Miinus kaksikymmentä

Elämä on vienyt mennessään, ja taas tuntuu, että yhtään ylimäärästä aikaa ei ole. Miten muut äitibloggaajat pystyy yhdistämään perhe-elämän ja bloggaamisen - jopa päivittäisen postailun - tämä on jokaisen päiväni ihmettelyn aihe, kun iltayhdeksältä oon ihan kypsää kauraa vaipumaan tajuttomana sänkyyn ilman, että mitään kuuluisaa parisuhdeaikaa olisi edes ehtinyt viettämään...

Aika siis vuotaa jonnekkin, mutta jotain hyvääkin oon ehtinyt saada aikaan. Joulun aika (kestäen sieltä joulukuun alusta hyvinkin loppiaisen jälkeen) tuli vietettyä kyllä sellaisen suklaakoukutuksen keskellä, että epäilin jo, pääseekö siitä ikinä irti. Onneksi se kaksi palaa suklaata päivässä sentään on todettu terveydelle hyväksi, minä oon varmuuden vuoksi moninkertaistanu nuo terveyshamuilut. ;)

Ulkona ei tosiaan ole tullut liikuttua kunnolla hyvään toviin, sen on nuo pakkaslukemat varmistaneet. Otsikon mukaisesti on menty parinkymmenen asteen pakkaslukemissa, mutta tämän postauksen aiheena ei suinkaan pitänyt olla sää vaan ihan joku muu.

Viimein oon saanut stopin tehtyä ja etsittyä suklaahimoja korvaavia tuotteita mm. erilaisten lisäravinteiden keskuudesta. Tämä tammikuu on siitä hyvää aikaa, että koko kansan Kuntoon kesäksi -kampanjan myötä on kaikki proteeinijauheet ja -patukat nekin tarjouksessa. (Never say never - niin kuin aijemmin olin sitä mieltä, että yhtään jauhepurkkia en aijo ostaa...)

(Osittaisen) suklaalakon seurauksena vaakalukema ropisi pitkän jumituksen jälkeen taas kohinalla alas päin ja aamulla piti useampaan kertaan taas koittaa, että valehteleeko se puntari, mutta ei: Eilinen treeni teki kai tehtävänsä ja nyt voin sanoa viimein, että vuosien työn tuloksena se kaksikymmentä kiloa läskiä on pois!

(Sais se paino jo lakata tippumasta, mutta nautitaan nyt kun voidaan - tiiä millon sitä taas läskistyy kun esim. imetys joskus loppuu...)