuhiljaa perille. S on alkanut myös kovasti matkimaan puhetta, toistaa asioita samoissa äänensävyissä, ja hakee jo ainakin sanojen ensimmäisiä tavuja - eli varovainen saa jo olla, mitä itse sieltä suustaan päästää. Vahingossa kun on pari kertaa matkinut jonkun sanan juuri sellaisenaankin. Oman nimensä tunnistaa, ja ainakin kerran on itsekin sen nyt sanonut.
Syöminen sujuu yleensäottaen hyvin, ei tietenkään aina kaikki maistu, ja varsinkin puurojen kanssa menee monesti taistellen. Niihin onkin pitäny keksiä vaihtelua esim. Talk-muruista, uunipuurosta ja jugurtista. Jugurttia/rahkaa syödään välillä myös välipalaksi jonkun hedelmä-/marjasoseen kera. Itse pitäis saada syödä jo vaikka mitä, eikä se aina tietysti onnistu ainakaan soseiden kohdalla - lusikkaan jos laitat, niin yleensä sitä sosetta on sitten kaikkialla muualla, paitsi suussa. Meillä on kyllä kohta helpompi listata, mitä kaikkea S ei olisi syönyt - neiti kun arvaa jo, että hän ei syö samaa ruokaa, mitä isi ja äiti, ja etenkin isin on ihan mahdotonta vastustaa Sn tahtoa syödä kaikkea muuta, paitsi omalta lautaseltaan. Vaikka kuinka yrittäisin pitää "kasvatusoppaiden" suositteluista kiinni, niin kyllä on neiti maistellut jo suolat, sokerit ja maidot, joita ei varmasti tuon ikäsen tarvis vielä syödä. *Huoh* Vettäkin pitäis monesti saada juoda oikeasta mukista, raivarit tulee, jos ei saa ja nokkamuki lentää lattialle (äitiinsä tullut?). Parit (kylmät) kahvit on kaatanut jo päällensä (ihanat tahrat jää muuten vaatteisiin), vaikka sata kertaa oon sanonu, ettei niitä mukeja jätetä olkkarin pöydälle, kun S ne siitä ottaa. Äitin maitoa tuo tissitakiainen juo vielä mielellään. Imetän päivisin ruuan päälle ja öisin 1-n kertaa - taas joku tankkausvaihe meneillään (hampaat - jano?)?
Nimittäin hampaita meillä on juuri tullut seitsemäs lisää! Ti-ke -välisen yön hulinat oli odotettavissa, kun ikenistä näkyi jo kolo, mutta meillä jokaisen hampaan kanssa meno muuttuu villimmäksi - kolmannella kerralla herätessäni itkuun kello oli vasta puoli yksi, ja silloin oli jo pakko antaa kipulääkettä. Siitä huolimatta heräsin yön aikana yhteensä seitsemän kertaa hyssyttelemään ja kantelemaan itkevää lasta. Onneksi aamuyö nukuttiin, ja päästiin shoppailureissulle Hullareille.
Vaunuissa minun piti nyt viimein vaihtaa se ratasosa käyttöön, vaikka mielessäni olin suunnitellut tuota vaunuosaa vielä hyväksi nukkumapaikaksi tämän kevään ajan. Mutta kuinkas ollakkaan S keksi tuolla shoppailureissulla, että hänhän pääsee sielläkin kääntymään ja kuikuilemaan näin ympärilleen. Tulikin piiitkästä aikaa käyttöä kantoliinalle (ja jos mielin sitäkin vielä käyttää, pitäis opetella uusi sitomistapa, että S pääsee katsomaan ympärilleen).
Käytiin muuten tuossa yks päiväreissu linja-autolla Syötteellä. Täältähän on semmonen reilu parin tunnin ajomatka sinne. Matka meni hyvin - S nukkui mennessä ja tullessa vähän aikaa, muuten seuraili mielenkiintoisena maisemia. Kanssamatkustajat oli ihmetelleet, että kuinka on niin hiljainen lapsi. Syötteelläkin ollessa S heräsi sen aikaa, että käytiin katsomassa poroja ja syötiin. Tyytyväinen matkustaja.
Nukkumisesta ei taida olla mitään uutta kerrottavaa - tämmöistä soutamista ja huopaamista tämä on kesäaikaan siirtymisen ja hampaiden puhkeamisen vuoksi taas ollut. Oon yrittänyt saada nukkumaan yöt omaan pinnasänkyynsä, mutta no way. Päiväunista toiset on toisinaan alkaneet jäädä pois välistä, ne ensimmäiset menee vaunuissa tai huijaamalla imetystyynyn kera tuonne sänkyynsä, josta sitten itkien herätään. Pari kertaa olen saanut huijattua Sn illallakin tuonne pinnikseen, mutta kohta se herää sieltä itkun kanssa, ja kun itse on jo tyystin untenmailla, niin ei oma kärsivällisyys sitten riitä enää uuteen väsytystaisteluun. Mikä lie mörkö siellä pinniksessä sitten lymyää, kun se on niin kamala paikka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!