Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

maanantai 13. tammikuuta 2014

7 kk


Neiti S on viimeisen kuukauden aikana kokenut monenmoisia muutoksia elämässään.
 
 
Neuvolakäynnithän on nyt tästä eteenpäin parin kk välein, eli virallisia kasvumittoja ei nyt ole. Mutta 62-vaatteet on aika lailla jo käyneet pieniksi, ja osa 68:kin alkaa toisinaan tuntua ahtaalta tai lyhkäseltä. Joitakin S- eli 5-8 kg tarkotettuja vaippoja oon kans joutunut jo pakkaamaan pois, eli näiden perusteella sanoisin, että pituudessa 68 on saavutettu ja painossa 8 kg rikottu.


Täällä on jo hyvän aikaa hakeuduttu konttausasentoon. Nyt viime päivinä on neiti hoksannu liikuttaa tässä asennossa joko toista jalkaansa tai kättään, mutta vielä se on jäänyt yhteen liikkeeseen ja heilumiseen. (Tänään koitti käsilläkin seisontaa, mutta siitä helposti sitten muksahtaa otsalleen lattialle.) Edelleen liikkuminen tapahtuu pakittaen, käsillä työntäen, ja välissä pyörähdetään sitten toiseen suuntaan. Tällä tavalla S pääsee jo melko vilkkaasti paikasta toiseen etenemään, ja ehtii kaikkialle kun silmä välttää.


Liikkumisesta puheen ollen, on neidin pakkomielteenä vieläkin työntyä kaikkiin mahdollisimman pieniin koloihin... Pöydän, tuolin, sängyn, nojatuolin alle on mukava työntyä piiloon, kunnes tulee itku kun tulee stoppi. Jopa sohvan alle on koittanu mennä ja melkein suuttui, kun ei kapeaan rakoon päässytkään!
 
 
Meillä ei tuo vuodenvaihteessa tapahtunut muutto siis olis voinut tulla yhtään parempaan saumaan, nyt on Slla tilaa liikkua ja pyöriä. Ei edellisessä metri x metri -tilassa enää olis mahduttu olemaan mitenkään päin!
 
 
Samassa hötäkässä se isi siis nyt viimein pääsi Suomeen yöllä Ouluun saapuneella lennolla. Kyllähän se S vähän aamulla herättyään ihmetteli, että mikä ihme mies kotona on siihen aikaan aamusta. Hyvä ajankohta siihen nähden, että vielä ei vierasta ketään ja ilahtuu kenestä tahansa ihmisestä, joka hänelle juttelee. Kyllä viraston odotusauloissa tädit neitiä aina ihasteleekin, ja tämä hymyilee takaisin. Meillä käyvä lapsenvahti on jo niin tuttu, että S jo oikein riemastuu tämän tullessa.
 
  
Nyt ei olla hirveesti ehditty sitten harrastelemaan. Vauvauinti on vielä ainakin toistaiseksi jäissä, ja perhekerhokin ollut joululomalla. Kotosalla on sitten leikitty ja puuhasteltu, vaunuilutkin on kyllä jääny turhan vähiin joululomilla. Leikimme leluilla tai katsomme kirjoja, joista S tykkää tosi paljon. Tykkää muuten myös äitin lehdistä, joita äiti ei itse ole ehtinyt lukemaankaan... Lisäksi kaikki johdot ja elektroniikka pitää piilottaa, kun S olisi jatkuvasti näitä härppimässä. MLL perhekahvilatoiminta alkoi viime viikolla, ja vetäjän puutteessa en malttanu seisoa sivummalla, vaan ilmottauduin vapaaehtoiseksi vetäjäksi. Tästä lähin siis perjantai-aamuisin ollaan kahvinkeittopuuhissa ja tavataan uusia lapsia Slle kavereiksi.
 
 
Uusien lelujen lisäksi löysin kirppikseltä viimein pomppukiikun, ja uudessa asunnossa oli tätä varten koukkukin valmiina. Mehän kokeiltiin tätä kiikkua äitikaverin luona vieraillessa just ennen tuota kirppisreissua, ja neiti hoksas heti jutun jujun. Silloin tällöin on sitä nyt käytetty, ja S tykkää hirveästi pomppia siinä. Varsinkin sitten on kivaa, kun isi kiikuttaa tuossa semmosta vauhtia, että äitiä ihan jo hirvittää...
 
