Vappupostauksenkin osalta aika meni jo. Oli aikomus kertoa meidän vapun vietosta, mutta siitäkin on jo yli viikko aikaa. Istuin parikin kertaa alas kirjoittamaan, mutta aina vauva heräsi kesken kaiken ja oli aika lähteä muihin hommiin.
Instagram-tili kyllä täyttyy hyvää tahtia, jotenkin on helppo napsaista kiva kuva ja postata se samoilla tulilla Jaa-napin kautta someen. En käytä enää edes Facebookia niin paljon, kuin instaa. Jotenkin minulla on sellainen tuntuma, että kaikki pikaviestin ja -somepalvelut on lyömässä ohi blogien. Perinteiset päiväkirjamaiset blogit on jäämässä toiseksi, kun eri yrityksillä on tarve kerätä mahdollisimman paljon seuraajia mainoksilleen eikä ihmisillä välttämättä ole enää edes aikaa seurata useita blogeja. (Ei ainakaan minulla ole).
Toinen bloggaajia askarruttava ja jakava seikka on yksityisyys ja mihin sen rajan vetää. Etenkin perheblogien puolella lapsien yksityisyys. Itse olen koko ajan tullut entistä enemmän tietoisemmaksi asiasta ja mietin aina monta kertaa, haluankohan tätäkään kuvaa tai asiaa julkaista. En halua jonkun stalkkerin tietävän itsestäni oikeastaan mitään. Vielä vähemmän omista lapsistani, joilla heillä on oma oikeutensa yksityisyyteen ja jota edes minä huoltajana en voi heiltä viedä pois.
Silti samalla minulla on kuitenkin sisäinen palo kirjoittaa ja kertoa ihan tavallisia arkipäivän juttuja. Olen aina ajatellut tämän jotenkin vertaistuellisena ja siksi tykkään myös itse lukea blogeja, joissa ollaan samassa elämäntilanteessa. Moni blogi on pysynyt lukulistallani jo useita vuosia samasta syystä. En tykkää seurata vain yhtä tietynlaista blogia, ja hyvin harvakseltaan käyn niitä edes lukemassa. Eniten kuitenkin luen postauksia ihan tavallisista arjen tapahtumista höystettynä mukavilla kuvilla. En jaksa lukea mitään, jossa paistaa läpi se, että postaus on tehty vain mainokseksi. Ihan toisesta vinkkelistä seuraan sitten esim. käsityöblogeja, joista etsin vinkkejä ja ohjeita ompeluun, mutta kyllä niistäkin täytyy oma persoona nousta esiin. En jaksa kauaa seurata sellaista, jossa se yksityisyys on vedetty niin tiukille, ettei lukijalle oikeastaan jää enää mitään käteen. Toisaalta myös vierastan sellaisia, joissa on way too much information - ei minunkaan nyt ihan kaikkea tarvitse tietää.
Tämä nyt oli tämmöistä pohdintaa, koska olen viime aikoina törmännyt useampaan postaukseen, jossa aihetta jollain tapaa sivutaan. Varmaakin myös tieten tahtoen olen valinnut luettavakseni näitä, kun olen itse pohdiskellut aika ajoin, onko tässä kirjoittamisessa mitään järkeä. Mutta niin kauan kuin itse siitä tykkään, niin kirjoittelen omia kuulumisiani ja paloja arjestani.
Mitä mieltä te lukijat olette aiheesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!