Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

maanantai 27. kesäkuuta 2016

11 kuukautta

10 kk9 kk | 8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Vuosi sitten tähän aikaan alkoi olla jo melko odotuksen täyteiset päivät. Olihan laskettuun aikaan vielä vähän matkaa, mutta kun eräs kanssaodottaja synnytti juhannuksen jälkeen, alkoi itselläkin olla konkreettisesti jo mielessä, että hetkenä milloin vaan. No jos olisin tiennyt, että vielä kuukauden verran saisin ihan hissuksiin odotella, niin olisihan tuota ehtinyt mitä vaan.


R on viimeisen kuun aikana muuttunut jotenkin valtavasti ja todettava se on, että vauvaa meillä ei kohta enää ole. Fyysisesti ei tässä kuukauden aikana ole välttämättä juurikaan kasvanut, mutta ulkonäöltään alkaa vauvan pyöreys olla poissa ja R alkaa näyttää jo isolta pojalta ja saada ihan omia piirteitä.


Hiekan ja kivien syöminen on tosi jännää. Hiekkalaatikolle kun pääsee, niin siitä vaan kauhotaan nyrkit täyteen hiekkaa ja mikä parempi, jos vielä kiviä löytyy. Ymmärtää kyllä käskyt "Ei suuhun!", "Pois!", "Anna äitille!" ja toisinaan puklauttaakin imeskeltyjä kiviä käteeni. Mutta annappa, jos lattialta löytyy Sn sinne jättämää muovailuvahaa, sitä ei pois saa. Kakanpesujutut meillä onkin välillä jännittäviä hetkiä - mitä tänään (tai eilen) onkaan tullut suuhun kauhottua...


Motoriset taidot on kehittyneet niin, että viime kuun jälkeen on opittu ottamaan askeleita tukea vasten ja pari kertaa on aivan vahingossa, tajuamatta itsekään, seisonut hetken aikaa ilman tukea. Kiipeilemään oppi aivan varkain, kun lähti itsekseen yläkerran portaita kapuamaan minun perässä ja olikin jo puolivälissä, kun hoksasin mennä katsomaan, mitä ihmettä siellä huudetaan. Kiipeilyä harrastetaan sitten milloin mihinkin ja huippua on pienten esteiden yli mönkiä ees taas.


Kaikkea olisi mahdottoman kiva purkaa, ja minun astiakaapit järjestetään uuteen uskoon mielellään monta kertaa päivässä. Myös lehdet saavat kyytiä, ja jos oikein luvan kanssa vielä saa, niin legotornien purkaminen se vasta mukavaa on.


Päiväunien nukkuminen on vähentynyt entisestään. Nykyisellään riittää joko kaksi kertaa noin puolen tunnin-tunnin mittaiset unet, tai jos puolenpäivän aikaan nukkuu tunnista maksimissaan kahteen, niin toisia unia ei sitten enää nuku. Yöunille meno on nykyisin melko hyörintää, ja parhaiten nukahtaa jos isi hoitaa sen puolen. Pääosin on nukkunut hyvin, mutta hampaiden tulo puolestaan herättää monta kertaa yössä.


Hampaita siis tosiaan tuli kerralla kaksi muutama viikko sitten, ylhäälle kulmahammas ensin verta valuen ja heti perään toinen yläetuhammas. Nyt kun tätä kirjoitan, niin on hampaita kyllä taas tulossa, mutta siis tasan 11-kk -päivänä pystyi sanomaan, että lähipäivinä tulee ylös taas lisää.


Melkoinen tissimaakari poika vielä on, ja edelleen tärkeää on se yömaito ja aamuhömpsyt. Vieraassa ympäristössä ei kyllä enää keskity maidon juomiseen, mutta sitäkin enemmän sitten kotona rauhassa. Ja varsinkin nyt, kun on hampaiden tulo tehnyt kipeää, on tuo tissillä olo tuntunut olevan taas tärkeää ja öisinkin helpottaa pojan oloa. Varsinkin kun ei hampaiden tulolta oo aina oikein syönytkään, niin onpahan saanut ainakin mahantäytettä. Syöminen muutenkin on välillä ollut hankalaa, kun kaikki pitäis saada tehdä itse ja syöttäessä lusikkaa huidotaan sivuun tai pöydältä ruuat viskellään lattialle.


Juttelee myös paljon. Mitään selvää sanaa ei tule, mitä nyt vahingossa joskus joltakin kuulostaa. Mutta kovasti yrittää välillä seurustella ja tykkää leikkiä muiden lasten seurassa.

Semmoinen vauva meillä oli. Seuraavaksi tuleekin jo 1-vuotispäivä, mihin tämä aika taas oikein meni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!