Jossakin vaiheessa taisin sitten erehtyä kysymään Slta, että mitä hän tahtoisi, että äiti hänelle ompelisi. "No, Viileä Venla -mekon." Jaahas. Siitä kyllä muistutettiin äitiä aika ajoin. "Onko tämä Viileä Venla -mekko?" "Ei, äitin pitää vielä yhtä kangasta ostaa, niin sitten äiti ompelee sulle sen mekon". (Itseppähän kysyin!)
 |
| Kuva: minityyli.fi |
Mitä tyttö toivoo, sitä äiti tekee... Nyt pistettiin kyllä taidot koetukselle, jo ihan suunnitteluvaiheesta saakka. Tuli kyllä pyöriteltyä mielessä erilaisia kangasvaihtoehtoja ja selattua nettikauppoja (tuloksetta). Lopulta tartuin tilkkusäkkiini. Taannoin kirppikseltä löysin muutamia tilkkupusseja, sisältäen mm. Noshin polka dots -kangasta. Täydellisiä tähän tarkoitukseen. Harmillisesti vaan, ei kangasta ollut yhtään enempää kuin että juuri saan hamekappaleet leikattua.
Aiemmin olinkin jo jostain tilannut pinkkiä morsiustylliä, ja se sai luvan kelvata. Tahrempi tihrustus malliin kuitenkin paljasti, että tyllihän pitäisi olla itse asiassa sinistä, ja helmassa onkin pinkkiä pitsiä. Turkoosia tylliä piti sitten tilata googletuksen jälkeen metri kerralla, pitsiä onneksi löytyi ihan lähikangaskauppa Hanhelista. Kun ei tuo pinkki tylli vastannut mielikuviani, laitoin vielä reunaan huomiota herättämään pinkkiä satiininauhaa (joka tietysti jäi juuri muutamaa senttiä vajaaksi, tuohon pitää vielä vaikka joku pieni rusetti tehdä).
Sain hameen jo kerran "valmiiksi", mutta en ollut tyytyväinen. Jotain se kaipasi. Muhkeutta, ja enemmän pinkkiä. Niinpä päätin surutta vaan saksia keskimmäisenä olevan sinisen kankaan pois ja korvata se kokonaan tyllillä. Alla olevan pinkin kankaan samoin saksin puoliksi, ja lisäsin kolmannen kerroksen päällimmäiseksi. Alakappaletta jatkoin vaaleanpunaisella trikoolla, se ei alta näy. Päällimmäinen olisi saanut olla hitusen suurempi palanen, mutta kuten sanoin, kangasta oli millilleen tämä leveys eikä yhtään enempää.
Seuraavaksi piti metsästää päällimmäiseksi tuleva osa, miksi tuota nyt kutsuisi, liivi, essu tms. No en siis ole ainut, joka ensin katsoi alkuperäisessä versiossa olevia hahmoja maatuskoiksi ja maatuskakangasta koitin siis aluksi tuohon ideoida. Kangashamstereissa sattui kuitenkin joku toinen laatimaan ilmoituksen, jossa etsi täsmälleen tätä samaa kangasta, ja siitä pääsin lopulta jäljille, missä ja mikä kangas tämä on. Kangastukussa siis on aikoinaan ollut tuota Geishat-puuvillaa myynnissä, mutta ei tietenkään enää. Onneksi samaisesta FB-ryhmästä jollakin kuitenkin oli ylimääräinen pala ja sain vihdoin ja viimein hameen verran kangasta itselleni.
Olipa mukava ommella välillä puuvillaa. Teknillisesti tämä minun suunnitelma ei ehkä ollut paras mahdollinen, koska olin jo koko hameen ommellut kokoon ja päätin yksinkertaisimman tavan mukaan ommella tämän sitten hameen päälle vyötärökaitaleen alle kiinni. Oikeaoppisesti olisi siis pitänyt ommella helmaosat ml. geishat vyötärökaitaleeseen, mutta meni jo.
