Kutsuja

Niin on elämä vienyt mennessään, ettei ole ehtinyt tänne päivittelemään puuhia yhtään. Syksykin on ehtiny tulla tässä välin, sen varma merkki on ainakin pihalla ulkoileva haalarikansa. Ollaan suunnilleen joka päivä/ilta oltu jossakin menossa. Lapsi on tyytyväinen kun palvelu pelaa, niin sen kanssa voi helposti liikkua lähes missä vaan, ja kun on vielä ollut ihanat syyssäät, niin on helposti vielä päässyt menemään.

Tässä parin viikon aikana ollaan nyt rampattu ties missä kutsuilla. Kaikkihan alkoi kaksi viikkoa sitten masulaisten kutsuilla, joissa esiteltiin Tupperia. Mielenkiinnosta kyselin, että mitä tämä homma pitää sisällään, kun siinä Oriflamessa kuitenkin oon vähän aikaa ollut. Illalla menin kuuntelemaan esittelyä, ja sieltä poistuin sitten aloituskassin kanssa. Oon nyt sitten yrittänyt pitää ja sopia kutsuja alustavasti syyskuulle. Jos homma lähtee oikein kunnolla rullaamaan, niin mistäs sen tietää, jos tästä vaikka uusi ura urkenee ;) Vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta hommalta, ja etenkin tämmöselle kotiäidille sopivalta.

Parastahan tässä on se, että tutustuu uusiin, mukaviin ihmisiin. Kun itse astuu sieltä omasta mukavuusalueestaan hieman ulkopuolelle, niin sitä myös kehtaa mennä eri tilanteisiin ja tavata niitä uusia naamoja. Silläpä kävin sitten myös eräillä Me&I -vaatekutsuilla viikonloppuna. Minähän en ole mikään merkkivaatteiden suurkuluttaja, mutta ihan mielenkiinnosta menin katselemaan, mitä siellä olisi esillä. Niinhän siinä kävi, ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut poistua paikalta. Ei tullut se lottovoitto vieläkään, jäi niin moni vaate kaihertamaan mieleen. :I

Pandabody Me&I 86/92 (vähän kasvunvaraa).

Mutta on sitä asiat edistyneet muillakin elämän saroilla. Mullahan oli hirveä valituspostaus jo tulossa, vaan onneksi se jäi pelkälle luonnosasteelle. Näyttää nyt nimittäin siltä, että nämä meidän perheen paperihommat olis pikku hiljaa kohta puolin voiton puolella. Pienen ja nopean sähköpostikyselyn jälkeen ilmeni, että ne isyyspaperit on jo olleet vissiin tovin Ateenassa odottelemassa. Saman tien kyselyideni jälkeen sieltä oltiin yhteydessä isään, ja tämä pääsi nyt alkuviikosta allekirjottamaan paperit. Ne oli kuin olikin käännetty isän äidinkielelle, mikä siis sekin otti hieman aikaa. Nyt mun pitäis vissiin vuorostani taas käydä allekirjoittamassa jotain papereita, mutta en oo saanut nuita lastenvalvojia puhelimen päähän. Se meidän asiaa hoitanut on ollut vissiin kuukauden poissa töistä ja vieläkin siellä vaan vastaaja antaa vanhan poissaoloilmoituksen, eikä tämä toinenkaan ole nyt vastannut puhelimeen. Nyt kun saisin äkkiä niihin papereihini nimen alle, voisi tiedon ilmoittaa Maahanmuuttovirastoon, jossa odotellaan enää vain tätä isyyden vahvistamista. Ja kun saisin allekirjoituksen N-Y-T, niin olisi vielä mahdollisuus, että lapsi ehtisi saada isän sukunimen. Nimiäisten päivämäärä on nimittäin päätetty ja kutsutkin jo lähetetty.