 
Soseitten syöminen tosiaan alotettiin vähän ennen puolen vuoden ikää. Melko pian tästä lisäsin jo päivittäiset ruokakerrat siihen viiteen, vaikka ei se ruoka aluksi kaikille kerroilla aina maistunutkaan. Nyt kuitenkin joka päivä huomaa, että S syö enemmän ja enemmän. Itse teen vieläkin noita soseita pääasiassa, hätävaralle oon ostanu jokusen kaupan sose- ja puuropurkin. Aamulla syödään neljänviljanhiutaleista jauhamaani puuroa+Piltti-puurohiutalesekoitusta jollakin hedelmä- tai marjasoseella miksattuna. Lounaaksi liha-kasvissose, välipalaksi hedelmä- tai marjasose, päivälliseksi kasvissose ja iltapalaksi yleensä samaa kuin aamulla. Kaikki tarjotuista yleensä maistuu, jos on nälkä. Jos ei, niin joko kohta koitetaan uudestaan tai sitten jos edes vähän söi, skipataan ja seuraavalla ruualla sitten kyllä uppoaa. Tosin iltapainotteista meillä vielä on tuo syöminen, aamulla maha täynnä maitoa ei varmaan ole niin huutava nälkä. Syöttötuolin hommaaminen vei ruokailut kirjaimellisesti ihan uudelle tasolle, ja mielellään S syö samaan aikaan meidän kanssa - tätä oon tuolle isi-hiirelle koittanu terottaa.


Ollaan syöty soseina mm. perunaa, bataattia, porkkanaa, parsaa, naudan jauhelihaa, kanaa, lohta, banaania, puolukkaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, mangoa, luumua sekä tuoreena että kuivattuna, kuivattua aprikoosia... mitähän vielä. Nk. sormiruokailua ollaan myös alettu nyt kokeilemaan. Ensimmäisenä tarjottua kurkkua oli vielä vähän hankala syödä. Seuraavaksi kokeilin banaania, ja saattoi sitä joku pala mennä suuhunkin saakka lattian sijasta. Kun vaikutti, että asenne on minä itte tuohon syömiseen, niin oon alkanu tarjoilemaan aina sillon tällön käteen sopivia palasia ruokaa. Kokeiltiin mm. banaanipannareita, ja niistä hän vasta tykkäskin! Kananmunasta ekalla kerralla ilmeisesti nousi pientä näppylää poskipäihin, mutta ohi meni. Leivoin myös vauvaleipää, ja sitä S nassuttaa jo mielellään. Kun huomasin, että pinsettiote alkaa kehittyä, niin tarjosin vadelmia, ja niitä näytti olevan kiva poimia suuhun. Sotkusta hommaahan tuo on, mutta sitä varten se äiti vissiin siivoaa...!
 
Ruuan päälle imetän vielä joka kerta. Välillä tosiaan vielä se maito maistuu enemmän ku ruoka. Sillon tällön on tuttupullosta annettu vettä, mutta yleensä S vaan pureskelee sitä tutin päätä, eikä varsinaisesti juo mitään. Monesti sitten vaan suuttuu, kun sisältä tuleekin vettä, eikä maitoa. Oonki aina soseisiin koittanu vähän lisätä vettä sekaan. (Pitäis nyt varmaan seuraavaksi alkaa kokeileen sitä nokkamukista juottamista).


Paljon uusia juttuja lyhyen ajan sisään - ja sen huomaa nukkumisessa. Meillä on menny nuo yöt vähän jo hulinaksi. Nukkumaan mennessä iskee iltavillitys, jolloin sängyssä pitää alkaa heilumaan ja pyörimään ja niitä uusia, opittuja konttausasentoja esittelemään. Nukahtamisen jälkeen saattaa vielä herätä kerran-pari, jos en minä ole vieressä (ja yleensä viime aikoina oon kyllä ollut, kun oon itsekin nukahtanut iltaysin aikaan). Sillon S saattaa alkaa liikkumaan ja kääntyy sängyssä (kerran löysin sen nukuttamisen jälkeen nukkumassa mahallaan jalat tyynyllä). Muutamina viime öinä on herätty taas sen kymmenen kertaa. Välillä se maito kelpaa, tutin jos antaakin, niin sen kanssa menee välillä leikkimiseksi. Välillä kylkiasentoon laittaminen auttaa, joskus puolta vaihtamalla,  joskus pitää antaa sen itte pyörähtää mahalleen nukkumaan, kun ei muu kelpaa. Kait se on se vaihe vaan meillä menossa ja loppuu joskus (jos loppuu). Niin ja arvata tosiaan voikin, että minä nukun edelleen Sn kanssa sängyssä ja isi sohvalla. :D


Päiväunet sen sijaan on vakiinnuttaneet paikkansa, kaitpa se sitten yöhulinoiltansa väsähtää päivällä sen verran. Joskus tosin ei malta nukkua - juuri äsken nukahti musiikkia kuunnellessamme syliini, mutta koitti kyllä niin vängätä omaa nukahtamistaan vastaan. Pihalla kävellessä nukkuu parhaiten, eli pitää alkaa täällä uusilla kulmilla ottaa se vaunulenkkeily taas harrastuslistalle. Parvekkeelle nukuttaminen on to do-listalla, heti kun saadaan tuo itsestään lukkoon jumittuva parvekkeen ovi täällä vaihdettua.


Äkinästä huolimatta ei ole vielä saatu lisää hampaita. Sen sijaan kahta olemassa olevaa on ahkerasti alettu harjailemaan aamuin-illoin ihan suositusten mukaisesti!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!