Alkuperäinen toive tytöllä siis oli tehdä tästä mekko, mutta päättelin asun kuitenkin olevan kaksiosainen eikä minun taidot olis riittäneet tekemään tästä yksiosaista. Paitaosa siis oli vuorossa seuraavaksi, ja se vähän nostatti paniikkia varsinkin, kun ei sitä oikeanlaista kangasta tullut missään vastaan. Sattumalta kirppiskierroksella osui silmiin jopa kaksi vaihtoehtoa: vaaleanpunainen miehen ruutupaita, josta olisi voinut leikata ja ommella uuden paidan, sekä hieman suurikokoinen (110) tytön vaaleanpuna-pilkullinen H&M:n mallistoa oleva mekko, josta vain pienellä tuunauksella saisi aivan käyttötarkoitukseensa täydellisen kauluspaidan. 1,5 euron hintakaan ei jälkimmäisessä kirpaissut varsinkin, kun mekosta sai vielä kasan sieviä nappeja talteen.
Mekon helmasta ratkoin neliön muotoiset taskut pois, ja pyöristin hieman kulmia. Lisäksi leikkasin ylijäävästä helmaosasta suikaleet ja poimutin ne taskun reunoihin frillaksi.
Siniset kukkanapit ostin jo hieman aikaisemmin ja sattui taas onnenpotku, että paikallisessa Kangaskauppa ILOssa oli juuri oikeanlaisia, ja satuin vielä valitsemaan täsmälleen oikean määrän nappeja. Paidan valmiit napinlävet oli kuitenkin liian pienet, enkä viitsinyt niitä alkaa enää leikkelemään ja ompelemaan uudelleen. Lisäksi kun ei meidän 3-vee vielä osaa napittaa, niin teinpä sitten tähän valenapit ja alle nepparit! Ette arvaisi, jos en olisi sanonut.
Tässä vaiheessa piti vielä näperrellä monta pientä yksityiskohtaa ja alkoi tuntua, että vähempi on enempi. En tosiaan jaksanut vyöhön enää alkaa Geishan kuvaa taiteilemaan, vaikka sitäkin pohdin, vaan ompelutarvikkeista nappasin, mitä oli. Sinivirheää satiininauhaa, tyllistä jäänyttä suikaletta sekä yksi liian lyhyeksi jäänyt frillasuikale sekä Hello Kitty -ompelukuva. Idea syntyi tytön hiuspannasta. Jos ei voi tehdä samanlaista, niin tee parempi - S tykkäsi heti tästä Hello Kittysta. :)
Hamehan on ylisuuri puolivahingossa ja lopulta tarkoituksella. Vyötärölenkissä on kuminauha, joka joustaa ja hame on aavistuksen liian pitkä. Satiininauha vyötäisillä oli liian lyhyt, ja käyttöä jatkamaan solmin siihen pienen kuminauhalenkin liikutettavalla solmulla. Päälle ommeltu Hello Kittyn kuva peittää tämän juuri oikeasta kohtaa. Ei jää heti pieneksi, oli meinaan sen verran suuri projekti, että toivoisi "mekon" nyt istuvan päälle seuraavat pari vuotta.
Viimein valmis! Muutama tekninen toteutus tosiaan jäi vähän harmittamaan (ja kankaiden puute) mutta lopputulos ei kyllä parempi voisi olla ja pääasia, että "tilaustyön" antaja on tyytyväinen!
Meillä on vähän taas ollut uhmailua, kun aika välillä käy pitkäksi ja ensin kuulosti, että ei se Viileä Venla -mekko tytölle ois kelvannutkaan. Hetken kun hän hametta tuijotti, niin menipähän kuitenkin päälle. Ajattelin jossain välissä, jos tämä olisi tytölle synttärilahjaksi, mutta päädyin kuitenkin myös ehdottamaan, että pukisiko hän Viileä Venla -mekon vai Frozen-mekon päälle syntymäpäivänään. Pari päivää sitten vastauksena oli Frozen-mekko, mutta nyt tämän projektin valmistuttua, muutti hän jo kerran mieltään ja sanoi laittavansa tämän päällensä synttäreille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!